En halua puolisoni omaishoitajaksi - olenko paha ihminen?
Täällä oli äskettäin keskustelu vanhempien hoitamisesta.. tai haluttomuudesta hoitaa.
Itselläni tulee kohta eteen se, että mieheni tarvinnee (omais)hoitajaa.
Hänellä on viime vuosina alkanut muistihäiriöt ja nyt näyttää alamäki olevan edessä.
Olemme olleet yhdessä 25 v, liitto on ihan ok, ei koskaan erinomainen. Yksi aikuinen lapsi, opiskelee ulkomailla.
Exä n jälkeen tämä mies oli turvallinen ja tasainen valinta. Ja hän olikin hyvä siihen asti, kun nämä muistihäiriöt alkoivat muuttaa häntä. Viime vuosien ilkeilyt ja raivoamiset ovat syöneet vähäisenkin rakkauden pois. Jäljellä on enää velvollisuudentunto.
En siis halua ryhtyä hänen omaishoitajakseen, en vaan halua.
Mutta en myöskään fyysiesti (ja psyykkisesti) pysty.
Olen itsekin sairas, olen osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, pystyn käydä 1-2 pv viikossa töissä. Sen lisäksi pitää viikoittain käydä hoitamassa äitiä muutaman päivänä ja auttaa lapsenlapsen hoidossa (hänen yh-vanhemmallaan on masennus vienyt toimintakyvyn).
Omat terveysongelmani tekevät sen, että tarvitsen todella paljon lepoa, työpäivän jälkeen nukun yleensä aamuun.
Jos "normaali" ihminen pelaa 100% voimin arjessa, itse pystyn ehkä noin 50%. Ei minusta ole olemaan mieheni kanssa 24/7 vahtimassa milloin hän lähtee vaatteitta ulos tai sytyttää talon palamaan.
Asumme Helsingissä, ja soteuudistukset ym leikkukset varmastikin tekevät tilanteesta haastavan omaihoitajuuden suhteen - yhteiskuntahan haluaa minun hoitavan mieheni. (surasin sivusta ystävän vanhempien muistihäiriökuvioita Helsingissä - useaan otteeseen kyseltiin eikö joku lapsista voisi alkaa omaishoitajaksi, eli sitä tuputettaneen tietenkin luonnollisesti aina ensimmäisenä vaihtoehtona.)
Mutta en halua, enkä pysty. Velvollisuudentunne koputtelee kuitenkin olkapäähän ja sanoo, että olen pa*shka ihminen.
Kommentit (103)
Meillä tämä ei ole vielä ajankohtaista, mutta en minä, pieni nainen pystyisi tuota kaksi kertaa isompaa miestä hoitamaan. Lattialle jos kaatuu, niin sielläpä sitten on ensihoitajien tuloon asti. Pää ja jalat pitää toimia, jotta voidaan yhdessä elää.
Minä taas olisin miehelleni helppo ja kevyt hoidettava, mutta en halua hänen joutuvan siihen henkisesti raskaaseen hommaan.
Vierailija kirjoitti:
No ota miehen sukulaisiin yhteyttä nyt ajoissa. Keskustele tilanteesta. Ehkä löytyy joku kodikas ratkaisu. Ehkä joku sukulainen voi myös maksaa miehen avusta. Ettei joudu kunnan laitokseen, ainakaan pahimpaan. Onko miehen vanhemmat elossa, sisaruksia, tädit, kummi, lapsia, joku.
Ai että suvun pitöisi oikein elättää jotakuta muistisairautta. Oletko sinä ihan hullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sinin valintasi. Ei ole pakko. Tee järjestelyt sen mukaan. Onko miehelläsi lapsia. Käy keskustelut heidän kanssansa riittävän ajoissa. Jos muistihäiriöitä jo nyt laotoshoitopaikan tai kotihoidon tai intervallihodon suunnittelu kannattaa aloittaa jo nyt.
Hänellä on yksi lapsi aiemmasta liitosta, tytär, joka ei ole kiinnostunut isänsä asiosta. Raha on aina kelvannut, muuten ei ole tytär pahemmin tekemisissä isänsä kanssa. Hän on juuri eronnut, kahden erityislapsen yh:ksi jäänyt, ei myöskään löytyne energiaa tai kiinnostusta.
ap
Miksi tuollaisesta eroisästä pitäisi olla kiinnostunut? Isukki valitsi sinut, joten on ristisi nyt, ei missään tapauksessa tyttären.
Hesarissa oli hyvä juttu tähän litityen (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010192114.html - vain tilaajille).
"
Älykäs ja urheilullinen puoliso taantui nopeasti lapsen tasolle Pian Minna Hännisen edessä oli vaikea päätös
Minna Hännisen puoliso sairastui Alzheimerin tautiin 57-vuotiaana. Hännisen edessä oli vaikea valinta."
Jos luonne ja persoona ja käytös on muuttunut ihmisessä, niin sehän on jo kuollut.
Ap kehittelee satuaan pitkin matkaa. Uskoko joku tähön höpinään?
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on yksi lapsi aiemmasta liitosta, tytär, joka ei ole kiinnostunut isänsä asiosta. Raha on aina kelvannut, muuten ei ole tytär pahemmin tekemisissä isänsä kanssa. Hän on juuri eronnut, kahden erityislapsen yh:ksi jäänyt, ei myöskään löytyne energiaa tai kiinnostusta.
ap
Miksi tuollaisesta eroisästä pitäisi olla kiinnostunut? Isukki valitsi sinut, joten on ristisi nyt, ei missään tapauksessa tyttären.
Ööö.. siis tuo tytär on nyt yyhoo.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te sopineet jo parisuhteenne alussa, miten toimitaan, jos/kun tuo tilanne tulee eteen?
Eipä silloin ollut tiedossa meikäläisen tulevat terveysongelmat tai se, että rakkaus katoaa.
ap
Mutta tiesitte kai vanhenevanne?
Kysyin siksi, että me olemme keskenämme sopineet jo vähän yli 20v, että tuossa tilanteessa toinen ottaa vaikka tarvittaessa eron, että saa toisen hoitoon. Myös lapsemme ja nykyisin jo lapsenlapsemme ovat tästä tahdostanne ja keskinäisestä sopimuksestamme tietoisia. Olemme tiedottaneet jo senkin vuoksi, että sairaus voi muuttaa luonnetta ja sieltä voi puskea esiin se "Minähän en kotoani lähde"-tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on yksi lapsi aiemmasta liitosta, tytär, joka ei ole kiinnostunut isänsä asiosta. Raha on aina kelvannut, muuten ei ole tytär pahemmin tekemisissä isänsä kanssa. Hän on juuri eronnut, kahden erityislapsen yh:ksi jäänyt, ei myöskään löytyne energiaa tai kiinnostusta.
ap
Miksi tuollaisesta eroisästä pitäisi olla kiinnostunut? Isukki valitsi sinut, joten on ristisi nyt, ei missään tapauksessa tyttären.
Ööö.. siis tuo tytär on nyt yyhoo.
ap
Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Ap kehittelee satuaan pitkin matkaa. Uskoko joku tähön höpinään?
Tämä tyyli tällä palstalla ihmetyttää kyllä.
Ihan sama MISTÄ ihminen kirjoittaa, joku tulee aina länkyttämään, että kyseessä tarina.
Mikä ihmeen tarve joillakuilla on ihan kaikkien ihmisten tarinoista alkaa väittämään sepitettä?
-eri
Olet siis välinpitämätön eikä sinulla ole myötätuntoa tai halua auttaa puolisoasi, joka varamsti on aiemmin sinua auttanut. Se ei tee sinusta pahaa, olet vain normaali itsekäs nykyajan ihminen. Sellaisia me kaikki olemme, kukin omalla itsekkyyden alueellaamme.
Vierailija kirjoitti:
Ota äkkiä ero, niin yksin asuvana muistisairaana miehesi saa paremmin apua. Sekä pääsee helpommin hoitolaitokseen, kun sairaus etenee. Naimisissa olevien oletetaan hoitavan toisiaan, olipa puolisolla halukkuutta tai edes kuntoa siihen.
Tämä on muuten totta. Minä en myöskään ihan jo fyysisesti pystyisi miehestä huolehtimaan. Nyt jo huolehditaan kolmesta dementikosta yhdessä. Mieheni on fyysisesti vahva, mutta minulla muisti pelaa paremmin. Olemme 75 v.
Onko tämä yh-äiti siis miehesi lapsi? Omanne kun opiskelee ulkomailla.
Eroa niin ei tarvitse murehtia. Kyllä joku sukulainen sitten hoitaa miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä yh-äiti siis miehesi lapsi? Omanne kun opiskelee ulkomailla.
Eroa niin ei tarvitse murehtia. Kyllä joku sukulainen sitten hoitaa miehesi.
Kyllä, yh-äiti on miehen lapsi aiemmasta liitosta.
Eipä ole sukulaisia, jotka hoitaisivat.
ap
Vierailija kirjoitti:
No ota miehen sukulaisiin yhteyttä nyt ajoissa. Keskustele tilanteesta. Ehkä löytyy joku kodikas ratkaisu. Ehkä joku sukulainen voi myös maksaa miehen avusta. Ettei joudu kunnan laitokseen, ainakaan pahimpaan. Onko miehen vanhemmat elossa, sisaruksia, tädit, kummi, lapsia, joku.
Huomaa ap sekin, että kun miehesi joutuu laitoshoitoon, koko hänen eläkkeensä menee hoitokuluihin.
Jatkossa joudut pärjäämään pelkillä omilla tuloillasi, siis pienellä osa-aikatyön palkalla ja osa-työkyttömyyseläkkeelläsi.
Miten te nyt asutte?
Varmaan molempien tuloja käytetään asumismenoihin, vakuutuksiin, ruokaan ja kaikkiin kuluihin, mitä taloudessa on.
Voitko edelleen asua kodissasi yksin? Pystytkö edelleen pitämään auton kaikkine kuluinern.
Kun perheessä yksi sairastuu vakavasti, se koskee koko perhettä. Yhden palkkatulot ovat kokonaan pois. Elåke on noin hoikan yli 60 %:a tienatusta palkasta. Sairaus itse aiheuttaa myös menoja.
Tätä eivät koskaan käsitä ne, jotla ikänsä ovat olleet terveitä ja työkykyisiä.
Olisiko ero vaihtoehto? Sitten jompi kumpi muuttaa asunnosta pois. Miehen ollessa jo aggressiivinen hoitolaitos olisi oikea paikka tai kotihoito. Edunvalvojaa saattaa tarvita, että saa hoitopaikan ja joku huolehtii hänen raha-asioista.
Sitten voit valita, miten usein haluat käydä miestä katsomassa.
Ihanaa, että lapsenlapset näkevät mummiaan!
Voi, kun tänne Suomeen saataisiin se eutanasia niin voisi itselleen toivoa sellaista, jos terveys menee todella huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ap sekin, että kun miehesi joutuu laitoshoitoon, koko hänen eläkkeensä menee hoitokuluihin.Jatkossa joudut pärjäämään pelkillä omilla tuloillasi, siis pienellä osa-aikatyön palkalla ja osa-työkyttömyyseläkkeelläsi.
Miten te nyt asutte?
Varmaan molempien tuloja käytetään asumismenoihin, vakuutuksiin, ruokaan ja kaikkiin kuluihin, mitä taloudessa on.
Voitko edelleen asua kodissasi yksin? Pystytkö edelleen pitämään auton kaikkine kuluinern.
Asumme isossa okt:ssa, jota en pysty ylläpitämään. Omat tuloni ovat niin vähäiset. En siis voine jäädä tähän asumaan. Enkä pysty pitämään autoakaan. Mutta nämä faktat eivät muuta sitä, että en pysty miehestä huolta pitämään siinä vaiheessa kun hän omaishoitajaa tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kehittelee satuaan pitkin matkaa. Uskoko joku tähön höpinään?
Tämä tyyli tällä palstalla ihmetyttää kyllä.
Ihan sama MISTÄ ihminen kirjoittaa, joku tulee aina länkyttämään, että kyseessä tarina.
Mikä ihmeen tarve joillakuilla on ihan kaikkien ihmisten tarinoista alkaa väittämään sepitettä?-eri
Olet väärässä. Ei se noin mene.
Katsos kun palstaa käy lukemassa jotkin fiksummatkin ja sivistyneet, koulutetut ihmiset. Sellaiset jotka lukevat sekä työssä erilaisia tekstejä. Ja myös lukevat paljon vapaa-aikoinaan.
Tälläiset ihmiset huomaavat heti väkisin väännetyn jutun, Keksityn tarinan. Jutusta puuttuvat faktat,, kirjoituksen tyylin yms
Tyhmät ja tietämättömät eivät noita hoksaa.
Ota äkkiä ero, niin yksin asuvana muistisairaana miehesi saa paremmin apua. Sekä pääsee helpommin hoitolaitokseen, kun sairaus etenee. Naimisissa olevien oletetaan hoitavan toisiaan, olipa puolisolla halukkuutta tai edes kuntoa siihen.