Oliko mielestänne 80/90-luvun kasvatuksessa muuta huonoa kuin ruumillisen kurituksen käyttö?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nykyään boomereiden kasvatuslinjaa kurituksineen ja muineen voimakkaasti paheksutaankin, niin siitä ei pääse mihinkään, että tuon ajan kasvatustulokset olivat paremmat kuin koskaan. Pisa-tulokset olivat huippuluokkaa eikä esim. katurikollisuutta juuri ollut. Lapsia myös syntyi runsaasti, kun vanhemmuus oli stressitöntä eli elämä lasten kanssa oli helppoa eikä lasuja tarvinnut pelätä.

No en usko, että se on kurituksen ansiota ollut. On aika moni muukin asia eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nykyään boomereiden kasvatuslinjaa kurituksineen ja muineen voimakkaasti paheksutaankin, niin siitä ei pääse mihinkään, että tuon ajan kasvatustulokset olivat paremmat kuin koskaan. Pisa-tulokset olivat huippuluokkaa eikä esim. katurikollisuutta juuri ollut. Lapsia myös syntyi runsaasti, kun vanhemmuus oli stressitöntä eli elämä lasten kanssa oli helppoa eikä lasuja tarvinnut pelätä.

No en usko, että se on kurituksen ansiota ollut. On aika moni muukin asia eri tavalla.

En pitäisi sitä merkityksettömänä, että lapset tottelevat vanhempiaan ja esim. tekevät läksyt eivätkä hengaile kaduilla kotiintuloajan jälkeen.

Häpäiseminen, "negatiivisista" tunteista rankaiseminen, keskustelemattomuus, "aikuinen on aina oikeassa"- mentaliteetti. 

Lapsen henkisen kehityksen ymmärtäminen ei ollut välttämättä kaikilla hallussa, ja lapsen puuttellista tunnesäätelyä pidettiin merkkinä luonteesta ja tahallisuudesta. Rinnastettiin käytös ja lapsen persoona ja kun vanhemman omat keinot ja ymmärrys loppui niin sitten syyllinen löydettiin lapsesta - lapsi oli tahallaan paha ja ilkeä ja hankala. 

Vierailija kirjoitti:

Häpäiseminen, "negatiivisista" tunteista rankaiseminen, keskustelemattomuus, "aikuinen on aina oikeassa"- mentaliteetti. 

Lapsen henkisen kehityksen ymmärtäminen ei ollut välttämättä kaikilla hallussa, ja lapsen puuttellista tunnesäätelyä pidettiin merkkinä luonteesta ja tahallisuudesta. Rinnastettiin käytös ja lapsen persoona ja kun vanhemman omat keinot ja ymmärrys loppui niin sitten syyllinen löydettiin lapsesta - lapsi oli tahallaan paha ja ilkeä ja hankala. 

Nykypäivän kasvatuskulttuuri on täysin sairas, kun lapsen kaiken käytöksen takana nähdään jonkun tunteen ilmaisu, ja sitten isoon ääneen selitetään, että lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan. On täysin vieraannuttu todellisuudesta eikä pystytä uskomaan, että lapsikin voi tehdä tahallaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpäiseminen, "negatiivisista" tunteista rankaiseminen, keskustelemattomuus, "aikuinen on aina oikeassa"- mentaliteetti. 

Lapsen henkisen kehityksen ymmärtäminen ei ollut välttämättä kaikilla hallussa, ja lapsen puuttellista tunnesäätelyä pidettiin merkkinä luonteesta ja tahallisuudesta. Rinnastettiin käytös ja lapsen persoona ja kun vanhemman omat keinot ja ymmärrys loppui niin sitten syyllinen löydettiin lapsesta - lapsi oli tahallaan paha ja ilkeä ja hankala. 

Nykypäivän kasvatuskulttuuri on täysin sairas, kun lapsen kaiken käytöksen takana nähdään jonkun tunteen ilmaisu, ja sitten isoon ääneen selitetään, että lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan. On täysin vieraannuttu todellisuudesta eikä pystytä uskomaan, että lapsikin voi tehdä tahallaan väärin.

Tämä.

Voitte kuvitella, miten hankalaa on olla varhaiskasvattaja, kun lapsia ei saa nykyään ojentaa juuri millään tapaa. Pitää asettua lapsen tasolle ja sanoa lähes lempeällä äänellä: "Ei saa", tiukempi äänensävykin on liian tylyä. Ja lapsi ei toimi koskaan tahallaan väärin, ei, vaikka olisi pahimmassa uhmaiässä. Uskooko joku tätä itsekään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpäiseminen, "negatiivisista" tunteista rankaiseminen, keskustelemattomuus, "aikuinen on aina oikeassa"- mentaliteetti. 

Lapsen henkisen kehityksen ymmärtäminen ei ollut välttämättä kaikilla hallussa, ja lapsen puuttellista tunnesäätelyä pidettiin merkkinä luonteesta ja tahallisuudesta. Rinnastettiin käytös ja lapsen persoona ja kun vanhemman omat keinot ja ymmärrys loppui niin sitten syyllinen löydettiin lapsesta - lapsi oli tahallaan paha ja ilkeä ja hankala. 

Nykypäivän kasvatuskulttuuri on täysin sairas, kun lapsen kaiken käytöksen takana nähdään jonkun tunteen ilmaisu, ja sitten isoon ääneen selitetään, että lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan. On täysin vieraannuttu todellisuudesta eikä pystytä uskomaan, että lapsikin voi tehdä tahallaan väärin.

 

Tämä.

Voitte kuvitella, miten hankalaa on olla varhaiskasvattaja, kun lapsia ei saa nykyään ojentaa juuri millään tapaa. Pitää asettua lapsen tasolle ja sanoa lähes lempeällä äänellä: "Ei saa", tiukempi äänensävykin on liian tylyä. Ja lapsi ei toimi koskaan tahallaan väärin, ei, vaikka olisi pahimmassa uhmaiässä. Uskooko joku tätä itsekään?

Vanhan ajan tarhatädit vielä saivat torua ja rangaista lapsia, mutta varhaiskasvattajat eivät enää saa. Omalla työpaikalla käy aina välillä päiväkotiryhmiä tutustumassa, ja se on aika uskomatonta miten avuttomia varhaiskasvattajat ovat jos joku lapsi käyttäytyy huonosti. Lapset nimittelevät ja lyövät vieraita ihmisiä, ja varhaiskasvattajat katsovat sitä vaan sivusta eivätkä sano mitään.

Hmm, vähän mielestäni ärhäkkää ja mustavalkoista reagointia nämä viimeisimmät. Fakta on se, että kasarilla tehtiin vahinkoa sillä että lapsia kasvatettiin tosi tuomitsevasti ja häpäisemällä ja sitä tehdään varmasti vieläkin. Ei se, että nykypäivän virheet päinvastaisella kaverivanhemmuudella jotenkin mitätöitäisi se. (Oli niitä rajattomia kaverivanhempia kasarillakin). Sanoisin, että näiden muutamien kommentit itsessään on aika hyviä esimerkkejä kasarivanhemmuuden logiikasta; hyökätään puolustamaan mitätöimään ja viemään katse muualle sanomalla että kuule eipä ne asiat nytkään niin hyvin ole joten älä itke, höpö höpö. Keskustelkaa siitä nykyisestä kasvatuksesta muualla, täällä on ihmisiä joille on oikeasti jäänyt traumoja häpäisevistä vanhemmista, jotka eivät vaivautuneet koskaan keskustelemaan lastensa kanssa ja auttamaan henkisesti kasvamisessa! Lapset nyt sattuvat ilmaisemaan tunteitaan ja todellakin heillä on oikeus siihen, jumaliste mitä paskaa etteikö saisi ilmaista niitä! Aikuisen pitää ottaa ne vastaan ja opettaa niiden säätelyä ja piste. Ja se ei tarkoita että lasten annettaisiin tehdä mitä sattuu ja oltaisiin okei sen kanssa jos he sanovat vahingoittavia asioita. Toki lapsi voi tehdä ilkeitä asioita, ja oikea ja väärä pitää opettaa mutta kuka oppii mitään jos häpäistään ja opetetaan että sinä olet aina niin ilkeä. Jotkut vanhemmat ovat ihan oikeasti tunne-elämältään epäkypsiä ja opastamisen sijaan rankaisivat ja tukahduttivat kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Luuletko että tämä silti loppui kaikissa perheissä? Ei todellakaan ollut näin. Sekä meitä että naapurin kakaroita kuritettiin fyysisesti koko 80-luku. Ehkä ysärillä se alkoi todellisesti loppumaan.

Syvä lama vaikutti myös perheisiin ja jätti ikäluokan lapsiin ja nuoriin jälkensä. Aikuisena ymmärsin, että perheeni piti huolta taloudellisesti myös serkuista. Mökillä oli upeita kesiä, kun koko katras viiletti pitkin pientareita, saunottiin, uitiin, leikittiin ja mummi teki ruokaa suurtalouskattiloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset nyt sattuvat ilmaisemaan tunteitaan ja todellakin heillä on oikeus siihen, jumaliste mitä paskaa etteikö saisi ilmaista niitä!

Aika huonosti menee näillä lapsilla, jos eivät koskaan opi siihen, että kaikkia tunteita ei todellakaan tule ilmaista. Tuolta pohjalta on hyvin vaikea luoda kaverisuhteita ja ylipäätään pärjätä elämässä. Voi vaikka miettiä tällaista lasta hakemassa kesätöitä ja ilmaisemassa inhoaan työnantajaa kohtaan haastattelussa.

Nykylapsilla on ihan liikaa oikeuksia, ja nämä oikeudet ovat täysi katastrofi sekä lastenkasvatukselle että yhteiskunnalle muutenkin.

Tytöt on kilttejä ja leikkii nukeilla, pojat potkii rakkaudesta... Juu, oli kyllä niin tervettä että 

Kuka näitä tyhmiä aloituksia keksii? Edes 70-luvulla ei enää ollut hyväksyttyä minkäänlainen ruumiillinen rankaiseminen.

Vapaa kasvatushan alkoi jo hippiaikoina 60-luvulla, jolloin alettiin korostaa, että lasta ei saanut kieltää ollenkaan, vaan kaikki tuli sallia. Sieltähän tuo älyttömyys alkoi.

Minulle jäi lapsuudesta 1980-luvulla mieleen haitallisista asioista ainakin nämä:

- Sukulaiset ja muut aikuiset kommentoivat lasten ulkonäköä, esim. pituutta ja painoa aivan siekailematta. Joku möläytti, että oletpas sinä pitkä hujoppi tai mitenkäs sinä noin lyhyeksi olet jäämässä, joku ihmetteli, että jopas tuolla lapsella vatsa hankaa selkärankaa tai onpas sitä oltu ruoka-aikaan kotona. Ihan törkeää tämän päivän näkökulmasta.

- Aikuiset antoivat mallin, että toisista ihmisistä voi puhua rumasti ja arvostellen. Linnanjuhlia vahdattiin joka kodissa ja naurettiin jonkun lihaville käsivarsille ja toisen ontumiselle. Missikisojakin kommentoitiin tosi raadollisesti miettimättä, miten se vaikuttaa omien lasten minäkuvaan.

- Huumori oli jotenkin tosi alkeellista ja junttia. Aikuiset viljelivät kaksimielisiä juttuja ja katsoivat Speden sovinistileffoja tai jotakin pervoa Benny Hilliä. Lapset siinä sivussa sitten oppivat, millaisia ovat miehet ja millaisia naiset.

Vähän harhaanjohtava otsikko. Ei meillä ollut ruumiillista kuritusta 80-luvulla. Sen sijaan äitini perheessä oli 50-luvulla.

80luku oli ihan hyvää aikaa olla lapsi/varhaisnuori. Sopivasti virikkeitä, melko turvallista nykyaikaan verrattuna, paljon pihaleikkejä ja ulkonaoloa. Hyvää musiikkia ja elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

No lapset olivat täysin oman onnensa nojassa. Aikuiset elivät täysin omaa elämäänsä.

Höpö höpö. Vanhemmat eivät olleet kiinni kännyköissään niin kuin nykyään. Olivat läsnä ja saatavilla, vaikka antoivatkin lasten (luojan kiitos) leikkiä myös itsekseen. Siitä kehittyy lapsen luovuus ja mielikuvitus.

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei hirveästi näytetty ja isät oli usein emotionaalisesti aika vähän läsnä lapsille. Ja oli vallalla semmoinen häpeällä kasvatus ja se, että itsestä ei saa tehdä numeroa. Lapset sai touhuta keskenään enemmän , missä haittapuolena että esimerkiksi hukkumisonnettomuuksia oli varmaan enemmän. Ja erilaisuutta hyväksyttiin vähemmän. Muuten kyllä se ysäri oli hyvää aikaa kasvaa.

Tämä. Tunnekylmät vanhemmat ovat vaikuttaneet merkittävästi elämääni, tuntuu että mikään terapiakaan ei meinaa auttaa enää siihen, että ei kokenut saavansa lapsena ja nuorena emotionaalista tukea, rakkautta, hellyyttä, kehuja, tärkeäksi kokemisen tunnetta, sitä että olen arvokas ihminen jonka tunteet ja ajatukset halutaan kuulla ja ottaa huomioon. Muuten meistä lapsista huolehdittiin hyvin, oli ruokaa ja harrastuksia ja järjestettiin huolella synttäreitä ja muita juhlia. Mutta edelleen painin sen asian kanssa, että minulle ei koskaan oltu kunnolla läsnä ja osoitettu lämpöä ja sitä kuinka tärkeä olen. 

Oliko se ruumiillinen kurituskaan nyt niin paha juttu? Aiheesta tuli kun tuli. Tupakka-ja viinakokeilut liian nuorena, karkkien ja meikkien näpistäminen kaupasta. Koulussa häiriköinti ja siitä saadut jälki-istunnot. Turhaan selkäsaunat on nykyään demonisoitu. Onneksi itsellä oli kotona kuri ja pahimmat törttöilyt maksettiin persnahalla.

Vierailija kirjoitti:

Omien muistikuvien mukaan lasta opetettiin niin, että käskettiin tehdä jotain, sanotaan nyt vaikka laittaa ketjut pyörään ja kun hän ei osannut, pilkattiin, ja sitten vasta näytettiin miten se tehdään.

Piti siis ensin nöyryyttää ja vasta sitten opettaa. Syytä en tiedä, mutta en pitänyt hyvänä tapana.

Tällaiset kokemukset itsellä myös. Saatettiin haukkua jostain minkä teki väärin vaikka kukaan ei ollut koskaan opettanut miten se sitten tehdään. Sitten vanhempi itse teki "kun et sä kuitenkaan osaa"

Muistan että 80-90-luvuilla kaikki asiat piti vain osata. Ilman mitään neuvontaa. Serkku oli tuonut kaverinsa heidän mökilleen ja he olivat käyneet onkimassa ja saaneet muutaman ahvenen. Sitten tämä serkun kaveri oli jätetty laiturille perkaamaan niitä kaloja yksin, oli n 8v. Hän ei ollut koskaan perannut kaloja, joten hänelle naurettiin kun ei niin helppoa hommaa osannut. Oli häpeällistä jos ei osannut jotain tehdä jotain asiaa, eikä ainakaan kannattanut kertoa jos ei osannut. Koski myös koululaitosta.