Leikkaustoimet pakottivat yksinhuoltajaperheen muuttamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija:

Tai ottaa itselleen makuuhuoneen.

"Ja sitten siellä keittiössä ei koskaan voi siivota tai kokata, kun häiritsee."

Olipahan nyt vaan yksi vaihtoehto. Hyvä miettiä erilaisia vaihtoehtoja, koska aina ei saa sitä parasta asuntoa, jota kaikki miutkin tavoittelevat.

Minusta siivoaminen ja kokkaaminen ovat arjen toimintoja, jotka eivät normaalisti tehtynä häiritse. Seinät ovat niin ohuita, että sitten naapureiden siivoilu tai musiikin kuuntelukin häiritsee.

Jos itse olisin niin ääniherkkä, harkitsisin vastamelukuulokkeita tai kirjaston lukusalia. Tai siivoamisen ja kokkaamisen sijoittamista johonkin muuhun aikaan. Tarkoitushan on kai sellaisessa tilanteessa miettiä, mikä olisi itselle/perheelle optimaalisin vaihtoehto tilanteessa, joka ei ole ihanteellinen ja luksus.

 

Laajasalossa on aivan varmasti asunto, jossa keittiö on erillään olohuoneesta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo artikkeli kertoo kyllä sen että tietyillä aloilla palkat on liian pieniä ja sinne noita paukkuja pitäisi laittaa. Tuokin nainen on päiväkodissä töissä, ei ole reilua että elintaso on vastaava kuin kotonamakoilijalla.

Aivan varmasti on ko alan palkkataso ollut tiedossa jo 15 vuotta sitten ennen kuin edes hankki lapsen itse. Ja hänlelä olisi mitä mainioin mahdollisuus tehdä esimerkiksi sunnuntaisin lastenhoitokeikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo artikkeli kertoo kyllä sen että tietyillä aloilla palkat on liian pieniä ja sinne noita paukkuja pitäisi laittaa. Tuokin nainen on päiväkodissä töissä, ei ole reilua että elintaso on vastaava kuin kotonamakoilijalla.

 

Aivan varmasti on ko alan palkkataso ollut tiedossa jo 15 vuotta sitten ennen kuin edes hankki lapsen itse. Ja hänlelä olisi mitä mainioin mahdollisuus tehdä esimerkiksi sunnuntaisin lastenhoitokeikkaa.

Kyllä varmaan, mutta eihän tuo silti reilua ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo artikkeli kertoo kyllä sen että tietyillä aloilla palkat on liian pieniä ja sinne noita paukkuja pitäisi laittaa. Tuokin nainen on päiväkodissä töissä, ei ole reilua että elintaso on vastaava kuin kotonamakoilijalla.

 

Aivan varmasti on ko alan palkkataso ollut tiedossa jo 15 vuotta sitten ennen kuin edes hankki lapsen itse. Ja hänlelä olisi mitä mainioin mahdollisuus tehdä esimerkiksi sunnuntaisin lastenhoitokeikkaa.

Kyllä varmaan, mutta eihän tuo silti reilua ole.

Miten niin? Itse valinnut alansa ja ammatti jota pystyy hyödyntämään helposti keikkatyössä ja pk-seudulla aivan varmasti on niitä keikkoja tarjolla. Helposti saa IHAN ITSE sen puuttuvan 200 euroa kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalta jäi kertomatta, että jutun yh on kokopäivätöissä. Palkka on liian pieni.

Missä lapsen isä? Mikäli on hengissä, niin luulisi elatuksen kuuluvan myös hänelle? Moni etävanhempi osallistuu lapsensa elatukseen naurettavan vähän, siihen asiaan pitäisi saada muutos. Ei voi olla niin, että vastuu elatuksesta jää yhteiskunnalle.

Lastenvalvojallahan kyllä tehdään elatusapua varten laskelmat, ja sen mukaan useimmiten mennään. Jos vastuu elatuksesta jää yhteiskunnalle, silloin se johtuu siitä, ettei toisella vanhemmalla ole elatuskykyä. Mistä taikahatusta hänen siis pitäisi elatusrahat riipiä, jos niitä kerran ei ole?

                   Yhteiskunta ei maksa sitä summaa, joka isän kuuluu maksaa. Yhteiskunta maksaa standardisumman eli käytännössä moni lapsi jää vaille sitä elintasoa, joka isän pitäisi hänelle järjestää. Ennen oli normaalia, että miehet lusmuilivat ja välttelivät maksamista. Onko elatusmaksujen perintää nyt tehostettu?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea päästä sisään helsinkiläisten ajatusmaailmaan tuosta asumisesta. Täällä maakunnissa on jopa todennäköistä, että töihin joutuu kulkemaan 30min-tunnin. Itsellä työmatka 45min ja valtaosalla työkavereista tunnin. Eikö se asumisen mukavuus kannata maksimoida oman maksukyvyn puitteissa eikä kytätä jotain postinumeroa? Koska siitähän taitaa olla kysymys pohjiltaan, halu asua trendikkäässä kaupunginosassa eikä jossain Keravalla. 

Mitä tulee siihen työpaikan läheisyyteen: palvelualan duunit on keskittyneet kaikkialla maailmassa kaupunkien keskustoihin. Mahtaakohan kahvilatyöntekijällä olla varaa asua Manhattanilla 🤔

Tuo jutussa haastateltu nainen asuu kyllä todella kaukana keskustasta, melkein tunti taitaa sieltä ollakin matkaa. Hänellä on teini-ikäinen lapsi, ja ymmärrän oikein hyvin, että haluaa lapsen kouluajan asua samalla alueella, että

             Usein unohtuu, että siellä "kaukana keskustasta"  jokaisen koti ei todellakaan ole juuri rautatieaseman vieressä. Aamulla menee aikaa siihen, että ehtii ajoissa asemalle ja sitten saa toivoa, että juna tosiaan tulee eikä aja vaikka ohi (sääolot, juna on täpötäynnä, poikkeustilanne jne), josta työkaverit aikoinaan kertoivat vihaisina. Kun puhutaan yh:sta, niin monilta unohtuu se, että vanhemman olisi hyvä olla mahdollisimman nopeasti kotona lapsensa luona, jotta ehtii viettää vähän aikaa lapsensa kanssa. Aika moni on tälläkin palstalla moittinut lasten vanhempia yleisesti siitä, että nämä eivät pitdä huolta lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea päästä sisään helsinkiläisten ajatusmaailmaan tuosta asumisesta. Täällä maakunnissa on jopa todennäköistä, että töihin joutuu kulkemaan 30min-tunnin. Itsellä työmatka 45min ja valtaosalla työkavereista tunnin. Eikö se asumisen mukavuus kannata maksimoida oman maksukyvyn puitteissa eikä kytätä jotain postinumeroa? Koska siitähän taitaa olla kysymys pohjiltaan, halu asua trendikkäässä kaupunginosassa eikä jossain Keravalla. 

Mitä tulee siihen työpaikan läheisyyteen: palvelualan duunit on keskittyneet kaikkialla maailmassa kaupunkien keskustoihin. Mahtaakohan kahvilatyöntekijällä olla varaa asua Manhattanilla 🤔

Tuo jutussa haastateltu nainen asuu kyllä todella kaukana keskustasta, melkein tunti taitaa sieltä ollakin matkaa. Hänellä on teini-ikäinen lapsi, ja ymmärrän oikein hyvin, että h

Laajasalossa ei ole rautatietä. Sieltä pääsee keskustaan joko Kruunuvuorenrannasta tia menemällä Herttoniemen metroasemalta metrolla. Ei ole ylivoimaista. Vuosia kuljin sieltä julkisilla. Herttoniemeen on ihan kävelymatka sieltä osasta,jossa suurin osa kerrostaloista on.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni asunut kaksiossa.Isä ja äiti nukkui olohuoneen sohvalla ja me siskon kanssa jaettiin makuuhuone.Keittiössä patjalla nukkui vieraat jos heitä kävi. Ei saatu mitään tukia.Eihän tässä ole mitään järkeä että yhteiskunta sponsoroi isot lukaalit.

Ennen tosiaan asuttiin ahtaammin. Ihmisillä oli kyllä vähemmän tavaraakin, kun oli lähinnä taloustavarat ja käyttövaatteet. Vintillä laatikko, jossa oli vanhoja joulukoristeita ja ehkä lasten sukset, ei paljon muuta. Olen lukenut Kirjan elämäkerran ja hän muisteli kirjassa miten hienoa oli, kun lapsuuden perhe (heillä oli 4 lasta silloin) pääsi muuttamaan yksiöstä kaksioon Maunulaan. Toki siitä on pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lapsuuteni asunut kaksiossa.Isä ja äiti nukkui olohuoneen sohvalla ja me siskon kanssa jaettiin makuuhuone.Keittiössä patjalla nukkui vieraat jos heitä kävi. Ei saatu mitään tukia.Eihän tässä ole mitään järkeä että yhteiskunta sponsoroi isot lukaalit.

 

Ennen tosiaan asuttiin ahtaammin. Ihmisillä oli kyllä vähemmän tavaraakin, kun oli lähinnä taloustavarat ja käyttövaatteet. Vintillä laatikko, jossa oli vanhoja joulukoristeita ja ehkä lasten sukset, ei paljon muuta. Olen lukenut Kirjan elämäkerran ja hän muisteli kirjassa miten hienoa oli, kun lapsuuden perhe (heillä oli 4 lasta silloin) pääsi muuttamaan yksiöstä kaksioon Maunulaan. Toki siitä on pitkä aika.

Jos kaksi henkilöä asuu kaksiossa kerrostalossa, siellä on ihan varmasti tilaa kohtuulliselle ja hyvälle määrälle tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo artikkeli kertoo kyllä sen että tietyillä aloilla palkat on liian pieniä ja sinne noita paukkuja pitäisi laittaa. Tuokin nainen on päiväkodissä töissä, ei ole reilua että elintaso on vastaava kuin kotonamakoilijalla.

Palkat kohdilleen, oikein. Mutta kuka maksaa korkeammat kustannukset? Lasten vanhemmat ovat aikalailla tottuneet siihen, että yhteiskunta kustantaa suurelta osin tämänkin lystin. Liekö täysin ennenkuulumatonta että palvelun käyttäjät aidosti maksaisivat palvelusta aiheutuneet kuluerät jotta ne hoitajat saisivat asaitsemansa palkan.

Nyt pahimmillaan yhteiskunta maksaa päivähoitajan palkan, tarjoaa päivähoidon lapselle ja samaan aikaan äidille lepohetken kotisohvalla päivärahan kera.

Jaa, minulla yksinasuvalla asumistukileikkaus ei vaikuttanut mitenkään, saan sen takaisin tt-tuen muodossa. Juuri sain uuden päätöksen :-)

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajia, lapsia ja työttömiä koskevat ketjut pysyvät, mutta eläkkeiden leikkaamista pohtivat ketjut poistuvat. Eläkeläismafia?

 

Ehkä sensuuri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea päästä sisään helsinkiläisten ajatusmaailmaan tuosta asumisesta. Täällä maakunnissa on jopa todennäköistä, että töihin joutuu kulkemaan 30min-tunnin. Itsellä työmatka 45min ja valtaosalla työkavereista tunnin. Eikö se asumisen mukavuus kannata maksimoida oman maksukyvyn puitteissa eikä kytätä jotain postinumeroa? Koska siitähän taitaa olla kysymys pohjiltaan, halu asua trendikkäässä kaupunginosassa eikä jossain Keravalla. 

Mitä tulee siihen työpaikan läheisyyteen: palvelualan duunit on keskittyneet kaikkialla maailmassa kaupunkien keskustoihin. Mahtaakohan kahvilatyöntekijällä olla varaa asua Manhattanilla 🤔

Tuo jutussa haastateltu nainen asuu kyllä todella kaukana keskustasta, melkein tunti taitaa sieltä ollakin matkaa. Hänellä on teini-ikäinen lapsi, ja ymmärrän oikein hyvin, että h

Se 14-vuotias tuskin muutenkaan notkuu mamman kanssa kaikki illat ja viikonloput.

Kohtuulista on että kaikilla on asunto (se on tärkeää)

Mutta ei minusta kuulu verovaroilla elää overiäästi, niin kuin nyt jotkut tehnyt (jopa 2 hengellä 90m2 asunto)

ihan kohtuutonta ja työssä käyvät asuu pienemmissä

Yhteiskunta antaa ihan liikaa ja sitten osa ei viitsi edes hakea töitä kun saa liki saman tekemättä mitään

se vähän vituttaa

kyllä Natalille pitäs hankkia isompi asunto

ja verovaroista maksetaan

jokaiselle oma huone ja saunallinen asunto ihan ydin keskustasta

kohtuullinen toivehan toi on

ja 1000€ ruokarahaa vielä kaupanpäälle

niin ja 500€ että voi käydä kampaajalla :-)

Vierailija kirjoitti:

On aito ongelma jos täysipäiväisellä työllä ei tule toimeen. Toisaalta aina voi tehdä jotain muuta; paremmin palkattua työtä tai ottaa toisen sivutyön. Pienipalkkaisten töiden tukeminen on rahansiirtoa työnantajalle, kun halpaa työvoimaa on tämän ansiosta ylipäätänsä tarjolla.

Ei asumismukavuus ole itseisarvo köyhälle. Talkoisiin osallistutaan kaikki, ne joihin veröäyrit kuluvat ja ne jotka äyrit maksavat. Ei voi olla kaniineja jotka työntävät pään pensaaseen ja kuvittelevat että kaikki on niinkuin Nokian hyvinä päivinä, kun valtiolle ropisi yhteisöveroja ikkunoista ja ovista. Eihän Li?

Ai että ihan haluat yksinhuoltajien tekevän vielä toistakin työtä? Mitä  ehdotat lasten osalta, kun jonkun aikuisen pitäisi ehtiä olla siellä kotonakin tekemässä ruokaa, pesemässä pyykkiä ja kasvattamassa niitä lapsukaisia?

Vai että pitäisi sääliä, kun muija joutuu nukkumaan olohuoneessa? 

Tosi karmea kohtalo. (Ai niin, joillakin ei ole ollenkaan asuntoa.)

Sääliköhän aikanaan kukaan lapsuuteni perhettä. Asuimme 1 h+k asunnossa, jossa oli neliöitä 25. Meitä oli 5 henkilöä. Isoveljen kanssa nukuttiin keittiössä, toinen ruokapöydän toisella puolella ja toinen toisella. Olimme teini-ikäisiä. Pikkuveli nukkui isän ja äidin kanssa olohuoneessa. 

Pahus, kun en edes itse älynnyt sääliä itseäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki leikkaukset yksinhuoltajille tekee hyvää suomelle ja kannustaa hoitamaan parisuhdetta hedonismin sijaan.

Tämä on täysin totta, ihan turha alapeukuttaa. Uusfeminismin ja yleisen voimaantumispaskan takia naiset ovat paskoneet ydinperheitä pilvin pimein mitä mielipuolisimmista syistä kun on aina voinut heittäytyä yhteiskunnan vahvan turvaverkon varaan. 

Onhan tämä totta, ei voi kieltää. Fiksua olisi tunnustaa se. Fiksua olisi myös tajuta se toinen puoli. Mikä on se miehen osuus ydinperheessä nykyään? Mikä on samaa kuin 1950 ja mikä erilaista? Kunnioittavatko miehet vaimojaan yhtään sen enempää? Onko heillä itsellään keinoja olla aikuinen ja ottaa aikuisen vastuu? Vastuidenhan pitäisi jakautua jotakuinkin tasan. 

En nyt sitten tarkoita metatyötä tai sitä, että molemmat pesevät omat vaatteensa, pyyhkivät tiskipöydän ja lasten nenät ja takapuolet vuorotellen. En tarkoita sitäkään, että naisella olisi oikeus sanella.

Varmaan voisi miettiä myös sitä, onko naisten yleisesti ilmaisemissa epäkohdissa jotakin petrattavaa tai keskusteltavaa. Sivusta tuntuu siltä, että nykyään on sekä miehet että naiset ihan parisuhdetaidottomia ja vain syyttelevät toisiaan. Onko nuoruusaika jotenkin pidentynyt? Ettei nelikymppisillä naisilla ja miehillä ole mitään parisuhdetaitoja tai halua olla lastensa kanssa.

Ok. Toivotaan, että yh-naiset on nyt leikkauksilla kannustettu hoitamaan parisuhdetta hedoismin sijaan. 👍

Kysyn vielä, kun on viisaita paikalla. Miten miehiä kannustettaisiin  pitämään huolta parisuhteestaan ja perheestään? Minusta olisi vastavuoroisesti reilua pitää huolta perheestään, perheen aineellisesta, fyysisestä ja psyykkisestä turvallisuudesta ja hyvinvoinnista? Miten miesten olisi huolehdittava näistä, jotta naiset eivät paskoisi ydinperhettä omalta osaltaan?

Nyrkkiä ja hellaa ei ehkä kannata nyt ottaa esille, luulen että suurin osa naisista kokee helpommaksi kuolla nälkään mieluummin. Olisiko jotain ajatusta, joka tavallaan hakisi jotain kompromissia, niin kuin miehillä on tapana hakea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni sama tilanne kuin kerrotussa, paitsi etten asu pk-seudulla, mutta aina nukkunut olohuoneessa. Moni kuitenkin unohtaa, miten erilaisia rytmit voivat vanhemmalla ja telineillä olla. Siinä olohuoneessa, jossa yhdellä sivulla keittiö, pitäisi vanhemman saada nukkua 22-06. No, se teini ramppaa yömyöhään jääkaapilla ja estää nukkumisen tehokkaasti... Omaa rauhaa ei ole vanhemmalla yhtään, ei rauhoittumistilaa, ei vaatekaappeja jne. Siihen tarvittaisiin makuuhuone tai edes alkovi (joita harvoin kksioissa on). Alakouluikäisen kanssa järjestely toimii ok, sitä vanhemman juurikaan ei.

No sitten vuokraa asunnon, jossa keittiö ei ole olohuoneen yhteydessä.

           Kerropa tämä arkkitehdeille ja rakennuttajille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aito ongelma jos täysipäiväisellä työllä ei tule toimeen. Toisaalta aina voi tehdä jotain muuta; paremmin palkattua työtä tai ottaa toisen sivutyön. Pienipalkkaisten töiden tukeminen on rahansiirtoa työnantajalle, kun halpaa työvoimaa on tämän ansiosta ylipäätänsä tarjolla.

Ei asumismukavuus ole itseisarvo köyhälle. Talkoisiin osallistutaan kaikki, ne joihin veröäyrit kuluvat ja ne jotka äyrit maksavat. Ei voi olla kaniineja jotka työntävät pään pensaaseen ja kuvittelevat että kaikki on niinkuin Nokian hyvinä päivinä, kun valtiolle ropisi yhteisöveroja ikkunoista ja ovista. Eihän Li?

 

 

 

Ongelma on, että työnantajat ei sovittele työvuoroja eli toki voi mennä avustajaksi ja soittaa avustettavalle, että tänään en tule sinua hoitamaan, koska on merkitty työ

Nyt puhuttiin ihan yleisesti 2 työn tekemisestä. Hallitus leikkasi osa-aikatyötä ja pätkätyötä tekeviltä myös.