Mitä on se "henkinen kypsyys"?

Mm. kykyä myöntää virheensä, nöyryyttä. Se on tietynlaista varovaisuutta ja maltillisuutta, kun on ihmisten kanssa tekemisissä, siis sellaista hienotunteisuutta ja kunnioitusta. Itsehillintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatta yritetään syyllistää ja saada kokemaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista ihmisen tarpeista, kuten läheisyys, rakkaus jne. 

Töissä, perheen taholta, entisten ystävien taholta. Minua, kun ei saisi haitata, että minut väen väkisin halutaan ähdä ihmisenä, jota kiinnostavat koneet, tavarat ja eläimet enemmän, kuin kanssaihmiset tai ystävyys ja parisuhde. Tietenkin tajuan, että syyllistäminen siitä, että tahtoo kehittyä, pitää huolta myös kehostaan ja tahtoo ihmissuhteita joissa kohdellaan hyvin ja arvostavasti rakkaudella, on ainoastaan yritys alistaa ja rikkoa. Kuitenkaan siihen ei ole perustetta. Esimerkiksi se, että palstalla on parina päivänä ollut suht kärkkäitä mielipiteitä erinäisistä aiheista. Osittain olin vuosia aiemmin joissakin samoilla linjoilla (johtuen silloisestä työpaikkakiusaamisesta ja siitä, että lopulta reogoin voimakkaasti jatkuvaan tökkimiseen ja provosointiin). Luulisi kuitenkin aikuisen ikään ehtineiden käsittävän, että vuosien kuluessa niin ajatusmaailma, mielipiteet ja arvotkin muuttuvat kokemusten ja elämän myötä. Moni kohtaamani kokemus ja kommentit joita minulle lausutaan ovat usein pelkkiä oletuksia minusta ja motiiveistani. Ei ehkä pitäisi välittää, mutta jokainen kuitenkin tahtoo tulla ymmärretyksi iästä ja kypsyysvaiheestya riippumatta. Toisaalta oma tahtotila on kasvanut ja olen oppinut ettei yhdenkään ihmissuhteen, työn tai yhteisön varaan voi laskea turvallisuudenkokemustaan tai elämänsuuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isästäni tuli henkisesti kypsä, kun hän läheni seitsemääkymppiä. Sitä ennen hän hallitsi, saarnasi, dominoi ja oli aina oikeassa. Sitten hänestä tuli lempeä ja leppoisa vanha mies. Ennen kuolemaansa sanoi oppineensa kysymään itseltään jokaisessa ristiriitatilanteessa tuon buddhalaisen (?) kysymyksen: haluanko ennemmin olla oikeassa kuin onnellinen?

tämä. Henkisesti kypsä kehittyy iän mukana. Jos ei kehity, ei osoita kypsynistä. Harva on ns vanha sielu lapsesta lähtien

Mutta tuo ei tee oikeutusta jos on tehnyt pahaa muille. Nöyryys ja aito katumus ihmisten edessä auttaa saavuttamaan rauhan. Se vaatii ihmiseltä henkistä kypsyyttä. 

Ei se oikeutusta tee, mutta se silti osoittaa, että kykenee kypsymään. Isästäni tuli nöytä ja hän pyysi lapsilta anteeksi. Tämä vaatii, että lapsetkin ovat valmiita kypsymään samalla, valmiutta antamaan anteeksi. Yksi meistä lapsista ei anteeksipyyntöä hyväksynyt. Hän onnse alkoholitoitunut tapaus. Katkeruus ei kaunista.

Lue se Rakkaus on pitkämielinen jne. Sitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isästäni tuli henkisesti kypsä, kun hän läheni seitsemääkymppiä. Sitä ennen hän hallitsi, saarnasi, dominoi ja oli aina oikeassa. Sitten hänestä tuli lempeä ja leppoisa vanha mies. Ennen kuolemaansa sanoi oppineensa kysymään itseltään jokaisessa ristiriitatilanteessa tuon buddhalaisen (?) kysymyksen: haluanko ennemmin olla oikeassa kuin onnellinen?

tämä. Henkisesti kypsä kehittyy iän mukana. Jos ei kehity, ei osoita kypsynistä. Harva on ns vanha sielu lapsesta lähtien

Mutta tuo ei tee oikeutusta jos on tehnyt pahaa muille. Nöyryys ja aito katumus ihmisten edessä auttaa saavuttamaan rauhan. Se vaatii ihmiseltä henkistä kypsyyttä. 

Ei se oikeutusta tee, mutta se silti osoittaa, että kykenee kypsymään.

Lopun lähestyessä ihminen (ehkä) tajuaa mitä om tehnyt elämässään mukana olleille ihmisille. Mutta silloin joskus on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta. Tärkeintä on että niitä omia arvoja ja normeja on soveltanut johdonmukaisesti läpi elämänsä. Että muut ihmiset tietävät millaisilla arvoilla ja normeilla olet liikkellä. Valheet ovat aina huono ratkaisu."

Niin, mutta jos ne arvot ja normit ovat johdonmukaisesti samat koko elämän ajan, niin mitä tämä mystinen "kypsyminen" sitten mahtaa olla? Tätä juuri tässä peräänkuulutan.

t. ap

Jos arvomaailma on mätä niin se pysyy mätänä. Vaikka sitä vuosikausia piilottelisi. Totuus tulee joskus ilmi.

No joo... mutta se ei nyt varsinaisesti liity tähän, koska oma arvomaailmani on aivan täydellinen. Enhän siitä muuten niin tiukasti kiinni pitäisi. Ja se taas jolla on mätä arvomaailma, tuskin vaihtaa sitä vaikka se "tulisi ilmi".&nb

Miksi kenenkään muun läheisen ihmisen, jos hänenkään, pitäisi haastaa tai kritisoida toisen ihmisen arvomaailmaa, pl.väittelyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatta yritetään syyllistää ja saada kokemaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista ihmisen tarpeista, kuten läheisyys, rakkaus jne. 

Sitten ympäristö on jotenkin luonnevikainen ja siitä kuuluu lähteä pois, jos yhtään pitää itseään minkään arvoisena.

Ihmiset valitettavasti eivät pääse valitsemaan omia lähtökohtiaan. Hyvä maa antaa mahdollisuuksia nousta inhimillisessä kehityksessä ylöspäin, huono ei anna vaan saa voimansa alistamisesta ja tietämättömyydestä, kaikesta mikä heikentää yksilöiden voimaa nähdä ja tajuta todellista vääryyttä. Narsismi taas tekeytyy uhriksi saadakseen huomiota ja sääliä, vaikka on silkkaa pahuutta.

Käsittääkseni ympäristö kokonaisuudessaan ei voi olla luonnevikainen. Jo pelkästään todennäköisyys on teoriaa vastaan. Sääliäkään en kaipaa. Sääli lamaannuttaa ja on ainoastaan tapa asetaa säälittävä alempaan asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys

Olen eri mieltä. Ihminen toimii AINA tunnereaktioittensa ohjaamana. Toki sitä voi oppia peittelemään niin itseltään kuin muilta, mutta ei se ole mitään kypsymistä, vaan sopeutumista, hyväksynnän ostamista muilta.

-ap

Sulla on toki oikeus käsitykseesi,  mutta noin asia ei mene. Jos aihe todella kiinnostaa, löytyy siitä teoksia tuhansittain.

Siinä vaiheessa kun ihminen lähtee ns sotimaan käytännössä kaikkia normeja, mitä yhteisössä on, vastaan oikeuttakseen oman toimintansa on selvää että on kypsymätön. Oman elämänsä Don Quijote.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatta yritetään syyllistää ja saada kokemaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista ihmisen tarpeista, k

Joukkopsykooseja tapahtuu, vrt.lahkot ja googleta naukuvat nunnat- joukkopsykoosi.

Vierailija kirjoitti:

Ap trollaa taas. Ananaslonkero sihautettu auki ja laatikkoviini ostettuna.

Onko sulla elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatta yritetään syyllistää ja saada kokemaan huonoa

Joukkopsykooseja tapahtuu, vrt.lahkot ja googleta naukuvat nunnat- joukkopsykoosi.

Toki. Ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Naukuvilla nunnilla google antaa xxx-sisältöä, johon tuskin kuitenkaan viittasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl sä sit joskus tajuut, kuhan nyt ensiksi lopetat pääsi hakkaamisen seinään. 

Niin, kyllä elämä opettaa. 

Samoin peräsuolenlaskeuma. 

Niin.

Hanki jo elämä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatt

Meowing nuns? Joskus keskiajalla luostarissa alkoivat naukumaan ja lopettivat vasta kun piiskattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl sä sit joskus tajuut, kuhan nyt ensiksi lopetat pääsi hakkaamisen seinään. 

Niin, kyllä elämä opettaa. 

Samoin peräsuolenlaskeuma. 

Niin.

Hanki jo elämä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Anna nyt ton harmittoman palstahullun olla. Hupaisa se on.

Taitaa henkinen kypsyys olla kohtuuton keskustelunaihe eräille. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys

Olen eri mieltä. Ihminen toimii AINA tunnereaktioittensa ohjaamana. Toki sitä voi oppia peittelemään niin itseltään kuin muilta, mutta ei se ole mitään kypsymistä, vaan sopeutumista, hyväksynnän ostamista muilta.

-ap

Sulla on toki oikeus käsitykseesi,  mutta noin asia ei mene. Jos aihe todella kiinnostaa, löytyy siitä teoksia tuhansittain.

Viisaus on juurikin sitä, ettei ole tunneohjattavissa, eli käytännössä manipuloitava. Eikä varmasti ole helppoa. Jos siis ei ole psykopaatti, joka on tunnekuollut.

Viisaus on siis tunteva, herkkä ja hyvinkin tietoinen ihminen, jota ei pysty "väkivaltakoneisto" ostamaan. Eli perinteinen Sankari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys

Olen eri mieltä. Ihminen toimii AINA tunnereaktioittensa ohjaamana. Toki sitä voi oppia peittelemään niin itseltään kuin muilta, mutta ei se ole mitään kypsymistä, vaan sopeutumista, hyväksynnän ostamista muilta.

-ap

Sulla on toki oikeus käsitykseesi,  mutta noin asia ei mene. Jos aihe todella kiinnostaa, löytyy siitä teoksia tuhansittain.

Viisaus on juurikin sitä, ettei ole tunneohjattavissa, eli käytännössä manipuloitava. Eikä varmasti ole helppoa. Jos siis ei ole psykopaatti, joka on tunnekuollut.

Viisaus on siis tunteva, herkkä ja hyvinkin tietoinen ihminen, jota ei pysty "väkivaltakoneisto" ostamaan. Eli perinteinen Sankari.

 

J.Karjalaisen sanoin: me ollaan sankareita kaikki jos oikein silmin katsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys

Olen eri mieltä. Ihminen toimii AINA tunnereaktioittensa ohjaamana. Toki sitä voi oppia peittelemään niin itseltään kuin muilta, mutta ei se ole mitään kypsymistä, vaan sopeutumista, hyväksynnän ostamista muilta.

-ap

Sulla on toki oikeus käsitykseesi,  mutta noin asia ei mene. Jos aihe todella kiinnostaa, löytyy siitä teoksia tuhansittain.

Viisaus on juurikin sitä, ettei ole tunneohjattavissa, eli käytännössä manipuloitava. Eikä varmasti ole helppoa. Jos siis ei ole psykopaatti, joka on tunnekuollut.

Viisaus on siis tunteva, herkkä ja hyvinkin tietoinen ihminen, jota ei pysty "väkivaltakoneisto" ostamaan. Eli perinteinen Sankari.

Mutta jotta voisi olla tuota, on koettava itsessään kaikki se, mitä ei haluaisi hyväksyä. Eli hyväksyä oma alhaisuutensa, tultava sinuiksi kaikkien sen puolien kanssa, todettava, että on yhtä yhtä ihminen kuin jokainen meistä, JA SIITÄ lähdettävä vahvistamaan hyveellisyyttä. Jos juuttuu vain pelkkään hyveellisyyskuvitelmaan itsessään, tulee rumaa jälkeä ympäristöön. Sekä hyveillä että paheilla rakennetaan Elämäntapoja.

Terve alkuperäinen ihminen kammoksuu moista roskaa, miettikää jotain intiaaneja vaikka.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ja normaali ihminen osaa säädellä toimintaansa eikä toimi pelkästään tunnereaktioidensa ohjaamana. Sitä on ihmisyys

Olen eri mieltä. Ihminen toimii AINA tunnereaktioittensa ohjaamana. Toki sitä voi oppia peittelemään niin itseltään kuin muilta, mutta ei se ole mitään kypsymistä, vaan sopeutumista, hyväksynnän ostamista muilta.

-ap

Sulla on toki oikeus käsitykseesi,  mutta noin asia ei mene. Jos aihe todella kiinnostaa, löytyy siitä teoksia tuhansittain.

Viisaus on juurikin sitä, ettei ole tunneohjattavissa, eli käytännössä manipuloitava. Eikä varmasti ole helppoa. Jos siis ei ole psykopaatti, joka on tunnekuollut.

Viisaus on siis tunteva, herkkä ja hyvinkin tietoinen ihminen, jota ei pysty "väkivaltakoneisto" ostamaan. Eli pe

Lasten nuorten tuhoajat ja kiduttajat eivät ole ikinä sankareita, anteeksi jos loukkasin