En halua puolisoni omaishoitajaksi - olenko paha ihminen?
Täällä oli äskettäin keskustelu vanhempien hoitamisesta.. tai haluttomuudesta hoitaa.
Itselläni tulee kohta eteen se, että mieheni tarvinnee (omais)hoitajaa.
Hänellä on viime vuosina alkanut muistihäiriöt ja nyt näyttää alamäki olevan edessä.
Olemme olleet yhdessä 25 v, liitto on ihan ok, ei koskaan erinomainen. Yksi aikuinen lapsi, opiskelee ulkomailla.
Exä n jälkeen tämä mies oli turvallinen ja tasainen valinta. Ja hän olikin hyvä siihen asti, kun nämä muistihäiriöt alkoivat muuttaa häntä. Viime vuosien ilkeilyt ja raivoamiset ovat syöneet vähäisenkin rakkauden pois. Jäljellä on enää velvollisuudentunto.
En siis halua ryhtyä hänen omaishoitajakseen, en vaan halua.
Mutta en myöskään fyysiesti (ja psyykkisesti) pysty.
Olen itsekin sairas, olen osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, pystyn käydä 1-2 pv viikossa töissä. Sen lisäksi pitää viikoittain käydä hoitamassa äitiä muutaman päivänä ja auttaa lapsenlapsen hoidossa (hänen yh-vanhemmallaan on masennus vienyt toimintakyvyn).
Omat terveysongelmani tekevät sen, että tarvitsen todella paljon lepoa, työpäivän jälkeen nukun yleensä aamuun.
Jos "normaali" ihminen pelaa 100% voimin arjessa, itse pystyn ehkä noin 50%. Ei minusta ole olemaan mieheni kanssa 24/7 vahtimassa milloin hän lähtee vaatteitta ulos tai sytyttää talon palamaan.
Asumme Helsingissä, ja soteuudistukset ym leikkukset varmastikin tekevät tilanteesta haastavan omaihoitajuuden suhteen - yhteiskuntahan haluaa minun hoitavan mieheni. (surasin sivusta ystävän vanhempien muistihäiriökuvioita Helsingissä - useaan otteeseen kyseltiin eikö joku lapsista voisi alkaa omaishoitajaksi, eli sitä tuputettaneen tietenkin luonnollisesti aina ensimmäisenä vaihtoehtona.)
Mutta en halua, enkä pysty. Velvollisuudentunne koputtelee kuitenkin olkapäähän ja sanoo, että olen pa*shka ihminen.
Kommentit (103)
Ja tosiaan miehen tuntemuksia pitäisi myös kuulla ja mitä hän haluaa. Vaikka sun kanssa asuminen päättyisi. Ja kuka häntä avustaa.
Se on sinin valintasi. Ei ole pakko. Tee järjestelyt sen mukaan. Onko miehelläsi lapsia. Käy keskustelut heidän kanssansa riittävän ajoissa. Jos muistihäiriöitä jo nyt laotoshoitopaikan tai kotihoidon tai intervallihodon suunnittelu kannattaa aloittaa jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
No ota miehen sukulaisiin yhteyttä nyt ajoissa. Keskustele tilanteesta. Ehkä löytyy joku kodikas ratkaisu. Ehkä joku sukulainen voi myös maksaa miehen avusta. Ettei joudu kunnan laitokseen, ainakaan pahimpaan. Onko miehen vanhemmat elossa, sisaruksia, tädit, kummi, lapsia, joku.
Mies on jo 72 v, ei ole elossa enää sukulaisia. Suku oli pieni jo alunperinkin ja kaikki jo edesmenneitä.
ap
Voin niin hyvin samaistua tähän. Olen itse samassa tilanteessa: minusta pitäisi tulla puolisoni omaishoitaja.
Kipuilen paljon asian kanssa: onko minusta siihen ollenkaan? Riittääkö voimani? Entä oma terveyteni? Tuntuu, että omiakin vaivoja tulee joka vuosi lisää kun en enää ole mikään nuori.
Puolisoni ei ole raivoava eikä aggressiivinen, ainakaan vielä. Toki sairaudet voivat edetä nopeastikin.
Et ole. Tiedät selvästi omat jaksamisesi rajat.
Vierailija kirjoitti:
Se on sinin valintasi. Ei ole pakko. Tee järjestelyt sen mukaan. Onko miehelläsi lapsia. Käy keskustelut heidän kanssansa riittävän ajoissa. Jos muistihäiriöitä jo nyt laotoshoitopaikan tai kotihoidon tai intervallihodon suunnittelu kannattaa aloittaa jo nyt.
Hänellä on yksi lapsi aiemmasta liitosta, tytär, joka ei ole kiinnostunut isänsä asiosta. Raha on aina kelvannut, muuten ei ole tytär pahemmin tekemisissä isänsä kanssa. Hän on juuri eronnut, kahden erityislapsen yh:ksi jäänyt, ei myöskään löytyne energiaa tai kiinnostusta.
ap
No jos häneltä ei ole jäämässä sinulle mittavaa omaisuutta, niin eroa.
Ei todellakaan tarvitse ruveta. Suhde on luotu ihan eri lähtökohdista. Kun toinen sairastuu vakavasti, niin suhde voi päättyä siihen tai ainakin se muuttaa muotoaan.
Ettekö te sopineet jo parisuhteenne alussa, miten toimitaan, jos/kun tuo tilanne tulee eteen?
Dementoituvan ihmisen hoitaminen kotona ei kannata kuin tiettyyn pisteeseen. Harva hoitaa dementoituvan puolison kotona hautaan asti. Dementia tekee ihmisestä arvaamattoman ja usein myös väkivaltaisen. Laitokseen laittaminen ei tarkoita hylkäämistä. Puolisoa voi käydä katsomassa ja hoitamassa vaikka joka päivä.
Ketään ei voi pakottaa omaishoitajaksi, ketään ei voi pakottaa edes asumaan ihmisen kanssa jonka persoonallisuus muuttuu ilkeäksi ja aggressiiviseksi oli syynä sitten vaikka muistisairaus. Minun tätini dementoitunut mies hakkasi tätini sairaalaan, mutta tätini päätti vielä jatkaa, minä en olisi jatkanut.
Hoivapaikkaa voi hakea myös muista kunnista.
Et sinä edes niin vain rupea omaishoitajaksi. Se lupa haetaan kunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te sopineet jo parisuhteenne alussa, miten toimitaan, jos/kun tuo tilanne tulee eteen?
Eipä silloin ollut tiedossa meikäläisen tulevat terveysongelmat tai se, että rakkaus katoaa.
ap
No et ainakaan ole paha ihminen! Meilläkin ollut puolison kanssa tästä puhetta, ollaan kumpikin sitä mieltä että ei toistemme hoitajiksi ruveta - paha vaan kun mulla ei ole ketään joka vois ottaa musta sitä vastuuta, ei lapsia, ei sisaruksia. Jos ei hoivapaikkaa muuten järjesty niin on varmaan laitettava eropaperit, sittenhän asia on paljon selvempi.
Ja ihan omakohtainen kokemuskin on siitä kun isä "pakotettiin" äidin omaishoitajaksi, mies jolla ei mitään hoivaviettiä tai -halua, mutta ei sitten osannut laittaa hanttiinkaan. Oikeesti stressasi itsensä kuoliaaksi parissa vuodessa.
Jos pärjäätte taloudellisesti yksin, niin laitokseen vaan. Itse olin sairaan mieheni omaishoitaja yli 10v hänen kuolemaansa asti. Se johtui siitä, että olin työtön enkä saanut töitä. Hänen pienen työeläkkeensä ja minun omaishoitajan tuen kanssa pärjättiin taloudellisesti. Jos olisin pärjännyt taloudellisesti yksin, niin en tosiaankaan olisi omaishoitajaksi alkanut.
Minulle olisi luonnollisesti puoliso etusijalla ja lopettaisin muiden auttamisen. Hankkikoon ne muut maksullisia palveluja ja menkööt sosiaalitoimistoon apua hakemaan.
Jos sinä olisit sairastumassa lopullisesti ja miehesi pitäisi hoitaa sinua, miten päin sitten menisi..?
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tarvitse ruveta. Suhde on luotu ihan eri lähtökohdista. Kun toinen sairastuu vakavasti, niin suhde voi päättyä siihen tai ainakin se muuttaa muotoaan.
Kun rahat on kupattu, joutaa lähteäkin.
No ota miehen sukulaisiin yhteyttä nyt ajoissa. Keskustele tilanteesta. Ehkä löytyy joku kodikas ratkaisu. Ehkä joku sukulainen voi myös maksaa miehen avusta. Ettei joudu kunnan laitokseen, ainakaan pahimpaan. Onko miehen vanhemmat elossa, sisaruksia, tädit, kummi, lapsia, joku.