Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei viihdy isän luona, isä ei suostu luopumaan vuoroviikoista
03.04.2024 |
11-v tulee nykyään aina koulusta minun luokseni vaikka isälle olisi lyhyempi matka, minä sitten vien iltapäivällä isälle ja kuuntelen valitukset kun en kunnioita meidän sopimuksia ja rohkaisen lasta karkailemaan luokseni. Lapsi ei osaa sanoa mitään muuta kuin että ei halua asua isällä. Nuorempi sisarus viihtyy siellä hyvin eikä ole mitään ongelmia. Olen sanonut lapselle, että hänen pitäisi mennä isäviikolla isälle, mutta silti hän tulee aina minun luokseni. Tätä on jatkunut syksystä asti, alkuun kerran tai pari viikossa ja nykyään joka päivä. Isä ei suostu siihen että lapsi asuisi vakituisesti minun luonani ja kävisi isällä viikonloppuisin. Ei ole koulukiusaamista, lapsella on kavereita.
Kommentit (204)
Onko olemassa mahdollisuus, että lapsen isällä on päihde- tai mielenterveysongelma?
Itse halusin 11-vuotiaana muuttaa lähivanhemman luota pois, koska hän oli masentunut & vahvalla lääkityksellä ja se ahdisti minua. Mutta kun täytin 12 ja vanhempani istuttivat alas ja kysyivät muodollisesti haluanko vaihtaa kotia, kieltäydyin.
En olisi voinut koskaan sanoa ääneen, että kodin ilmapiiri, äidin tyhjä ilme ja veltot suupielet ahdistavat minua. Tulkitsin isäni halveksuvan äitiäni, joten koin velvollisuudekseni suojella äitiäni jäämällä hänen kotiinsa. Isäni ei osannut tai uskaltanut koskaan kysyä minulta kahden kesken, miten äitini sairaus vaikuttaa minuun. Ja minäpä tulkitsin sen sitten niin, että isäni ei välitä siitä, voinko äidin luona asuessani huonosti, enkä senkään tähden tahtonut muuttaa tämän luokse.
Lapset olettavat paljon, tulkitsevat herkästi yli ja kantavat sisällään salaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskasta lapsille tuollainen viikottainen ramppaaminen.
Ja ihan itsekin aikoonaan lapseni altistin tuolle viikko-viikko systeemille.
Sitä niittää mitä kylvää. En minäkään lapsilleni halunnut kahta kotia, mutta vaimo halusi erota ja rikkoa lasteni kodin. Ei antanut edes lapsia yksin minulle, joten vuoroviikkoihin oli tyytyminen. Ei myöskään olisi suostunut pitämään lapsia yhtään enempää, jos minä olisin sitä vaatinut. En tietenkään vaatinut, koska halusin olla lasteni kanssa aina. Vaimo halusi erota itsekkäistä syistä. Itsekäs toki oli liitonkin aikansa.
Todellakin, sitä niittää mitä kylvää. Itse lisäännyit kyseisen henkilön kanssa.
Musta ei ole ap:n velvollisuus olla asiasta yhteydessä perheneuvolaan tai mihinkään. Isä olkoot itse jos haluaa tilannetta selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on isän ja lapsen välinen. Isä selvittäköön sen itse tai olkoon yhteydessä ammattilaisiin.
Sano lapselle aina kun hän tulee, että sun mielestä hänen pitäisi mennä isälle, mutta et aio kieltää häntä tulemasta kotiin. Sitten kun isä valittaa sinulle, sanot hänelle sanoneeni lapselle juuri noin, etkä ota asiaan sen enempää kantaa.
Oikeudessa voidaan määrätä yli 12-vuotiaankin asuminen, mutta tuomiota ei täytääntöönpanna, jos yli 12-vuotias lapsi vastustaa sitä. Eli käytännössä tuon ikäinen saa jo itse päättää.
Lapsen hyvinvoinnin takia asiaa ei voi jättää lapsen harteille, kun isä ei kertoman perusteella suostu muihin vaihtoehtoihin. Vanhempien pitäisi voida keskustella ja sopia asia lapsen etu edellä. Jos ei onnistu, niin aika perheneuvolaan. Käsitykseni mukaan 12 vuotiaan mielipide pitää ottaa huomioon asumispaikasta päätettäessä jos oikeuteen asti joudutaan. Rakastava vanhempi varmaankin ottaa lapsen mielipiteen huomioon jo vuotta aikaisemmin.
Siis mikä isällä on ongelma? Miksei isä suostu luopumaan vuoroviikoista? Miten isä perustelee asian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä itse haluaisin että lapsi asuu isällään vuoroviikot, mutta lapsi haluaisi asua luonani. Joo lapsi saa päättää ettei halua asua isällään, mutta saanko minä päättää etten halua lapsen asuvan luonani koko ajan? Saanko minä päättää kuka asuu omassa talossani milloinkin?
Miksi hankkia lapsia jos niitä ei ole valmis pitämään kotona joka päivä? Ajattele, jos exäsi kuolisi, sanoisitko silloinkin että nyt ei kyllä huvita pitää lasta kotona...
Ymmärrän oman tilan tarpeen, tarvitsen sitä paljon, siksi en hankikaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun samanikäinen lapsi alkanut valittaa samaa. Ei haluaisi isälleen, eikä osaa eritellä miksi.
Haluaisitko itse muuttaa viikon välein vuosikausia?
Mun mielestä ei tarvitse eritellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi päättää itse 12 - vuotiaana ja nuorempanakin, jos on kypsä eikä vaihtele mielipidettään koko ajan.
Lapsi ei päätä itse koskaan tällaisista asioista. Oikeus on se joka viime kädessä päättää.
Mietitään nyt tilannetta, että toinen perhe on vaikka perhe missä käytetään esim. Huumausaineita ja toisessa ei. 12-vee haluaa asua siellä mis käytetään huumausaineita, ei oikeus sinne mitään asumista myönnä.
Jos molemmat on ihan normeja, ni tilanne on eri, mutta on harhaanjohtava sanoa, että 12-vuotias päättäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ihmettele MIKSI lapsi ei halua olla isällään?
Koska pääasia on vouhottaa siitä että kaikki oikeudet olisivat äidillä ja velvollisuudet isällä.
Sitten ihmetellään kun syntyvyys laskee ja lapsettomien miesten määrä lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kanssa pitäisi käydä keskustelua, miksi hän ei viihdy isän luona? Meillä oli sama ja syynä oli, ettei hän viihtynyt isän uusperheessä ja niillä säännöillä, mitä siellä oli. Ei isän tarvitse muuttaa omaa elämäänsä ja sääntöjä vain sen takia, ettei lapsi viihdy.
Toinen seikka on tuo, että isä syyttää vieraannuttamisesta. Ei syyllistävän ihmisen kanssa pysty keskustelemaan. Hän kääntää kaiken muiden syyksi.
Tyttäreni lakkasi menemästä isälleen, kun oli 16. Isä oli muuttanut uuden naisen ja tämän lasten kanssa yhteen. Tytär ei viihtynyt siellä ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Isä syytti minua rajusti vieraannuttamisesta ja usein rukoilin tyttöä edes käymään siellä. Kävikin, mutta ei enää suostunut jäämään yöksi.
Hyvin tyypillinen tarina että kun vanhempi hankkii lapsia uuden sydänkäpysen kanssa niin edellisen suhteen lapset menevät arvoasteikossa alemmas. Kyllä lapset sen aistii.
Itsekeskeiset vanhemmat vois mun puolesta asua vuorotellen viikon lasten kanssa lasten kotona . Ja olla joka toisen viikon missä lystää.
Kuinka kauan sinä jaksaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kokeilleet oikeaa kohtaamista?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet oikeaa kohtaamista?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vai oikeaa kohtaamista. Anna mun kaikki kestää. Oletpa oikea malli-isä! Äiti sitten saa pyörittää sitä arkea, ja sinä poimit rusinat pullasta. Kätevää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt isän kodissa? Itse kävin kerran hakemassa lapsen sisältä isältään ja oli kyllä hirveä SIKOLÄTTI. En ihmettele, ettei mielellään käynyt siellä! Isän mielestä kodissaan ei ollut mitään vikaa... Esim. tiskit oli haisevina altaassa, yritin siellä siivota vähän sieltä täältä. Itse olen aina ollut todella siisti ja lapsi myös tottunut tiettyyn siivoustasoon.
Mitä hel vattua sä sen kodissa siivoat, palikka!!?!
Vierailija kirjoitti:
Onko olemassa mahdollisuus, että lapsen isällä on päihde- tai mielenterveysongelma?
Itse halusin 11-vuotiaana muuttaa lähivanhemman luota pois, koska hän oli masentunut & vahvalla lääkityksellä ja se ahdisti minua. Mutta kun täytin 12 ja vanhempani istuttivat alas ja kysyivät muodollisesti haluanko vaihtaa kotia, kieltäydyin.
En olisi voinut koskaan sanoa ääneen, että kodin ilmapiiri, äidin tyhjä ilme ja veltot suupielet ahdistavat minua. Tulkitsin isäni halveksuvan äitiäni, joten koin velvollisuudekseni suojella äitiäni jäämällä hänen kotiinsa. Isäni ei osannut tai uskaltanut koskaan kysyä minulta kahden kesken, miten äitini sairaus vaikuttaa minuun. Ja minäpä tulkitsin sen sitten niin, että isäni ei välitä siitä, voinko äidin luona asuessani huonosti, enkä senkään tähden tahtonut muuttaa tämän luokse.
Lapset olettavat paljon, tulkitsevat herkästi yli ja kantavat sisällään
Nää aikuistuneiden erolasten näkemykset on tärkeitä, mutta niistä voi lukea tällä palstalla aivan liian vähän.
Mitä sanoisit vanhemmillesi, jos voisit mennä ajassa taaksepäin? Miten neuvoisin heitä omasta huollostasi?
Eroperheen lapset ovat pääsääntöisesti taitavia käyttämään hyväksi sitä että heillä on kaksi kotia ja vanhemmilla mahdollisesti huonot puhevälit. Jos esimerkiksi äiti sanoo että lapsi ei saa mennä johonkin tilaisuuteen niin sitten lapsi hankkiutuu isän luo silloin ja pyytää isältä luvan.
Aloittajan tilanteessa veikkaan että kyse on ihan puhtaasti siitä että isän kodin säännöt ovat tiukempia kuin äidin ja lapsi tietysti tajuaa tämän ja kaipaa vapaampaa ympäristöä. Siinä selitys sille miksi lapsi ei "osaa" kertoa, miksei viihdy isän luona.
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapset ovat pääsääntöisesti taitavia käyttämään hyväksi sitä että heillä on kaksi kotia ja vanhemmilla mahdollisesti huonot puhevälit. Jos esimerkiksi äiti sanoo että lapsi ei saa mennä johonkin tilaisuuteen niin sitten lapsi hankkiutuu isän luo silloin ja pyytää isältä luvan.
Aloittajan tilanteessa veikkaan että kyse on ihan puhtaasti siitä että isän kodin säännöt ovat tiukempia kuin äidin ja lapsi tietysti tajuaa tämän ja kaipaa vapaampaa ympäristöä. Siinä selitys sille miksi lapsi ei "osaa" kertoa, miksei viihdy isän luona.
Tässä realistinen näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt isän kodissa? Itse kävin kerran hakemassa lapsen sisältä isältään ja oli kyllä hirveä SIKOLÄTTI. En ihmettele, ettei mielellään käynyt siellä! Isän mielestä kodissaan ei ollut mitään vikaa... Esim. tiskit oli haisevina altaassa, yritin siellä siivota vähän sieltä täältä. Itse olen aina ollut todella siisti ja lapsi myös tottunut tiettyyn siivoustasoon.
Mitä hel vattua sä sen kodissa siivoat, palikka!!?!
Onko sulla jotain sitä vastaan? Tai siivousta/kotitöitä vastaan yleisesti?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet oikeaa kohtaamista?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Etäisä spämmäsi oikean kuuloiseen ketjuun. Siitä yläpeukku!👍
Sitä niittää mitä kylvää. En minäkään lapsilleni halunnut kahta kotia, mutta vaimo halusi erota ja rikkoa lasteni kodin. Ei antanut edes lapsia yksin minulle, joten vuoroviikkoihin oli tyytyminen. Ei myöskään olisi suostunut pitämään lapsia yhtään enempää, jos minä olisin sitä vaatinut. En tietenkään vaatinut, koska halusin olla lasteni kanssa aina. Vaimo halusi erota itsekkäistä syistä. Itsekäs toki oli liitonkin aikansa.