Lue keskustelun säännöt.
Luulin lapsena että naapurit ilahtui kun menin virpomaan. Täällä palstalla olen oppinut että olinkin rasite
24.03.2024 |
Tosin asuin maaseudulla ja olin yleensä se ainoa virpoja.
Kommentit (298)
Vedämme verhot kiinni, ruuvaamme ovikellon irti, kuuntelemme vain hiljaa radiota. Taas kävi lauma isoja 10-15 v peruskoululaisia risuineen sekä lapsensa kerjäämään masinoinut, itse talon nurkalle piilottelemaan jäänyt äityli ovea turhaan koputtelemassa ja lepopäivän rauhaa häiriköimässä. Virpoperinne ei ole koko Suomen perinne. Karkkikerjäämisen rasitetta ei pitäisi ujuttaa lapsukaisille toimintamalliksi meidän maakunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena luulee kaikenlaista, ja se kuuluu lapsuuteen. Mäkin luulin lapsena että mun piirrustukset oli oikeasti vanhempien mielestä maailman hienoimpia. Aikuisena huomaa, että moni asia mitä teki, oli varmasti aikuisista aika rasittavaa.
Minulla ei ole kotona mitään suklaamunia tms., enkä ala erikseen kolikoita hankkia virpojia varten, joten en avaa jos ovikelloa rimputetaan. Omenat ja banaanit eivät ilmeisesti kelpaa joten turha olisi niitäkään antaa. Kannatan tuota sovitusti tuttujen luona käymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessani käytiin vain omia sukulaisia virpomassa. Ei tarvinnut pelätä virpojan eikä virvottavan.
Kovin on ajat muuttuneet, kun omassa lapsuudessani, joka nyt ei ihan muinaisessa historiassa ole, reilu 20 vuotta sitten, ei itselläni kyllä käynyt mielessänikään, että siinä olisi jotain vaarallista. Enkä muista yhdenkään sukulaisen luona virponeeni, vaan ihan niin kauas kotia mentiin kuin vaan jaksoi kävellä.
Huono-osaisten lapset asuinalueellamme tekivät näin 90-luvulla kuten kerroit.
Normaalisti lapset vietiin isovanhemmille, kummeille ja muille TUTUILLE vanhuksille autolla virpomaan. Näin siis perheissä, joissa vanhemmat olivat lapsille muutenkin läsnä ja osallistuivat tähän perinteeseen.
Jaa minun vanhemmat oli kyllä selvästi keskivertoa osallistuvampia ja kuskasivat harrastuksiin ja olivat läsnä, mutta virpomassa käytiin kyllä ihan siinä naapurustossa. Toki naapuritkin oli jotakuinkin tuttuja siinä meidän asuinalueella. Äiti auttoi vitsojen teossa ja asuissa kyllä, eli sikäli osallistui perinteeseen.
Vierailija kirjoitti:
No otatko ap nyt uhriutumisen sijasta huomioon muidenkin tunteet vai jatkatko tietoisesti epätoivottua tuppaamistasi?
Tuskin ap enää nyt aikuisena käy virpomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virpominen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Hyvin uusi ilmiö karkin ja rahan kerjäämiseen.
Tietenkin kuuluu, itäsuomalainen ja karjalainen perinne.
En vietä pääsiäistä, enkä halua mitään koristeltuja oksia kotiini. En siis avaa ovea. Millä keinoin voisi viestittää, että on turha tulla soittamaan ovikelloa? Asun rivitalossa nyt toista vuotta ja vuokranantaja/taloyhtiö kieltää kylttien kiinnittämisen oveen. En avaa muillekaan kauppiaille ovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena luulee kaikenlaista, ja se kuuluu lapsuuteen. Mäkin luulin lapsena että mun piirrustukset oli oikeasti vanhempien mielestä maailman hienoimpia. Aikuisena huomaa, että moni asia mitä teki, oli varmasti aikuisista aika rasittavaa.
Eivät näemmä kaikki turhuustyrkkyilyssään kaltaistensa pakkokotkotuskohkaajien kanssa alati kilpaa peppukipuilevat "pöhjätöntä läpsivihää yhyy" -ikiuhmaikäkiukuttelijat ole mitään oppineet tai edes vastuullisiksi aikuisiksi koskaan itse kasvaneet, koska https://fi.wikipedia.org/wiki/Kotirauha on vieras käsite, jonka onneksi tyrkkytakiaisista huolimatta takaa laki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessani käytiin vain omia sukulaisia virpomassa. Ei tarvinnut pelätä virpojan eikä virvottavan.
Kovin on ajat muuttuneet, kun omassa lapsuudessani, joka nyt ei ihan muinaisessa historiassa ole, reilu 20 vuotta sitten, ei itselläni kyllä käynyt mielessänikään, että siinä olisi jotain vaarallista. Enkä muista yhdenkään sukulaisen luona virponeeni, vaan ihan niin kauas kotia mentiin kuin vaan jaksoi kävellä.
Huono-osaisten lapset asuinalueellamme tekivät näin 90-luvulla kuten kerroit.
Normaalisti lapset vietiin isovanhemmille, kummeille ja muille TUTUILLE vanhuksille autolla virpomaan. Näin siis perheissä, joissa vanhemmat olivat lapsille muutenkin läsnä ja osallistuivat tähän perinteeseen.
Kyllä siellä kulki helmat hulmuten ihan samaan tapaan siivoojien kuin eläinlääkäreidenkin lapset. Ja siellä ilmeisesti virpoivat vain niin pienet lapset, jotka ei muutenkaan saaneet vielä kulkea päinsä missään. Kyllä täällä virpoi käytännössä jokainen kolmos-ja nelosluokkalainen ja sen ikäiset sai kyllä ihan omin päin jo kulkea, kun vaan kertoi minne oli menossa.
Ei joka paikassa elämä ole ollut niin steriiliä kuin jotkut isommissa kaupungeissa eläneet tuntuu ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa uniikkilumihiutalevirpoja, joka tilaamatta ja pyytämättä tuppasi oville, eikä silti edes ilahduttu? Hämmentävää on!
Vierailija kirjoitti:
En vietä pääsiäistä, enkä halua mitään koristeltuja oksia kotiini. En siis avaa ovea. Millä keinoin voisi viestittää, että on turha tulla soittamaan ovikelloa? Asun rivitalossa nyt toista vuotta ja vuokranantaja/taloyhtiö kieltää kylttien kiinnittämisen oveen. En avaa muillekaan kauppiaille ovea.
Ei sitä kuulukaan viestittää että et halua virpomistungettelua, vaan virpomistungettelijoiden velvollisuus on mielellään etukäteen selvittää onko tungettelunsa tervetullutta/toivottavaa, ja jos asia ei yksiselitteisesti mistään mitenkään selviä niin silloin olettamuksen on oltava, että varpukiusaus ei ole juuri ko. kohteessa haluttua ja tämä tulee myös uskoa ja sitä kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://anna.fi/lifestyle/koti-ja-sisustus/virpominen-mita-palkaksi-ja-…
Jopa hömppälehdessä tajutaan, että "Virpominen ei miellytä kaikkia" ja kelle ei mene kaaliin niin hän kuuluu holhoukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No otatko ap nyt uhriutumisen sijasta huomioon muidenkin tunteet vai jatkatko tietoisesti epätoivottua tuppaamistasi?
Tuskin ap enää nyt aikuisena käy virpomassa.
Ei sitä voi varmaksi tietää kun ei vastannut muuta kuin marttyyrina roikkui luulossaan, joka ei ollut tiedon väärti, mutta jos yhä käy siitäkin huolimatta, että onkin nyt jo oppinut olleensa pelkkä epätoivottu rasite ja maanvaiva, niin sitten hän on w-mäinen minäminäminä-piinaaja, cusipää ja ciusaaja. Varvunoksalla palkankerjuu ja lorulurittelu ei poista rasitteen etovuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen odottanut virpojia koko päivän :). Minä haaveilen isosta, koristeellisesta ja värikkäästä vitsakimpusta maljakossa, ja olen virpojia varten varannut paljon palkkoja.
Kuitenkin vain kaksi lasta on käynyt - isommalla koululaisella (tuttu lapsi) oli aivan paljas vitsa, sanoi, ettei jaksanut koristella. Tämän kohdalla ihmettelen, miksei vanhempi yhtään huolehdi, että lapsi täyttää ns. oman osuutensa, eli näkee vaivaa vitsan eteen. Annoin kuitenkin ison palkan, kun olin varautunut hänen toivomallaan herkulla kun äitinsä on ystäväni.
Myöhemmin kävi pikkulapsi, jolla oli kaunis virpomavitsa ja kohteliaasti kysyi, saako virpoa. Laitoin tuon pikkulapsen koriin koko kennollisen kindereitä, kun niitä nyt oli. Tulin tosi iloiseksi itsekin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virpominen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Hyvin uusi ilmiö karkin ja rahan kerjäämiseen.
Tietenkin kuuluu, itäsuomalainen ja karjalainen perinne.
No virpokaa siellä niin paljon kuin haluatte, länsisuomeen se ei kuulu.
Virpominen on ok mutta kyllä ne oksat pitää koristella,en anna mitään jos tulee pelkän risun kanssa tai pahempi tulee ilman oksaa,semmosen tänää käännytin pois
Olen ollut kuumassa tipuasussa koko päivän eikä kukaan ole käynyt. Oli muuten viimeinen kerta.
Meillä asui naapurissa aikoinaan tosi "äkänen akka", niinkuin naapurit häntä kutsu ja jota kaikki kartteli, kun oli niin paha suustaan. Muutama vuosi sitten pihapiirin muksut oli kilpaillut siitä, kuka uskaltaisi mennä virpomaan hänen oven taakse, kukaan ei uskaltanut yksin, niin olivat menneet joukolla. Seuraavana päivänä tämä kyseinen naapuri kiersi jokaisen asunnon luona kyselemässä muksujen perään, jotta sai antaa karkkipusseja palkaksi, kun ei ollut virpomishetkellä lapsille mitään tarjota (tiesi, että oli talon muksuja). Oli ollut tosi onnellinen. I
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui naapurissa aikoinaan tosi "äkänen akka", niinkuin naapurit häntä kutsu ja jota kaikki kartteli, kun oli niin paha suustaan. Muutama vuosi sitten pihapiirin muksut oli kilpaillut siitä, kuka uskaltaisi mennä virpomaan hänen oven taakse, kukaan ei uskaltanut yksin, niin olivat menneet joukolla. Seuraavana päivänä tämä kyseinen naapuri kiersi jokaisen asunnon luona kyselemässä muksujen perään, jotta sai antaa karkkipusseja palkaksi, kun ei ollut virpomishetkellä lapsille mitään tarjota (tiesi, että oli talon muksuja). Oli ollut tosi onnellinen. I
Niin? Yhden ihmisen yksi huhupuheena väitetty "ilahtuminen" kattaa siis kaikkien muiden kaikki mahdolliset mielipiteet aina ja kaikkialla... EIKU!
Niimpa ei tarvitse plärätä älyluuria kun koristelee oksia.