Lue keskustelun säännöt.
Tutulleni syntyi juuri kolmas lapsi. Kaikki lapset alle 5 vuotiaita. Olis kyllä mun painajainen.
10.04.2024 |
Ei voi olla kuin kiitollinen, että itse tein vain kakdmsi lasta ja hekin ovat jo niin isoja, että pärjäävät jo hetken itsekseenkin.
Kolme lasta alle viidessä vuodessa olis kyllä mun painajainen. Miten joku jaksaa? 🤯
Kommentit (89)
Minun lapsuusperheessä oli kolme lasta 3v 2kk ikäerolla. Minä synnyin 1v 3kk isoveljen jälkeen ja pikkuveli syntyi 11kk minun jälkeen. Kyllä se äidillä oli melkoista selviytymistaistelua, juoposta puolisosta ei ollut mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuusperheessä oli kolme lasta 3v 2kk ikäerolla. Minä synnyin 1v 3kk isoveljen jälkeen ja pikkuveli syntyi 11kk minun jälkeen. Kyllä se äidillä oli melkoista selviytymistaistelua, juoposta puolisosta ei ollut mitään apua.
KORJAUS: Minä synnyin 2v 3kk isoveljeni jälkeen. Siinä oli siis sentään jonkinlainen hengähdystauko.
Tuo on aika riskaabelia tykittää lapsia noin pienellä ikäerolla. Neurologiset poikkeavuudet ilmenevät yleensä aikaisintaan leikki-iässä, tai sitä ennen niitä ei ainakaan tutkita. Onpa kiva sitten kun esikoinen on 4-5 ja on tehty jo pari nuorempaakin lasta siihen, kun herää epäilykset autismista ja/tai ADHD:stä. Muutaman vuoden sisään huomaat olevasi kahden erityislapsen äiti ja se kolmas lapsi jää aivan heitteille, kun nämä erityiset vaativat niin paljon huomiota ja ajavat vanhemmat aivan uuvuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi kerralla, sitten kun se on ohi niin se on ohi.
Itseasiassa pieniä ikäeroja ei suositella. Niillä on vaikutusta lasten mielenterveyteen. Asiasta löytyy tutkimuksia, jos viitsi googlettaa.
Ja eikö äidinkin fyysiseen toipumiseen synnytyksestä mene se pari vuotta?
Jos edes imettäisi lapsentahtisesti, niin kuukautiset pysyisivät hyvässä lykyssä poissa 2-3 vuotta, mikä antaisi äidille aikaa toipua ja jokainen lapsi saisi olla pienenä ja hoivattavat riittävän pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverilla on neljä lasta joiden kaikkien välissä on 4-6vuotta. On sekin aika raskasta.
Tuo kuulostaa minun korvaan paljon paremmalta kuin tykittää neljä lasta putkeen. Perheessä on yksi vaippaikäinen kerrallaan ja siinä kohtaa kun on kolme lasta, se vanhin voi jo auttaa keskimmäistä pyllyn pyyhkimisessä tai leikittää vauvaa, että äiti pääsee suihkuun.
Miten nämä pienten ikäerojen perheet meinaavat selvitä taloudellisesti siinä kohtaa, kun perheessä on kolme teiniä? Yksikin teini tulee kalliiksi, mutta että kolme teiniä kerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava sai viisi lasta viidessä vuodessa. Kun nuorin oli 10, tuttava opiskeli maisteriksi.
Saimme kolmannen lapsen viime kesänä ja silloin meillä oli hetken kolme alle neljävuotiasta. Hyvin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 3 lasta kesken opiskelun. Oli ihanaa aikaa. Lapset olivat putkeen päiväkodissa, mutta appivanhemmat otti aina yhden lapsen perjantaisin ja he odottivat sitä tosi paljon.
Me miehen kanssa opiskeltiin, valtio maksoi opiskelut, mll antoi vaatteet, tuilla asuttiin. Kesälomat oltiin töissä, koska työkokemus.
Iltaisin kokoonnuttiin pihalle. Lapsia kymmenittäin ja kaikilla oli hauskaa. Kaikilla sama elämäntilanne.
Sitten valmistuttiin, lapset eivät enää huolineet ilmaisvaatteita ja 10 v vanhaa nokialaista. Tuli isot tulot ja lähes yhtä isot menot.
Mun kaverin esikoinen oli 2 v, kun hänen neljäs lapsensa syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tiedän perheen, jossa lapset oli 1v3kk ikäerolla. Kolme lasta, eli vanhin oli 2,5v nuorimman syntyessä. Kaksi nuorinta ovat ihan tasapainoisia, mutta vanhin on oireillut todella paljon läpi vuosien. Lasten äiti edelleen hehkuttaa ratkaisuaan eikä nää, että esikoisen ongelmat ja huomionhakuinen käytös on aika pitkälti seurausta siitä, ettei kotona ole sitä huomiota koskaan saanut.
Toisessa perheessä on neljä lasta alle kuudessa vuodessa ja sielläkin esikoinen oireilee ja kovaa. Tästä on tehty myös todella paljon tutkimuksia, niin en ymmärrä miksi eivät ihmiset ota asioista selvää ennen kuin tekevät ratkaisujaan.
Sen verran tekee niitä lapsia että yksinkin pystyy ne elättämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä totesin jo synnärillä että lapsiluku jää yhteen. Ei ole mieli muuttunut lapsen kasvaessa, päinvastoin olen entistä onnellisempi kun luotin omiin tuntemuksiini. Ristiäisissä jo joku höpötti että kyllä lapselle pitää sitten sisarus hankkia. 😂
Pienet lapset, paras asia mitä ikinä tapahtunut meidän perheessä ja suvussa.
T. Lapsirakkaan suvun kasvatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässä iässä olisi jo yksikin pikkulapsi painajainen eikä enää jaksaisi, mutta alta 30-vuotiaana tuo oli mun unelmatilanne että perheen olisin saanut perustaa nuorena ja lapset (mieluiten just 3) olisi tehtynä suht pienillä ikäeroilla jo ennen kun täyttää 30 vuotta.
Valitettavasti tuo unelma ei toteutunut.
N49
Eipä taida ap tuntea yhtään lapsiperhettä, kunhan provosoi. Mitä se kenellekään kuuluu lasten lukumäärä, ei kaikista tule onneksi murhaajia ja tappajia.
Mulla oli kans kolmannen syntyessä 3v ja 1,5v mutta mulle tää oli just se mitä halusin, äkkiä kasvoivat sitten toisilleen seuraksi ja itse oli kolmannen kanssa kokenut äiti joka ei turhia enää pienestä murehtinut vaan keskityttiin siihen hyvään ja mielessä oli jo miten äkkiä se pikkulapsivaihe menee. Oli myös raskasta toki mutta antoisaa todella!
Nyt ovat teinejä ja vanhin täysi-ikäinen ja enemmänkin kauhistuttaa välillä miten he kasvoivat niin äkkiä, kaikista rakkaimpia ihmisiä minulle tässä maailmassa. Silloin ja nyt. Ihan on uran ja matkustelut/harrastukset silti onnistunut hoitamaan. Isovanhemmat joskus satunnaisesti alussa auttoivat mutta eipä juuri isommin elämään osallistuneet. Asennekysymys ja mitä arvostaa elämässä tämä.
On se varmasti hirvittävän rankkaa. Jos on jotain tukiverkkoja, niin ehkä menis mutta olisi silloinkin raskasta. Jos ei ole tukiverkkoja, niin tuollaiseen tilanteeseen ei kannata hankkiutua.
Meillä oli sama juttu. Positiiviset puolet on se, että se raskas pienlapsiarki ei niin pitkään kestä kotona, kun vertaa tilanteeseen, että ripotellen tekisi lapsia pitkällä välillä. Ja se, että koska lapset aika lähellä toistensa ikää, niin leikkivät yhdessä ja vanhemmitenkin heidän suhteensa toisiinsa ovat hyvin läheiset.
Nyt ollaan 50:siä ja kaikki kolme muuttaneet jo kotoa opiskelemaan. Minua ei taas käy kateeksi ne kaverit, jotka teki lapsia ripotellen ja kun he täyttävät 60 vuotta, niin nuorin lapsi on vielä alle 18.
Mutta siis omasta mielestäni mukavampi ratkaisu on, että tehdään kertarysäyksellä ja sitten vietetään se muutama vuosi siinä imetysvaippabilttikaaoksessa ja sen jälkeen koko homma helpottaa.
Omassa lähipiirissä lapsettomillakaan ei ole resursseja tukea toisten perhe-elämää, kun työ imee kaikki mehut. Onko vika itsekkäissä ihmisissä vai ehkäpä työelämässä?