Lue keskustelun säännöt.
Oliko mielestänne 80/90-luvun kasvatuksessa muuta huonoa kuin ruumillisen kurituksen käyttö?
23.03.2024 |
Itse ainakin muistelen, että oli ihan ok aikaa olla lapsi tuolloin. Paitsi sitten se remmin saaminen, mutta ei sitä nyt kovin usein käytetty.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei käytetty fyysistä kuritusta koskaan. Lapset nyt vähän yli 30. Alusta asti opettaminen toimi.
Näin sivistyneissä perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esim. piti aina lautanen syödä tyhjäksi, vaikka ei olisi maistunut yhtään. Siinä sitten itku kurkussa yritin jotain maksanpaloja tms. saada alas, kun vanhemmat ärtyneinä tiuskivat. Vahingossa kaatuneesta maitolasista isä aina huusi. Ylipäätään lasta ei oikein yritetty ymmärtää, vaan tärkeämpää oli saada lapsi toimimaan aikuisen tahdon mukaan. Ei kuunneltu, kun yritti omalla lapsen tavallaan selittää huolenaiheitaan tai miltä tuntui. Jos lapsi suuttui, omaan huoneeseen piti mennä rauhoittumaan yksin ja siellä yksinäisyydessä rauhoitella itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei kyllä remmi ollut yhtään yleistä.
Sen sijaan moni sinnitteli avioliitossa, riitoja oli vanhemmilla. Juopottelua kotona, teinit otti mallia kotoa alkoholin ja tupakan suhteen, eli tekivät samaa kuin vanhempansa.
Edellisen sukupolven sotaraumat vaikuttivat vielä. Tunteita ei juuri näytetty. Häpeää ja noloutta oli kyllä. Vanhemmat eivät jutelleet oikein mitään, lapset oltiin keskenämme.
Ainakin itse olin ahdistunut lapsi ja nuori.
Eikö ollut yleistä? Mielestäni moni kaveri ja sukulainen sai remmiä vielä 90-luvullakin ja tavallisia keskiluokkaisia perheitä oltiin.
Kieroon olisi katsottu ja lasun olisi joku tehnyt, jos olisi myöntänyt jollekulle antavansa lapselleen selkäsaunoja.
On vaan ihmeelistä että tämän modernin kasvatustavan nyt oltua ns yhden sukupolven ajan niin porukka on todella pihalla ja sekopäistä. Kaiken maailman ongelmia kasapäin ja tabuja vedetään kuin vitamiinia.
Täällähän järkevä kurittamien rinnastetaan sekopäiseen pieksemiseen mutta oikein käytetynä toimivampi tapa kuin nykyinen että annataan vaan kaiken olla jos on ongelmallisempi tapaus jolle ei se puhumalla ohjaaminen toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei käytetty fyysistä kuritusta koskaan. Lapset nyt vähän yli 30. Alusta asti opettaminen toimi.
Näin sivistyneissä perheissä.
Sivistyneet perheet ovat niitä missä lapsia ei saada kuriin. Sivistyneen perheen äiti latelee jotain tyhjiä uhkauksia eikä riehuvia lapsia voisi se vähempää kiinnostaa. Sivistyneen kasvatuksen yleistyminen näkyy myös syntyvyysluvuissa, eli kun lasten hankinta tarkoittaa 18 vuoden kaaosta, niin siihen ei hevillä ryhdytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei kyllä remmi ollut yhtään yleistä.
Sen sijaan moni sinnitteli avioliitossa, riitoja oli vanhemmilla. Juopottelua kotona, teinit otti mallia kotoa alkoholin ja tupakan suhteen, eli tekivät samaa kuin vanhempansa.
Edellisen sukupolven sotaraumat vaikuttivat vielä. Tunteita ei juuri näytetty. Häpeää ja noloutta oli kyllä. Vanhemmat eivät jutelleet oikein mitään, lapset oltiin keskenämme.
Ainakin itse olin ahdistunut lapsi ja nuori.
Eikö ollut yleistä? Mielestäni moni kaveri ja sukulainen sai remmiä vielä 90-luvullakin ja tavallisia keskiluokkaisia perheitä oltiin.
Kieroon olisi katsottu ja lasun olisi joku tehnyt, jos olisi myöntänyt jollekulle antavansa lapselleen selkäsau
90-luvulla ei vielä ollut lasuja. Ne tulivat lastensuojelulakiin vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei kyllä remmi ollut yhtään yleistä.
Sen sijaan moni sinnitteli avioliitossa, riitoja oli vanhemmilla. Juopottelua kotona, teinit otti mallia kotoa alkoholin ja tupakan suhteen, eli tekivät samaa kuin vanhempansa.
Edellisen sukupolven sotaraumat vaikuttivat vielä. Tunteita ei juuri näytetty. Häpeää ja noloutta oli kyllä. Vanhemmat eivät jutelleet oikein mitään, lapset oltiin keskenämme.
Ainakin itse olin ahdistunut lapsi ja nuori.
Eikö ollut yleistä? Mielestäni moni kaveri ja sukulainen sai remmiä vielä 90-luvullakin ja tavallisia keskiluokkaisia perheitä oltiin.
Kieroon olisi katsottu ja lasun olisi joku tehnyt, jos olisi myöntänyt jollekulle antavansa lapselleen selkäsau
Ei lasuja oltu vielä keksittykään kuin vasta joskus 2010-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut ruumillista kuritusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei kyllä remmi ollut yhtään yleistä.
Sen sijaan moni sinnitteli avioliitossa, riitoja oli vanhemmilla. Juopottelua kotona, teinit otti mallia kotoa alkoholin ja tupakan suhteen, eli tekivät samaa kuin vanhempansa.
Edellisen sukupolven sotaraumat vaikuttivat vielä. Tunteita ei juuri näytetty. Häpeää ja noloutta oli kyllä. Vanhemmat eivät jutelleet oikein mitään, lapset oltiin keskenämme.
Ainakin itse olin ahdistunut lapsi ja nuori.
Eikö ollut yleistä? Mielestäni moni kaveri ja sukulainen sai remmiä vielä 90-luvullakin ja tavallisia keskiluokkaisia perheitä oltiin.
Kieroon olisi katsottu ja lasun olisi joku tehnyt, jos olisi myöntänyt jollekulle antavansa lapselleen selkäsau
Ei 90 luvulla. Kyllä se oli aika normaali tapa. Jos on ollut fiksut lapset ja aikuiset niin siihenhän ei ole ollut tarvetta. Ei tuolloin eikä ennen sitä. Edelleen älkää sekoittako sitä sekopäiseen hakkaaminseen mitä se ei ome.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyllä aika tunkkaista varsinkin arvojen suhteen. Mistään ei voinut keskustella, "Aina näin on toimittu!" oli vastaus ja sitten hiljeni.
Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin jo vuonna 1984. Äiti tosin yritti tukistaa vielä sen jälkeenkin, mutta olin jo isokokoinen varhaisteini ja uhkasin vetää sitä turpaan. Sen jälkeen alettiin keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä aika tunkkaista varsinkin arvojen suhteen. Mistään ei voinut keskustella, "Aina näin on toimittu!" oli vastaus ja sitten hiljeni.
Eikä ollut, vaan puhe oli vapaata. Wokeja ei ollut jotka nykyään jauhavat "vihapuheesta ja lukemattomista sukupuolista".
Siihen aikaan normaaleissa ydinperheissä oli vakautta, huolenpitoa ja rakkautta joka pysyy. Toki oli epävakaita perheitå mt- ja päihdeongelmineen. Niiden lapsista sitten kasvoi usein epävakaita aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esim. piti aina lautanen syödä tyhjäksi, vaikka ei olisi maistunut yhtään. Siinä sitten itku kurkussa yritin jotain maksanpaloja tms. saada alas, kun vanhemmat ärtyneinä tiuskivat. Vahingossa kaatuneesta maitolasista isä aina huusi. Ylipäätään lasta ei oikein yritetty ymmärtää, vaan tärkeämpää oli saada lapsi toimimaan aikuisen tahdon mukaan. Ei kuunneltu, kun yritti omalla lapsen tavallaan selittää huolenaiheitaan tai miltä tuntui. Jos lapsi suuttui, omaan huoneeseen piti mennä rauhoittumaan yksin ja siellä yksinäisyydessä rauhoitella itseään.
Olin lapsi 70-luvulla ja äiti 90-luvulla. Edes 70-luvulla ei meitä vaadittu syömään lautasta tyhjäksi. Se kyllä vaadittiin, että pitää tietää, syökö vai ei. Ei saanut lastata ruokaa lautasen täydeltä ja sitten nyrpistellä. Saimme kuitenkin syödä tai olla syömättä. Jos ei ruoka kelvannut, söimme voileipää. Ihan tavallisia vanhempia oli 70-luvullakin. He kuuntelivat tenaviaan ja yrittivät parhaansa. Silloin oli tosin vielä ruumiillinen kuritus sallittua, mutta ainakin meillä siihen turvauduttiin harvoin ja se oli jotain ärtyneenä annettua tukkapöllyä, ei remmiä. Kun itse tulin äidiksi, jo luunapitkin olivat täysin sopimattomia. Ruokakulttuurina oli silloin lasten osalta, että maistaa pitää, mutta ei tarvitse syödä, jos ei halua. Lasten kanssa puhuttiin paljon ja rajat ja rakkaus oli yleisin kasvatusmetodi.
"Ei 90 luvulla. Kyllä se oli aika normaali tapa. Jos on ollut fiksut lapset ja aikuiset niin siihenhän ei ole ollut tarvetta. Ei tuolloin eikä ennen sitä. Edelleen älkää sekoittako sitä sekopäiseen hakkaaminseen mitä se ei ome."
Mikä sun mielestä on kurittamisen ja sekopäisen hakkaamisen ero? Mitä nyt itse muistan yksityiskohtia esimurrosikäisenä, mielestäni tapaukset oli ennemminkin murrosikää lähestyvät tytön ikään kuuluvaa normaalia kiukuttelua kuin varsinaista pahaa käytöstä. Ja se kuritus oli sitä, että piti käydä takapuoli paljaana sängyn reunaa vasten ja isä löi kymmenkunta kertaa vyöllä. Sekopäistä hakkaamista?
Vierailija kirjoitti:
Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin jo vuonna 1984. Äiti tosin yritti tukistaa vielä sen jälkeenkin, mutta olin jo isokokoinen varhaisteini ja uhkasin vetää sitä turpaan. Sen jälkeen alettiin keskustelemaan.
Jos keskustelu ei tehoa niin vanhempi on voimaton. Entisaikaan lapsia kuritettiin juuri sen takia, että sillä tavalla saattoi saada lapsen tottelemaan vaikka keskustelu ei auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin jo vuonna 1984. Äiti tosin yritti tukistaa vielä sen jälkeenkin, mutta olin jo isokokoinen varhaisteini ja uhkasin vetää sitä turpaan. Sen jälkeen alettiin keskustelemaan.
Jos keskustelu ei tehoa niin vanhempi on voimaton. Entisaikaan lapsia kuritettiin juuri sen takia, että sillä tavalla saattoi saada lapsen tottelemaan vaikka keskustelu ei auttanut.
Olisin varmaan ollut vaan entistä uhmakkaampi, jos minua olisi kuritettu.
Opettajat olivat auktoriteettejä ja koulussa oli säännöt, joita täytyi noudattaa tai muuten oli pelko rankaisusta.
Vierailija kirjoitti:
"Ei 90 luvulla. Kyllä se oli aika normaali tapa. Jos on ollut fiksut lapset ja aikuiset niin siihenhän ei ole ollut tarvetta. Ei tuolloin eikä ennen sitä. Edelleen älkää sekoittako sitä sekopäiseen hakkaaminseen mitä se ei ome."
Mikä sun mielestä on kurittamisen ja sekopäisen hakkaamisen ero? Mitä nyt itse muistan yksityiskohtia esimurrosikäisenä, mielestäni tapaukset oli ennemminkin murrosikää lähestyvät tytön ikään kuuluvaa normaalia kiukuttelua kuin varsinaista pahaa käytöstä. Ja se kuritus oli sitä, että piti käydä takapuoli paljaana sängyn reunaa vasten ja isä löi kymmenkunta kertaa vyöllä. Sekopäistä hakkaamista?
Tuo oli onneksi harvinaista jo tuolloin. Olen surullinen että jouduit tuota kokemaan.
Eikö ollut yleistä? Mielestäni moni kaveri ja sukulainen sai remmiä vielä 90-luvullakin ja tavallisia keskiluokkaisia perheitä oltiin.