Tutulleni syntyi juuri kolmas lapsi. Kaikki lapset alle 5 vuotiaita. Olis kyllä mun painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika riskaabelia tykittää lapsia noin pienellä ikäerolla. Neurologiset poikkeavuudet ilmenevät yleensä aikaisintaan leikki-iässä, tai sitä ennen niitä ei ainakaan tutkita. Onpa kiva sitten kun esikoinen on 4-5 ja on tehty jo pari nuorempaakin lasta siihen, kun herää epäilykset autismista ja/tai ADHD:stä. Muutaman vuoden sisään huomaat olevasi kahden erityislapsen äiti ja se kolmas lapsi jää aivan heitteille, kun nämä erityiset vaativat niin paljon huomiota ja ajavat vanhemmat aivan uuvuksiin.

No, hyvin epätodennäköinen skenaario tuo on! Sama lotota, jos saat kaksi erityislasta.

Vierailija kirjoitti:

Saimme kolmannen lapsen viime kesänä ja silloin meillä oli hetken kolme alle neljävuotiasta. Hyvin on mennyt.

Alapeukkua pukkasi, on tämä ihme alusta. Itse olen laittanut joskun onnellista viestiä ja pelkkää alapeukkua.

Nauttikaa, olkaa onnellisia ja rakastakaa lapsianne.  Lapsi tuo onnen!

Yksi lapseton mies sanoi aikanaan töissä minulle, kun huomasi että tein kaikkeni lapseni eteen, ettei lapseen satsaaminen mene koskaan hukkaan.

Melkein loukkaannuin, mitä ihmettä lapseton bisnesmies oikein höpäjää. Olipa oikeassa, auttelikin jossain vaiheessa.

Kahdet kaksoset alle kolmeen vuoteen. Hyvin selvittiin, vaikka tietenkin oli rankkaa. Saimme vielä viidennen lapsen heidän lisäkseen. 

Olen IT-alalla miesvaltaisessa yrityksessä, ja monella kollegalla on tuollainen tilanne. Kolme tai neljä lasta pienillä ikäeroilla, lähihoitajaäiti kotona tai töissä, mies tekee pitkää päivää ja töiden jälkeen harrastuksiin, työpaikan tilaisuuksiin ja joskus baariin yksille. Ja sitten kun miehellä on synttärit niin se tuo vaimon itseleipoman kakun töihin. Miehenä olo on oikeasti helpointa koko maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta 2v4kk sisällä. Olihan se aika hullua silloin, mutta kesti vain hetken. 

hetken? 18 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta 2v4kk sisällä. Olihan se aika hullua silloin, mutta kesti vain hetken. 

hetken? 18 vuotta?

Taidettiin nyt puhua siitä ajasta, kun lapset ovat alle 5v, kuten otsikossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kahdet kaksoset alle kolmeen vuoteen. Hyvin selvittiin, vaikka tietenkin oli rankkaa. Saimme vielä viidennen lapsen heidän lisäkseen. 

Onnittelut, lapsi on lahja! Lisää näitä onnellisia lapsiäitejä- ja isiä tänne kertomaan ihanasta elämästä lasten kanssa.
Ei tämä Suomi sentään ihan hukassa ole, eikä kuolemassa sukupuuttoon.
Annetaan ymmärtää joidenkin taholta, että tänne tulee raijata kaikkea populaa, että emme enää kykene itse mihinkään. Ei se näin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdet kaksoset alle kolmeen vuoteen. Hyvin selvittiin, vaikka tietenkin oli rankkaa. Saimme vielä viidennen lapsen heidän lisäkseen. 

 

Onnittelut, lapsi on lahja! Lisää näitä onnellisia lapsiäitejä- ja isiä tänne kertomaan ihanasta elämästä lasten kanssa. Ei tämä Suomi sentään ihan hukassa ole, eikä kuolemassa sukupuuttoon. Annetaan ymmärtää joidenkin taholta, että tänne tulee raijata kaikkea populaa, että emme enää kykene itse mihinkään. Ei se näin mene.

Lapsiäitejä?

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen oli 4v 8kk, kun kolmas syntyi. Paras aika elämässä. Olin kotiäiti vielä vuoden kuopuksen syntymän jälkeen. Hyvää aikaa oli. Lapset on olleet parasta. Nyt kaikki jo aikuisia. Se on asenne ja se mitä elämältä toivoo. 

No riippuu se vähän niistä lapsistakin. Lapset on aivan erilaisia temperamentiltaan ja esim. unitaidoiltaan. Huonosti nukkuva ja jatkuvasti itkevä vauva uuvuttaa kyllä kenet tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdet kaksoset alle kolmeen vuoteen. Hyvin selvittiin, vaikka tietenkin oli rankkaa. Saimme vielä viidennen lapsen heidän lisäkseen. 

 

Onnittelut, lapsi on lahja! Lisää näitä onnellisia lapsiäitejä- ja isiä tänne kertomaan ihanasta elämästä lasten kanssa. Ei tämä Suomi sentään ihan hukassa ole, eikä kuolemassa sukupuuttoon. Annetaan ymmärtää joidenkin taholta, että tänne tulee raijata kaikkea populaa, että emme enää kykene itse mihinkään. Ei se näin mene.

Lapsiäitejä?

Hirveää, lapsiäitejä ilmaisu,  sorí siitä.

Lapsellisia äitejä on vielä ällöttävämpi ilmaisu ja lapsellisia isiä samoin.  Milloin tähän kaikkeen paskaan tultiin, mitään ei saa sanoa yhtään mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdet kaksoset alle kolmeen vuoteen. Hyvin selvittiin, vaikka tietenkin oli rankkaa. Saimme vielä viidennen lapsen heidän lisäkseen. 

 

Onnittelut, lapsi on lahja! Lisää näitä onnellisia lapsiäitejä- ja isiä tänne kertomaan ihanasta elämästä lasten kanssa. Ei tämä Suomi sentään ihan hukassa ole, eikä kuolemassa sukupuuttoon. Annetaan ymmärtää joidenkin taholta, että tänne tulee raijata kaikkea populaa, että emme enää kykene itse mihinkään. Ei se näin mene.

Lapsiäitejä?

Hirveää, lapsiäitejä ilmaisu,  sorí siitä.

Lapsellisia äitejä on vielä ällöttävämpi ilmaisu ja lapsellisia isiä samoin.  Milloin tähän kaikkeen paskaan tultiin, mitään ei saa sanoa yhtään mistään?

Mitä höpiset? Ihan voit puhua äideistä ja isistä ilman mitään etuliitteitä. Ihminen, kun ei voi olla äiti tai isä, jos hänellä ei ole lapsia. Lapsiäiti tarkoittaa äitiä, joka on itsekin lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahdet kaksoset alle kolmeen vuoteen. Hyvin selvittiin, vaikka tietenkin oli rankkaa. Saimme vielä viidennen lapsen heidän lisäkseen. 

 

Onnittelut, lapsi on lahja! Lisää näitä onnellisia lapsiäitejä- ja isiä tänne kertomaan ihanasta elämästä lasten kanssa. Ei tämä Suomi sentään ihan hukassa ole, eikä kuolemassa sukupuuttoon. Annetaan ymmärtää joidenkin taholta, että tänne tulee raijata kaikkea populaa, että emme enää kykene itse mihinkään. Ei se näin mene.

Perheellisiä ihmisiä, joilla on lapsia.Tajuatteko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aina haaveilin, että kolme lasta noin vuoden välein. Kaksi sain ja sen kolmannen sitten myöhemmin. Pikkulapsi aika ollut itselleni maailman ihaninta aikaa. Nyt elän sitä toista maailman parasta aikaa -  kahdestaan mieheni kanssa, lapset omillaan.

 

Tämä on kyllä mielenkiintoista. Lapset on ihania vaan pienenä, isommat lapset ei sitten oikein kiinnostakaan ja huokaistaan helpotuksesta kun lapset muuttaa pois.

Oma äitini on juurikin tuollainen, muistan tuon käytöksen omasta lapsuudestani ja nyt huomaan saman käytösmallin kun lapsenlapset alkavat olla siinä iässä, että heillä on oma persoona ja pikkulapsiaika on taakse jäänyttä.

Minun anoppi on tällainen. Meidän tytär kiinnosti niin kauan kunnes kasvoi isommaksi. Nyt kun hänen kanssaan ei enää voi leikkiä kukkuuleikkejä

Tämä on kyllä jännä ihmistyyppi. Mulle parasta molempien omien lasten ja kummilasten kanssa on ollut kasvun seuraaminen. Pikkulapset on söpöjä mutta on ihanaa kuulla vaikka 11-vuotiaan ajatuksia, käydä yhdessä elokuvissa, syömässä, reissuissa ja keskustella niistä yhdessä tehdyistä asioista. En ehkä ole hirveän äidillinen kun koin pikkulapsiajan melko tylsäksi ja puuduttavaksi, isompien lasten seuraa jaksan ihan eri tavalla.

Mielenkiintoinen ketju. Kiva kuulla erilaisia ratkaisuja tehneiden ajatuksia.

Mulla lapsien ikäerot ei ollut valinta, vaan oli raskautumusvaikeuksia ja keskenmenoja. 3 (ainakin) kuitenkin halusin ja nyt lapset löytyy 12v, 5v ja 2kk.

Olisin ajatellut että lapset tulisi vähän pienemmillä ikäeroilla niin välillä kyllä harmittelen asiaa. Hyviä puolia on ollut synnytyksestä rauhassa palautuminen, kukin on saanut olla rauhassa pieni perheessä, vain yksi kerrallaan on ollut vaipoissa, työelämässä olen ollut lasten välillä ja ehtinyt harrastaa, on mielenkiintoista ja antoisaa kun perheessä on samaan aikaan niin eri ikäisiä ihmisiä. Vanhimman kanssa parasta on laatuaika ja keskustelut, keskimmäisen leikit ja halit, ja nuorimman hoivaaminen ja vaunulenkit.

Pienessä ikäerossa lapset taas olisi enemmän seuraa toisilleen ja olisin jo pikkulapsiajat käynyt läpi.

Laitelkaa lisää omia lapsien ikäeroja ja kokemuksia :)

Vierailija kirjoitti:

Parempi kerralla, sitten kun se on ohi niin se on ohi.

No mun oli kyllä pakko saada nukkuakin joskus. Siksi ikäeroksi tuli neljä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi kerralla, sitten kun se on ohi niin se on ohi.

Itseasiassa pieniä ikäeroja ei suositella. Niillä on vaikutusta lasten mielenterveyteen. Asiasta löytyy tutkimuksia, jos viitsi googlettaa. 

Niin, eihän kaikille riitä millään riittävästi huomiota ja huolenpitoa. Viisivuotias on vielä aika pieni, puhumattakaan niistä kahdesta muusta. Mutta mammat alapeukuttaa, vaikka on tutkimustietoon perustuva fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen oli just täyttänyt 6, kun pienin syntyi. Elämän parhaita vuosia olla kotona heidän kanssaan. Äkkiä tuo aika oli ohi, nuorin menossa jo yläasteelle. Sä voit tietysti ystävänä heitä tukea. 

Kellä on oikeasti resursseja tukea mitään tuttavan/kaverin perhettä? Ihan täysi työ ihan omassa elämässä, arjessa ja sen pyörittämisessä ihan yhden lapsen, koiran ja oman uran kanssa. 

Joo, kukaan ei tarvitse sinun kaltaisi ystävää. Yksi lapsi ja koira, tsiisus!

Minulla on omat lapset aikuisia ja ihan itse saatiin heidät aikuisiksi, nyt on koira joka on takuulla tärkeämpi kuin tuttujen lapset. Kyllä ihmiset elää oman elämänsä niin kuin haluaa, eikä pidä toisten lapsia hyysätä jos ei halua

Vierailija kirjoitti:

Olen IT-alalla miesvaltaisessa yrityksessä, ja monella kollegalla on tuollainen tilanne. Kolme tai neljä lasta pienillä ikäeroilla, lähihoitajaäiti kotona tai töissä, mies tekee pitkää päivää ja töiden jälkeen harrastuksiin, työpaikan tilaisuuksiin ja joskus baariin yksille. Ja sitten kun miehellä on synttärit niin se tuo vaimon itseleipoman kakun töihin. Miehenä olo on oikeasti helpointa koko maailmassa.

Miehelle ei myöskään ole missään tilanteessa helpompaa pettää kuin edellä kuvaillussa (vaimon) perhevankilassa. Vaimo jumitetaan pienten lasten kanssa kotiin eikä voi millään tietää missä mies viipottaa, jos mies väittää että työt vievät erilaisiin tilaisuuksiin iltaisinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi kerralla, sitten kun se on ohi niin se on ohi.

Itseasiassa pieniä ikäeroja ei suositella. Niillä on vaikutusta lasten mielenterveyteen. Asiasta löytyy tutkimuksia, jos viitsi googlettaa. 

Ja eikö äidinkin fyysiseen toipumiseen synnytyksestä mene se pari vuotta?

Jos edes imettäisi lapsentahtisesti, niin kuukautiset pysyisivät hyvässä lykyssä poissa 2-3 vuotta, mikä antaisi äidille aikaa toipua ja jokainen lapsi saisi olla pienenä ja hoivattavat riittävän pitkään.

Minä imetin lastani ja aloin odottamaan kaksosia samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi kerralla, sitten kun se on ohi niin se on ohi.

Itseasiassa pieniä ikäeroja ei suositella. Niillä on vaikutusta lasten mielenterveyteen. Asiasta löytyy tutkimuksia, jos viitsi googlettaa. 

Niin, eihän kaikille riitä millään riittävästi huomiota ja huolenpitoa. Viisivuotias on vielä aika pieni, puhumattakaan niistä kahdesta muusta. Mutta mammat alapeukuttaa, vaikka on tutkimustietoon perustuva fakta.

Suomalaisäidit myös jankuttavat, kuinka kaksi vuotta on paras ikäero. Ei ole mitään merkitystä, moniko tutkimus on jo tuon väitteen kumonnut. Alle kaksi vuotta raskauksien välissä haittaa sekä äidin, lapsen että isän terveyttä. Lisäksi kahden vuoden ikä on lapselle raskas neurologisen kehityksen vuoksi, joten uusi sisarus siihen kohtaan on vähän huono idea.

Jos nyt joku sattuu saamaan lapsensa 2 v ikäerolla, niin siitä vaan. Ei se ole ongelma. Mua häiritsee tuo jankuttaminen, johon ei mikään tutkimustieto vaikuta. Ihan kuin äidit jotenkin vakuuttelisivat itselleen, että näin kuuluikin tehdä, jotenkin puolustelisivat tekojaan. Mutta eihän sitä ikäeroa tarvitse puolustella! Se on mikä on, eikä sitä tarvi perustella kellekään.