Mitä on se "henkinen kypsyys"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koske kaikkia, ainoastaan tervepäisiä ehjiä ihmisiä. Kun kehitys jumahtaa johonkin varhaislapsuuden vaiheeseen, ei se siitä etene kypsyydeksi koskaan.

No mutta sinäkään et kerro, että millaista tämä paha jumahtaminen oikein on? Entä millaista on tervepäisen ehjän ihmisen kypsyys? Kuinka monta tällaista arvioisit maailmassa olevan?

- ap

Ei ole vain yhtä selkeää vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl sä sit joskus tajuut, kuhan nyt ensiksi lopetat pääsi hakkaamisen seinään. 

En hakkaa päätäni seinään, olen oikein tyytyväinen itseeni ja elämääni. Mutta missäs vaiheessa tämä kypsyminen oikein pitäisi tapahtua? Ja mitä se sisältää?

- ap

Sitä että tajuat. Ymmärrät kyllä sitten kun se tapahtuu. Voi olla että tarvitset siihen muutaman kriisin ja kamalia tapahtumia. Ihminen kasvaa henkisesti vain, kun kohtaa jotain mitä ei ole aiemmin kohdannut, toki se voi olla myös jotain positiivista, mutta harvemmin ihminen ymmärtää asioita hyvän kautta, kantapään kautta oppii tehokkaammin.

Huvittaa, että yleensä vastaukseksi saa jotain tällaista mystiikkaa. Vähän kuin buddhalainen valaistuminen; kyllä sinä sitten teidät kun olet kärsinyt tarpeeksi.

Henkisesti kypsä ei puhu jatkuvasti muista pahaa ja hehkuta seuraavassa hetkessä sydämellisyyttään.

Henkisesti kypsä ei pelaile lapsellisia valtapelejä.

Henkisesti kypsä ei kosta tai mieti edes kostamista.

Henkisesti kypsä ei vertaile tai ole kateellinen.

Henkisesti kypsä arvostaa ja on kiitollinen, elämästä, pienistä hetkistä.

Henkisesti kypsä ei yritä kontrolloida muita.

Henkisesti kypsä ei nolaa muita.

Henkisesti kypsä ei manipuloi.

Henkisesti kypsä ei pakota eikä painosta.

Etc.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Mutta eihän se vaadi mitään kypsymistä. 3-vuotiaskin voi kohdella kanssaihmisiä hyvin ja puhua heille arvostaen. Mielestäni tämä on sitä harvinaisempaa, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. t. ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen näin: henkisesti kypsä kantaa vastuun kaikista teoistaan ja tunteistaan: ei siis tee ohareita, koska ei enäö huvitakaan, eikä sysää omaahuonoa mieltään muiden niskaan. Ymmärtää siis, että tunne on minussa itsessäni eikä muissa. 



Nämä asiat voi oppia nuorenakin, mutta se asia, mikä minulla vaati ikääntymistä oli tämä: osata kuunnella omaa sisäistä intuitiotaan ja luottaa siihen, koska tunnemaailma on niin tasapainoinen, ettei se sotke tulkintoja. Lisäksi sen oppiminen, että tietää, että on parempi olla onnellinen kuin oikeassa.



n55

Minun korviini tuo kuulostaa vähän jargonilta. Ei tee ohareita? Missä tilanteessa? Minusta ei ylipäänsä pidä luvata tehdä asioita, joita ei huvita tehdä. Ja huono mieli yleensä aiheutuu juurikin toisista ihmisistä. Silloin asialle pitää tehdä jotain. Ei yrittää muuttaa omia tuntei

no, esimerkki oharista minun 20 + v poika voi luvata menevänsä isoäidilleen siivoamaan, mutta samana aamuna peruu tukemisensa. Ei kovin kypsää.

Tunteista: Kun kymmenen muuta ihmistä laitetaan riviin arvioimaan samaa ihmistä, josta sinä et pidä, niin kaikki eivät ärsyynny hänestä. Koska tunne on sinussa. Mutta Se ei tarkoita, että pitää hyväksyä kaltoinkohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Mutta eihän se vaadi mitään kypsymistä. 3-vuotiaskin voi kohdella kanssaihmisiä hyvin ja puhua heille arvostaen. Mielestäni tämä on sitä harvinaisempaa, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. t. ap

Jepjep. Narsisti onkin jäänyt pikkulapsen tasolle henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl sä sit joskus tajuut, kuhan nyt ensiksi lopetat pääsi hakkaamisen seinään. 

En hakkaa päätäni seinään, olen oikein tyytyväinen itseeni ja elämääni. Mutta missäs vaiheessa tämä kypsyminen oikein pitäisi tapahtua? Ja mitä se sisältää?

- ap

Tiedät kyllä kun olet siinä pisteessä. 

Ei sitä tarvitse miettiä.

Tarvii koska omasta mielestäni olen ollut henkisesti kypsä jo viimeistään 7-vuotiaana. Siis samanlainen kuin nytkin.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sitä, että kohtelee kanssaihmisiä hyvin ja puhuu heille/heistä arvostaen.

Siinäpä se. Ei pitäisi olla kauhen vaikeaa.

Mutta eihän se vaadi mitään kypsymistä. 3-vuotiaskin voi kohdella kanssaihmisiä hyvin ja puhua heille arvostaen. Mielestäni tämä on sitä harvinaisempaa, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. t. ap

Yllättävän vaikeaa se tuntuu kuitenkin olevan, eikä toisin kuin väität, ole ikäsidonnaista. Tuosta kaikki lähtee ja sillä pötkii jo pitkälle, että osaa kohdella muita ihmisiä hyvin.

Vaatii todellakin kypsymistä. Moni pehmenee ja tajuaa tämän vasta vanhana. Että niinku mikä tässä elämässä onkaan tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyl sä sit joskus tajuut, kuhan nyt ensiksi lopetat pääsi hakkaamisen seinään. 

En hakkaa päätäni seinään, olen oikein tyytyväinen itseeni ja elämääni. Mutta missäs vaiheessa tämä kypsyminen oikein pitäisi tapahtua? Ja mitä se sisältää?

- ap

Tiedät kyllä kun olet siinä pisteessä. 

Ei sitä tarvitse miettiä.

Tarvii koska omasta mielestäni olen ollut henkisesti kypsä jo viimeistään 7-vuotiaana. Siis samanlainen kuin nytkin.

t. ap

oho. Aika harva meistä jää 7-vuotiaan tasolle.

Valheita suoltava kaasuvalottaja ei ole saavuttanut henkistä kypsyyttä.

Ap, happamat, ei happamet.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kypsä ei puhu jatkuvasti muista pahaa ja hehkuta seuraavassa hetkessä sydämellisyyttään.

Henkisesti kypsä ei pelaile lapsellisia valtapelejä.

Henkisesti kypsä ei kosta tai mieti edes kostamista.

Henkisesti kypsä ei vertaile tai ole kateellinen.

Henkisesti kypsä arvostaa ja on kiitollinen, elämästä, pienistä hetkistä.

Henkisesti kypsä ei yritä kontrolloida muita.

Henkisesti kypsä ei nolaa muita.

Henkisesti kypsä ei manipuloi.

Henkisesti kypsä ei pakota eikä painosta.

Etc.

Ne, jotka tekevät tuota kaikkea, ovat tehneet sitä jo pikkupennuista asti. Ne, jotka eivät pääsääntöisesti tee, eivät ole tehneet sitä koskaan. Mitä kypsymistä siis on tapahtunut? Ja by the vay: kuinka sellaista ihmistä tunnet, joihin kaikki listaamasi kohdat sopivat? Itse voin sanoa, että neljää noista en ikinä edes ajattele. Muita kyllä, mutta 99,9 ihmisistä ei huomaa eikä kärsi siitä. - ap

Minun isästäni tuli henkisesti kypsä, kun hän läheni seitsemääkymppiä. Sitä ennen hän hallitsi, saarnasi, dominoi ja oli aina oikeassa. Sitten hänestä tuli lempeä ja leppoisa vanha mies. Ennen kuolemaansa sanoi oppineensa kysymään itseltään jokaisessa ristiriitatilanteessa tuon buddhalaisen (?) kysymyksen: haluanko ennemmin olla oikeassa kuin onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kypsä ei puhu jatkuvasti muista pahaa ja hehkuta seuraavassa hetkessä sydämellisyyttään.

Henkisesti kypsä ei pelaile lapsellisia valtapelejä.

Henkisesti kypsä ei kosta tai mieti edes kostamista.

Henkisesti kypsä ei vertaile tai ole kateellinen.

Henkisesti kypsä arvostaa ja on kiitollinen, elämästä, pienistä hetkistä.

Henkisesti kypsä ei yritä kontrolloida muita.

Henkisesti kypsä ei nolaa muita.

Henkisesti kypsä ei manipuloi.

Henkisesti kypsä ei pakota eikä painosta.

Etc.

Ne, jotka tekevät tuota kaikkea, ovat tehneet sitä jo pikkupennuista asti. Ne, jotka eivät pääsääntöisesti tee, eivät ole tehneet sitä koskaan. Mitä kypsymistä siis on tapahtunut? Ja by the vay: kuinka sellaista ihmistä tunnet, joihin kaikki listaamasi kohdat sopivat?

Tunnen pari, ovat siinä mielessä hölmöjä, että luulevat, ettei muut huomaa.

Luettelinkin mitä henkisesti kypsät eivät tee. Idea olikin, että jos joku tekee noin, hän ei ainakaan ole henkisesti kypsä. Vastasin siis kysymykseen omapäisesti.

no, esimerkki oharista minun 20 + v poika voi luvata menevänsä isoäidilleen siivoamaan, mutta samana aamuna peruu tukemisensa. Ei kovin kypsää.

Tunteista: Kun kymmenen muuta ihmistä laitetaan riviin arvioimaan samaa ihmistä, josta sinä et pidä, niin kaikki eivät ärsyynny hänestä. Koska tunne on sinussa. Mutta Se ei tarkoita, että pitää hyväksyä kaltoinkohtelu.

Mitä tekemistä poikasi käytöksellä on kypsymisen kanssa? Oletko ehkä vaan jättänyt kasvattamatta ja olettanut että kypsyy itsekseen? Minulla on 5 kpl 19-30 ikäisiä lapsia ja he ovat aina tehneet sen mitä lupaavat. Ja ovat osanneet heti sanoa, jos eivät aijo tehdä yhtään mitään.

Jos joku ihminen ärsyttää minua, niin hän on väärä minulle. Se ei parane sillä, että syytän tunteitani, vaan sillä, että pysyn kaukana kyseisestä tyypistä. Totta kai muut samanlaiset pitävät hänestä. Mutta minulle hänen ja kaikkien hänenlaistensa ominaisuudet ovat haitaksi. Ei ole kyse tunteista, vaan haitasta, jonka väärät ihmiset aiheuttavat.

- ap

Minusta henkisesti kypsän ihmisen tunnistaa sisäisestä rauhasta. Hänen ympärillään on rauhan aura. On läsnä tässä hetkessä ja antaa muiden olla sellaisia kuin ovat. 

Negaationa: epäkypsä säntäilee, ahdistuu, pelkää, kontrolloi tai besserwisseröi. 

Henkisesti kypsä ihminen hakeutuu terapiaan eikä valittele ongelmiaan Vauva-palstalla tai rasita niillä ystäviään. 

Vierailija kirjoitti:

no, esimerkki oharista minun 20 + v poika voi luvata menevänsä isoäidilleen siivoamaan, mutta samana aamuna peruu tukemisensa. Ei kovin kypsää.

Tunteista: Kun kymmenen muuta ihmistä laitetaan riviin arvioimaan samaa ihmistä, josta sinä et pidä, niin kaikki eivät ärsyynny hänestä. Koska tunne on sinussa. Mutta Se ei tarkoita, että pitää hyväksyä kaltoinkohtelu.

Mitä tekemistä poikasi käytöksellä on kypsymisen kanssa? Oletko ehkä vaan jättänyt kasvattamatta ja olettanut että kypsyy itsekseen? Minulla on 5 kpl 19-30 ikäisiä lapsia ja he ovat aina tehneet sen mitä lupaavat. Ja ovat osanneet heti sanoa, jos eivät aijo tehdä yhtään mitään.

Jos joku ihminen ärsyttää minua, niin hän on väärä minulle. Se ei parane sillä, että syytän tunteitani, vaan sillä, että pysyn kaukana kyseisestä tyypistä. Totta kai muut samanlaiset pitävät hänestä. Mutta minulle hänen ja kaikkien h

Ps. Henkisesti kypsä ei solvaa muita ihmisiä mistään. Ei mistään. Eikä esimerkiksi äitiydestä tai kasvattamatta jättämisestä.

eri

Henkisesti kypsä ei ärsyynny kun kypsymätön narsisti yrittää provosoida. Vaan pistää vitsiksi.