Luulin lapsena että naapurit ilahtui kun menin virpomaan. Täällä palstalla olen oppinut että olinkin rasite

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui naapurissa aikoinaan tosi "äkänen akka", niinkuin naapurit häntä kutsu ja jota kaikki kartteli, kun oli niin paha suustaan. Muutama vuosi sitten pihapiirin muksut oli kilpaillut siitä, kuka uskaltaisi mennä virpomaan hänen oven taakse, kukaan ei uskaltanut yksin, niin olivat menneet joukolla. Seuraavana päivänä tämä kyseinen naapuri kiersi jokaisen asunnon luona kyselemässä muksujen perään, jotta sai antaa karkkipusseja palkaksi, kun ei ollut virpomishetkellä lapsille mitään tarjota (tiesi, että oli talon muksuja). Oli ollut tosi onnellinen. I

Niin? Yhden ihmisen yksi huhupuheena väitetty "ilahtuminen" kattaa siis kaikkien muiden kaikki mahdolliset mielipiteet aina ja kaikkialla... EIKU!

"Kun MINÄ inhoan ja vihaan virpojia, niin MUITTENKIN pitää." Jutun pointti oli se, että hän oli yksinäinen (johtui omasta käyttäytymisestään), niin jotain "vinksahti" kun ensimmäistä kertaa kävi virpojia oven takana. Tämä tapahtui -90 luvulla. Kuoli kuukausi tämän jälkeen. Nykyäänhän virpominen on pelkää rahan keruuta.

Virpominen on ok oikeaan aikaan. Minä kävin lapsena virpomassa iltapäivällä, eli ihmiset olivat aamunsa elää rauhassa, usein oli jo päivällinenkin syöty ennen kuin lähdettiin kaverin kanssa. Suurin osa tykkäsi, joihinkin asuntoihin pyydettiin ihan sisälle asti ja oli olohuone täynnä porukkaa joille sitten virvottiin, oli sitten niitäkin mihin ei haluttu 

Minä ilahduin ja äitini ilahtuu edelleen. Itse en jaksa ostaa herkkuja lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessani käytiin vain omia sukulaisia virpomassa. Ei tarvinnut pelätä virpojan eikä virvottavan.

Kovin on ajat muuttuneet, kun omassa lapsuudessani, joka nyt ei ihan muinaisessa historiassa ole, reilu 20 vuotta sitten, ei itselläni kyllä käynyt mielessänikään, että siinä olisi jotain vaarallista. Enkä muista yhdenkään sukulaisen luona virponeeni, vaan ihan niin kauas kotia mentiin kuin vaan jaksoi kävellä. 

Huono-osaisten lapset asuinalueellamme  tekivät näin 90-luvulla kuten kerroit. 

Normaalisti lapset vietiin isovanhemmille, kummeille ja muille TUTUILLE vanhuksille autolla virpomaan. Näin siis perheissä, joissa vanhemmat olivat lapsille muutenkin läsnä ja osallistuivat tähän perinteeseen.

Kyllä

Ai meidän asuinalueella? Mistä tiedät missä asun? -Sama

On joillakin pipo tiukalla. Suosittelen hieman löysäämään sitä nutturaa. Tässä talossa ei vo edes käydä, kun ovet ovat koodilukolla kiinni. Aika isolla osalla tänne kirjoittajista on jonkinlainen ongelma mielenterveytensä kanssa.

Mua nauratti kun miehen kanssa kauhuissamme katsottiin kun naapurin lapset kiersi pihalla. Mies oli sitä mieltä, että ei avata ovea ja minä taas ajattelin, että käsken painua helvettiin. Onneksi eivät tulleet meille, niin jäi kaikille hyvä mieli.

Olit sellainen rasauttava trolli, siksi kävit hermoille.

T. Naapurisi

Yks naapuri oli ihan oikeesti pahoillaan kun oli nähnyt meidän tytön naapurissaan virpomassa, mutta ei mennyt heille. Tyttö oli käynyt niissä taloissa joiden asukkaat tunsi edes jotenkin. Seuraavana parina vuonna kävi sitten tässäkin talossa. Tienvarrella kymmenkunta taloa ja virpomassa kävi neljässä.

Tänään soi ovikello. En mennyt avaamaan. Jos oli virpoja niin miksei rimputtanut muitten ovikelloja. Kuka lie oli. En mene avaamaan ovea, koska kerran siellä oli pöljä naapuri, joka valitti että olen kantapää-astuja. Ulisi että jostain kuuluu meteliä eikä tiedä mistä. Minä en ole möykkääjä. Tiedän varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui naapurissa aikoinaan tosi "äkänen akka", niinkuin naapurit häntä kutsu ja jota kaikki kartteli, kun oli niin paha suustaan. Muutama vuosi sitten pihapiirin muksut oli kilpaillut siitä, kuka uskaltaisi mennä virpomaan hänen oven taakse, kukaan ei uskaltanut yksin, niin olivat menneet joukolla. Seuraavana päivänä tämä kyseinen naapuri kiersi jokaisen asunnon luona kyselemässä muksujen perään, jotta sai antaa karkkipusseja palkaksi, kun ei ollut virpomishetkellä lapsille mitään tarjota (tiesi, että oli talon muksuja). Oli ollut tosi onnellinen. I

Niin? Yhden ihmisen yksi huhupuheena väitetty "ilahtuminen" kattaa siis kaikkien muiden kaikki mahdolliset mielipiteet aina ja kaikkialla... EIKU!

"Kun MINÄ inhoan ja vihaan virpojia, niin MUITTENKIN pitää." Jutun pointti oli se, että hän oli yksinäinen (johtui omasta

Ei tarvitse inhovihata lapsia/virpojalapsia/virpojia vaikkei heitä halua omalle ovelleen eikä myöskään käännyttää muita tai hakea tukea omalle oikeutetulle mielipiteelleen.

Väkisinvirpojat ja hyysärinsä meuhkaavat "väärästä mielipiteestä, väärästä suhtautumisesta sekä kehnosta/olemattomasta palkkiosta" kun he eivät kaikkien mieleen ole.

Ekaa kertaa mäkin täältä luin että virpojat on joillekin painajainen. Omassa lapsuudessa tuo oli kiva perinne ja aina kysyttiin saako virpoa ja sitten virvottiin. Vitsojen koristeluun ja pukeutumiseen kyllä panostettiin ja se oli hauskaa. Ne ketkä ei virpomista halunneet niin eivät yleensä edes avanneet ovea ja se oli ihan ok. En muista että kukaan naapurustosta olisi ainakaan valittanut kuinka ikävää on kun kerran vuodessa käy virpojia. 

Vierailija kirjoitti:

On joillakin pipo tiukalla. Suosittelen hieman löysäämään sitä nutturaa. Tässä talossa ei vo edes käydä, kun ovet ovat koodilukolla kiinni. Aika isolla osalla tänne kirjoittajista on jonkinlainen ongelma mielenterveytensä kanssa.

Sinulla (ja kaltaisillasi väkisintuppaajien hyysäreillä) on pipo tiukalla kun et kestä sitä, että jotkut haluavat kotonaan olla rauhassa ilman mitään virpovarpokerjureita.

Tällainen on sairaalloinen tarve jyrätä omaa Ainutta Oikeaa Totuuttasi ja eri mieltä olevat ja alistumattomat yrität mitätöidä epäpätevällä "mt-ongelmia / tms -kortilla".

Onneksi on alaovi koodilukolla kiinni, eivät tule mitkään kutsumattomat vieraat kämppien ovikelloja rimputtelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virpominen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Hyvin uusi ilmiö karkin ja rahan kerjäämiseen.

Tietenkin kuuluu, itäsuomalainen ja karjalainen perinne.

No virpokaa siellä niin paljon kuin haluatte, länsisuomeen se ei kuulu.

Anteeksi nyt nöyrästi mutta olen länsi-suomalainen ja koko elinaikani on virpominen kuulunut pääsiäisen perinteisiin. Ainoa ero on että tää meillä päin trullit kulkee yleisemmin lanka lauantaina. Minusta molempi parempi.

Pikkuihmiset eivät tietäisi koko virpomisperinteestä mitään, jolleivat äidit niitä jakaisi lämmitellen lapsuusmuistoissaan.

Ja tämä monipolvinen perinne jatkuu ja jatkuu...

Keitetty kananmuna on oiva ja terveellinen palkka/virpoja.

Tältä palstalta ei kannata oppia paljonkaan muuta kuin että

-netissä on paljon trolleja ja osa satuilee muuten vaan

-osa ihmisistä on ilkeitä netissä

-osa ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä

T. Palstan päivystävä ihmistuntija

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitäisi opettaa lapsille, että pääasiassa virvotaan vain tuttuja ja jos mennään vieraita ihmisiä virpomaan, niin katsotaan onko ovessa tai etupihalla omakotitalossa jotain pääsiäiseen liittyviä koristeita.

Em. tapauksissa virpojat ovat tervetulleita. Kaikki eivät vietä pääsiäistä, eivätkä välitä traditioista.

Meiilä on pääsiäiseen liityvää myös ulkona, mutta se ei tarkoita sitä, että meille saisi tulla virpomaan. 

Oidän pääsiäisestä, mutta en virpomisesta. 

Meillä kotona päin ei ollut virpomisia ja ihan vieras perinne itselle.

Joskus pitkän aikaa sitten avasin ja en arvannut että siellä oli virpoja.

Mä ihan hämmennyin ja vedin oven kiinni.

Sen jälkeen en koskaan ole avannut virpiomispäivänä ovea, vaikka siellä olisi anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virpominen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Hyvin uusi ilmiö karkin ja rahan kerjäämiseen.

Tietenkin kuuluu, itäsuomalainen ja karjalainen perinne.

No virpokaa siellä niin paljon kuin haluatte, länsisuomeen se ei kuulu.

Anteeksi nyt nöyrästi mutta olen länsi-suomalainen ja koko elinaikani on virpominen kuulunut pääsiäisen perinteisiin. Ainoa ero on että tää meillä päin trullit kulkee yleisemmin lanka lauantaina. Minusta molempi parempi.

Ei kovin nöyrää pitää omaa trullailua yleispätevänä ja tyrkkyillä virpomaan sitä haluamattomille sillä verukkeella, että "minäminäminän elinikäisperinne, halusittepa tai ette".

Halukkaille, jotka eivät kohteliaisuushäveliäisyyksissään liian kiltteinä vastentahtoisesti suostu, on tietysti sopivaa virpoa. Haluttomia on vain turha pakolla ryhmäpaineistaa.