Ei pääse elämään rentoa omaa elämää kun vanhuksesta pitää huolehtia

Reippaalle ja tunnolliselle lampaalle: 

Kiitos, kun jaat meille ajatuksiasi ja tietojasi. Osaat kirjoittaa hyvin ja saan merkittävää vertaistukea sinulta. 

Kysyisin vielä, että saitteko julkista kotisairaanhoitoa, vaikka on omaishoitajuus, sillä täällä se ei onnistunut. 

Lisään vielä, että onneksesi isäsi on hyvässä kunnossa vielä. Sinulle olisi ollut rankka tilanne, kun äitisi ei syönyt hoivakodissa ja meni huonoon kuntoon, niin mitä olisitkaan tehnyt, jollei olisi ollut isääsi auttamassa. 

Yksi tuttuni joutui käymään joka päivä hoivakodissa syöttämässä äitiään, kun eihän ne hoitajat viitsineet hitaasti syövää maanitella pitkää aikaa. Oli vieläpä yksityinen hoivakoti, mutta en tiedä, oliko siellä kunnan paikalla. 

Mitäs jos vaan jätätte ne hoitamatta?

Käykää kerran kuussa ns kahvilla.

Kerrotte: lapset ja työ , raaskasta, nyyh.

Näin säilytätte oikeuden perintöön.

Jos perittävää ei ole

Käytte kahvilla jouluna ja joku muu pyhä

Helppoa!

Vierailija kirjoitti:

Reippaalle ja tunnolliselle lampaalle: 

Kiitos, kun jaat meille ajatuksiasi ja tietojasi. Osaat kirjoittaa hyvin ja saan merkittävää vertaistukea sinulta. 

Kysyisin vielä, että saitteko julkista kotisairaanhoitoa, vaikka on omaishoitajuus, sillä täällä se ei onnistunut. 

Mun vanhempien tilanteessa olisi saatu julkistakin kotihoitoa, mutta laskettiin, että mun vanhempien tuloilla tulee heille kuitenkin jonkin verran edullisemmaksi ostaa palvelu yksityiseltä. Lisäksi yksityinen pystyy paremmin pitämään sovituista aikatauluista kiinni (mikä toki on ymmärrettävääkin, kun tietää julkisella kotihoidossa olevien hoitajien vähyyden verrattuna heidän asiakkaidensa suureen määrään) ja lisäksi yksityisellä ei makseta käyntien lukumäärästä vaan käyntiin käytetystä ajasta. Jos on esimerkiksi ostettu 30 minuuttia kestävä kotihoidon käynti ja hoitaja saa homman tehtyä 15:ssä minuutissa, hoitaja on kuitenkin vanhempieni luona sen 30 minuuttia, mistä vanhempani maksavatkin. Keittää vaikka kahvit tai muuten vaan juttelee vanhusten kanssa. Isälle varsinkin tästä on ollut hyötyä, kun isä saa kunnolla selittää asioita ja hoitajalla on myös aikaa selittää isälle asioita. Lisäksi yksityiseltä on nyt käynyt aina sama hoitaja/hoitajat. Toki sielläkin on sairastumisia ja hoitajilla sitten lomansa, mutta pääsääntöisesti on aina sama tai samat ihmiset, jotka siellä käyvät. 

Mun vanhempieni tapauksessa omaishoitaja on siis jo 94-vuotias rollaattorilla liikkuva vanhus, joten eihän isä edes mitenkään saisi äitiä vietyä suihkuun ja pestyä äitiä. Jos mun vanhemmat näkisi jossain eikä tuntisi tapausta, ehdottomasti kaikki ajattelisivat, että äiti on isän omaishoitaja eikä päinvastoin. Isä on siis fyysisesti paljon huonommassa kunnossa kuin äiti. Julkisen kotihoidon suhteen tilanne olisi takuulla ollut ihan eri, jos minä tai mun siskoni oltaisiin oltu äidin omaishoitajia. Silloin tuskin olisi ollut mahdollista saada hyvinvointialueelta kotihoidon palveluita. 

"Mikä siinä nyt on niin vaikeaa autella elämän ehtoopuolella olevis vanhemmipiaan? Minä tiedän, koska pyysin heitä muuttamaan lähelle minua, kun ikää alkoi tulla. Korttelin päähän muuttivat ja elivät hyväkuntoisina pitkään. Varsinainen fyysinen auttaminen oli hyvin vähäistä, koska heillä kävi yksityinen hoivafirma."

Niin, eihän siinä olekaan mitään vaikeaa, jos asuvat lähellä, ovat hyväkuntoisia ja on vielä hoivafirmakin auttamassa. Vaikeampaa on esimerkiksi jos asuvat satojen kilometrien päässä eivätkä suostu muuttamaan eikä muutto ole itselle mahdollinen - tai jos ovat tosi huonokuntoisia eikä ole hoivafirmaa apuna.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reippaalle ja tunnolliselle lampaalle: 

Kiitos, kun jaat meille ajatuksiasi ja tietojasi. Osaat kirjoittaa hyvin ja saan merkittävää vertaistukea sinulta. 

Kysyisin vielä, että saitteko julkista kotisairaanhoitoa, vaikka on omaishoitajuus, sillä täällä se ei onnistunut. 

Mun vanhempien tilanteessa olisi saatu julkistakin kotihoitoa, mutta laskettiin, että mun vanhempien tuloilla tulee heille kuitenkin jonkin verran edullisemmaksi ostaa palvelu yksityiseltä. Lisäksi yksityinen pystyy paremmin pitämään sovituista aikatauluista kiinni (mikä toki on ymmärrettävääkin, kun tietää julkisella kotihoidossa olevien hoitajien vähyyden verrattuna heidän asiakkaidensa suureen määrään) ja lisäksi yksityisellä ei makseta käyntien lukumäärästä vaan käyntiin käytetystä ajasta. Jos on esimerkiksi ostettu 30 minuuttia kestävä kotihoidon käynti ja hoit

Kiitos vastauksesta. Minua harmitti julkisen kotisairaanhoidon menettäminen siksi, että sitä kautta sai kätevästi julkisia palveluja. Sellaisia, joita ei yksityiseltä saa. 

Esim pyysin apuvälinelainaamosta toisellekin pyörätuolia, niin sanoivat, että kuljetus järjestyy vain kunnallisen kotihoidon asiakkaille. Lisäksi kotisairaanhoitoa saava saa näytteenoton ja lääkärin kotikäynnille ja tuo lääkäri kirjoittaa ja hoitajat toimittavat lääkkeet kotiin. Kotisairaanhoidon sairaanhoitaja myös pystyi tekemään lähetteen, jolla pääsi suoraan vanhuspäivystykseen. 

Noilla yksityisillä on kai kaikilla myös yksi sairaanhoitaja, mutta se kai on lähinnä siellä toimistolla. (Vanhemmilla oli ennen mun tänne muuttoa yksityiseltä kodinhoitaja 3 kertaa viikossa nelisen tuntia. Ei sieltä mitään sh-palvelua saanut. Se istui toimistolla. Tosin sinä kai osaat hoitaa itse sellaiset asiat.)

Kun on työ, niin en voi ja ehdi hoitaa vanhempiaan. Jos eläkettä leikataan, saavat tulla toimeen vähemmällä palvelullakin.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos vaan jätätte ne hoitamatta?

Käykää kerran kuussa ns kahvilla.

Kerrotte: lapset ja työ , raaskasta, nyyh.

Näin säilytätte oikeuden perintöön.

Jos perittävää ei ole

Käytte kahvilla jouluna ja joku muu pyhä

Helppoa!

Mitä sillä perinnöllä yli 75-vuotiaana tekee? Oma äitini on 74v ja hänenkin äitinsä elää ja voi hyvin edelleen.

Minäkin olen joutunut vetämään rajoja. Käyn hänen luonaan kerran viikossa, vaikka asin lähellä, silloin autan häntä pikkuhommissa, ja teemme silloin yhdessä verkkoruokakauppa tilauksen. En siivoa, vaan autan siivoojan etsimisessä. Suurin osa lääkäri yms käynneistä on työpäivän aikana, en edes voi roudata.

Äitini on koko elämänsä ollut kiltti ja lempeä ihminen. Sellainen edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä kauemmin nykyvanhukset elävät, sitä kauemmin keski-ikäisten lasten elämä kurjistuu vanhuksia hyysätessä. Tämä on tabu.

T. Väsynyt 60v

 

Vanhempani ovat 88 & 86. Fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta isälläni rupeaa olemaan kognitiivisia ongelmia eikä suostu hakeutumaan tutkimuksiin. Hän on fyysisesti erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas. Isoäitini, hänen äitinsä, oli lähes satavuotias kuollessaan. Nyt homma vielä menee hyvin ja käyn vanhempieni luona noin kerran viikossa. Ihan rakkaudella ajattelen vanhempiani ja autan mielelläni kaikessa missä voin. He ovat antaneet minulle ja lapsilleni paljon ja haluan auttaa kaikessa missä voin. Olen 6-kymppinen mies.

Kauniisti kirjoitat vanhemmistasi. Toki ymmärrän myös heitä, jotka uupuvat hoitotaakan alla ja ajatukset ja sanat eivät aina ole niin kauniita. 

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että onneksesi isäsi on hyvässä kunnossa vielä. Sinulle olisi ollut rankka tilanne, kun äitisi ei syönyt hoivakodissa ja meni huonoon kuntoon, niin mitä olisitkaan tehnyt, jollei olisi ollut isääsi auttamassa. 

Yksi tuttuni joutui käymään joka päivä hoivakodissa syöttämässä äitiään, kun eihän ne hoitajat viitsineet hitaasti syövää maanitella pitkää aikaa. Oli vieläpä yksityinen hoivakoti, mutta en tiedä, oliko siellä kunnan paikalla. 

Kyse ei ollut ehkä viitsimisestä, vaan yksinkertaisesti siitä, että hoitajia oli liian vähän ja työ liian kiireistä. Eikä se yksityinen ole välttämättä sen parempi kuin kunnallinen, se on usein pelkkää oletusta ja harhaluuloa. 

Huoli-ilmoitus, menee vastuu pohteelle. En ressaisi, eläisin sitä omaa elämää.

itse olen reilu 5kymppinen, toinen vanhemmista muistisairas, toinen hoitaa kotona. Me lapset käydään, kun keretään. Yksi käy kerran viikossa käyttäen isommilla kauppaostoksilla. 

Vanhemmat asuu okt:ssa. 

 

Kotihoito ja julkiset palvelut alkavat olla ihan vitsi. Muutaman minuutin käyntejä, laskutetaan varmaan ihan muusta, sekin pitäisi olla kohtuullista ja aikaan perustuvaa, mistä laskutetaan. 

Tuttu vanhus vietiin sairaalasta kotiin, jätettiin sinne sairaalavaatteissa.

Onneksi pystyi käyttämään puhelintaan, kun jo samana iltana kaatui eikä päässyt ylös lattialta.   Huoltomies avasi oven, kun kotihoidolle oli unohdettu antaa avaimet. No, oli ne sairaalavaatteet valmiina päällä kun ambulanssi vei takaisin. Tällaista nykyisin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Huoli-ilmoitus, menee vastuu pohteelle. En ressaisi, eläisin sitä omaa elämää.

itse olen reilu 5kymppinen, toinen vanhemmista muistisairas, toinen hoitaa kotona. Me lapset käydään, kun keretään. Yksi käy kerran viikossa käyttäen isommilla kauppaostoksilla. 

Vanhemmat asuu okt:ssa. 

Kaikki on teillä vielä edessä.  Tällä hetkellä homma toimii, mutta aika kuluu.  Toinen hoitaa kotona muistisairasta.  Se ei ole pysyvä tilanne.  

Ei kannatakaan stressata vielä.  Elä omaa elämääsi nyt kun voit.  Teitä sisaruksia sentään on sitten useampi, joten vastuu jakaantuu.  Mutta väistämättä siinä tulee käymään niin, että yksi joutuu hoitamaan enemmän asioita.  Koittakaa olla tasapuolisia ja olla jokainen niin paljon mukana, kuin suinkin voi.  Silloin ei tule katkeruutta ketään kohtaan.  

Nro 226: Tuolla yksityisellä on kyllä kotisairaanhoitokin. Aiemmin mun siskon - koska mulla ei ole edes ajokorttia - piti huolehtia äiti pari kertaa vuodessa Terveystaloon labraan verikokeisiin. Nyt ei enää tarvitse, koska isä vaan sopii hoivapalveluyrityksen kanssa ja sieltä tulee sovittuna päivänä sairaanhoitaja ottamaan verinäytteet ja toimittaa ne Terveystalon labraan. Mun vanhemmilla on Terveystalossa lääkäri, jonka vastaanotolla kumpikin on käynyt jo toistakymmentä vuotta. Nyt oli lääkäriltä lähete vain verikokeisiin, mutta koska oli epäilystä, että äidillä saattaisi olla myös virtsatieinfektio, riitti vain se, että isä soitti Terveystaloon ja se lääkäri lisäsi lähetteelle myös virtsakokeet. Jos labrat olisi tarkoitus tehdä julkisella, tuo sairaanhoitaja toimittaisi näytteet sitten terveyskeskuksen labraan. Heille ei siis ole väliä, onko asiakkaan sairaanhoito yksityisellä vai julkisella. Ottavat labranäytteet ja toimittavat sinne, missä ne on tarkoitus tutkia. Mä tosiaan osaisin tehdä monet sairaanhoitajan koulutusta vaativat toimenpiteet, mutta eihän mulla ole edes välineitä, millä tekisin. Joten tuolta saa kaikki sellaiset sairaanhoitajan palvelut, mitkä nyt ylipäätään kotona on mahdollista tehdä. Olenhan mä ompeleita ja hakasia pistanut aiemmin molemmilta vanhemmiltani ja voisin poistaa jatkossakin, mutta silloin mihinkään vanhempieni tietoihin ei jäisi kuin korkeintaan merkintä "omainen poistaa".Ei edes merkintää, poistinko mä ne vai jouduinko vaikka itse sairaalaan ja sen vuoksi jäivät poistamatta. 

Toi on harmillista, mutta toisaalta myös ymmärrettävää, ettei apuvälinelainaamosta saa pyörätuolin kotiinkuljetusta muut kuin kotihoidon asiakkaat. Vuosia sitten kävin lainaamassa meidän terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta pyörätuolin äitiä varten (jotta voisin äidin kanssa käydä kaupungilla yms), mutta jouduin tosiaan huolehtimaan itse kuljetuksen. Koska täällä toimii julkinen liikenne ihan hyvin, työnsin tyhjän pyörätuolin bussilla kotiin. Palautettiin pyörätuoli sitten siinä vaiheessa, kun äiti ei oikein enää halunnut lähteä minnekään. Äiti oli silloin vielä ihan selväjärkinen, mutta ei halunnut olla paikassa, missä ei pääsisikään nopeasti vessaan.  Jos vielä tarvittaisiin, niin tuo yksityinen kotihoito kävisi hakemassa pyörätuolin terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta ja toisi tullessaan. 

On varmasti paljon kiinni hoivapalveluyrityksestäkin. Mun vanhemmat ostaa myös ne siivouspalvelut tuolta samalta firmalta. Eikä ole mitenkään rajoitettu, kuka niitä palveluita saa ostaa. Nuori terve sinkkukin voi halutessaan hankkia tuota kautta viikkosiivoojan, mutta todennäköisesti pelkästään siivouspalveluita tarjoavan firman kautta tulisi halvemmaksi. Ko firma tarjoaa palveluita myös lapsiperheille eli kaikenlaista lastenhoitoapuakin. 

Talot ja osakehuoneistot myyntiin ja niillä rahoilla ikäihmiselle paikka yksityiseen täyden palvelun palvelutaloon/hoivakotiin mistä voi ostaa kaikki mahdolliset palvelut ja vanhus pysyy poissa silmistä neljän seinän sisällä häritsemättä jälkikasvunsa hyvin järjestettyä kaunista ja rohkeaa elämää.

Lempeä ja ihana vanhempi kuoli ensin, jäljelle jäi ilkeä, manipuloiva, syyllistävä ja juoksuttava vanhus, joka on elämänsä aikana minua haukkunut aggressiivisesti ja mykkäkouluillut. Nyt pitäisi sitten tätä jälkimmäistä alkaa päivittäin siis hoitaa kokopäivätyön ja oman perheen ja elämän ohella. Ei kiinnosta vähääkään, mutta rajojen vetäminen on vaikeaa, sillä hän on valjastanut koko suvun syyllistämään ja arvostelemaan, jos en hypi hänen pillinsä mukaan päivittäin. Uhriutuva sometus häneltä myös onnistuu joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Mun isältä vietiin omaishoitajana toimiminen 96-vuotiaana. Katsottiin liian vanhaksi olemaan äitini omaishoitaja, Vaikka sai edelleen täydet pisteet musititestistä. Jopa lääkärin todistus isän jatkamiseksi hankittiin, mutta hän ei silti  kelvannut. 

Eli reippaan ja tunnollisen lampaan isälle voi joskus vielä käydä samoin, jos elää saavat. 

Kuka tällöin ottaa pestin vastaan?

Vietiin omaishoitajuus, mikä siis tarkoittaa, että isäsi edelleen hoitaa sitä äitiäsi, jos kerran yhdessä asuvat.  Mutta siitä ei enää makseta sitä vähäistäkään korvausta, mikä omaishoidon tukena on maksettu.  Kätevää yhteiskunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoli-ilmoitus, menee vastuu pohteelle. En ressaisi, eläisin sitä omaa elämää.

itse olen reilu 5kymppinen, toinen vanhemmista muistisairas, toinen hoitaa kotona. Me lapset käydään, kun keretään. Yksi käy kerran viikossa käyttäen isommilla kauppaostoksilla. 

Vanhemmat asuu okt:ssa. 

Kaikki on teillä vielä edessä.  Tällä hetkellä homma toimii, mutta aika kuluu.  Toinen hoitaa kotona muistisairasta.  Se ei ole pysyvä tilanne.  

Ei kannatakaan stressata vielä.  Elä omaa elämääsi nyt kun voit.  Teitä sisaruksia sentään on sitten useampi, joten vastuu jakaantuu.  Mutta väistämättä siinä tulee käymään niin, että yksi joutuu hoitamaan enemmän asioita.  Koittakaa olla tasapuolisia ja olla jokainen niin paljon mukana, kuin suinkin voi.  Silloin ei tule katkeruutta ketään kohtaan.  <

Tarkoitukseni ei ollut katkeroittaa ketään, pahoittelut siitä. Meillä on hyvät välit keskenään. Kunnioitamme ja arvostamme vanhempiamme. Meidän perheen etu on se, että minä olen toiminut muistisairaiden parissa työssäni 30 vuotta. Meitä on kaksi neljästä lapsista vaippoja kaihtamattomia. Muut sitten auttavat muissa arjen askareissa. Ei se rakkaus lopu sairauden edessä. 

 

meidän etu on myös se, että molemmat vanhemmat ovat aina olleet sitä mieltä, että eivät halua jäädä lasten ristiksi. Menevät mielellään paikan avauduttua tehostettuun palveluasumiseen. 

 

otamme kotiin, kun saattohoito on ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi omituinen piirre on sekin, että kenenkään muun seura ei kelpaa, kuin lasten. Harrastuspiirit, senioireiden riennot, retken, kyläilyt, mikään ei käy. Koska kaikki ovat huonoja ihmisiä, puhuvat vain vaivoistaan, ovat vanhoja houruja ei niiden kanssa saa edes mitään puhuttua. Ja sitten ollaan niin yksinäisiä. Ja lasten on tultava mahdollisimman usein, kun "ei täällä kukaan käy ikinä". Ja sitten kun käydään, saa kuulla haukkumista muista ihmisistä, valitusta vaivoista, samoja juttuja uudelleen ja uudelleen. Ikinä ei edes kysytä, mitäs sun elämääsi kuuluu. 

Tajuan, että sama on itselläkin edessä kaikesta päätellen, mutta jo jestas sentään miten on raskasta! 

Juurikin näin, päälle vielä syyllistämistä! Itse ei kuitenkaan oteta vastuuta siitä että voisi asioita muuttaa. Kun yrität sitten auttaa, sanotaan että kyllä tässä vielä osataan omat asiat hoitaa ja kysytään kuitenkin apua. Kierre on valmis ja sama pyörä pyörii..