Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa nähdä ystäväänsä ja jutella tämän kanssa on mielestäsi itsekäs ja traumatisoitunut jos ei pidä siitä että lapsi vie hillumisellaan kaiken huomion eikä juttelusta tule mitään?"

 

Aikuisena ihmisenä? Kyllä. Sitä mieltä olen. Joku teiniäitiys on sitten erikseen, silloin ollaan psykologisessa kehityksessä vielä sellaisessa narsistisemmassa vaiheessa. Mutta nyt ystäväsi on äiti, ja hänen prioriteettinsa on nyt lapsen kasvattaminen. Toki saat surra sitä entistä ystävyyssuhdetta, joka on nyt muuttunut, ja tulee muuttumaan lapsen eri vaiheiden läpi, mutta ei se ole lapsen vika, eikä ystäväsikään. Sinun on vaan nyt aika oppia uusi rooli elämässä ja erilainen asema ystäväsi elämässä.

Kavereiden uusi rooli on siis vastaanottaa paska- ja oksennusilmoituksia kuvilla höystettynä. En enää ihmettele, miksi äidit valittavat yksinäisyyttä. Mulla itselläkin on lapsia, mutta en todellakaan pommita heidän kuvia ja kuulumisiaan. Eikä kavereillakaan ole tapana. Tämän takia mulla varmaan onkin kaverisuhteet säilyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa nähdä ystäväänsä ja jutella tämän kanssa on mielestäsi itsekäs ja traumatisoitunut jos ei pidä siitä että lapsi vie hillumisellaan kaiken huomion eikä juttelusta tule mitään?"

 

Aikuisena ihmisenä? Kyllä. Sitä mieltä olen. Joku teiniäitiys on sitten erikseen, silloin ollaan psykologisessa kehityksessä vielä sellaisessa narsistisemmassa vaiheessa. Mutta nyt ystäväsi on äiti, ja hänen prioriteettinsa on nyt lapsen kasvattaminen. Toki saat surra sitä entistä ystävyyssuhdetta, joka on nyt muuttunut, ja tulee muuttumaan lapsen eri vaiheiden läpi, mutta ei se ole lapsen vika, eikä ystäväsikään. Sinun on vaan nyt aika oppia uusi rooli elämässä ja erilainen asema ystäväsi elämässä.

 

 

 

Kavereiden uusi rooli on siis vastaanottaa paska- ja oksennusilmoituksia kuvilla höystettynä. En enää

Nyt puhut jo ihan eri asiasta. Äsken puhuttiin siitä, että lapset vie huomion pois sinusta, en sanonut mitään mistään oksennuskuvista. Totta kai sinä laitat rajat sille, mitä kuvia haluat. Se pätee miesten kanssa ihan samalla tavalla kuin kavereiden kanssa. Ei sinun tarvitse katsella mitään kuvia eritteistä tai kuunnella niistä juttuja, veikkaan että kaverikin kyllä tajuaa sellaisen rajan. Tai minkä tahansa rajan. Voithan sinä sanoa, että et halua mitään päivtyksiä ja kuvia, ja sitten sinun kaverillasi on oikeus valita, haluaako sellaisen ystävyyssuhteen, jossa iso osa hänen elämästään ei enää kelpaa kavereille. Rajat menee molempiin suuntiin ja ystävyyssuhteet on kommunikaatiota. Aikuisten ihmisten välillä.

Ystävän lapset näyttävät olevan kriisi velalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa nähdä ystäväänsä ja jutella tämän kanssa on mielestäsi itsekäs ja traumatisoitunut jos ei pidä siitä että lapsi vie hillumisellaan kaiken huomion eikä juttelusta tule mitään?"

 

Aikuisena ihmisenä? Kyllä. Sitä mieltä olen. Joku teiniäitiys on sitten erikseen, silloin ollaan psykologisessa kehityksessä vielä sellaisessa narsistisemmassa vaiheessa. Mutta nyt ystäväsi on äiti, ja hänen prioriteettinsa on nyt lapsen kasvattaminen. Toki saat surra sitä entistä ystävyyssuhdetta, joka on nyt muuttunut, ja tulee muuttumaan lapsen eri vaiheiden läpi, mutta ei se ole lapsen vika, eikä ystäväsikään. Sinun on vaan nyt aika oppia uusi rooli elämässä ja erilainen asema ystäväsi elämässä.

 

 

 

Kavereiden uusi rooli on siis vastaanottaa paska- ja

En ole se jolle vastaat, mutta se että haluaa keskustella asioista ystävänsä kanssa ei tarkoita että kaipaa huomiota itselleen. Sulla taitaa olla tosi omituisia ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Ystävän lapset näyttävät olevan kriisi velalle. 

Vain siinä tapauksessa että ystävästä kuoriutuu lasten yhteydessä toisia huomioimaton mulk ku, jonka kanssa ei voi keskustella mistään. Muunlaisiakin äitejä onneksi on.

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa nähdä ystäväänsä ja jutella tämän kanssa on mielestäsi itsekäs ja traumatisoitunut jos ei pidä siitä että lapsi vie hillumisellaan kaiken huomion eikä juttelusta tule mitään?"

 

Aikuisena ihmisenä? Kyllä. Sitä mieltä olen. Joku teiniäitiys on sitten erikseen, silloin ollaan psykologisessa kehityksessä vielä sellaisessa narsistisemmassa vaiheessa. Mutta nyt ystäväsi on äiti, ja hänen prioriteettinsa on nyt lapsen kasvattaminen. Toki saat surra sitä entistä ystävyyssuhdetta, joka on nyt muuttunut, ja tulee muuttumaan lapsen eri vaiheiden läpi, mutta ei se ole lapsen vika, eikä ystäväsikään. Sinun on vaan nyt aika oppia uusi rooli elämässä ja erilainen asema ystäväsi elämässä.

Minun prioriteettini on hevosten kasvattaminen ja kouluttaminen, mutta puhun yleensä aivan eri asioista niiden ystävieni kanssa joita hevoset eivät kiinnosta.

Pienten lasten äitejä on paras nähdä siten, että lapset eivät ole läsnä. Virkistää äitiäkin ihan eri tavalla.

Vastaa: yritä pärjätä.

Ehkä näissä tapauksissa ystävyys on järkevää laittaa jäähylle.Teillä on nyt niin erilaiset elämät ja intressit.Tällä tavalla ystävyytenne ehkä kestääkin,tai jos ei kestä ,niin se siitä.

Ihmiset kasvavat joskus erilleen, myös ystävät.Se on normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samantapainen tilanne ap:n kanssa. Äityli tykittää lapsensa kuvia/kuulumisia jatkuvalla syötöllä, ja mua ei suoraan sanottuna voisi vähempää kiinnostaa. Tuo äityli takuuvarmasti odottaa, että reagoisin jokaiseen pirkkopetterin kuvaan sydämellä tai lässyttäisin jotain että hellanlettas kun hän onkin suloinen.. Koirakuviin olisinkin heti lepertelemässä, mutta en lapsikuviin. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Harmi että kaikki naiset muuttuu tuollaisiksi lapsen saatuaan. Maailmassa ei yksinkertaisesti ole enää mitään muuta puheenaihetta kuin se oma kersa. Pakko vaan koittaa jaksaa tätä tilannetta. En uskalla sanoa mitään siihen suuntaan että lapsesi ei jaksa kiinnostaa minua. Siitä menisi tasan varmasti välit poikki. Onhan tämä pirkkopetteri nyt maailman ihmeellisin ja ihanin asia. 

Kiitos tästä, kohtalotoveri. Kevensit oloani vähän. :) Tosiaan, en minäkään

Hyvä Sinä. Sivistynyt👍

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten äitejä on paras nähdä siten, että lapset eivät ole läsnä. Virkistää äitiäkin ihan eri tavalla.

Ihan pieni lapsi (kuten tässä) ei voi vielä olla erossa äidistään plus mihin se lapsi niin vain laitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten äitejä on paras nähdä siten, että lapset eivät ole läsnä. Virkistää äitiäkin ihan eri tavalla.

Ihan pieni lapsi (kuten tässä) ei voi vielä olla erossa äidistään plus mihin se lapsi niin vain laitetaan?

Isälle.

Minua jaksaa sitten huvittaa nämä ohjeet, että tavatkaa äitiä ilman lasta/lapsia. Mihin se äiti ne lapset yhtäkkiä saa? Minulla oli kotihoitovuosina ainoa mahdollisuus mennä Ikeaan ja pitää lapsivapaata se 45-60 minuuttia. Sinne Ikean kahvilaanko olisin sopinut treffit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten äitejä on paras nähdä siten, että lapset eivät ole läsnä. Virkistää äitiäkin ihan eri tavalla.

Ihan pieni lapsi (kuten tässä) ei voi vielä olla erossa äidistään plus mihin se lapsi niin vain laitetaan?

 

 

Isälle.

Luitko aloituksen?

Eikä se isä välttämättä pysty sitä lasta/lapsia hoitamaan esimerkiksi töiden takia silloin, kun se ajankohta ystävälle sopisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten äitejä on paras nähdä siten, että lapset eivät ole läsnä. Virkistää äitiäkin ihan eri tavalla.

Ihan pieni lapsi (kuten tässä) ei voi vielä olla erossa äidistään plus mihin se lapsi niin vain laitetaan?

 

 

Isälle.

 

Luitko aloituksen?

Eikä se isä välttämättä pysty sitä lasta/lapsia hoitamaan esimerkiksi töiden takia silloin, kun se ajankohta ystävälle sopisi.

 

Vastasin kommenttiin jossa puhuttiin pienten lasten äideistä, ei juuri aapeen ystävästä. Valtaosalla lapsista on isä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti AP saa keuhkosyövän tai jotain

Tällaisella ihmisellä sitten lapsia🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten äitejä on paras nähdä siten, että lapset eivät ole läsnä. Virkistää äitiäkin ihan eri tavalla.

Ihan pieni lapsi (kuten tässä) ei voi vielä olla erossa äidistään plus mihin se lapsi niin vain laitetaan?

 

 

Isälle.

 

Luitko aloituksen?

Eikä se isä välttämättä pysty sitä lasta/lapsia hoitamaan esimerkiksi töiden takia silloin, kun se ajankohta ystävälle sopisi.

 

 

Vastasin kommenttiin jossa puhuttiin pienten lasten äideistä, ei juuri aapeen ystävästä. Valtaosalla lapsista on isä.

Ja minä kerroin selkeästi, ettei se ole niin yksinkertaista. Oikeassa elämässä. Varsinkaan kun on kyse pienten lasten äideistä, siis niistä joilla on useampi pieni lapsi.

Mä en kaipaa keneltäkään mitään jatkuvaa viestittelyä. Joka päivä jos pitää kuulumisia tiedottaa niin ovat aika tylsiä ja arkipäiväisiä ihan keneltä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos laitan lapsesta kuvan tai viestiä ja siihen reagoidaan sydämin tms., niin oletan viestin olevan mieluinen ja saatan laittaa niitä jatkossakin. Sinuna vastaisin "aijaa, mitä sulle kuuluu?" -tyylisesti.

Älä oleta. Ne sydämet laitetaan vain kohteliaisuudesta.

 

Ajatustenlukuvelvollisuus koskee vain äitejä? Kohteliaisuudesta voi laittaa vaikka peukun. Outoa lähetellä sydämiä "kohteliaisuudesta". Aikuinen ihminen voi sitten suoraan sanoa, jos kuvat lapsista ahdistavat ja aiheuttavat pahaa mieltä.

Ymmärrän sinua ap, ettei muiden vauvat nyt niin ihmeellisiä ole. Kai mä kohteliaisuudesta vaan reagoisin kuvaan aina jaksaessani sydämellä ja toivottaisin viikon välein jaksamista ja hyvää vointia. En muuten vaivaisi päätäni sillä ja vastaisin samalla mentaliteetilla kun vanhalle tutulle onnittelut facebookissa.

Ymmärrän, että muiden vauvat on yhdentekeviä, mutta ymmärrän, että sillä sun kaverilla nyt ei ole muuta elämää kuin vauva ja vauvakupla.