Lue keskustelun säännöt.
3 v lapsi lyö toisia lapsia päiväkodissa, olen ihan loppu tilanteeseen
24.03.2024 |
Meillä on rauhallinen koti, elämässämme ei ole tapahtunut mitään isoja muutoksia. Ehjä ydinperhe ollaan. Aina on opetettu lapselle käytöstapoja ja oltu tarkkoja siitä. Emme ole mitään kaverivanhempia, vaan todella huolehditaan rajoista. Vietetään yhdessä perheenä aikaa, lapsi ei ole ylipitkää päivää päiväkodissa. Lapsi on terve ja tyytyväinen suurimman osan ajasta.
Tänä vuonna 3 v täyttänyt lapsi on alkanut päiväkodissa lyömään toisia lapsia (tällaista käytöstä ei ollut ennen päiväkodin aloitusta ja päiväkodissakin lapsi on ollut jo puoli vuotta). Välillä lapsi lyö myös meitä vanhempia, kun on turhautunut. Joka kerta kielletään lyömästä ja huolehditaan, että lapsi ei pääse lyömään uudelleen. Lapsi osaa pyytää oma-aloitteisesti anteeksi, kun näkee toisen pahan mielen lyömisen takia. Silti lapsi saattaa uudestaan lyödä taas seuraavana päivänä, vaikka sanotaan, että ei saa lyödä. Lyöminen ei ole loppunut, vaikka on joka kerta asiaan puututtu napakasti.
Nyt tilanne on mennyt siihen, että päiväkotikaverit ovat jo alkaneet puhumaan kotonaan, että lapsemme lyö. Tuntuu todella pahalta, sillä olemme todella yrittäneet puuttua asiaan eikä lapsi ole lopettanut lyömistä. Pelottaa, että lapsi on kohta kokonaan ilman kavereita käytöksensä takia. Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, että lyöminen loppuisi? Ja kaipaan asiallisia vastauksia, ei mitään "antakaa lapsi adoptioon" -tyylisiä vastauksia.
Kommentit (224)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tuon ikäinen lapsi kyllä kävelee ja juoksee. Jotta pystyisi aina estämään, täytyisi olla jatkuvasti käsivarrenmitan päässä siitä lapsesta. Kai tajuat, ettei se keneltäkään onnistu joka hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla aistiyliherkkyyttä ja vaikeutta ilmaista tunteita sanallisesti, joka sitten purkautuu fyysisesti näin.
Toimintaterapia voisi auttaa.Varmasti joissakin tilanteissa toimintaterapialla on paikkansa, mutta tuon aloittajan tilanteessa päiväkodin aikuisten tehtävä on ohjata lasta arjessa. Nyt puhutaan 3-vuotiaasta ja ihan normaalia, että hämmentävissä tilanteissa tai jos tarpeisiin ei vastata, pieni lapsi käyttäytyy näin. Nämä tilanteet ja toimintatavat pitää käydä läpi siellä päiväkodissa ja ratkaisu löytyy myös sieltä.
Näkisin että kaveri ei ole vielä tottunut tarhan rituaaleihin. Leikkikaluja ei vielä vaihdeta vapaaehtoisesti eikä ns. leikitä kaverin kaa vaan jokainen leikkii itsekseen. Kun tulee häiriötä toisen taholta sitä voidaan töniä tahi lyödä. Loppuu kunhan alkaa tarharutiinit iskostua. Nou hätä. Toki niille toisille vanhemmille voi avata keskustelua kun toi meidän Julle vielä etsii paikkaansa...
Olet tainnut kysyä tätä samaa ennenkin. Oletko varma, että lapsesi on vieläkin 3-vuotias?
Mutta sama neuvo kuin ennenkin: päiväkodissa on opinkäyneitä ammattikasvattajia. Keskustele asiasta heidän kanssaan. Heidän se asia on selvitettävä, ainakin päiväkodissa!
Minulla oli sellainen kasvatustapa, että sanoin kaksi kertaa "kauniisti" ja kolmannella "suutuin". Esim. lattialla leikkitilanteessa jos minua lyötiin, nousin seisomaan, korotin kunnolla ääntäni ja sanoin: "Meidän perheessä ei löydä! Ei minua, eikä muitakaan! Nyt menet omaan huoneeseesi, mietit tekosi. Kun tulet ulos pyydät anteeksi ja katsokin, että se oli viimeinen kerta!
Varmaan vastoin ihan kaikkia hienoja kasvatussääntöjä, mutta hyvä oli lopputulos. Terveitä aikuisia, ovat jopa kehuneet, perhe-elämäämme. Lapsemme eivät ole mitenkään herkkähipiäisiä, joten tiesin, että "kestävät" hyvin tuollaisen kasvatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun lapsi on päiväkodissa, hän on siellä kokonaan hoitajien vastuulla. Reagoidaanko siellä mitenkään lapsen käytökseen. Mitä sinä voit tehdä, kun lapsi lyö päiväkodissa sinun ollessasi töissä. Et mitään.
Antasin remmiä. Oppiipahan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt välillä lyö,potkii ja puree.Not big deal:D
Ei ainakaan mun lapsia. Ovat jo aikuisia, mutta mä en tyytynyt mihinkään selittelyihin koskaan. Pidin myös huolta etteivät kiusaa muita.
Ovat kiusanneet. Sinä et vain tiedä sitä. Jokainen ihminen sortuu ikäviin tekoihin. Kannattaa myös omien lasten suhteen olla realisti. Monesti vanhemmat ovat ne viimeiset, jotka asiasta saavat kuulla. Tyyliin: Koko kylä tietää ja ihmettelee, miksi eivät tee mitään asialla. No, kun eivät tiedä, niin vaikea tehdä.
Oma lapseni kävi myös läpi lyömisvaiheen juuri tuon ikäisenä. En muista, oliko päiväkodissa tätä käytöstä, mutta aina, kun olimme kahdestaan jossain, missä oli muita lapsia, lasta piti vahtia haukkana, ettei olisi muksinut muita. Löi myös suuttuessaan minua kotona. Joka kerta vein lapsen pois tilanteesta ja kävimme keskustelun, ettei saa lyödä, se sattuu ja muut eivät halua leikkiä sellaisen kanssa, joka lyö muita. Tarvittaessa pyydettiin anteeksi.
Lyömismallia lapsi ei todellakaan saanut kotoa, tunteita sanoitettiin ja sallittiin (on eri asia sallia kaikenlaiset tunteet kuin sallia kaikenlaiset teot). Jossain vaiheessa vaihe meni ohi ja lapsesta kasvoi todella empaattinen, joka huolehtii muista, antaa omastaan ja omaa korkean moraalin. Vinkkejä ei ole antaa kuin että kyseessä on todennäköisesti oikeanlaisella kasvatuksella ohimenevä vaihe. Lapsi opettelee ilmaisemaan tunteitaan, ja kokeilee kaikenlaisia keinoja. Joillekin lyöminen voi jäädä ilmaisukeinoksi, jos he eivät opi kunnolla hallitsemaan ja sanoittamaan tunteitaan. Siksi loputon keskustelu on ensiarvoisen tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ihan koko ketjua, mutta ap, onko erityisopettaja päiväkodissa seurannut ryhmän toimintaa? Jos sinua huolestuttaa eikä päiväkodista ole vielä puututtu näin, niin voit itsekin pyytää erkan arvioita näistä tilanteista. Oman kokemuksen mukaan erityisopettajilla on se oikea osaaminen, kun lapsi ei toimi odotetusti. Ihan todella osaavat nähdä, missä tilanteissa ja miksi näin tapahtuu. Jos päiväkodissa ei ole omaa erkkaa, niin kiertävät erkat käy yleensä ihan viikottain päiväkodeissa, pyydä rohkeasti että käy sinun lapsesi ryhmässä.
Erkan arviota odotellessa, itse veikkaan kun lyöminen vasta alkoi, että lapsi stressaa jotakin. Päiväkodissa on muitakin lapsia jotka toimivat aggressiivisesti, ei ehkä lyö mutta voi töniä, viedä leluja kädestä, sanoa rumasti jne? Ehkä lapsi ottaa mallia, tai ehkä hän stressaantuu näistä käytösmalleista. Stressi voi johtua vaikka mistä muustakin. Millainen ilmapiiri päiväkodissa on (aikuisten välillä), vaihtuuko hoitajat usein, miten paljon lapsi kaipaa kotiin jne.
Vanhempien lyöminen kotona voisi viitata ikävöintiin. Ehkä. Lapsi on teille vähän "vihainen". Jos on lapsen ikävoinnistä kotiin kyse, laita lapselle valokuva äidistä ja isästä mukaan ja kerro hoitajille, että sellainen on mukana, sitä voisi katsoa välillä. Se oikeasti auttaa ikävöiville lapsille. Lapsi ei osaa sanoittaa ikäväänsä, eikä tuon ikäinen käsitä kellonaikoja tai päivän pituutta kuten aikuinen.
On aika tavallista että tuon ikäinen huitoo, mutta pitäisi vähitellen myös oppia siitä pois.
Aina tarjotaan tuota että lapsi "turhautuu koska ei osaa puhua" - ei kaikki liity puheeseen. Jotkut tekee tuota vaikka olisi kielellisesti ikätason yläpuolella. Joillain impulssikontrolli on vaan heikko, ja toimii ennen kuin ajattelee. Ja pienikin lapsi (jopa vauva) kokee stressiä, jos ympäristö on stressaava. Siihen reagoidaan kuka milläkin tavalla. Aikuinenkin osaa kuvitella, milloin pinna on kireällä eli stressaantuu; on kiire, pitäisi sitä ja tätä, vaatimuksia ulkopuolelta jne ja siihen päälle vaikka jatkuva mekkala. Kiristyisi se pinna meillä aikuisillakin. Lapsi ei vaan osaa sitä käsitellä.
Olen varma, että osa lapsista on aivan hukassa, kun se vanhemmuus puuttuu. Lapsi lyö ja tietää, että se on väärin, mutta aikuisen ilmekään ei muutu, äänensävy ei muutu, häneltä puuttuu tuvallinen vanhempi, joka ottaa tilanteen haltuun.
Aikuiset on opetettu, että ei saa suuttua, ei saa hermostua. Pysy rauhallisena ja kerro lapselle miltä tuntuu.
Lapsi saa minusta ristiriitaisia viestejä. Ei se lapsi mene rikki, jos korottaa vähän ääntä, näyttää ilmeillään hermostumisen.
Osa lapsista on herkkiä ja tottelee pienestä ja sitten on kovapäisempiä. Samanlaiset kasvatusohjeet eivät toimi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pienryhmään siirtymisessä on ongelma? Siinä lapsi saisi enemmän resursseja kasvatukseen ja rauhallisemman ympäristön. Sitä varten ne pienryhmät on olemassa, että käytöshäiriöihin voidaan puuttua.
kerroppa mullekin missä näitä pienryhmiä on? Meillä päiväkodissa lopetetaan integroitu erityisryhmäkin ja voin kertoa että kun kaikki erityistä tukea kaipaavat lapset pistetään isoihin ryhmiin, niin sit vasta alkaakin tapahtua!
Mutta kun säästetään taas lasten tulevaisuudesta!
Luunappi näpeille, kun lyö. Mieluummin ehtii ehkäistä lyönnin, eli ranteesta kiinni ja tiukka EI. Otteen pitää olla napakka, mutta ei tietenkään vahingoittaa lasta. Eikä mitään selittelyitä taikka sössötyksiä. Ei niitä 3v ymmärrä. Tuon ikäisen ns. ymmärrys perustuu paljolti siihen, että vanhemmat kouliintuvat ymmärtämään joka ynähdyksen. Päiväkodissa pitäisi osata oikeasti puhua ja ymmärtää puhetta, mutta sepä ei enää onnistu. Eli turhautuu ja vetää kaveria turpaan. Siis ihan normaali tenava. Sen nyt vain pitää oppia, että valittu selviytymiskeino on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi aloitti päiväkodin ja samalla viikolla oppi uuden sanaparren "mene pois!". Koskaan ei siis kotona käytetty tuota. Samoin lapsi oppi työntämään ruokalautasen pois edestään ja sanomaan "en syö", mitä ei koskaan aiemmin kotona tehnyt. Päiväkodistahan lapsi nämä oppi. Ja vielä mediassa usein sanotaan, että lapsen olisi parempi olla päiväkodissa kuin kotona kasvatettavana...Olen eri mieltä. Tarttuu ne huonotkin tavat päiväkodissa.
Täällä kun joku epäilee, että ap olisi tehnyt aloituksen tästä aiemminkin. Tiedättekö, miten yleisiä nämä ongelmat ovat? Jos joku kyselee neuvoja, kun pieni lapsi lyö/nukkuu huonosti/syö huonosti tms, niin on todella tavallisista ilmiöistä kyse. Suurimmalla osalla lapsista on jotain jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen yhden tutun lapsi. Sillä oli tapana purra. Vanhemmat selittivät sille joka kerta kun se puri, ettei saa purra, se sattuu.
Mutta pureminen jatkui. Kerran lapsen taas purtua kotona toista vanhempaansa tämä hermostui ja puri takaisin. Lapsi huudahti "ai, otti kipeetä!". Vanhempi sanoi, että kaikki, joita lapsi on purrut, ovat saaneet kipeää. Lapsi ei enää tuon jälkeen purrut ketään.
Tekisin varmaan samoin. En halua lapsia ja tuo on yksi asia mikä niissä ärsyttää. Kaikki p*ska käytös pitää vaan sietää eikä saa puolustaa itseään mitenkään. En tietenkään tarkoita että pitäisi antaa samalla mitalla takaisin, mutta ihan vain ihmisiä ollaan minä sekä lapsi ja samalla tavalla sattuu kumpaakin jos purraan. Jos lapsi on sellainen luonne ettei puhe uppoa niin tuollainen konkreettinen esimerkki toimii varmasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sellainen kasvatustapa, että sanoin kaksi kertaa "kauniisti" ja kolmannella "suutuin". Esim. lattialla leikkitilanteessa jos minua lyötiin, nousin seisomaan, korotin kunnolla ääntäni ja sanoin: "Meidän perheessä ei löydä! Ei minua, eikä muitakaan! Nyt menet omaan huoneeseesi, mietit tekosi. Kun tulet ulos pyydät anteeksi ja katsokin, että se oli viimeinen kerta!
Varmaan vastoin ihan kaikkia hienoja kasvatussääntöjä, mutta hyvä oli lopputulos. Terveitä aikuisia, ovat jopa kehuneet, perhe-elämäämme. Lapsemme eivät ole mitenkään herkkähipiäisiä, joten tiesin, että "kestävät" hyvin tuollaisen kasvatuksen.
Meilläkin perheen kesken puhuttu meidän kasvatuksesta. Nykyään niillä metodeilla suunnilleen lapset varmaan otettaisiin pois. Ikinä ei satutettu, mutta kuri oli ja pysyi. Jos ei osannut käyttäytyä loppui leikit siihen. Monesti otti lapsena päähän jos ei saanut tahtoa läpi vaikka mitä yritti mutta nykyään osaan olla kiitollinen.
Tutkituta ADHD heti kun voit. Tyttäreni oli ihan samanlainen 3 v. nyt vasta 14v. sai diagnoosin ADHD.
Tavallistahan se varmaan on jossain vaiheessa, vähäisissä määrin.
Minä jäin tämän keskustelun myötä miettimään, että millainenkohan ex-miesystäväni on ollut lapsena, olisi kyllä mielenkiintoista tietää. Hänellä kun se kontrolli meni ja nyrkit tärähtivät joskus sekunnissa pystyyn ja jotenkin tuntuu että se reaktio tuli vain jostain syvältä automaattisesti, kunnes jonkin ajan päästä heräsi.
Vähän epäilyttää että olemattomat välit sisarukseenkin saattaisivat ehkä selittyä samalla asialla.
Olisiko kenties jokin varhainen puuttuminen vaikuttanut hänen tulevaisuuteensa? Siihen että ihmisuhteet kariutuvat väkivaltaan.
Siihen aikaan on kyllä varmaan vaan hyssytelty.
Sori ohis.
No sitten eikun turpaan niille syyllisille, nyt saavat muut uhrit sopeutua ja kestää kun on sentään "oikein päin".