Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei viihdy isän luona, isä ei suostu luopumaan vuoroviikoista
03.04.2024 |
11-v tulee nykyään aina koulusta minun luokseni vaikka isälle olisi lyhyempi matka, minä sitten vien iltapäivällä isälle ja kuuntelen valitukset kun en kunnioita meidän sopimuksia ja rohkaisen lasta karkailemaan luokseni. Lapsi ei osaa sanoa mitään muuta kuin että ei halua asua isällä. Nuorempi sisarus viihtyy siellä hyvin eikä ole mitään ongelmia. Olen sanonut lapselle, että hänen pitäisi mennä isäviikolla isälle, mutta silti hän tulee aina minun luokseni. Tätä on jatkunut syksystä asti, alkuun kerran tai pari viikossa ja nykyään joka päivä. Isä ei suostu siihen että lapsi asuisi vakituisesti minun luonani ja kävisi isällä viikonloppuisin. Ei ole koulukiusaamista, lapsella on kavereita.
Kommentit (204)
Meillä on tuon ikäiset lapset ja vähän samaa esiintyy täälläkin. Etenkin pojan puolelta. Viikon päätteeksi ei haluaisi lähteä, mutta ei ala kuitenkaan siitä vääntämään. Ei oikein syytä osaa myöskään sanoa. Itse veikkaan että lähinnä se on ne henkilökemiat. Ollaan exän kanssa suht eri luonteisia ja lapset sitten on taas enemmän minun kaltaisia. Isän viikoilla ovat ilmeisesti aika usein kavereillaan, kun taas täällä ollessa ne kaverit tulee tänne. Täällä on siis rennompi ilmapiiri. Säännöt toki on täälläkin. Poika ilmeisesti jo vähän odottaa että täyttää sen 12 ja saa päättää itse. Tyttö myös viihtyy täällä paremmin, mutta ei ainakaan niin paljon asiasta puhu. Hän on kohta sen 12. Minulle tämä vuoroviikko asuminen sopii kyllä, mutta jos lapset päättää toisin, sen mukaan toimitaan. Ilmeisesti kuitenkin haluavat isänkin luona käydä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa joku örkki mies asumaan kanssasi, kyllä lapsi viihtyy sitten isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa joku örkki mies asumaan kanssasi, kyllä lapsi viihtyy sitten isän kanssa.
minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia useamman vuoden ajan. Kun perustin uusperheen, halusivat yksi toisensa jälkeen muuttaa meille kokonaan. Ilmapiiristä vissiin oli kyse. Uusi mies ei ollut myöskään nipottaja.
Harmittava ja surullinen tilanne isän kannalta. Hän haluaisi pitää lapsen elämässään, mutta nyt menettää hänet kotipiiristään lapsen ollessa jo noin nuori.
Onkohan aloittaja tehnyt oman osansa eli pyrkinyt tukemaan isän vanhemmuutta parhaansa mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa joku örkki mies asumaan kanssasi, kyllä lapsi viihtyy sitten isän kanssa.
minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia useamman vuoden ajan. Kun perustin uusperheen, halusivat yksi toisensa jälkeen muuttaa meille kokonaan. Ilmapiiristä vissiin oli kyse. Uusi mies ei ollut myöskään nipottaja.
Tämähän se useimmiten on. Jokaisessa perheessä on omat säännöt ja jos sattuu että toinen vanhempi on tarkempi joistain asioista kuin toinen, niin kyllähän lapset ajattelevat että pääsevät helpommalla siellä rennomman vanhemman perheen luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmittava ja surullinen tilanne isän kannalta. Hän haluaisi pitää lapsen elämässään, mutta nyt menettää hänet kotipiiristään lapsen ollessa jo noin nuori.
Onkohan aloittaja tehnyt oman osansa eli pyrkinyt tukemaan isän vanhemmuutta parhaansa mukaan?
Ja taas pistetään isän ja lapsen välejä äidin vastuulle. Isä on itse vastuussa omasta vanhemmuudestaan eikä ole mikään uhri tässä. Hänen pitäisi olla aidosti kiinnostunut siitä, miksi lapsi ei halua olla hänen luonaan, eikä syyttää äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa joku örkki mies asumaan kanssasi, kyllä lapsi viihtyy sitten isän kanssa.
Mun lapsi tykkää uudesta (tai no, viisi vuotta yhteiselämää jo takana) miehestä. Käy mielellään isälläänkin, mutta haluaa asua meillä. Poika kyseessä, jos se nyt mihinkään vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isä ei tee mitään asialle vaan odottaa että äiti tekee sille jotakin?
Vierailija kirjoitti:
Harmittava ja surullinen tilanne isän kannalta. Hän haluaisi pitää lapsen elämässään, mutta nyt menettää hänet kotipiiristään lapsen ollessa jo noin nuori.
Onkohan aloittaja tehnyt oman osansa eli pyrkinyt tukemaan isän vanhemmuutta parhaansa mukaan?
11 vuotiaan kanssa kyllä varsin hyvin isä itse pystyy "tukemaan" sitä vanhemmuuttaan jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 12 vuotiaana lapsi saa päättää kumman vanhemman luona asuu eli jos lapsi haluaisikin asua isällänsä riippumatta siitä kumpi on låhivanhempi niin ei sitä voi kukaan estää eikä myöskään niin jos lapsi haluaakin asua äidillänsä. Oikeudessa ei päätetä lapsen tahdon vastaisesti jos oikeuteen menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittava ja surullinen tilanne isän kannalta. Hän haluaisi pitää lapsen elämässään, mutta nyt menettää hänet kotipiiristään lapsen ollessa jo noin nuori.
Onkohan aloittaja tehnyt oman osansa eli pyrkinyt tukemaan isän vanhemmuutta parhaansa mukaan?
Ja taas pistetään isän ja lapsen välejä äidin vastuulle. Isä on itse vastuussa omasta vanhemmuudestaan eikä ole mikään uhri tässä. Hänen pitäisi olla aidosti kiinnostunut siitä, miksi lapsi ei halua olla hänen luonaan, eikä syyttää äitiä.
Ymmärtääkseni erotilanteissa vanhempia kehotetaan tukemaan toisen vanhemman vanhemmuutta. Tämä auttaa lasta säilyttämään hyvät suhteet kumpaankin vanhempaan.
Vähän tässä vedetään mutkat suoriksi. Tietenkään isän ja lapsen suhde ei ole äidin vastuulla. Mutta kyllä äiti voi halutessaan omalta osaltaan tukea sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa joku örkki mies asumaan kanssasi, kyllä lapsi viihtyy sitten isän kanssa.
minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia useamman vuoden ajan. Kun perustin uusperheen, halusivat yksi toisensa jälkeen muuttaa meille kokonaan. Ilmapiiristä vissiin oli kyse. Uusi mies ei ollut myöskään nipottaja.Tämähän se useimmiten on. Jokaisessa perheessä on omat säännöt ja jos sattuu että toinen vanhempi on tarkempi joistain asioista kuin toinen, niin kyllähän lapset ajattelevat että pääsevät helpommalla siellä rennomman vanhemman perheen luona.
Meillä meni kyllä niin että kaikki 4 halusi asua sen ns. tiukemman ja tarkemman vanhemman luona. Selkeät säännöt ja rutiinit tuntui turvalliselta. Molemmat oli tosin ihan perushyviä koteja.
Vanhemmuuden tukeminen ei tarkoita sitä että äidin pitäisi hoitaa kaikki asiat isän puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 12v saa päättää itse?
Ei saa. Täysi-ikäisyyden raja Suomessa on minun käsitykseni mukaan 18.
Olin itse 14, kun lähdin toiselle vanhemmalleni ilmoittaen, etten halua enää asua toisella vanhemmalla. Ja se riitti, jäin asumaan toisen vanhempani luo.
En toki tiedä, onko asiat nykyään toisin.
On olemassa laki joka sallii 12 vuotiaan päättää, missä asuu ja tapaako vanhempaansa vai ei
Käytännössä paljon nuorempikin saa päättää kun katsotaan että lapsi on kykenevä päättämään näistä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden tukeminen ei tarkoita sitä että äidin pitäisi hoitaa kaikki asiat isän puolesta.
Ei kukaan ole väittänytkään niin ja aloittajan tapauksessahan isä nimenomaan on halukas hoitamaan 50% kasvattamisesta.
Vanhemmuuden tukeminen erotilanteessa on mm sitä, että ei puhuta siitä exästä paskaa lasten kuullen, vaikka hän olisi omasta mielestä millainen paskiainen hyvänsä.
Hyvä ettei luovu. Itselläni kävi niin, että lapset eivät halunneet tulla luokseni, kun ei oikein samanikäisiä kavereita alueella. Eikä oikein ollut varaakaan tehdä mitään erityistä. Kulujen jälkeen jäi n. 350e kuukaudessa itselle ja lapsiin laitettavaksi. Lapset eivät tuoneet rahaa mukanaan, vaikka maksoin n. 1100e kuukaudessa elatusmaksuja.
Lapset eivät ymmärrä miksi ei rahaa tehdä mitään, vaikka kävin töissä, exä ei ja äiti osteli ja lomaili heidän kanssaan, vaikka työtön. Moni etävanhempi etääntyy/vieraantuu helposti lapsistaan ellei saa tavata säännöllisesti. Jos lapsilta kysyy, niin eivät tietenkään halua mennä toiselle ellei ole kavereita ja mukavaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittava ja surullinen tilanne isän kannalta. Hän haluaisi pitää lapsen elämässään, mutta nyt menettää hänet kotipiiristään lapsen ollessa jo noin nuori.
Onkohan aloittaja tehnyt oman osansa eli pyrkinyt tukemaan isän vanhemmuutta parhaansa mukaan?
Ja taas pistetään isän ja lapsen välejä äidin vastuulle. Isä on itse vastuussa omasta vanhemmuudestaan eikä ole mikään uhri tässä. Hänen pitäisi olla aidosti kiinnostunut siitä, miksi lapsi ei halua olla hänen luonaan, eikä syyttää äitiä.
Ymmärtääkseni erotilanteissa vanhempia kehotetaan tukemaan toisen vanhemman vanhemmuutta. Tämä auttaa lasta säilyttämään hyvät suhteet kumpaankin vanhempaan.
Vähän tässä vedetään mutkat suoriksi. Tietenkään isän ja lapsen suhde ei ole äidin vastuulla. Mutta kyl
Jos kyse todella on siitä että lapsi ei viihdy isän luona eikä halua hänen luokseen vapaaehtoisesti mennä, miten äiti pystyisi sitä isän vanhemmuutta tukemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden tukeminen ei tarkoita sitä että äidin pitäisi hoitaa kaikki asiat isän puolesta.
Ei kukaan ole väittänytkään niin ja aloittajan tapauksessahan isä nimenomaan on halukas hoitamaan 50% kasvattamisesta.
Vanhemmuuden tukeminen erotilanteessa on mm sitä, että ei puhuta siitä exästä paskaa lasten kuullen, vaikka hän olisi omasta mielestä millainen paskiainen hyvänsä.
Miksi se sitten jää äidin tehtäväksi, kun isänitse ei tee mitään asialle vaan valittaa asiasta vain äidille?
Miksi se isä ei itse hae lasta sieltä äidin luota luokseen tai vaikka jo koulusta? Tai miksi isä ei vaikka ota asiaa puheeksi lapsen kanssa ja selvitä mistä lapsen käytös isäviikoilla johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ettei luovu. Itselläni kävi niin, että lapset eivät halunneet tulla luokseni, kun ei oikein samanikäisiä kavereita alueella. Eikä oikein ollut varaakaan tehdä mitään erityistä. Kulujen jälkeen jäi n. 350e kuukaudessa itselle ja lapsiin laitettavaksi. Lapset eivät tuoneet rahaa mukanaan, vaikka maksoin n. 1100e kuukaudessa elatusmaksuja.
Lapset eivät ymmärrä miksi ei rahaa tehdä mitään, vaikka kävin töissä, exä ei ja äiti osteli ja lomaili heidän kanssaan, vaikka työtön. Moni etävanhempi etääntyy/vieraantuu helposti lapsistaan ellei saa tavata säännöllisesti. Jos lapsilta kysyy, niin eivät tietenkään halua mennä toiselle ellei ole kavereita ja mukavaa tekemistä.
Ei tapaamiset tai se ettei tavata poista elatusvelvollisuutta.
Mitä asialle olisi voinut tehdä? Mites vaikka auttaa lapsia hankkimaan kavereita sieltä jos se kerran on syy?
Oman kokemukseni mukaan etävanhemman luona ei tarvitse aina ollut mitään sen ihmeellisempiä huveja, ihan tavallinen oleminen riittää.
Ainakin siellä oikeudessa muutettaisiin sitä sopimusta todellista tilannetta vastaavaksi eikä isällä olisi syytä enää jatkaa ap:n moittimista sopimuksen rikkomisesta.
Ihanteellista olisi, että vanhemmat kykenisivät keskenään (lastaan kuunnelleen) sopimaan asian ja vahvistavan tehdyn sopimuksen lastenvalvojalla, mutta aloituksen perusteella isä ei tähän suostu.
Perheneuvolaa suosittelin, jotta lapsi pääsisi kertomaan ajatuksiaan. Siellä on ammattilaisia töissä, ja heille saattaa olla helpompi avautua kuin omille vanhemmille. Lapsi saattaa pelätä loukkaavansa jompaa kumpaa, sanoi niin tai näin.