Lue keskustelun säännöt.
Olen rikas ja ymmärrän kyllä minkälaista on olla köyhä koska itsekin olin. Annan nyt vinkkejä köyhille.
30.03.2024 |
Köyhät ei taida ajatella sitä että useimmat meistä rikkaista ovat oloista jotka eivät ole mitenkään parhaimpia. Monet meistä ollaan oltu köyhiä opiskelijoita, on köyhät vanhemmat jne. Miettikääpä sitä joskus.
Se mikä minut erotti muista köyhistä on se etten koska pitänyt köyhänä oloa pahana eikä siitä pitänyt kokoajan uhriutua. Itselläni oli oikea asenne, opiskelin ja tein töitä ahkerasti. Sen takia en ole köyhä enään.
Ottaa kyllä päähän kun köyhä tuttu jolla on uusin iphone pro max pyytää että tarjoaisin ruokaa kun rahat on tiukilla. Itse kun olin köyhä käytin halvinta nokialaista. Tämä tuttu ei edes käy töissä kun "paskaduunit" eivät kelpaa.
Kommentit (522)
361/522
|
31.03.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Tuloja ei ole helppo kasvattaa mutta menoja voi aina saada alas. Jokainen tälläkin palstalla pystyy asumaan halvemmalla kuin tällä hetkellä asuu.
Väärin. Menoja ei voi määräänsä enempää laskea mutta tuloja voi kasvattaa rajattomasti. ylärajaa EI OLE, menojen säästössä on alaraja.
Senkun vain alkaa sijoittamaan niin parhaillaan jo samassa kuussa saa uusia pääomatuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkit joita porukat täällä jakelee pätevät korkeintaan siihen miten olla edelleen köyhä, mutta ehkä säästää jonkun pennosen ellei hallitus sitäkin vie. Ei näillä vinkeillä sieltä köyhyydestä nousta.
Työtä tekemällä ja sijoittamalla nimenomaan noustaan. Millä muulla keinolla sitten muka.
Jos tavoitteena on vaikka lääkärin ura niin siitä ei kyllä mitään hyötyä, että teet vaikka siivoojan töitä.
En ole köyhä, mutta mikä se konkreettinen vinkkisi on? Mun vinkkini on sulle, että älä arvostele toisten valintoja. Sillä köyhälläkin on oikeus iphoneen ja tarvii sulle perustella mieltymyksiään valita just sellainen.
Toinen vinkki. Jos joku pyytää ruokaa, niin anna sitä jos kerran sulla on varaa.
Kaikilla ei mene elämä just oppikirjan mukaan, eikä myöskään niinkuin sulla. Et voi kaikkien puolesta alkaa määrittelemään miten pitää elää.
Olen vain joku, joka itsekin virusi toivottomuudessa pitkään. Astuin työelämään vasta 34-vuotiaana. 25-vuotiaana olin vasta kypsä hyväksymään ajatuksen siitä, mitä asioita pitää tehdä, että joskus ehkä pääsen tienaamaan rahaa.
1) Ala, jolla on työllistävä tulevaisuus ja kohtuullinen palkkataso
2) Kun opiskelet niin skippaa kaikki biletyshöpötykset ja käytä kaljarahat ammattikirjallisuuteen ja mahdollisiin työkaluihin
3) Jos mahdollista keskity vain opiskeluun opintolainalla kuin, että kävisit samaan aikaan töissä, paitsi jos työ on samalta alalta
4) Jos alalla menestyminen edellyttää verkostoitumista, verkostoidu
5) Jos alalla menestyminen edellyttää vahvaa portfoliota, tee omia projekteja
6) Opiskellessa ota selvää ja käytä myös omia aivosoluja sen suhteen mikä on lähitulevaisuudessa alan arvostettua ydinosaamista ja pyri kohti sitä äläkä täydellisiä kurssiarvosanoja (top 20% on ihan riittävä)
7) Kasvata läpäisemättönän paksu nahka, kun alkaa töiden etsiminen, se on sirkusta ja lottoa, vältä työnvälitysfirmoja, hae suoraan. Jatka ammatillista kehittymistä samalla.
8) Missään kohtaa ikinä älä lannistu, vaan jatka nöyrästi ja asiallisesti yrittämistä, sillä välin kun toiset itkevät vauvafoorumilla, sinulle tuleekin kutsu haastatteluun
9) Töissä sitten vedät täysillä muutama eka vuotta, kunnes vakkarit tottuu/tykästyy sinun olemassaoloon, pyri hankkimaan saavutuksia ja hyvinä aikoina vaadi parempaa liksaa tai ala ottaa rennommin, jos tarvii pysähtyä ja palautua
Disclaimer: Kaikki ylläoleva tulee runtelemaan ihmissuhteitasi, koska olet "liian fokusoitunut", mutta kukaan ei oikeasti usko sinuun muutenkaan ennen kuin itse muuta todistat, joten mitä väliä?
Jos oikeasti jotain haluaa, sen kyllä saa, koska teot ja uhraukset puhuvat sen puolesta.
Brutaalia, mutta näin olen itse saanut työpaikan, vakkarisopimuksen, myönteisiä palkankorotuspäätöksiä sekä välttänyt muutosneuvotteluissa nimen osumista kohdalle tässä maailman ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko edellisellä sivulla olevaa ns. "sairaushistoriaani" vai mikä on satua?
Valitettavasti, jos sairauksiani tarkoitat, niin en satuile. Jokaisen noista sairauksista mielelläni jättäisin pois, kaikkein mieluiten tuon syöpähomman.... En niillä ylpeile, mutta en myös salailekaan. Kerroin sen vuoksi, että väitettiin, että en olisi asianajaja, jos minulla olisi ollut joku sairaus.
asianajaja
Työsi ei ole fyysistä. Jos sinulla olisi huono muisti, et olisi valmistunut. Et muistaisi lukemaasi, etkä saisi tenttejä läpi. Sama jos sinulla olisi sen tason oppimisvaikeus, että et pysyisi tenttimateriaalien tasalla. Kai sinä nyt ymmärrät fyysisten ja muiden sairauksien eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko edellisellä sivulla olevaa ns. "sairaushistoriaani" vai mikä on satua?
Valitettavasti, jos sairauksiani tarkoitat, niin en satuile. Jokaisen noista sairauksista mielelläni jättäisin pois, kaikkein mieluiten tuon syöpähomman.... En niillä ylpeile, mutta en myös salailekaan. Kerroin sen vuoksi, että väitettiin, että en olisi asianajaja, jos minulla olisi ollut joku sairaus.
asianajaja
Työsi ei ole fyysistä. Jos sinulla olisi huono muisti, et olisi valmistunut. Et muistaisi lukemaasi, etkä saisi tenttejä läpi. Sama jos sinulla olisi sen tason oppimisvaikeus, että et pysyisi tenttimateriaalien tasalla. Kai sinä nyt ymmärrät fyysisten ja muiden sairauksien eron?
Häh? Kirjoitin "sairaushistoriani" kommenttina siihen, että jos "sinulla olisi ollut jokin sairaus, niin et olisi asianajaja". Eli kyllä minulla niitä diagnosoituja sairauksia löytyy...
Sinun oma "Kai sinä nyt ymmärrät fyysisten ja muiden sairauksien eron?" on mielenkiintoinen. Tietenkin ymmärrän. Mutta kaikki oppimisvaikeudet eivät ole sairauksia eikä myöskään huonomuistisuus kaikilla tasoilla ole sairaus... Dementia sen sijaan jo on.
Mutta miksi ihmeessä pitää vetää ääritilanteet esille, sillä tuskin kaikilla on oppimisvaikeuksia tai vakavaa huonomuistisuutta, jotka vastaavat kaikkeen "ei, ei, ei", "ei käy koska....", "ei toimi minulla, koska..."
asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se "paskaduuni" kannattaa kyllä ottaa vastaan kun tarjotaan. Ei kukaan tuu kotisohvalta repimään kymppitonni kuussa toimarin työpaikkaan. Jos ei edes osata tai viitsitä tehdä sitä paskaduunia, niin miten sitten joku vaativampi työ sujuisi?
Ap
Olet täysi idari. Ei sinne mäkkärin kassallekaan kaikkia hakeneita palkata.
Kerro nyt minkälainen ihminen ei pääse edes mäkkiin töihin.
Ap
Ne 399 muuta, kun on 400 hakijaa ja yks vain otetaan. Luuletko, että siellä oli 399 surkeaa, tyhmää ja viallista ihmistä, ja vain yksi kelvollinen?
Että minkälainen ihminen ei pääse EDES mäkkiin? Et ainakaan näytä kunnioittavan toisen ihmisen työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se "paskaduuni" kannattaa kyllä ottaa vastaan kun tarjotaan. Ei kukaan tuu kotisohvalta repimään kymppitonni kuussa toimarin työpaikkaan. Jos ei edes osata tai viitsitä tehdä sitä paskaduunia, niin miten sitten joku vaativampi työ sujuisi?
Ap
Olet täysi idari. Ei sinne mäkkärin kassallekaan kaikkia hakeneita palkata.
Kerro nyt minkälainen ihminen ei pääse edes mäkkiin töihin.
Ap
Sinne pääsee vain nuoret ja tosi nuoret
Kotipaikkakunnalla kun avattiin mäkki, sinne palkatut olivat kaikki kokkeja. Ketkä ei tulleet valituksi? No ne, jotka ei olleet kokkeja.
Vierailija kirjoitti:
En ole köyhä, mutta mikä se konkreettinen vinkkisi on? Mun vinkkini on sulle, että älä arvostele toisten valintoja. Sillä köyhälläkin on oikeus iphoneen ja tarvii sulle perustella mieltymyksiään valita just sellainen.
Toinen vinkki. Jos joku pyytää ruokaa, niin anna sitä jos kerran sulla on varaa.
Kaikilla ei mene elämä just oppikirjan mukaan, eikä myöskään niinkuin sulla. Et voi kaikkien puolesta alkaa määrittelemään miten pitää elää.
No ei todellakaan kannata laittaa rahoja iPhoneen jos on rahasta pulaa. Tuolla asenteella ei koskaan nousta taloudelliseti vakaaseen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh? Kirjoitin "sairaushistoriani" kommenttina siihen, että jos "sinulla olisi ollut jokin sairaus, niin et olisi asianajaja". Eli kyllä minulla niitä diagnosoituja sairauksia löytyy...
Sinun oma "Kai sinä nyt ymmärrät fyysisten ja muiden sairauksien eron?" on mielenkiintoinen. Tietenkin ymmärrän. Mutta kaikki oppimisvaikeudet eivät ole sairauksia eikä myöskään huonomuistisuus kaikilla tasoilla ole sairaus... Dementia sen sijaan jo on.
Mutta miksi ihmeessä pitää vetää ääritilanteet esille, sillä tuskin kaikilla on oppimisvaikeuksia tai vakavaa huonomuistisuutta, jotka vastaavat kaikkeen "ei, ei, ei", "ei käy koska....", "ei toimi minulla, koska..."
asianajaja
Siksihän sinä saat eri kommentteja eri ihmisiltä, koska he tietävät tapauksia, joissa opinnot eivät ole onnistuneet ja jossa köyhyydestä noseminen ei ole onnistunut. Se on tasan niin yksinkertaista, että ne valmistuvat, jotka pystyvät. Ne toiset eivät pysty valmistumaan syystä tai toisesta. Samoin se, että ihmiset yrittävät nousta köyhyydestä, mutta kaikilla sekään ei koulutuksesta huolimatta onnistu. Sinä et hyväksy tätä vastausta, vaan intät, että kyllä muutkin, kun sinäkin bla bla bla... Muut eivät ole sinä, etkä sinä ole muut. Sinä valmistuit ja joku toinen ei. Kaikki ovat yrittäneet yhtä paljon, mutta erilaisilla ominaisuuksilla samat asiat eivät onnistu. Silloin kun suoriutuminen estyy, niin ei, ei, ei, ei onnistu. Se estyi, ei onnistunut. Täyttä paskanjauhantaa sellainen, että kaikki pystyisivät samaan, koska ihmisillä on eri sairaudet, eri diagnoosit ja eri ominaisuudet, vaikka ei diagnooseja tai sairauksia olisikaan. Jos sairastuu sillä tavalla, että on estynyt valmistumaan, niin silloin ei valmistu. Jos on sillä tavalla sairastunut, että se ei estä valmistumasta, niin sitten valmistuu. Ihme urpo olet asianajajaksi. Kannattaisi sinunkin vaihtaa alaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja se "paskaduuni" kannattaa kyllä ottaa vastaan kun tarjotaan. Ei kukaan tuu kotisohvalta repimään kymppitonni kuussa toimarin työpaikkaan. Jos ei edes osata tai viitsitä tehdä sitä paskaduunia, niin miten sitten joku vaativampi työ sujuisi?
Ap
Hei vaan ap= ). Ei kukaan tarjoa edes paskaduunia. Mistä sulla on moinen käsitys syntynyt???? Hakemuksia on laitettu pari vuotta, Suomessa on ikä rasis_mi joka jyllää. Työuraa itselläkin yli 34 vuotta, Revi siittä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se "paskaduuni" kannattaa kyllä ottaa vastaan kun tarjotaan. Ei kukaan tuu kotisohvalta repimään kymppitonni kuussa toimarin työpaikkaan. Jos ei edes osata tai viitsitä tehdä sitä paskaduunia, niin miten sitten joku vaativampi työ sujuisi?
Ap
Olet täysi idari. Ei sinne mäkkärin kassallekaan kaikkia hakeneita palkata.
Kerro nyt minkälainen ihminen ei pääse edes mäkkiin töihin.
Ap
Sinne pääsee vain nuoret ja tosi nuoret
Kotipaikkakunnalla kun avattiin mäkki, sinne palkatut olivat kaikki kokkeja. Ketkä ei tulleet valituksi? No ne, jotka ei olleet kokkeja.
No siinä menee monen koulutus viemäristä alas jos ei ammattilainen muuta työtä saa kuin hampurilaisten kokoamista.
Vierailija kirjoitti:
No mulla on 2 vuotta vanha Nokia 3310, eikä rahaa ruokaan. Ongelmana on se, että olen hakenut yli 1000 työpaikkaa, mutta en saa työtä. Tutkinnot on opiskeltu ja velkaa sen vuoksi on 22 000 euroa. Ei sekään kannattanut, eikä johtanut hyvään toimeentuloon, saati rikkauksiin.
Oletko ajatellut ottavasi töitä vastaan jostain eilakaislatyyppisestä vuokrafirmasta? Sitä kautta pääset tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin ja jos jossain näkevät kykysi niin kyllä ne pyytää jäämään. Melko monta tyyppiä tiedän, joiden puolesta firma maksanut työnvälitysfirman karenssimaksutkin, kun halusivat juuri tuon ihmisen sitten vakkariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä hyvä aloitus.
Samaa voisin minä kysyä. Mitään ei kotoa tullut mukaan ja töitä on tullut tehtyä 14.vuotiaasta lähtien kaikki lomat ja opiskelun ajat.
Lapsetkin saimme vähän liian nuorina, mutta sitä emme kumminkaan koskaan katuneet. Hyviä näistäkin tuli, vaikka joutuivat olemaan paljon itseksensä kun teimme molemmat pitkiä päiviä ja illalla vielä luettiin tentteihin. Heitossa vaihtuivat lastenhoitovuorot.
Kam alan köyhää oli ja asunto pieni, mutta isompaan ei ollut varaa eikä edes tajuttu että olisi saatu av ustuksia. Oliko niitä edes 80-90-luvulla?
Nyt tuntuu joskus ihan hu llulta, kun jotkut on sitä mieltä, ettei meidäntapaiset ymmärrä mitä kö yhyys on, kun elämme yltä kylläisy ydessä.
Joo niin tehdään. Mutta sen eteen tehtiin töitä eikä vikisty.
Eikä me nytkään eletä yli varojen. Ihan typ erää lukea, että joku 6000 ja enemmän ansaitseva tarvitsee avu stuksia, kun ei pysty maksamaan ison kotinsa isoja lainoja.
Olisiko sen 200 neliön asunnon sijaan voinut ajatella 80 neliötä? Sinne mahtuu 4 tai 5 tai kuusikin perheenjäsentä ja miksei enemmän.
Ei kertyisi velk aakaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole köyhä, mutta mikä se konkreettinen vinkkisi on? Mun vinkkini on sulle, että älä arvostele toisten valintoja. Sillä köyhälläkin on oikeus iphoneen ja tarvii sulle perustella mieltymyksiään valita just sellainen.
Toinen vinkki. Jos joku pyytää ruokaa, niin anna sitä jos kerran sulla on varaa.
Kaikilla ei mene elämä just oppikirjan mukaan, eikä myöskään niinkuin sulla. Et voi kaikkien puolesta alkaa määrittelemään miten pitää elää.
Tämä mielestäni kuvastaa hyvin sitä miksi toinen menestyy elämässää ja toinen ei.
Ensimmäinen vinkki: menestyjät harvoin ovat perustelleet mitään sillä, että heillä on siihen oikeus. He ovat nähneet, että asioiden eteen on tehtävä ja laitettava itsensä likoon, eikä mussutettava "mutkun mullakin on oikeus"-tyyppistä lätinää. Usein menestyminen vaatii myös jossain kohtaa luopumista, on se sitten rahallista esimerkiksi säästämisen vuoksi tai ajallista lisätöiden merkeissä.
Toinen vinkki: Menestyjät eivät myöskään ajattele, että muiden pitäisi tehdä heidän eteensä asioita, koska he kerran pystyvät/heillä on varaa. Menestyjä tekee itse itsensä eteen asioita, eikä odota muiden tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkit joita porukat täällä jakelee pätevät korkeintaan siihen miten olla edelleen köyhä, mutta ehkä säästää jonkun pennosen ellei hallitus sitäkin vie. Ei näillä vinkeillä sieltä köyhyydestä nousta.
Työtä tekemällä ja sijoittamalla nimenomaan noustaan. Millä muulla keinolla sitten muka.
Jos tavoitteena on vaikka lääkärin ura niin siitä ei kyllä mitään hyötyä, että teet vaikka siivoojan töitä.
Totta kai jokaisesta työstä on hyötyä ihan riippumatta mikä on tavoite. Turha selittää.
En ole mitenkään lopullisesti luovuttanut ja todennut että tulen olemaan köyhä loppuelämäni.
Mutta juuri tällä hetkellä en tiedä mitä enempää voisin tehdä kun olen opiskellut ja valmistunut, haen ihan niitä ns. "paskaduuneja" ilman että on tärpännyt, puhelin on jo vuosia vanha, samoin tietokone ja ylipäätään käytän kaiken aina loppuun, ja myös ostan niin halpaa ruokaa että seuraava huoli on jo ravintoainepuutokset ja liika laihtuminen. Olen yrittänyt lisätä tuloja muillakin keinoilla, ei ole onnistunut. Menot on vähennetty niin olemattomiin kuin mahdollista.
Täällä jo kysyttiin millainen ihminen ei pääse mäkkärin kassalle. Yksi vastaus saattaa olla ihan "ylikouluttautunut". Opiskelijoita sinne otetaan mieluummin kuin työttömiä.
Ne luvatut otsikossa luvatut vinkit puuttuivat.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hyvä aloitus.
Samaa voisin minä kysyä. Mitään ei kotoa tullut mukaan ja töitä on tullut tehtyä 14.vuotiaasta lähtien kaikki lomat ja opiskelun ajat.
Lapsetkin saimme vähän liian nuorina, mutta sitä emme kumminkaan koskaan katuneet. Hyviä näistäkin tuli, vaikka joutuivat olemaan paljon itseksensä kun teimme molemmat pitkiä päiviä ja illalla vielä luettiin tentteihin. Heitossa vaihtuivat lastenhoitovuorot.
Kam alan köyhää oli ja asunto pieni, mutta isompaan ei ollut varaa eikä edes tajuttu että olisi saatu av ustuksia. Oliko niitä edes 80-90-luvulla?
Nyt tuntuu joskus ihan hu llulta, kun jotkut on sitä mieltä, ettei meidäntapaiset ymmärrä mitä kö yhyys on, kun elämme yltä kylläisy ydessä.
Joo niin tehdään. Mutta sen eteen tehtiin töitä eikä vikisty.
Eikä me nytkään eletä yli varojen. Ihan typ erää lukea, että joku 6000 ja enemmän ansaitseva tarvitsee avu stuks
Samanlaista elämää elin itsekin, tosin lapsia vain yksi. Monet opiskelut opiskeltu ja töitä paiskittu, joskus kahtakin yhtä aikaa. Sitten tuli sairastuminen. Enää ei töihin kykene. Juuri kun olin pääsemässä hyville tuloille, pieni asunto maksettu. Nyt minimituloilla sairastan kunnes eläkeikä koittaa. Eläkekin minimi. On täällä muutkin töitä tehneet ja opiskelleet mutta silti pienituloisia. Mutta eipä tulisi hyvätuloisena mieleenkään arvostella toista vaikka itse olisikin pärjännyt työnteolla ja opiskelulla. Kaikilla ei ole onni myötä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä näissä ketjuissa ihmetyttää aina se, että lähes kaikki ehdotukset, joita tarjotaan tilanteen parantamiseksi, torpedoidaan joukkorynnäköllä: "ei ole mahdollista", "ei kaikkia hyväksytä", "ei kaikille riitä töitä", ei... ei... ei... koska että...
Eihän tarkoitus olekaan lopettaa maailmasta nälänhätää tai kaikkia sotia tai työllistää kaikki Suomen työttömät, vaan ehkä se joku ehdotus voisi oikeastikin olla juuri sinulle toimiva.
Tuntuu monesti, että mikään ei käy, koska "tilanteeni on nyt tällainen eikä sille mitään voi, kuolema korjaa"...
En minäkään syntyessäni ollut asianajaja. En edes syntynyt sellaiseen sukuun, jossa olisi ollut yhtäkään korkeasti koulutettua. Pirusti on töitä vaatinu
Ihottuma nyt ei kenelläkään estä opiskeluja. Entäs jos olisit saanut syövän opiskeluaikana? Niinpäniin.