Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua puolisoni omaishoitajaksi - olenko paha ihminen?
30.03.2024 |
Täällä oli äskettäin keskustelu vanhempien hoitamisesta.. tai haluttomuudesta hoitaa.
Itselläni tulee kohta eteen se, että mieheni tarvinnee (omais)hoitajaa.
Hänellä on viime vuosina alkanut muistihäiriöt ja nyt näyttää alamäki olevan edessä.
Olemme olleet yhdessä 25 v, liitto on ihan ok, ei koskaan erinomainen. Yksi aikuinen lapsi, opiskelee ulkomailla.
Exä n jälkeen tämä mies oli turvallinen ja tasainen valinta. Ja hän olikin hyvä siihen asti, kun nämä muistihäiriöt alkoivat muuttaa häntä. Viime vuosien ilkeilyt ja raivoamiset ovat syöneet vähäisenkin rakkauden pois. Jäljellä on enää velvollisuudentunto.
En siis halua ryhtyä hänen omaishoitajakseen, en vaan halua.
Mutta en myöskään fyysiesti (ja psyykkisesti) pysty.
Olen itsekin sairas, olen osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, pystyn käydä 1-2 pv viikossa töissä. Sen lisäksi pitää viikoittain käydä hoitamassa äitiä muutaman päivänä ja auttaa lapsenlapsen hoidossa (hänen yh-vanhemmallaan on masennus vienyt toimintakyvyn).
Omat terveysongelmani tekevät sen, että tarvitsen todella paljon lepoa, työpäivän jälkeen nukun yleensä aamuun.
Jos "normaali" ihminen pelaa 100% voimin arjessa, itse pystyn ehkä noin 50%. Ei minusta ole olemaan mieheni kanssa 24/7 vahtimassa milloin hän lähtee vaatteitta ulos tai sytyttää talon palamaan.
Asumme Helsingissä, ja soteuudistukset ym leikkukset varmastikin tekevät tilanteesta haastavan omaihoitajuuden suhteen - yhteiskuntahan haluaa minun hoitavan mieheni. (surasin sivusta ystävän vanhempien muistihäiriökuvioita Helsingissä - useaan otteeseen kyseltiin eikö joku lapsista voisi alkaa omaishoitajaksi, eli sitä tuputettaneen tietenkin luonnollisesti aina ensimmäisenä vaihtoehtona.)
Mutta en halua, enkä pysty. Velvollisuudentunne koputtelee kuitenkin olkapäähän ja sanoo, että olen pa*shka ihminen.
Kommentit (103)
81/103
|
30.03.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on trolli. Kirkaasti ja puhtaasti.
Luultavasti se sama tyyppi kirjoitellut, joka usein heittelee tänne juttujaan, niitä hatusta temmattuja.
Yhdessä ketjussa tänä aamuna oli aiheena sepitteet Av-sivuilla.
Tämän ketjun aloitus on erinimainen esimerkki, sepiitteestä.
eiköhän tämä ole se nainen, joka muutama kuukausi sitten kyseli palstalta, että miten estää muistisairasta ihmistä tuhoamasta omaisuuttaan ja miten hänet saisi lääkäriin, kun kieltää koko asian tjsp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä olisit sairastumassa lopullisesti ja miehesi pitäisi hoitaa sinua, miten päin sitten menisi..?
Jos nainen sairastuu, niin yleensä mies jättää ja etsii uuden.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kun puoliso kelpaa vain terveenä ja sitten kelpaisi vain kaikki ihmiset terveenä. Minä en kunnioittasi sairaan puolison jättänyttä jollei siihen ole todella hyvät perusteet.
Tee se toiselle minkä haluaisit itsellesikin tekevän. Miksi tämä ei päde parisuhteessa niin ettei oteta mitään vastuuta toisesta ihmisestä vaan hyödynnetään toista niin kauan kunnes hän terveenä on.
Entäs tämä elää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan lupaudutaanko elämään vain niin kauan yhdessä kun toinen on terve.
Asia erikseen silloin jos ei jaksa kaikesta yrittämisestä huolimatta mutta puolison pitäisi olla etusijalla kaikkiin muihin nähden.
Minulla ei ole puolisoa, mutta en edes haluaisi, että hän hoitaisi minua esimerkiksi vaikeassa muistisairauden vaiheessa. En tiedä miten sitten joskus käy kun laitokseen ei niin vain pääse. Olen pojallenikin sanonut, että minua ei tarvitse huonokuntoisena hänenkään hoitaa. Yrittää järjestää jonkun muun hoitotavan. Teen toiselle sen minkä haluaisin itsellenikin tehtävän. Määrätyn rajan yli ei kenenkään tarvitse kotonaan hoitaa omaistaan. Jos toinen sairastuu vakavasti ja elämänlaatu pienenee niin sen ei ole tarkoitus sairastuttaa ja rajoittaa myös muiden elämää.
Alkää hyvät ihmiset syyllistä ja hurskastele. Jos itse teette mitä teettekin niin se koskee vain teidän omaa elämäänne. Muut elävät heidän elämäänsä ja tekevät ratkaisunsa sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvottele palveluohjaajanne kanssa miten etenette. Olin mieheni omaishoitajana muutaman vuoden ja se on todella raskasta. Pukea, pestä ja vaipottaa kookasta, vastaan panevaa miestä, ulkoiluttaa pyörätuolissa jne. Meillä heiluttiin kaiket yöt, mies ravasi vessassa, kun ei muistanut, että 15 min. sitten oli käynyt. Kaatuili ja minä soitin turvapuhelimella nostoapua, joskus montakin kertaa vuorokaudessa. Omaishoitajan pitää olla terve, se on fyysistä hommaa, hiki tulee. Nyt mieheni on hoitokodissa ja minä nukun yöni hyvin. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään.
Oliko pitkä prosessi saada mies hoitokotiin kun olit omaishoitaja? Missä päin Suomea?
Minulla on tuo sama edessä ja olen pohtinut, jäänkö sittenkään omaishoitajaksi. Pelottaa, etten saa miestäni hoitokotiin sitten kun omat voimani eivät enää riitä.
Siitä, kun hänet hyväksyttiin jonoon, kesti kolme kuukautta (takuuaika), kunnes ilmoitettiin pysyvää hoitokoti. Sitä ennen hän oli kaksi kuukautta kriisipaikalla. Sairaalan päivystyksestä siirrettiin kriisipaikalle. Sinnittelin vähän liian kauan, koska ei ole ihan helppoa lopettaa vuosikymmenten, puolen vuosisadan yhteiselo. Meillä on nyt oikein hyvä, kummallakin. Rakkaus jatkuu.....
Ei ole pakko. En nytkään kestä enkä jaksa kuunnella sairauksia. Mieheni istuu joskus viereeni keskustelemaan sairaudestaan, joka on yleensä pelkkää valitusta. Olen kehoittanut menemään lääkäriin. Hän ei mene. Joten jos hän on näin jääräpäinen jo nyt niin kuinka jääräpäinen on sitten vanhana. Itse en turhia valita, enkä toisaalta kaipaa toiselta hoitoakaan. Annan itseni ammattilaisen käsiin enkä puolisoni. Rasitat vain ittesi, jos jäät hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltähän siitä lapsesta tuntuu, kun isä jää hänen vastuulleen eli isän lähin omainen on tämä lapsi. Samaan aikaan äiti virittelee itselleen uutta viihde-elämää.
Avaaja ei ole ihminen, lähinnä hän on joku rottaa muistuttava alkukantainen peto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dementoituvan ihmisen hoitaminen kotona ei kannata kuin tiettyyn pisteeseen. Harva hoitaa dementoituvan puolison kotona hautaan asti. Dementia tekee ihmisestä arvaamattoman ja usein myös väkivaltaisen. Laitokseen laittaminen ei tarkoita hylkäämistä. Puolisoa voi käydä katsomassa ja hoitamassa vaikka joka päivä.
Jatkossa dementiavanhusten ja vammaisten omaiset JOUTUVAT hoitamaan heitä kotonaan halusivat tahi eivät. Hoitopaikkoja ja hoitajia ei enää kertakaikkiaan ole. Jotta alkaa vaan totutella ajatukseen. Nykyiset 1960-luvulla syntyneet on viimeinen sukupolvi joista yhteiskunta jotenkin kykenee huolehtimaan hoivallisesti. Sen jälkeen vanhukset ja muut vajaakykyiset kuolee kaduille ellei ole omaisia huolehtimassa.
Joko saisi sen eutanasian Suomeenkin?
Ethön myöskään odota itsellesi omaishoitajaa jos sairastut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi molemmat olette eronneet. Tulee sekavia tilanteita.
Mielestä nuorena avioliiton solmineet on velvollisia hoitamaan toisensa hyvinä ja pahoina päivinä. Mutta en tuollaisesta uusparista varsinkaan avoliitossa tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Myötä ja vastamäessä onko tullut tämmöistä luvattua.
Ei multa ainakaan kysytty, haluanko olla omaishoitaja vastamäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvottele palveluohjaajanne kanssa miten etenette. Olin mieheni omaishoitajana muutaman vuoden ja se on todella raskasta. Pukea, pestä ja vaipottaa kookasta, vastaan panevaa miestä, ulkoiluttaa pyörätuolissa jne. Meillä heiluttiin kaiket yöt, mies ravasi vessassa, kun ei muistanut, että 15 min. sitten oli käynyt. Kaatuili ja minä soitin turvapuhelimella nostoapua, joskus montakin kertaa vuorokaudessa. Omaishoitajan pitää olla terve, se on fyysistä hommaa, hiki tulee. Nyt mieheni on hoitokodissa ja minä nukun yöni hyvin. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään.
🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minä ainakaan haluaisi, että mieheni pitäisi minulle vaippoja vaihdella, vaikka olisi kuinka luvannut kirkossa 30 v sitten jotain.
No siinähän tilanteessa ollaan jo jossain hoitokodissa kun vaippoja vaihdellaan tai pää sekoo.
Jos pää on ihan linnunpönttönä niin ei sellaista voi velvoittaa ketään kotona hoitamaan jos ei jaksa.
Riippuu missä kunnossa se puoliso on ja kuinka omat voimavarat riittää.
Valitettavasti niitä pää linnunpönttönä asuvia asuu ihan yksin kodeissaan. Samoin niitä vaippoja vaihdellaan kotona. Kumpikaan ei ole mikään kriteeri siihen, rttä pääsee laitoshoitoon
Kotihoidon pitää käydä useita kertoja päivässä ja sen avun oll riittämätöntä, etyä pääsee laitoshoitoon. Koyona azuu esim ijmisiä, jotka eivät pääse edes sängystä ylös yksin. Kotihoito käy nostamassa heidet sängystä ylös ja vadtaavasyi laittavst nukkumaan. On ihmisiä, jotka eivät ole vuosiin käyneet ulkona.
Muistisairaasta voi päätyä huolehtiaan vaikkei olisi edes omaishoitaja. Samoin kartoittavat aukuiset lapsetkin. Kun äitini oli huonossa kunnossa, kyllä kyseltiin, josko minä pääsisin auttamaan.
Muistisairas isäni ei saanut taksikorttia, koska kykeni kävelemään.
Ihan täyttä heitteillejättöä tämä touhu on nykyään.
Muistisairaanhoiyo kotona on raskasta. Häbiää kyky huolehtia hygieniasta, esim voi käydä suihkussa, muttei osaa peseytyä. Juuri suihkusta tullut isäni haisi hielle. Hän tarvitsia apua pukeutumisessa, ei saanut paitoja päälle. Hän käytti vaippoja. Loppuaikona kotona piti auttaa myös syömisessä. Myös kognitiiviset taidot katoavat: ei osaa lukea, kirjoittaa, käyttää tuttuja kodinkoneita, puhelinta, tietokonetta. Tulee vainoharhoja. Lopulta ei välttämättä tunnista edes puolisio saati lapsiaan. Minuakin luuli tädikseni.
Isälle ruvettiin hakemaan hoitopaikkaa vasta kun hän kaatuili, kun hän ei enää päässyt itse ylös esim tuolista ja se oli terveellekin avustajalle vaikeaa (meitä piti olla 2, minä ja joku lapsistani) ja kun oli kaikki yllä oleva pääsi jonoon. Isä ehti sitten kuolla ennen kuin sak hoitopaikkaa.
Ap:lle sanoisin, erotkaa. Omaishoitajuus tuhoaa viimeisetkin rakkauden rippeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on laki, että omaishoitaja on 24/7 hoidettavasta vastuussa ja hänen hengestään vastuussa. En lähde kenenkään omaishoitajaksi. Hoidin äitiäni ja se riitti. Hoidan potilaita, mutta minulla on myös vapaa-aika.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te sopineet jo parisuhteenne alussa, miten toimitaan, jos/kun tuo tilanne tulee eteen?
Kuka helvetti sellaisesta sopii? Riittääkö papin aamen?
Miksi pariskunnat ei juttele asioista? Meillä kaikki on selvää. Kummankaan ei tarvitse alkaa omaishoitajaksi. Polttohautaus jne. Jos tulee altzhaimer ja suomessa ei ole eutanasiaa niin sitten matka sveitsiin tai hollantiin.
Mieheni suvussa on muistisairautta. Mies puhuu jo nyt, että häntä ei sitten saa laitokseen laittaa. Miten kukaan voi luvata tätä? Missä kunnossa mahdan itse olla 20v päästä?
Meillä ikäero ns.väärinpäin. Eli jossain vaiheessa miehestä tulisi omaishoitaja.
En suostu. Minua ei omaiset hoida. Olen itse hoitanut isäni ja veljeni hautaan joten on tietoa asiasta. Ota ero heti nyt eikä tarvitse syyllisyyttä kantaa. Ketään ei pitäisi pakottaa hoitamaan toista
Alue: Aihe vapaa