Miten uskoon tullaan? Kokemuksia?

Joko sinut on aivopesty lapsena tai sitten jos aikuisena haluat uskoa jumaliin, niin ensin epäonnistu elämässä, tee typeryyksiä ja sitten onkin hyvä siirtää vastuu mielikuvitusystävälle. 

Jos et usko, niin se osoittaa vain älykkyyttä ja tervettä kriittisyyttä. Miksi siitä pitää päästä eroon ja täyttää maailma taikauskolla?

Tutkimusten mukaan uskoon tullaan eniten nuorena , harvemmin vanhana.

Ilmoitusluontoinen asia, ei sen kummempaa.

Uskolla ja lohkolla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Jumala on rakkaus ja lahkoista se puuttuu, siellä hylätään perheenjäseniä. Heidän usko ei ole aitoa, vaikka niin luulevat ja opettavat sitä lapsilleen väärällä tavalla.

Myös Jumala kieltää lahkot. Mutta kaikki eivät sitä ymmärrä ja siksi uskovaiset (en pidä sanasta vaan käytän sanontaa uskossa olevat) käsitetään usein väärällä tavalla.

Vähitellen elämän mullistusten ja niihin liittyvien oivallusten kautta. En ole itse kokenut mitään yhtäkkistä "hurahtamista" ja hyvä niin. Olen vain vähitellen kulkenut kohti kotia.

Vierailija kirjoitti:

Uskolla ja lohkolla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Jumala on rakkaus ja lahkoista se puuttuu, siellä hylätään perheenjäseniä. Heidän usko ei ole aitoa, vaikka niin luulevat ja opettavat sitä lapsilleen väärällä tavalla.

Myös Jumala kieltää lahkot. Mutta kaikki eivät sitä ymmärrä ja siksi uskovaiset (en pidä sanasta vaan käytän sanontaa uskossa olevat) käsitetään usein väärällä tavalla.

Olet oikeassa. Jos jossain ei ole lämpöä ja rakkautta, niin siellä ei ole Jumalaakaan.

Miksi pitää tulla uskoon? Miksi sinä et vain elä omanlaista elämää ja keskity siihen? Läsnäolo ja keskittyminen elämään on avain näihin uskonkin asioihin. Elä rehellisesti ja aidosti, älä esitä mitään. Kuuntele sitä sinun sisäistä viisauttasi, sisälläsi voi kaikua Jumalan sana.

Usko on pimeydestä vaihtamista valkeuteen.

Kuolemasta elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vähitellen elämän mullistusten ja niihin liittyvien oivallusten kautta. En ole itse kokenut mitään yhtäkkistä "hurahtamista" ja hyvä niin. Olen vain vähitellen kulkenut kohti kotia.

Itse olen hurahdellut mutta minulle se tarkoittaa kiinnostumista ja innostumista, kokeilen ja opin järki päässä kuitenkin mutta olen samalla myös avoin yllätyksille. 

Usko Jumalaan ei ole taikauskoa. Taikauskoa on tämä maailma täynnä. Tutki omaa sydäntäsi ja kuuntele sitä aidosti. Älä sitä mitä maailma yrittää opettaa. Löydät kyllä oikean vastauksen kun pyyhit mielestäsi kaiken ja silloin kohtaat rakkauden. Sen jälkeen näet myös kaikki muut maailman ihmiset yhtä arvokkaina, et itseäsi huonompina tai parempina. 

Vierailija kirjoitti:

Usko on pimeydestä vaihtamista valkeuteen.

Kuolemasta elämään.

Siellä kuolemassakin, surussa, kivussa ja kaikessa tuskassakin asuu Jumalan apukäsi joka runtelee sinua sekä auttaa sinua samalla. Kaikessa piilee Jumalan apukäsi, meitä täytyy välillä opettaa sekä kouluttaa hyvin rankasti. Se ei ole kaikkien juttu mutta joillekin se on pakollista. 

Katolilainen ruusukkorukous ja siihen liittyvien raamatunkohtien lukeminen on auttanut monia. Itseänikin.

Ja jos et saa uskoa, niin ainakin saat illalla unen päästä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tulla uskoon? Miksi sinä et vain elä omanlaista elämää ja keskity siihen? Läsnäolo ja keskittyminen elämään on avain näihin uskonkin asioihin. Elä rehellisesti ja aidosti, älä esitä mitään. Kuuntele sitä sinun sisäistä viisauttasi, sisälläsi voi kaikua Jumalan sana.

No kyllä se on aika olennaista tässä elämässä jos yhtään miettii että miksi me täällä olemme. Ja mitä tähän maalliseen vaellukseen tulee, niin omasta kokemuksesta elämällä nyt uskossa elävänä elämä on rikkaampaa, elämällä on merkitys ja minulla on ihana tulevaisuus. Eli usko tuo sisäistä rikkautta, iloa ja rauhaa tässä elämässä, sekä ikuisen elämän Jumalan luona.

Sisäistä "viisauttasi" kun kuuntelet niin mitään muuta et löydä kuin tyhjää kuminaa. Henkimaailma voi tarjota vaikka mitä "ihanaa", mutta se ihanuus ei kestä, vaan vie tuhoon lopulta.

Olin jo nuorena jutellut taivaisiin, kun ei ollut oikein kunnon tukea ja turvaa elämässä, mutta homma jäi sitten vähän elämän jalkoihin. Reilu vuosi sitten aloin päivittäin rukoilla isä meidän -rukousta, kun en muutakaan osannut ja sittemmin on useampi jo vuosikaudet täysin umpikujassa ollut asia ikään kuin ratkennut ihan itsekseen. Voi olla sattumaakin, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, vaan ihan johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Katolilainen ruusukkorukous ja siihen liittyvien raamatunkohtien lukeminen on auttanut monia. Itseänikin.

Ja jos et saa uskoa, niin ainakin saat illalla unen päästä kiinni.

Katso video Daniel Maritz The Rosary Shocking truth

" Nämähän vaan eivät ole järjen asioita, ei kai ihminen voi vain päättää uskoa? "

Ainoa mahdollisuus on että Jumala lahjoittaa oman uskonsa.

"Järjen asia" ja "päättää uskoa" eivät ole samoja asioita. Mitään ei voi vain "päättää uskoa", vaan uskominen on tahdosta riippumaton vakuuttumisen prosessi. Silloin kun tämä prosessi on rationaalinen, eli "järjen asia", tämä vakuuttuminen nojautuu todisteisiin ja loogiseen päättelyyn. Irrationaalinen vakuuttumisen prosessi voi oikeastaan pohjautua mihin vaan.

Näin ateistin näkökulmasta uskoon tullaan juuri niin kuin kuvailit. Kyseessä on eräänlainen itsesuggestioprosessi. Teeskentelet riittävän pitkään, että uskot, luet Raamattua, rukoilet jne. niin usein itse usko seuraa perästä. Ei tietenkään aina.

Ollakseen uskossa ei tarvitse olla varma mistään. Eikä oikein voikaan olla, kun nämä eivät ole mitenkään todistettavissa olevia asioita, eikä Jumala useimpien ihmisten kohdalla halua toimia sillä tavalla, että antaisi jotain satavarmaa merkkiä itsestään. Toisaalta Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana oli myös paljon sellaisia, jotka näkivät isojakin ihmeitä, mutta eivät silti uskoneet.

Uskossa oleminen on pikemminkin sitä, että haluaa turvautua Jeesukseen. Se ei vaadi kokemuksia eikä varmuutta.

Lue Raamattua, rukoile, ja etsi itsellesi seurakuntayhteys. Hyvä, jos pystyt myös keskustelemaan asioista jonkun seurakunnan työntekijän tai muun kokeneen kristityn kanssa.

Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää

Uskoon tuleminen on aina Jumalan ihme! Eikä mikään pieni sellainen.

Siinähän ei mitään ihmeellistä ole, jos joku ei usko.