Miksi nykyvanhemmat eivät pärjää lastensa kanssa?
Ja pitävät heitä pitkiä päiviä päiväkodissa, vaikka itse olisivat vapaalla tai kotona.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultaako aika muistot vai mikä on? Ennen lapset olivat pihalla keskenään suuren osan päivästä ja kotonakin leikittiin lähinnä itsekseen. Harrastuksia ei ollut juuri lainkaan saati sitten vanhemmat olisivat kuskanneet niihin.
Ei lapsi kalliita harrastuksia tai ruutuja tarvitse. Lasten harrastukset taitaa yleensäkin olla vain vanhempia varten, jotka voi sitten olla ylpeitä lapsestaan joka harrastaa jotain.
Harvinaisen hölmö ajatus. Kyllä 99% lapsista harrastaa ihan omasta tahdostaan, koska itse haluaa ja tykkää siitä, mitä tekee. Harrastus myös kehittää lasta monilla tavoin. Se miten, riippuu tietysti harrastuksesta.
Ihan yhdentekevää, milloin lapsia saanut henkilö on syntynyt, jos ei osaa lastaan kasvattaa, ei pärjää heille ja sysää lapsensa hoitoon, vaikka on itse kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat on aika epävarmoja miten toimia lasten suhteen, pelätään tuottaa pettymyksiä. Lapset 3-4v potkivat palloa pihalla, lapsi sai raivarin kun joku muu ehti ottamaan pallon ensin, äiti oli ihan hukassa. Kyllä päiväkodissa oppii ainakin sosiaalisia taitoja.
Päiväkodissa oppii selviytymistaitoja, ei välttämättä sosiaalisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhdentekevää, milloin lapsia saanut henkilö on syntynyt, jos ei osaa lastaan kasvattaa, ei pärjää heille ja sysää lapsensa hoitoon, vaikka on itse kotona.
Hyvä, että sinäkin vihdoin ja viimein tajusit, että myös 70-luvulla oli lapsia, joiden vanhemmat eivät pärjänneet heidän kanssaan. Kauanpa menikin ennen kuin hoksasit, että sillä vanhemman syntymävuodella ei ole merkitystä tässä asiassa. Huonoja vanhempia on niin 1920-luvulla syntyineissä kuin 2020-luvulla syntyneissäkin (sitten kun heistä tulee joskus vanhempia). Ja kaikissa ikäryhmissä tuossa välissä, ennen tuota ja tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat? Ennen niitä lapsia hoisi isovanhemmat. Aika kuultanut muistot? Dementia?
Ei hoitanut vaan lapset hoidettiin itse. Näin ainakin itsellä ja kaikilla tuttavilla, lapset nykyisin 10-27 vuotiaita. Kun tuo 10 v nuorimmainen lapsi oli alle kouluikäinen, alkoi hoidossa näkyä näitä virikelapsia, sitä ennen käytännössä kaikki täällä päin hoitviat lapset itse. Meilläkin lapset ovat olleet muutaman kerran vuodessa isovanhemmilla. Sama aikanaan omalla kohdallani, vanhemmat meidät hoitivat ja isovanhemmilla käytiin pari kertaa vuodessa yötä. Ihan tämä on nykysuuntaus jossa heti kun vauva on ulos pullautettu, aletaan ihmetellä kuka tämän nyt hoitaa ja vastaa.
Lapset hoidettiin itse, mutta hoidossa näkyi virikelapsia? Tuliko ne siis teille kotiin vai mitä yrität sanoa?
Väännetään nyt sitten rautalangasta: Lapset hoidettiin itse kun vanhemmat oli vapaalla. Jos äiti oli äitiys- tai vanhempainvapaalla, itsestään selvästi myös isommat lapset jäi kotiin. Vanhempien vapaapäivinä töistä ei lapsetkaan menneet hoitoon. Eli suomeksi, lapset oli hoidossa vain jos molemmat vanhemmat oli töissä. Ainoastaan yhden perheen lapset olivat hoidossa tuolloin vaikka äiti oli kotona, huostaanoton uhalla ja huostaan heidät myöhemmin otettiinkin. Kun kuopus oli hoidossa, alkoi hoitoon ilmestyä näitä vanhempiensa väheksymiä virikemukuloita. Ensimmäisenä aamulla isukki kiikutti unisen mukulan hoitoon ettei taaperon kanssa kotona naapurissa olevan äidin myöhemmin tarvitse. Kun omani hain töiden jälkeen, sinne jäi virikelapsi edelleen hakemaan virikettä koko rahan edestä. Nyt tuo virikevekara on vähän reilu 10 v ja kulkee iltamyöhään yksin kylillä, edelleenkään ei vanhempia kiinnosta lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat on aika epävarmoja miten toimia lasten suhteen, pelätään tuottaa pettymyksiä. Lapset 3-4v potkivat palloa pihalla, lapsi sai raivarin kun joku muu ehti ottamaan pallon ensin, äiti oli ihan hukassa. Kyllä päiväkodissa oppii ainakin sosiaalisia taitoja.
Mitä sä luulet, että päiväkodissa tehdään, jos lapsi saa tuollaisessa tilanteessa raivarin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat? Ennen niitä lapsia hoisi isovanhemmat. Aika kuultanut muistot? Dementia?
Ei hoitanut vaan lapset hoidettiin itse. Näin ainakin itsellä ja kaikilla tuttavilla, lapset nykyisin 10-27 vuotiaita. Kun tuo 10 v nuorimmainen lapsi oli alle kouluikäinen, alkoi hoidossa näkyä näitä virikelapsia, sitä ennen käytännössä kaikki täällä päin hoitviat lapset itse. Meilläkin lapset ovat olleet muutaman kerran vuodessa isovanhemmilla. Sama aikanaan omalla kohdallani, vanhemmat meidät hoitivat ja isovanhemmilla käytiin pari kertaa vuodessa yötä. Ihan tämä on nykysuuntaus jossa heti kun vauva on ulos pullautettu, aletaan ihmetellä kuka tämän nyt hoitaa ja vastaa.
Lapset hoidettiin itse, mutta hoidossa näkyi virikelapsia? Tuliko ne siis teille kotiin v
Eli suomeksi: paasaat ihan turhaan muille siitä, että lapset hoidetaan itse, kun et itsekään ole hoitanut
Jokaisen sukupolven jälkeen yhä pidempi aika siitä kun eriydyimme apinoista. Nykyään jos vauvan vie metsään, ei se välttämättä osaa enää puuhun kiivetä. Sivistävät itseään sen sijaan että olisivat mukiloimassa toisiaan, ressukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 70-luku on muinaisaikaa sillä tavalla, että nykyään lapsia saavat eivät olleet silloin vielä edes itse syntyneet.
Miten niin? Tunnen monia 70-luvulla syntyneitä, jotka ovat saaneet lapsia nykyään.
Eivät 70-luvulla syntyneet mitään vanhuksia ole. Taidat sekoitaa 70-vuotiaisiin 🤣
Nuorimmatkin 70-luvulla syntyneet täyttävät tänä vuonna 45. Ei ole kovin yleinen synnytysikä.
Ei ehkä yleinen, etenkään 70-luvulla, jolloin vanhemmat olivat nuorempia kuin nykyään. Nykyaikana ei ole mitenkään harvinaista lisääntyä myös tukevasti nelikymppisenä.
Älä jauha soopaa. Ei ole nykyisinkään mi
En väittänyt. Täällä kirjoittaa enemmän kuin yksi sinun lisäksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhdentekevää, milloin lapsia saanut henkilö on syntynyt, jos ei osaa lastaan kasvattaa, ei pärjää heille ja sysää lapsensa hoitoon, vaikka on itse kotona.
Hyvä, että sinäkin vihdoin ja viimein tajusit, että myös 70-luvulla oli lapsia, joiden vanhemmat eivät pärjänneet heidän kanssaan. Kauanpa menikin ennen kuin hoksasit, että sillä vanhemman syntymävuodella ei ole merkitystä tässä asiassa. Huonoja vanhempia on niin 1920-luvulla syntyineissä kuin 2020-luvulla syntyneissäkin (sitten kun heistä tulee joskus vanhempia). Ja kaikissa ikäryhmissä tuossa välissä, ennen tuota ja tuon jälkeen.
Kelle oikein vastaat?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen sukupolven jälkeen yhä pidempi aika siitä kun eriydyimme apinoista. Nykyään jos vauvan vie metsään, ei se välttämättä osaa enää puuhun kiivetä. Sivistävät itseään sen sijaan että olisivat mukiloimassa toisiaan, ressukat.
Kerron sinulle salaisuuden, joka voi järkyttää mieltäsi: Apinavauvakaan ei osaa kiivetä puuhun ennen kuin sen vanhemmat ovat opettaneet miten se tehdään. Ihan pieninä apinavauvat kulkevat roikkumalla vanhempansa turkissa. Jos apinavauva jäisi yksinään, sekin kuolisi.
Vierailija kirjoitti:
Kultaako aika muistot vai mikä on? Ennen lapset olivat pihalla keskenään suuren osan päivästä ja kotonakin leikittiin lähinnä itsekseen. Harrastuksia ei ollut juuri lainkaan saati sitten vanhemmat olisivat kuskanneet niihin.
Ei kultaa. Olen 70-80 luvun lapsi, aikaa vietettiin pääsoin joko kotona tai kavereiden kotona. Vanhempienkin kanssa pelattiin ja leikittiin. Harrastuksia minulla ja sisaruksillani oli pienestä asti, yksi ratsasti, toinen harrasti soittamista, minä tanssia. Matkojen takia vanhemmat kuskasi näihin. Ihan samanlaisia oli kavereiden perheet. Ihan samanlaista elämää viettiin omien lasten kanssa kun esikoinen syntyi vuosituhannen vaihteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhdentekevää, milloin lapsia saanut henkilö on syntynyt, jos ei osaa lastaan kasvattaa, ei pärjää heille ja sysää lapsensa hoitoon, vaikka on itse kotona.
Hyvä, että sinäkin vihdoin ja viimein tajusit, että myös 70-luvulla oli lapsia, joiden vanhemmat eivät pärjänneet heidän kanssaan. Kauanpa menikin ennen kuin hoksasit, että sillä vanhemman syntymävuodella ei ole merkitystä tässä asiassa. Huonoja vanhempia on niin 1920-luvulla syntyineissä kuin 2020-luvulla syntyneissäkin (sitten kun heistä tulee joskus vanhempia). Ja kaikissa ikäryhmissä tuossa välissä, ennen tuota ja tuon jälkeen.
Kelle oikein vastaat?
Tietenkin sille, jolle vastasin. Lainaaminen=viestiin vastaaminen.
Lapsia ei näy pihoilla juuri ollenkaan. Minulla jo lastenlapsia, jotka lähetin pihalle kun alkoi liian kova möykkä. Siellä purkavat energiaansa ja ovat sisään tullessa paljon rauhallisempia. Tottakai pitää välillä katsoa, että pysyvät pihassa. Lisäksi rauhallinen satutuokio ennen nukkumaanmenoa. Arjen rutiinit ovat lapsen parhaita rauhoittavia, kunhan aikuiset sitoutuvat niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultaako aika muistot vai mikä on? Ennen lapset olivat pihalla keskenään suuren osan päivästä ja kotonakin leikittiin lähinnä itsekseen. Harrastuksia ei ollut juuri lainkaan saati sitten vanhemmat olisivat kuskanneet niihin.
Ei kultaa. Olen 70-80 luvun lapsi, aikaa vietettiin pääsoin joko kotona tai kavereiden kotona. Vanhempienkin kanssa pelattiin ja leikittiin. Harrastuksia minulla ja sisaruksillani oli pienestä asti, yksi ratsasti, toinen harrasti soittamista, minä tanssia. Matkojen takia vanhemmat kuskasi näihin. Ihan samanlaisia oli kavereiden perheet. Ihan samanlaista elämää viettiin omien lasten kanssa kun esikoinen syntyi vuosituhannen vaihteessa.
Ja luulet ihan vakavasissasi, että kaikilla lapsilla oli sama tilanne kuin sinulla? Jännä kun kuitenkin pihoilla oli pääsääntöisesti pelkkiä lapsia leikkimässä. Aikuisia näkyi lähinnä, jos pidettiin niin kovaa ääntä, että talkkarin muija tuli huutamaan ikkunaan tms.
t. 70-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei näy pihoilla juuri ollenkaan. Minulla jo lastenlapsia, jotka lähetin pihalle kun alkoi liian kova möykkä. Siellä purkavat energiaansa ja ovat sisään tullessa paljon rauhallisempia. Tottakai pitää välillä katsoa, että pysyvät pihassa. Lisäksi rauhallinen satutuokio ennen nukkumaanmenoa. Arjen rutiinit ovat lapsen parhaita rauhoittavia, kunhan aikuiset sitoutuvat niihin.
Me leikitään puistoissa, koska siellä on enemmän tekemistä kuin tuossa asflalttipihassa, jossa on vain hiekkalaatikko.
t. helsinkiläinen perheenäiti
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei näy pihoilla juuri ollenkaan. Minulla jo lastenlapsia, jotka lähetin pihalle kun alkoi liian kova möykkä. Siellä purkavat energiaansa ja ovat sisään tullessa paljon rauhallisempia. Tottakai pitää välillä katsoa, että pysyvät pihassa. Lisäksi rauhallinen satutuokio ennen nukkumaanmenoa. Arjen rutiinit ovat lapsen parhaita rauhoittavia, kunhan aikuiset sitoutuvat niihin.
Täällä muiden naapureiden lapset kyllä viihtyy pihalla mutta juuri minun seinänaapurissani tietenkin pitää asua pumpuliäiti joka ei päästä adhd-kakaraansa ulos, siellähän kun voi pian vaikka loukkaantua tai saada jonkun taudin. Kuulen kun se sisällä päivät riehuva kakara ajoittain painautuu ikkunaa vasten katsomaan muiden lasten leikkimistä ulkona kun lämpöpatteri helisee.
Kaikki kohta on mt-toimiston asiakkaita. Kun joku välittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei näy pihoilla juuri ollenkaan. Minulla jo lastenlapsia, jotka lähetin pihalle kun alkoi liian kova möykkä. Siellä purkavat energiaansa ja ovat sisään tullessa paljon rauhallisempia. Tottakai pitää välillä katsoa, että pysyvät pihassa. Lisäksi rauhallinen satutuokio ennen nukkumaanmenoa. Arjen rutiinit ovat lapsen parhaita rauhoittavia, kunhan aikuiset sitoutuvat niihin.
Kaikilla alueilla ei voi lapsia tuosta vaan "lähettää ulos". Varsinkaan, jos ovat vielä iltasatuikäisiä.
Vanhemmat on aika epävarmoja miten toimia lasten suhteen, pelätään tuottaa pettymyksiä. Lapset 3-4v potkivat palloa pihalla, lapsi sai raivarin kun joku muu ehti ottamaan pallon ensin, äiti oli ihan hukassa. Kyllä päiväkodissa oppii ainakin sosiaalisia taitoja.