Leikkaustoimet pakottivat yksinhuoltajaperheen muuttamaan

Kyllä mä huomaan teidän silmien pyörittelet ja mukahammestelevät Katseet Niin että kyllä se nyt on vähän jotenkin vammainen mä tuun ja raiskaan teidän päät irti v**** saatana apinat

Kokoomus

Et sitten pelle osannut selittää et mikä siinä oli niin muka itsestään selvää niin ei voi mitään Ja sit ja oot niin tyhmä että et ymmärrä todennäköisyyslaskenta ja ennakkoanalyysia ja muuta niin voit ihan vaan tappaa itses

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä yh-äitejä sikiää. Tavataan joku tyyppi baarissa ja heti sänkyyn. Miehellä ei ollut mitään tarkoitusta hankkia lapsia, mutta ehkäisy unohtui kummaltakin siinä huumassa. Kas kummaa tuli lapsi, mutta mies on jo häipynyt. No uusi yritys ja taas sama toistuu ja pian kolme lasta hankittuna, kaikki eri miehille ja sitten huudetaan yhteiskuntaa apuun.

Lapsilla ei turvallista lapsuutta, kun äiti vaihtaa jatkuvasti miestä ja lasten kasvatus jää päiväkodin ja koulun vastuulle. Tuollaisilta vauvatehtailijoilta pitäisi lapset viedä heti synnytyksen jälkeen pois ja antaa adoptioon. Adoptiota odottavia on jonoksi saakka ja siten saataisiin pelastettua moni suomalainen lapsi, mikä on paljon parempi vaihtoehto kuin roudata maailmalta sairaita lapsia, joista ei koskaan tule veronmaksajaa.

Erikoinen vuodatus, kun lehtijutun naisella oli vain yksi teini-ikäinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sänky aikoinaan olohuoneessa kolme vuotta. Näin vanhin sai oman huoneen ja nuorimmaiset jako isomman makuuhuoneen.

Aikoinaan lapsuudessani vanhemmillani oli sänky olkkarissa jotta sain siskon kanssa omat makuuhuoneet. Näin muistaakseni lähemmä 10 vuotta.

Siskoni asui aikoinaan kaksiossa, sänky myös olkkarissa. Jotta poikansa sai käyttöön makuuhuoneen. Näin joku neljä vuotta.

Ei mitään uutta auringon alla siis. Tässä myös kyse eri vuosi kymmenistä.

Ja useasti tilapäisiä ratkaisuja. Jos asunto on viihtyisä, hyvällä alueella ja ok vuokra muuten niin voi hyvinkin kärvistellä.

Ei ne lapset sinne kotiin jää ikuisiksi ajoiksi.

 

70-80-luvulla ne olkkarit oli isompia. Nykyisin ei olkkariin välttämättä edes mahdu sänkyä, kun yksi seinä on avoin eteiseen, toisella seinällä on ovi makkariin, kolmannella seinällä parvekkeen ovi ja neljännellä seinällä avokeittiö.

Mun lapset jakoivat huoneen kaksiossa ja met miesystävän kanssa nusaailtiin olohuoneessa, jossa ei ollut ovea. No, kuulihan ne lapset kaiken, mutta ei se mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sänky aikoinaan olohuoneessa kolme vuotta. Näin vanhin sai oman huoneen ja nuorimmaiset jako isomman makuuhuoneen.

Aikoinaan lapsuudessani vanhemmillani oli sänky olkkarissa jotta sain siskon kanssa omat makuuhuoneet. Näin muistaakseni lähemmä 10 vuotta.

Siskoni asui aikoinaan kaksiossa, sänky myös olkkarissa. Jotta poikansa sai käyttöön makuuhuoneen. Näin joku neljä vuotta.

Ei mitään uutta auringon alla siis. Tässä myös kyse eri vuosi kymmenistä.

Ja useasti tilapäisiä ratkaisuja. Jos asunto on viihtyisä, hyvällä alueella ja ok vuokra muuten niin voi hyvinkin kärvistellä.

Ei ne lapset sinne kotiin jää ikuisiksi ajoiksi.

 

70-80-luvulla ne olkkarit oli isompia. Nykyisin ei olkkariin välttämättä edes mahdu sänkyä, kun yksi seinä on avoin eteiseen, toisella seinällä on ovi makkariin, kolmannella se

Omassa vuokra-asunnossani on lapsella oma huone, ja toinen huone on olkkari-makkari, jossa yhdellä seinällä keittiönkaapit, hella, tiskikoneeseen ja jääkaappi. 

Erillisen keittiön omaavaa asuntoa oli hankala löytää. Kun asuntoa ei voinut hankkia mistä tahansa, kun vaakakupissa painoi ekaluokkalaisen turvallinen koulumatka. 

Olisin enemmän kuin tyytyväinen kaksioon, jossa olisi erillinen keittiö. Mutta sellaiset maksaa täällä sellaiset 1000e/kk. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yh ja asun poikani kanssa 50 neliön kaksiossa eikä mahduta. Tukehtumisen tunne on hirveä. Jotku tykkää/toiset ei, eivätkä pystykkään. Itselläni ikää pian 51 vuotta ja terveysvaivoja niin toiveissa olisi löytää pieni kolmio. 

No mut sitten sen lapsesi täytyy olla jo ainakin teini. Kohtahan se muuttaa pois.

           Eipä ole teini. On vasta 6-vuotias.                     Ei ole ihan heti muuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yh ja asun poikani kanssa 50 neliön kaksiossa eikä mahduta. Tukehtumisen tunne on hirveä. Jotku tykkää/toiset ei, eivätkä pystykkään. Itselläni ikää pian 51 vuotta ja terveysvaivoja niin toiveissa olisi löytää pieni kolmio. 

Saahan sitä toivoa, mutta ymmärrät varmaan, että myös vuokrasi maksajien toiveilla on väliä? Harva tahtoo maksaa itseään kipeäksi, jotta jokainen tukien varassa elävä köyhä voisi asua niin kuin keskituloiset.

           Sanoinko että muut maksavat                           vuokrani? Taidat itse olla työtön

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta tää, että kakarat saa omat huoneet ja äiti (tai pariskunta) käpristelee olohuoneessa. Ei vaan meillä tulisi kysymykseenkään! Se, joka maksaa, saa rahoillansa esimerkiksi tietyntyyppistä yksityisyyttä. Mukulat voi hyvin jakaa huoneen, tai koisia olohuoneessa, jos on vaan kaksio. 

Meillä aikuisilla on sänky olohuoneessa. Toimii hyvin. Jos olohuoneessa olisi lapsen sänky, lapsen nukkuma-ajat määräisi liikaa omaa elämistä. Kaikkien hermot voi paremmin, kun lapsilla on omaa rauhaa päivällä eikä kavereiden kyläilyt haittaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sänky aikoinaan olohuoneessa kolme vuotta. Näin vanhin sai oman huoneen ja nuorimmaiset jako isomman makuuhuoneen.

Aikoinaan lapsuudessani vanhemmillani oli sänky olkkarissa jotta sain siskon kanssa omat makuuhuoneet. Näin muistaakseni lähemmä 10 vuotta.

Siskoni asui aikoinaan kaksiossa, sänky myös olkkarissa. Jotta poikansa sai käyttöön makuuhuoneen. Näin joku neljä vuotta.

Ei mitään uutta auringon alla siis. Tässä myös kyse eri vuosi kymmenistä.

Ja useasti tilapäisiä ratkaisuja. Jos asunto on viihtyisä, hyvällä alueella ja ok vuokra muuten niin voi hyvinkin kärvistellä.

Ei ne lapset sinne kotiin jää ikuisiksi ajoiksi.

Me asuttiin kaksiossa. Minä isä ja äiti nukuttiin makkarissa. Minulla oli kerrossänky. Veli nukkui keittiössä. 

Vierailija kirjoitti:

"päivähoito on kunnallista". Jos ei riitä työntekijät, taitaa vaihtoehdot olla vähissä.

Tuskin Helsinki päivähoitopalvelua alkaa silti Keravalta ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuimme oman talon rakentamisen ajan kolmiossa, viisihenkinen perhe. Isompiakin vuokra-asuntoja olisi ollut, mutta ne oli jo aika kalliita. Pari vuotta meni niin, että me vanhemmat nukuimme olohuoneen nurkassa. Vaihtoehtona oli maksaa joko 820€/kk siitä ja asua suhteellisen lähellä tonttia/raksaa, tai reilusti yli tuhat euroa kuussa ja kauempana. 

Kun itse joutuu maksamaan asumisensa ihan kokonaan ilman mitään apua, alkaa eurot kiinnostaa ja jostain täytyy tinkiä. 

 

 

Niin tiedätkö missä on ero? Siinä,että tiesit asumisratkaisun olevan väliaikainen. Kokoaikatyötä tekevälle pienipalkkaiselle se on pysyvä asumismuoto.

Tuota mietin itsekin. Teen 100% työaikaa

Ihmiset ovat vieroittuneet todellisuudesta.  Jos on hyvätuloinen, voi asua ihan missä lystää. Pienituloisena en ole koskaan ajatellut, että minulla on "oikeus" asua yksin kolmiossa ison kaupungin keskustassa. Tulojen mukaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuimme oman talon rakentamisen ajan kolmiossa, viisihenkinen perhe. Isompiakin vuokra-asuntoja olisi ollut, mutta ne oli jo aika kalliita. Pari vuotta meni niin, että me vanhemmat nukuimme olohuoneen nurkassa. Vaihtoehtona oli maksaa joko 820€/kk siitä ja asua suhteellisen lähellä tonttia/raksaa, tai reilusti yli tuhat euroa kuussa ja kauempana. 

Kun itse joutuu maksamaan asumisensa ihan kokonaan ilman mitään apua, alkaa eurot kiinnostaa ja jostain täytyy tinkiä. 

 

Niin tiedätkö missä on ero? Siinä,että tiesit asumisratkaisun olevan väliaikainen. Kokoaikatyötä tekevälle pienipalkkaiselle se on pysyvä asumismuoto.

Tuota mietin itsekin. Teen 100% työaikaa ja asun lapsen kanssa 38m2 kaksiossa. En tiedä, tuleeko olemaan varaa tämän isompaan koskaan.

Meillä on omakotitalo 100neliötä kuudelle hengelle. Laskennallisesti siis paljon vähemmän kuin teillä. Ei ole väliaikaisratkaisu. Miksi sinulla pitäisi olla varaa suurempaan? Itsellänikin neliöt ruhtiinasllistuu siinä vaiheessa kun lapsia alkaa muuttamaan pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuimme oman talon rakentamisen ajan kolmiossa, viisihenkinen perhe. Isompiakin vuokra-asuntoja olisi ollut, mutta ne oli jo aika kalliita. Pari vuotta meni niin, että me vanhemmat nukuimme olohuoneen nurkassa. Vaihtoehtona oli maksaa joko 820€/kk siitä ja asua suhteellisen lähellä tonttia/raksaa, tai reilusti yli tuhat euroa kuussa ja kauempana. 

Kun itse joutuu maksamaan asumisensa ihan kokonaan ilman mitään apua, alkaa eurot kiinnostaa ja jostain täytyy tinkiä. 

Onpa olleet kolmiot edullisia.

Samaa katsoin. Asuttiin puoli vuotta kolmiossa ja me vanhemmat nukuttiin myös olohuoneen nurkassa. Vuokra oli 1150€/kk ja siis ihan normivuokra täällä. Ei todellakaan olis raaskittu isommassa asua vuokralla. Nelihenkinen perhe ollaan.