Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä on koulukiusaajien vastuu?
04.04.2024 |
Nyt, kun media saa taas mielin määrin mässäillä sillä, kuinka lapset koulussa ampuvat toisiaan kuoliaiksi, ja miten hirveää kaikki taas on, ja miksei näitä aselakeja kiristetä, ja kuinka helvetissä se ipana edes sai aseen, ja miten kivasti saadaankaan taas lehtiä kaupaksi ja katsojia nettilehtien mainoksille jne. jne. jne., niin eikö kukaan taaskaan uhraa edes yhtä ajatusta sille, että mikä on niiden KIUSAAJIEN vastuu näistä tilanteista?!?
Aina itketään sitä, millaisia hirviöitä nämä kouluampujat ja heidän vanhempansa ja varmaan koko sukunsakin ovat ja miksei sosiaalitoimi tee mitään, ja vankeustuomioita pitäisi koventaa, ja lapset saatava rikosoikeudelliseen vastuuseen viisivuotiaasta alkaen - mutta KUKAAN ei sanallakaan mainitse siitä, millaista helvettiä nämä koulussa toisia lapsia kiusaavat pennut tekevät muiden lasten elämästä!!!
Miksei näille vaadita rangaistuksia? Miksei näitä poliisi tutki ja oikeusistuin tuomitse? Että millä helvetin oikeudella nämä saavat pilata toisten elämät?
</rant>
On ihan selvää, että kouluampuja toimi väärin. Näin ei olisi missään tapauksessa saanut tapahtua. En millään tavalla osoita hyväksyntää hänen ratkaisulleen enkä suosittele muita toimimaan samoin, mutta silti on pakko sanoa, että löydän kyllä itsestäni myös tiettyä ymmärrystä häntä ja hänen tekoaan kohtaan.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aikuista joka voi puhua tästä ampujalapsesta valtavan raaasti ja pahasti.Hänkin on uhri muiden joukossa.
Hänellä on täytynyt olla tosi paha olla, kun tämmöiseen tekoon yltyi.Minä tunnen myötätuntoa myös häntä kohtaan.Ehkä jopa enemmän kuin muihin, koska tiedän hänen saavan paljon vihaa ulkopuolisilta,jotka eivät ymmärrä hänen hätäänsä.
Enemmänhän täällä ampuja on saanut ymmärrystä ja tukea kuin uhrit, joita syyllistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kiusatut ja yksinäiset ei ystävysty keskenään ja muodosta laumasuojaa ympärilleen? Kellään omkohtaista kokemusta?
Miksi se olisi ratkaisevaa? Mikä estää esimerkiksi samalla luokalla olevia ystävystymään kiusatun kanssa?
en minä tiedä onko se mitenkään ratkaisevaa, mitä se tarkoittaakaan.
Mulla valikoitui ystävät sen pohjalta kenen kanssa juttu luisti ja joku yhteinen asia vei yhteen juttelemaan. Ei kai se niin rakettitiedettä ole. Onko nykysin sitten ystävystymisestäkin tullut jotain strategisen suunnittelun kenttää, en tiedä. Mutta ennen vanhaan se kävi noin niin kuin sanoin: kohtaaminen -> mukavaa juttelua ja ajanviettoa -> ystävyys.
Kai sen pitäisi sitten mennä enemmän niin, että kartoitat ensin tilaa. Etsit siitä jonkun joka haluaisi ystävän. Ikä, sukupuoli, harrastukset, onko yhteistä kieltä..ei mitää merkitystä. Sinun tehtäväsi on tunnistaa pienistä vihjeistä ystävää kaipaava ja alkaa hänelle ystäväksi. jos hän siis haluaa sinun ystäväksesi. Jos olet suosittu sosiaalisessa piirissä niin luultavasti haluaa, jos et niin ei ehkä, jolloin sinun tulee odottaa, että joku muu velvoitettu huomaa juuri sinun yksinäisyytesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ampuja oli käynyt Viertolan koulua vasta muutaman kuukauden. Mitenkä siellä jo semmoiset psyykkiset tuhot saatiin aikaan, vaikka opettajat eivät edes mitään huomanneet?
Ei ihan mene läpi tämä selitys.Mistä tiedetään, etteivät opettajat huomanneet? Poliisi sanoi, että heidän esitutkinta tukee ampujan kertomaa kiusaamisesta.
Oikeastihan se on aikuisten tehtävä kiusaamiseen puuttua ja varmistaa kaikille turvallinen koulunkäynti. Opetushenkilöstön tehtävä varmistaa turvallinen ympäristö lapsille. Koska koulunkäynnistä ei voi kieltäytyä ilman seuraamuksia, lapsi ei voi itseään suojata oikein mitenkään jos kiusaaminen jatkuu eikä siihen kukaan tehokkaasti puutu.
Työelämässä on työsuojelulaki ja prosessit ja aikuisilla mahdollisuus myös vaihtaa työpaikkaa jne. Lapset jätetään
"Se turva tarkoittaa myös sitä, ettei tule ammutuksi luokassa."
Sinä sen sanoit, _myös_ sitä. Ei _vain_ sitä. Kun se ei toteudu, heijastelevat seurauksetkin sitä. Kiusaaminen johtaa myös itsetuhoisuuteen, ja turvattoman ympäristön vuoksi menetetään enemmän henkiä kuin yhteiskunnassa ehkä edes ymmärretään.
Vaikka olisi ollut ase kourassa saatavilla niin en olisi ikinä tappanut kiusaajiani. Ressukoita ne kiusaajatkin ovat ja johtuu kotioloista kun pitää kiusata.
Niin kauan kun ulkonäkö pysyi hyvänä, oli nuorena niin välttyi työelämässä kiusaamiselta ja aina puolustin kiusattuja. Sitten kun alkoi tulla ylipainoa ja ikää niin joutui itsekkin kiusatuksi työelämässä ja uudelleenkoulutuksessa.
Varsinkin ulkonäkö ja ikä määritteli uudelleenkoulutuksessa aseman täysin ala-arvoiseksi. Mitä sinä turhaan teet täällä kun et kuitenkaan työllisty, oli se asenne opettajilta. He vain arvostivat nuoria ja lahjakkaita opiskelijoita joidenka kanssa pääsee mahdollisimman helpolla. Vain yksi opettaja, nuori mies oli jumalattoman ymmärtäväinen ja teki kaikkensa jotta hitaammatkin pysyy tahdissa eikä halveksinut iäkkäitä opiskelijoita. Hän näki niin paljon vaivaa että teki suomenkieliset ohjeet jos oli puutteelliset englanninkielen taidot.
Lähdin iäkkäänä puutteellisilla taidoilla uudelleenkoulutukseen huonolla englannin kielellä eikä olisi kannattanut sillä joidenkien opettajian asenne oli tosi törkeetä. Koko luokan edessä nolattiin, etkö sinä osaa englantia. Niin suomalaisena en ole koskaan tavinnut englantia kotimaassa eikä ole tullut matkusteltua. Kaikki unohtaa jos ei joka päivä tarvitse kielillä puhua.
En tiennyt että ammattikoulussakin pitää nykyään olla kielinero. Olen käynyt nuorena amatsun ja mikään kielinero ei tarvinnut olla kunhan oli kädentaidot. Kun lähdin aikuiskoulutukseen niin ihan järkyttävät vaatimukset yllätti. Olisi pitänyt olla kielitaitoinen ja puhua englantia vaikka ollaan suomessa ja suomenkielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen voisi ainakin helposti muuttaa, että sinne kouluun ei ole pakko lasun uhalla mennä, jos kokee kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kiusatut ja yksinäiset ei ystävysty keskenään ja muodosta laumasuojaa ympärilleen? Kellään omkohtaista kokemusta?
Miksi se olisi ratkaisevaa? Mikä estää esimerkiksi samalla luokalla olevia ystävystymään kiusatun kanssa?
en minä tiedä onko se mitenkään ratkaisevaa, mitä se tarkoittaakaan.
Mulla valikoitui ystävät sen pohjalta kenen kanssa juttu luisti ja joku yhteinen asia vei yhteen juttelemaan. Ei kai se niin rakettitiedettä ole. Onko nykysin sitten ystävystymisestäkin tullut jotain strategisen suunnittelun kenttää, en tiedä. Mutta ennen vanhaan se kävi noin niin kuin sanoin: kohtaaminen -> mukavaa juttelua ja ajanviettoa -> ystävyys.
Kai sen pitäisi sitten mennä enemmän niin, että kartoitat ensin tilaa. Etsit siitä jonkun joka haluaisi ystävän. Ikä, sukupuoli,
Niin, sitenhän ne ystävyyssuhteet rakentuu, kohtaamisista jne. Samalla luokalla olevilla näitä kohtaamisia ja tutustumisenpaikkoja lienee usein. Muut kiusatuthan ei välttämättä ole edes suunnilleen samanikäisiä tai samassa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella on luokallaan poika joka on aina yksin. Hän ei oikeasti puhu koskaan kenellekään mitään. Ei tule koulun tapahtumiin, eikä syntymäpäiville vaikka koko luokka on kutsuttu. Viikonloppuisin hän tiettävästi retkeilee ja metsästelee isänsä kanssa. Kokeekohan hän itsensä kiusatuksi kun luokkalaiset eivät ole ystävystyneet hänen kanssaan. Aseitakin osaa käyttää 8-O
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella on luokallaan poika joka on aina yksin. Hän ei oikeasti puhu koskaan kenellekään mitään. Ei tule koulun tapahtumiin, eikä syntymäpäiville vaikka koko luokka on kutsuttu. Viikonloppuisin hän tiettävästi retkeilee ja metsästelee isänsä kanssa. Kokeekohan hän itsensä kiusatuksi kun luokkalaiset eivät ole ystävystyneet hänen kanssaan. Aseitakin osaa käyttää 8-O
Mikä oli tämän pointti?
Mistä ihmeestä sinä voi tietää puhuuko poika koskaan kenellekään mitään? Vai kuka niin väittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-in. Omatkin koulukiusaajani ovat aika kalliiksi tulleet yhteiskunnalle koska aiheuttivat vuosien masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön jotka estivät minua välillä tekemästä mitään (= olemaan tuottava yhteiskunnalle). Kotoani kyllä yritettiin jonkin verran puuttua näiden kiusaajien touhuihin mutta koulu lähinnä pisti vastaan ja vähätteli asiaa, yksi opettaja vaivihkaisesti syytti minua ja lopulta toinen opettaja pelkäsi vain sitä että laitamme asiaa eteenpäin jonnekin ylemmälle taholle. Sellaisia nämä KiVa-koulut ovat.
En tosin puolustele tällaista tekoa, mutta yleisenä kommenttina sanon että kymmeniä vuosia kiusaamisen on annettu jatkua kouluissa varsin rauhassa eikä sille näy loppua koska ketään ei tarpeeksi kiinnosta. Se että aivojen kehittymisen aikaan tulee kiusatuksi on kuitenkin äärettömän haitallista ja aiheuttaa usein sellaisia ongelmia että niitä pitää purkaa auki vuosia. Aikuisen on helppo sanoa toiselle aikuiselle kaikenlaista alkaen "ota itseäsi niskasta kiinni" ja loppuen "siitähän on jo iäisyys". Mutta se on eri asia aikuisena reagoida ikäviin asioihin kun pohja on kehittynyt hyvin. Jos lapsena ei kehity turvallisuuden tunnetta, tunnetta että aikuiset välittävät ja yrittävät auttaa, vaan lähinnä saa sen viestin että on arvoton eikä oikeuksillasi ole väliä, aikuisina reaktiot elämän vaikeuksiin, käsitys siitä mikä on mahdollista tai mitä edes saa ruveta yrittämään ja moni muukin asia on vinksallaan. Tuntuu että moni ei tätä tajua koska niin usein annetaan se kuva että jostain lapsena tapahtuneesta olisi pitänyt "päästä yli". Ehkä siitä tapahtumasta itsestään on päässytkin, mutta sen lieveilmiöistä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi ollut ase kourassa saatavilla niin en olisi ikinä tappanut kiusaajiani. Ressukoita ne kiusaajatkin ovat ja johtuu kotioloista kun pitää kiusata.
Niin kauan kun ulkonäkö pysyi hyvänä, oli nuorena niin välttyi työelämässä kiusaamiselta ja aina puolustin kiusattuja. Sitten kun alkoi tulla ylipainoa ja ikää niin joutui itsekkin kiusatuksi työelämässä ja uudelleenkoulutuksessa.
Varsinkin ulkonäkö ja ikä määritteli uudelleenkoulutuksessa aseman täysin ala-arvoiseksi. Mitä sinä turhaan teet täällä kun et kuitenkaan työllisty, oli se asenne opettajilta. He vain arvostivat nuoria ja lahjakkaita opiskelijoita joidenka kanssa pääsee mahdollisimman helpolla. Vain yksi opettaja, nuori mies oli jumalattoman ymmärtäväinen ja teki kaikkensa jotta hitaammatkin pysyy tahdissa eikä halveksinut iäkkäitä opiskelijoita. Hän näki niin paljon vaivaa että teki suomenkieliset ohjeet jos oli puutteelliset englanninkielen taidot.
Et tiedä, kuinka olisit toiminut lapsena erilaisessa tilanteessa. Jos on jotenkin tullut nähdyksi/kuulluksi/saanut jonkun kanssa pohtia vaikeita tunteita jne. voi vaikuttaa hyvinkin paljon. Riippuu, millaista tukea ja mallia saa ympäristöstä ja sen jälkeen temperamentti ja tilanteen toistuvuus eli toivo/ahdinko. Täytyy ymmärtää, kuinka erilainen lapsen ja aikuisen aivojen toiminta eroaa jo lähtökohtaisesti, puhumattakaan kokemuksen tuomasta perspektiivistä.
Kuitenkin kirjoituksesi kertoo hyvin, kuinka vaikeita tunteita epäoikeudenmukainen, loukkaavaa kohtelu herättää aikuisissakin! Jolla kyvyt kohdata niitä ovat oletettavasti eri tasolla. Hyvin vaikeaa, joten on helppo ajatella että yksin jäävä lapsi on täysin keinoton, epätoivoinen ratkaisemaan miten vaan voi. Selviytymistaistelu, niin lapsi voi sen kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hän vaihtoi koulua?Oliko entisessä koulussa jo hänellä ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi ollut ase kourassa saatavilla niin en olisi ikinä tappanut kiusaajiani. Ressukoita ne kiusaajatkin ovat ja johtuu kotioloista kun pitää kiusata.
Niin kauan kun ulkonäkö pysyi hyvänä, oli nuorena niin välttyi työelämässä kiusaamiselta ja aina puolustin kiusattuja. Sitten kun alkoi tulla ylipainoa ja ikää niin joutui itsekkin kiusatuksi työelämässä ja uudelleenkoulutuksessa.
Varsinkin ulkonäkö ja ikä määritteli uudelleenkoulutuksessa aseman täysin ala-arvoiseksi. Mitä sinä turhaan teet täällä kun et kuitenkaan työllisty, oli se asenne opettajilta. He vain arvostivat nuoria ja lahjakkaita opiskelijoita joidenka kanssa pääsee mahdollisimman helpolla. Vain yksi opettaja, nuori mies oli jumalattoman ymmärtäväinen ja teki kaikkensa jotta hitaammatkin pysyy tahdissa eikä halveksinut iäkkäitä opiskelijoita. Hän näki niin paljon vaivaa että teki suomenkieliset ohjeet
Jep, jos lapsi tulee kiusatuksi, jos ei oikein ole ketään kelle puhua siitä, vanhemmat ylipäätään paljon poissa, ei välttämättä kavereita, niin onko se ihme jos tulee elämässä hankaluuksia. Niilläkin joita kiusataan mutta perhesuhteet ovat vahvat menee todennäköisesti huomattavasti paremmin myöhemmin. Jos taas sattuu vaikka olemaan etäiset vanhemmat, kenties vielä siitä ikäluokasta jossa tunteista ei avauduta niin siitä tulee ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella on luokallaan poika joka on aina yksin. Hän ei oikeasti puhu koskaan kenellekään mitään. Ei tule koulun tapahtumiin, eikä syntymäpäiville vaikka koko luokka on kutsuttu. Viikonloppuisin hän tiettävästi retkeilee ja metsästelee isänsä kanssa. Kokeekohan hän itsensä kiusatuksi kun luokkalaiset eivät ole ystävystyneet hänen kanssaan. Aseitakin osaa käyttää 8-O
Mikä oli tämän pointti?
Mistä ihmeestä sinä voi tietää puhuuko poika koskaan kenellekään mitään? Vai kuka niin väittää?
Luokkalaiset sanoo niin, ettei hän koskaan puhu kenellekään. Olen nähnyt hänet usein koulun kisoissa /vanhempainillan yhteydessä /kaupassa jne. Hän ei tosiaan ole koskaan puhunut tai tervehtinyt.
Pointti on se, ettei se koskaan tule onnistumaan, että lapsia pakotetaan kavereiksi, kun tuokaan poika ei selvästi halua koulusta kavereita.
Kaikille pitää osata olla perusystävällinen, ellei ole muuhun aihetta. Kaikkien kanssa pitää pystyä liikunnassa olemaan samassa joukkueessa ja tekemään ryhmätöitä. Mutta yksinäisyyttä te ette tästä maailmasta poista sillä, että syyllistätte muita ja vaaditte heitä vetämään mukaan porukkaan sellaisen kenen kanssa ei vaan jutut sovi yksiin, tai joka ehkä ei edes osoita mitään halua sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Näin aikuisena mulla on sentään oikeus sanoa, etten halua pikkujouluihin, en saunailtoihin enkä kahvihuoneeseen, ilman että joku tulee jeesustelemaan mun valinnasta valita seurani, eli enimmäkseen perheeni ja koirani, tai kyselemään miksen ole Maijan ystävä kun maija kokee itsensä ulkopuoliseksi.
Missä on aikuisten vastuu? Missä on kenenkään vastuu mistään mitä lapsille tapahtuu?
Opin lapsena ettei aikuisiin voi luottaa, he eivät halua parastani, heitä ei kiinnosta. Siitä asti kun tuon opin olen vältellyt avun pyytämistä viimeiseen asti, ahdistun hirveästi jo ajatuksestakin jos sitä on pakko johonkin asiaan pyytää ja yritän korvata avun ylenpalttisesti. Tajuan sen todennäköisesti johtuvan siitä etten koe ansaitsevani mitään apua koska en saanut sellaista mallia. Vaikka sen tajuaa tietoisesti, tuollaista lapsena muodostettua ydinajattelutapaa on hidas ja vaikea muuttaa.
Minulle kävi näin, joku muu taas kanavoi tuon arvottomuuden tunteensa vihaan. Lähes kaikki mitä lapsille tapahtuu on lähtöisin aikuisista. Jos lapset kiusaavat lasta, aikuiset voivat siihen vaikuttaa. Mutta liian usein heitä vain ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella on luokallaan poika joka on aina yksin. Hän ei oikeasti puhu koskaan kenellekään mitään. Ei tule koulun tapahtumiin, eikä syntymäpäiville vaikka koko luokka on kutsuttu. Viikonloppuisin hän tiettävästi retkeilee ja metsästelee isänsä kanssa. Kokeekohan hän itsensä kiusatuksi kun luokkalaiset eivät ole ystävystyneet hänen kanssaan. Aseitakin osaa käyttää 8-O
Mikä oli tämän pointti?
Mistä ihmeestä sinä voi tietää puhuuko poika koskaan kenellekään mitään? Vai kuka niin väittää?
Luokkalaiset sanoo niin, ettei hän koskaan puhu kenellekään. Olen nähnyt hänet usein koulun kisoissa /vanhempainillan yhteydessä /kaupassa jne. Hän ei tosiaan ole koskaan puhunut tai tervehtinyt.
Pointti on se, ettei se koskaan tule onnistumaan, että lapsia pakotetaan kavereiksi
Kiusaaminen on hyvin eri asia kuin yksinäisyys. Toki yksinäisyys voi altistaa kiusaamiselle, olla sen syy tai seuraus sekä pahentaa sitä, koska ei ole tukijoukkoja sitä vastaan. Aikuisilla on kuitenkin keinoja tunnistaa ja ehkäistä kiusaamista, näyttämällä toiminnassa ja puheessa kuinka jokaisella on omat rajat, eikä erilaisuus (vaikka vetäytyneisyys) ole hyväksyttävä syy huonoon kohteluun.
Valitettavasti asenteellisuus opitaan pääosin aikuisilta, joiden suhtautuminen näkyi heti edeltävässä kommentissakin. Lapset suhtautuvat erilaisuuteen usein ilman arvottamista, toteavasti. Koska lasten normitietoisuus ei ole kovin kehittynyttä, valehtelevat myös melko helposti ymmärtämättä että se on väärin. Koska ei ymmärretä sen seurauksia, ettei puhuta totta. Joten kun lapset sanovat ettei jotain toista kiusata, se ei välttämättä pidä paikkaansa. Oikeastaan sitä ei ikinä kysyttäessä myönnetä, se on melko selvää. Aikuisten on keskityttävä siihen, millaista asennetta itse viljelee ja siihen kuuluisi vahvasti tuon välttäminen, ettei edes vitsillä epäillä sitä yksinäistä samalla ongelmalliseksi, kuten ylempänä kauhisteltiin. Koettakaapa käyttäytyä niin pojasta polvi paranee.
kouluampujan isä sinne vankilaan pitäs laittaa ja lapsi nuorisovankilaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella on luokallaan poika joka on aina yksin. Hän ei oikeasti puhu koskaan kenellekään mitään. Ei tule koulun tapahtumiin, eikä syntymäpäiville vaikka koko luokka on kutsuttu. Viikonloppuisin hän tiettävästi retkeilee ja metsästelee isänsä kanssa. Kokeekohan hän itsensä kiusatuksi kun luokkalaiset eivät ole ystävystyneet hänen kanssaan. Aseitakin osaa käyttää 8-O
Mikä oli tämän pointti?
Mistä ihmeestä sinä voi tietää puhuuko poika koskaan kenellekään mitään? Vai kuka niin väittää?
Luokkalaiset sanoo niin, ettei hän koskaan puhu kenellekään. Olen nähnyt hänet usein koulun kisoissa /vanhempainillan yhteydessä /kaupassa jne. Hän ei tosiaan ole koskaan puhunut tai tervehtinyt.
Pointti on se, ettei se koskaan tule onnistumaan, että lapsia pakotetaan kavereiksi
Sinä otat totena kaiken mitä lapsen luokkalaiset kertoo? Niin, lapsethan ei ikinä, koskaan liioittele tai muuntele totuutta. Asenteestasi kertoo myös aiempi kommenttisi.
Alue: Aihe vapaa
Vaatisi, että jokainen aikuinen ottaa vastuun itsestään ja vanhemmat lisäksi lapsistaan, opettelee ja opettaa olemaan kiusaamatta=käyttämättä väkivaltaa, henkistä tai fyysistä. Puolen vuosisadan elämänkokemuksella uskon, että tällainen on utopiaa, ei tule koskaan tapahtumaan. Ei auta kuin heidän, jotka välittävät asiasta, tehdä voitavansa ja se riittää sitten, mihin riittää.