Mitä on se "henkinen kypsyys"?

Vierailija kirjoitti:

No joo... mutta se ei nyt varsinaisesti liity tähän, koska oma arvomaailmani on aivan täydellinen. Enhän siitä muuten niin tiukasti kiinni pitäisi. Ja se taas jolla on mätä arvomaailma, tuskin vaihtaa sitä vaikka se "tulisi ilmi".  T. ap

Hyvä niin. Ethän koskaan uhriudu jos kukaan haastaa ja kritisoi.

Uhriutuminen on toinen sana, jonka sisältöä en tajua. Jos joku haastaa ja kritisoi, en pidä hänestä, vaan lemppaan ulos elämästäni. Miksi katselisin sellaista?

- ap

Uhriutuminen on lyhyesti oman vastuun välttelyä. Eli juurikin usein lapsenomaista reaktiivisuutta jolla haetaan draamaa ja joka vie poispäin kipeiden tunteiden kohtaamisesta, ja niiden taustalla olevista kokemuksista, joita varmaan jokaisella on (en kelpaa, en riitä, en tule ymmärretyksi, en osaa..)

Syyttämällä muita/toista ei tarvitse miettiä omia vajavaisuuksiaan. Kaikilla on kuitenkin puutteita. Joka muuta kuvittelee on luonnehäiriöinen eli tietyn sortin harhainen, grandioosi.

Valitetavasti nykyinen kulttuuri suorastaan yllyttää tälliseen röyhkeään omahyväisyyteen missä haistatetaan vatut "asiallisesti", kuten eräs somepersoona auliisti opastaa.

Kypsä ei haistata vattuja kenellekään muuten kuin ehkä mielessään. Hän ei jää kiinni kiukkuunsa. Saattaa kyllä sen sijaan toimia parantaakseen asioiden tolaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo... mutta se ei nyt varsinaisesti liity tähän, koska oma arvomaailmani on aivan täydellinen. Enhän siitä muuten niin tiukasti kiinni pitäisi. Ja se taas jolla on mätä arvomaailma, tuskin vaihtaa sitä vaikka se "tulisi ilmi".  T. ap

Hyvä niin. Ethän koskaan uhriudu jos kukaan haastaa ja kritisoi.

Uhriutuminen on toinen sana, jonka sisältöä en tajua. Jos joku haastaa ja kritisoi, en pidä hänestä, vaan lemppaan ulos elämästäni. Miksi katselisin sellaista?

- ap

Uhriutuminen on lyhyesti oman vastuun välttelyä. Eli juurikin usein lapsenomaista reaktiivisuutta jolla haetaan draamaa ja joka vie poispäin kipeiden tunteiden kohtaamisesta, ja niiden taustalla olevista kokemuksista, joita varmaan jokaisella on (en kelpaa, en riitä, en tule ymmärretyksi, en osaa..)

Syyttämällä muita/toista ei tarvitse miettiä omi

Osuit asian ytimeen.

Joku ketjun asperger on jäänyt kiinni kypsyys -sanaan liian kirjaimellisesti. Ei henkinen kypsyys tarkoita välttämättä sitä, että kuin omena kypsytään. Se on vain sanonta, jolla viitataan ihmiseen, joka on henkisesti sellaisella tasolla, ettei kohtele muita huonosti eikä kouhota menemään joka asiasta.

No, mutta eipä kaikki itseään henkisesti kypsiksi tituleeraavat ole sitä. Iso paljastaja on muiden tuomitseminen ja arvostelu. Useimmat ymmärtänevät, että kyspyminen on prosessi, eikä valmista tule välttämättä. Vaadin ehdottomasti tiettyä kypsyyttää ihmissuteissani, sillä kysymättömien aikuistan kanssa ei ihmissuhteista tule mitään. Että ehkä se sama kehitystaso parisuhteessa on aika olennainen.  Eri asia on nuoret, jotka luonnollisesti käy vielä perusjuttuja läpi itsensä kanssa. Mutta en siis missään tapauksessa tituleeraisi ketään kovaäänisesti epäkypsäksi, vaan annan kaikkien kokea omat juttunsa. 

Vierailija kirjoitti:

No, mutta eipä kaikki itseään henkisesti kypsiksi tituleeraavat ole sitä. Iso paljastaja on muiden tuomitseminen ja arvostelu. Useimmat ymmärtänevät, että kyspyminen on prosessi, eikä valmista tule välttämättä. Vaadin ehdottomasti tiettyä kypsyyttää ihmissuteissani, sillä kysymättömien aikuistan kanssa ei ihmissuhteista tule mitään. Että ehkä se sama kehitystaso parisuhteessa on aika olennainen.  Eri asia on nuoret, jotka luonnollisesti käy vielä perusjuttuja läpi itsensä kanssa. Mutta en siis missään tapauksessa tituleeraisi ketään kovaäänisesti epäkypsäksi, vaan annan kaikkien kokea omat juttunsa. 

Miten se kertoo henkisestä kypsymättömyydestä jos tuomitsee ja arvostelee toimintaa jota yleisesti pidetään tuomittavana?

Monelle tämä henkinen kypsyys tuntuu tarkoittavan jotain tavallista perherumbaoravanpyörää. Jos ihminen elää hieman omannäköisempää elämää, häntä ei lasketa aina henkisesti kypsäksi. Vaikka tämä ihminen on voinut kasvaa oikeasti hyvin ihmisenä, koska on miettinyt ja pohtinut paljon elämää omassa rauhassaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonka ei tarvitse päteä.

Itsevarman ihmisen ei tarvitse päteä mutta on helppo olla vakuuttava sekä todellakin tosissaan. Nykyisin monet esittävät paljon ja ovat taitavia valehtelijoitakin joten itsevarmaa ihmistä kuvitellaan helposti joko narsistiksi tai valehtelijaksi. Omakohtaista kokemusta. Kun on rehellinen eikä ota kaikesta niin itseensä koko ajan koska tietää että kaikki eivät ole niin älykkäitä niin voi vain vakuuttaa olevansa oikeassa ja rehellinen. On myös helppo myöntää virheensä tai jos on esimerkiksi ymmärtänyt väärin koska niinkin voi käydä joskus, se on täysin luonnollista. 

Olen kuvaamasi kaltaisen henkilön vaikutuspiirissä ja yksi hänen heikkouksistaan on juurikin se, että hänestä "kaikki eivät ole niin älykkäitä". Hän siis kohtelee usein itseään huomattavasti älykkäämpiä todella alentuvasti, eikä se kerro minusta itsevarmuudesta ollenkaan, ja se on suoraan sanottuna kiusallista katseltavaa. Oletan, että hänet on testattu, koska hän tuntuu olevansa hyvin varma kaikesta mitä sanoo ja tekee. Minut on selvästikin arvioitu häntä tyhmemmäksi, enkä ole jaksanut nähdä vaivaa tämän oletuksen korjaamiseksi.

Henkisesti kypsä ihminen ei minun mielestäni arvota muutenkaan ihmisiä näiden olettamansa älykkyyden perusteella, vaan malttaa kuunnella kaikkia ja saa heistä näiden parhaimmat puolet esille.

Vierailija kirjoitti:

Joku ketjun asperger on jäänyt kiinni kypsyys -sanaan liian kirjaimellisesti. Ei henkinen kypsyys tarkoita välttämättä sitä, että kuin omena kypsytään. Se on vain sanonta, jolla viitataan ihmiseen, joka on henkisesti sellaisella tasolla, ettei kohtele muita huonosti eikä kouhota menemään joka asiasta.

Pelkkä itsekeskeisyys on kypsymättömyyttä. Se ettei kykene keskittymään toiseen, kuuntelemaan häntä keskittyneesti, ihan aidosti kiinnostuneena. MItä enempi esittää kuuntelevansa sen huonompi juttu. Yleensä molemmat on itsetuntovammaisia eli suhde voi kestää aikansa kunnes toinen väsyy siihen, ettei tule nähdyksi eikä kuulluksi.

Itsensä paremmin tuntevat eivät suostu (enää) huonoon, ja tuo on juuri sitä oppimista mihin kannattaisi pyrkiä jotta elämästä jäisi hyvä maku suuhun. Huonoja kokemuksia voi olla mutta niistä ponnistellaan eteenpäin. Tuota täytyy aina arvostaa kun se on aitoa pyrkimystä eikä showta.

Vierailija kirjoitti:

Joku ketjun asperger on jäänyt kiinni kypsyys -sanaan liian kirjaimellisesti. Ei henkinen kypsyys tarkoita välttämättä sitä, että kuin omena kypsytään. Se on vain sanonta, jolla viitataan ihmiseen, joka on henkisesti sellaisella tasolla, ettei kohtele muita huonosti eikä kouhota menemään joka asiasta.

Henkistä kypsyyttä on myös olla pilkkaamatta aspergereja, jotka ovat ihmisiä siinä missä muutkin. 

Mulle henkinen kypsyys tarkoittaa esim.

Hyviä oman tunnesäätelyn taitoja. 

Kykyä erottaa itsensä ja muut, tervettä itsenäisyyttä.

Kykyä ymmärtää muita ihmisiä, miksi tomivat niin kuin toimivat, tarvitsematta arvottaa vahvasti itseä muita paremmaksi. 

Kykyä ohjata omaa tomintaansa. 

Kykyä toimia erilaisissa tilanteissa sosiaalisesti soveliaalla tavalla. 

Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Monelle tämä henkinen kypsyys tuntuu tarkoittavan jotain tavallista perherumbaoravanpyörää. Jos ihminen elää hieman omannäköisempää elämää, häntä ei lasketa aina henkisesti kypsäksi. Vaikka tämä ihminen on voinut kasvaa oikeasti hyvin ihmisenä, koska on miettinyt ja pohtinut paljon elämää omassa rauhassaan. 

Silloin valitaan se omannäköinen elämä ajoissa eikä lähdetä niihin oravanpyöriin. Pahinta kypsymättömyyttä on mennä niihin paikatakseen jotain lapsuuden traumojaan. Sellainen on toisten hyväksikäyttöä joka on halveksittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Monelle tämä henkinen kypsyys tuntuu tarkoittavan jotain tavallista perherumbaoravanpyörää. Jos ihminen elää hieman omannäköisempää elämää, häntä ei lasketa aina henkisesti kypsäksi. Vaikka tämä ihminen on voinut kasvaa oikeasti hyvin ihmisenä, koska on miettinyt ja pohtinut paljon elämää omassa rauhassaan. 

Yksikseen olo on paaljon vaivattomampaa kuin tosielämän perhe, jos ajattelee että perheessä oikeasti ollaan kiinnostuneita muista kuin omasta navasta. Mutta jos on saanut hyvän pohjan omilta vanhemmiltaan, niin suurin osa taakasta on jo pois.

Hyvää ajassa on se, että on helpompaa sanoa: minulla on tausta joka on liian vaikea vanhemmuuteen ja käytän aikani itseni korjaamiseen sen sijaan että esittäisin vanhempaa.

Tuo on kunniakkaampaa kuin sokea mukautuminen perheellistymisnormiin, jota ei sitten pysty handlaamaan puutteiltaan. Valheellisuus tuottaa aina kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tämä henkinen kypsyys tuntuu tarkoittavan jotain tavallista perherumbaoravanpyörää. Jos ihminen elää hieman omannäköisempää elämää, häntä ei lasketa aina henkisesti kypsäksi. Vaikka tämä ihminen on voinut kasvaa oikeasti hyvin ihmisenä, koska on miettinyt ja pohtinut paljon elämää omassa rauhassaan. 

Yksikseen olo on paaljon vaivattomampaa kuin tosielämän perhe, jos ajattelee että perheessä oikeasti ollaan kiinnostuneita muista kuin omasta navasta. Mutta jos on saanut hyvän pohjan omilta vanhemmiltaan, niin suurin osa taakasta on jo pois.

Hyvää ajassa on se, että on helpompaa sanoa: minulla on tausta joka on liian vaikea vanhemmuuteen ja käytän aikani itseni korjaamiseen sen sijaan että esittäisin vanhempaa.

Tuo on kunniakkaampaa kuin sokea mukautuminen perheellistymisnormiin, jota ei sitten pysty handlaamaan puutteiltaan. Valheellisuus tuo

Niiin hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatta yritetään syyllistää ja saada kokemaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista ihmisen tarpeista, kuten läheisyys, rakkaus jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatta yritetään syyllistää ja saada kokemaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista ihmisen tarpeista, kuten läheisyys, rakkaus jne. 

Missä sinua on syyllistetty ottaen huomioon tuo ensimmäisen lauseesi?

Vierailija kirjoitti:

Minun isästäni tuli henkisesti kypsä, kun hän läheni seitsemääkymppiä. Sitä ennen hän hallitsi, saarnasi, dominoi ja oli aina oikeassa. Sitten hänestä tuli lempeä ja leppoisa vanha mies. Ennen kuolemaansa sanoi oppineensa kysymään itseltään jokaisessa ristiriitatilanteessa tuon buddhalaisen (?) kysymyksen: haluanko ennemmin olla oikeassa kuin onnellinen?

tämä. Henkisesti kypsä kehittyy iän mukana. Jos ei kehity, ei osoita kypsynistä. Harva on ns vanha sielu lapsesta lähtien

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isästäni tuli henkisesti kypsä, kun hän läheni seitsemääkymppiä. Sitä ennen hän hallitsi, saarnasi, dominoi ja oli aina oikeassa. Sitten hänestä tuli lempeä ja leppoisa vanha mies. Ennen kuolemaansa sanoi oppineensa kysymään itseltään jokaisessa ristiriitatilanteessa tuon buddhalaisen (?) kysymyksen: haluanko ennemmin olla oikeassa kuin onnellinen?

tämä. Henkisesti kypsä kehittyy iän mukana. Jos ei kehity, ei osoita kypsynistä. Harva on ns vanha sielu lapsesta lähtien

Mutta tuo ei tee oikeutusta jos on tehnyt pahaa muille. Nöyryys ja aito katumus ihmisten edessä auttaa saavuttamaan rauhan. Se vaatii ihmiseltä henkistä kypsyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

No, mutta eipä kaikki itseään henkisesti kypsiksi tituleeraavat ole sitä. Iso paljastaja on muiden tuomitseminen ja arvostelu. Useimmat ymmärtänevät, että kyspyminen on prosessi, eikä valmista tule välttämättä. Vaadin ehdottomasti tiettyä kypsyyttää ihmissuteissani, sillä kysymättömien aikuistan kanssa ei ihmissuhteista tule mitään. Että ehkä se sama kehitystaso parisuhteessa on aika olennainen.  Eri asia on nuoret, jotka luonnollisesti käy vielä perusjuttuja läpi itsensä kanssa. Mutta en siis missään tapauksessa tituleeraisi ketään kovaäänisesti epäkypsäksi, vaan annan kaikkien kokea omat juttunsa. 

Niinpä. Joku new age pyörii "kypsymisen" ympärillä mutta voi vain esittää sitä.

Oikeastaan aikamme yksi kammottavimmista piirteistä. Ihminen voi esittää mitä tahansa (hetken) olematta sitä. Tästä voi jalostaa taiteen: mitä pitempään pystyt esittämään Ylevää, sitä julmetumman henkisen suuruuden uran kykenet luomaan. No, lähipiiri kyllä tietää totuuden.

Itämäisissä traditioissa (Kiina, Japani, Tibet ym) on myös pitkä viisauden traditio. 

Siellä viisaus on juurikin nöyrää, hiljaista ja kuuntelevaa. Ei vaan taida nykyKiinakaan tätä viisausperinnettä kannatella yhtä vähän kuin Usa intiaanien viisautta ja henkistä kyspsyyttä . Kaikki perustuu luonnon kunnioittamiseen ja herkkyyden arvostamiseen ihmisessä. Myös länsimainen taide on vuosisatoja ylläpitänyt tätä samaa arvoa ja inhimillistä arvokkuutta erotuksena hirviömäiseen kaiken alistavaan ja lopulta tuhoavaan mielettömyyteen.

Lopulta on ehkä vain kaksi suuntaa. Myös jokaisessa ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä näissä henkinen kypsyys keskusteluissa usein särähtää korvaan ja etenkin ns. henkisissä yhteisöissä on, että vaaditaan lähestulkoon täydellisyyttä, jotta olisi edes hitunen ihmisarvoa. Aivan kuin jokainen ei olisi jatkuvassa kehittymisen tilassa ja siitä huolimatta aivan samalla tavoin arvokas kokemaan onnea elämässään, riippumatta siitä täyttääkö henkisen kasvun mittarit.

Täydellisyyttä ei kukaan normaali vaadi vaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan toimimista. Ei tuossa sen ihmeellisempää ole.

Tietääkseni en ole toiminut yleisesti hyväksyttyjen tapojen vastaisesti. Siitä huomimatta yritetään syyllistää ja saada kokemaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista ihmisen tarpeista, kuten läheisyys, rakkaus jne. 

Sitten ympäristö on jotenkin luonnevikainen ja siitä kuuluu lähteä pois, jos yhtään pitää itseään minkään arvoisena.

Ihmiset valitettavasti eivät pääse valitsemaan omia lähtökohtiaan. Hyvä maa antaa mahdollisuuksia nousta inhimillisessä kehityksessä ylöspäin, huono ei anna vaan saa voimansa alistamisesta ja tietämättömyydestä, kaikesta mikä heikentää yksilöiden voimaa nähdä ja tajuta todellista vääryyttä. Narsismi taas tekeytyy uhriksi saadakseen huomiota ja sääliä, vaikka on silkkaa pahuutta.