Oliko mielestänne 80/90-luvun kasvatuksessa muuta huonoa kuin ruumillisen kurituksen käyttö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Ruumiillinen kuritus harvinaistui vasta 2000-luvulla lasujärjestelmän myötä.

Kyllä lastensuojelu toimi aiemminkin.

Ei 80-90 -luvuilla lapsia piiskattu kuin poikkeustapauksissa. Ruumiillinen kuritus tuli laittomaksi 1983 muistaakseni ja jo 70-luvulla ainakin edistyneemmät vanhemmat oli lopettaneet fyysiset rangaistukset. Toki, vielä kasarilla tuo laki oli monesti "kuollut kirjain", jos nyt ihan älytöntä hakkaamista ollut. Silti ei se enää normaalia ollut ja esimerkiksi omasta kaveripiiristä kenenkään kotona ei ole ollut mitään ruumiillista kuritusta. Joidenkin luokkakavereiden tiedän saaneensa perinteistä piiskaa, mutta ne oli kouluttamattomia ja nuoria vanhempia, jotka sitä teki. 

Lapsuus oli hyvää. Kasvu tapahtui karsinoissa sukupuolen mukaan, mutta eipä ollut mielenterveysongelmia. Meistä tuli terveempiä aikuisia kuin nykyisistä nuorista, joille tuputetaan käsitystä "voit olla mitä haluat". Teinikin on vielä lapsi ja on turvallista kasvaa selkeässä lokerossa vailla vaihtoehtoja. Koska tästä aletaan puhua, että mitä enemmän sekoillaan mm. sukupuolen kanssa, sitä enemmän mielenterveys on porukalla hajalla. Näillä on selkeä yhteys. Nuoret, joilla on perinteiset arvot, on terveempiä kuin taas järjestäin nämä "progressiiviset" velloo mielenterveysongelmissaan tai ainakin ovat wannabe-sairastuneita, jotka vellovat omassa kuplassaan. Surullista on, että puhutaan nuorten naisten tulemisesta yhteiskunnassa näkyville. Eipä siltä näytä, koska nuoret naiset, usein älykkäät, on niin pahasti sekaisin, ettei niistä ole mihinkään aikuisenakaan tätä vauhtia. Sairaseläkekamaa osa.

Vierailija kirjoitti:

Oli huonoa, on nytkin. Esimerkki: kiusaajilla oli vapaampaa, kun taas nykyään k-marketissa ei saa kiusata. 

Jippii kiusatuille?

Opetettiin kääntämään poskea, kun kiusattiin. Opetettiin, ettei haittaa vaikka yksin jäisi . Eihän kiusaamiseksi edes itse lapsi välttämättä myöntänyt sitä kaikkea, mitä kiusaamiseksi jo nykyään luokitellaan. Eihän sitä kaikkea aikuisille kerrottu, mitä tuli koettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä esim. piti aina lautanen syödä tyhjäksi, vaikka ei olisi maistunut yhtään. Siinä sitten itku kurkussa yritin jotain maksanpaloja tms. saada alas, kun vanhemmat ärtyneinä tiuskivat. Vahingossa kaatuneesta maitolasista isä aina huusi. Ylipäätään lasta ei oikein yritetty ymmärtää, vaan tärkeämpää oli saada lapsi toimimaan aikuisen tahdon mukaan. Ei kuunneltu, kun yritti omalla lapsen tavallaan selittää huolenaiheitaan tai miltä tuntui. Jos lapsi suuttui, omaan huoneeseen piti mennä rauhoittumaan yksin ja siellä yksinäisyydessä rauhoitella itseään.

Olin lapsi 70-luvulla ja äiti 90-luvulla. Edes 70-luvulla ei meitä vaadittu syömään lautasta tyhjäksi. Se kyllä vaadittiin, että pitää tietää, syökö vai ei. Ei saanut lastata ruokaa lautasen täydeltä ja sitten nyrpistellä. Saimme kuitenkin syödä tai olla syömättä. Jos ei ruoka kelvannut, söimme voileipää.

Varmasti tässä on ollut paljon perhekohtaisia eroja niin kuin muussakin. Mutta mitä olen ikäisteni ihmisten kanssa puhunut, niin en ole todellakaan ainoa, jonka on pitänyt syödä lautanen aina tyhjäksi, enkä minä sitä itse päättänyt, miten paljon mitäkin lautaselle laitettiin. Kyllä omatkin vanhempani sitten myöhemmin lievensivät linjaansa tuohon maistamiseen pienimmän sisarukseni kanssa, mutta se olikin jo 2000-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku mainitsikin, se nöyryytys. Jotkut aikuiset naureskeli ivallisesti lapsille, erityisesti miehet. Jos lapsi itki aikuisten mielestä muka jostain turhasta syystä, naurettiin. Muistan yhä, miten yritti selittää jotain, ei osannut pukea sanoiksi mikä on huonosti, aikuiset nauroi, ja posket helotti punaisina häpeästä. Niin, häpeä. "Häpiä!", huudettiin kotona. Aina piti hävetä kaikkea. "Pennut turvat kiinni, kun aikuiset puhuu!" Aina oltiin pentuja, kakaroita tai penikoita.

Aikuisillekin (muille kuin omille lapsille) vielä muutama vuosi sitten tuohon aikaan vanhempana olevat ovat sanoittaneet, että pitäisi hävetä. Eihän asioita tarvitse sanoittaa sellaisille, jotka ne asiat tunnistaa ok. Vääristyy vielä syyllisyys asiat, kun väärässä kohtaa sanoittaja käskyttää häpeämään

Kaikkia lakeja ei tarvitse noudattaa.

Allekirjoitan täysin täällä jo mainitun nöyryytysmentaliteetin joka näkyi silloin, kun piti opetella jokin uusi taito, tai suorittaa jokin askare jota ei vielä kunnolla hallinnut. Jos jokin tehtäväksi annettu asia ei kunnolla onnistunut siksi ettei osannut, vanhemmat/aikuiset saattoivat pilkata avoimesti. Kyseessä on lapsi, joka vasta opettelee asioita! Eikä auttanut jos sanoi, että ei halua tehdä kyseistä asiaa koska ei ole varma osaamisestaan - vastauksena oli usein pilkkaa. 

Yritä siinä sitten oppia. 

 

Toinen asia jonka muistan, oli se, että työ oli vanhempien prioriteettilistan kärjessä. Vanhempamme tuntuivat ajattelevan, että lasten tehtävä oli joustaa töiden takia eikä päinvastoin.  Ja loma-aikoinakin piti hirveästi ottaa kaikenlaista projektia kotona. Ei voinut vain nauttia lomasta ja viettää kiireetöntä aikaa perheenä. Minusta tuntuu, että tässä asiassa asenteet ovat muuttuneet, ja vanhemmat oikeasti haluavat viettää aikaa lastensa kanssa ja panostavat siihen. 

Remmin käytön vähentäminen johti siihen, että nykylapset ryöstävät ihmisiä kaduilla. Onko se hyvää kasvattamista tai ei on eriasia. Pahiten huonoon käytökseen on vaikuttanut kuitenkin lapsilta puuttuva isä,eli auktoriteetti ja yksinhuoltaja perheissä tuo huonokäytöksisyys korostuu ja näkyy kaikkein parhaiten. Yksinhuoltaja perheiden lapset eivät osaa kunnioittaa mitään,eikä ketään. Heille varastelu ja muu huonokäytöksisyys on aivan luontaista.

Vierailija kirjoitti:

"Ei 90 luvulla. Kyllä se oli aika normaali tapa. Jos on ollut fiksut lapset ja aikuiset niin siihenhän ei ole ollut tarvetta. Ei tuolloin eikä ennen sitä. Edelleen älkää sekoittako sitä sekopäiseen hakkaaminseen mitä se ei ome."

Mikä sun mielestä on kurittamisen ja sekopäisen hakkaamisen ero? Mitä nyt itse muistan yksityiskohtia esimurrosikäisenä, mielestäni tapaukset oli ennemminkin murrosikää lähestyvät tytön ikään kuuluvaa normaalia kiukuttelua kuin varsinaista pahaa käytöstä. Ja se kuritus oli sitä, että piti käydä takapuoli paljaana sängyn reunaa vasten ja isä löi kymmenkunta kertaa vyöllä. Sekopäistä hakkaamista?

No tuotahan se remmin saaminen käytännössä oli, ei tuo siihen aikaan verrattuna kuulosta erityisen sekopäiseltä. Nykytään tietysti olisi ihan hullua, jos joku tekisi noin.

Minä muistelen niin, että meillä remmin idea oli toimia pelotteena ja sitä käytettiin todella harvoin. Yleensä viittaus siihen, mitä tapahtuisi seuraavaksi, tehosi.

Vierailija kirjoitti:

Terveet arvot olivat. Homoilu ei ollut vallassa ja naiseksi itsensä kuvittelevat mielisairaat miehet olivat ns ristiinpukeutujia. Kukaan ei väittänyt niiden olevan oikeita naisia.

Homoteltiin kiusaten sellaisia, jotka ei edes sellaisia ole olleet silloin, eikä sen jälkeenkään. Ei nähtävästi koululaiset ymmärtäneet, mitä se sana tarkoittaa

Vierailija kirjoitti:

Ei 80-90 -luvuilla lapsia piiskattu kuin poikkeustapauksissa. Ruumiillinen kuritus tuli laittomaksi 1983 muistaakseni ja jo 70-luvulla ainakin edistyneemmät vanhemmat oli lopettaneet fyysiset rangaistukset. Toki, vielä kasarilla tuo laki oli monesti "kuollut kirjain", jos nyt ihan älytöntä hakkaamista ollut. Silti ei se enää normaalia ollut ja esimerkiksi omasta kaveripiiristä kenenkään kotona ei ole ollut mitään ruumiillista kuritusta. Joidenkin luokkakavereiden tiedän saaneensa perinteistä piiskaa, mutta ne oli kouluttamattomia ja nuoria vanhempia, jotka sitä teki. 

Lapsuus oli hyvää. Kasvu tapahtui karsinoissa sukupuolen mukaan, mutta eipä ollut mielenterveysongelmia. Meistä tuli terveempiä aikuisia kuin nykyisistä nuorista, joille tuputetaan käsitystä "voit olla mitä haluat". Teinikin on vielä lapsi ja on turvallista kasvaa selkeässä lokerossa vailla vaihtoehtoja. Koska tästä aletaan puhua, että mitä enemmän sekoillaan mm. sukupuole

Täyttä asiaa kommenttisi oli alusta loppuun. Nykypäivänä , onneksi vain yhteiskunnan laitamilla, on vanhempia joiden sekoilu aiheuttaa merkittävän riskin lapsien mielenterveydelle. Siksi lasut ovat hyvä muutos aiempaan.

Puhutte koulukiusaamisesta ikäänkuin sillä olisi jotain merkitystä enää kouluaikojen jälkeiseen elämään. Naurettavaa. Ikäänkuin aikuinen ihminen itkisi lopun ikäänsä kun koulussa joku vähän veti letistä tai hieman tönäisi portaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Remmin käytön vähentäminen johti siihen, että nykylapset ryöstävät ihmisiä kaduilla. Onko se hyvää kasvattamista tai ei on eriasia. Pahiten huonoon käytökseen on vaikuttanut kuitenkin lapsilta puuttuva isä,eli auktoriteetti ja yksinhuoltaja perheissä tuo huonokäytöksisyys korostuu ja näkyy kaikkein parhaiten. Yksinhuoltaja perheiden lapset eivät osaa kunnioittaa mitään,eikä ketään. Heille varastelu ja muu huonokäytöksisyys on aivan luontaista.

Eroperheissä lasten ongelmaisuus on korkeampaa nykyäänkin valitettavasti. Ihmiset eroavat nykyään niin heppoisesti. Ei kanneta vastuuta, edes lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Ruumiillinen kuritus harvinaistui vasta 2000-luvulla lasujärjestelmän myötä.

Kyllä lastensuojelu toimi aiemminkin.

Jollakin tavalla tieto lasten kaltoinkohtelust on kulkenut aiemminkin. Ensimmäinen lastensuojelulaki tuli Suomeen jo joskus 1930-luvulla. Silloin jo oli sääntönä, että muksut viedään, jos heitä ei kotona hoideta kunnolla. 

 

Mielestäni nykyään suhtaudutaan eri tavalla lasten ruumiilliseen koskemattomuuteen. 

Omassa lapsuudessa 80-luvun lopulla ja 90-luvulla oli tavallista pakottaa lapsi esim. istumaan vieraan aikuisen sylissä. Vanhemmat saattoivat sanoa, että annapa tuollekin tädille/sedälle pusu poskelle ja sitten piti pussata vaikka ei olisi halunnut. Lapsia saateltiin nostella pyytämättä ilmaan muiden kuin perheenjäsenten toimesta jne. Olin hyvin ujo lapsi, ja inhosin kun joku muu aikuinen kuin vanhempani koski minuun, ja poskelle pussaaminen hirvitti minua. Jos kieltäytyi, vanhemmat närkästyivät ja syyttivät huonotapaiseksi. Mutta kuinka moni aikuinen haluaisi käskystä halailla ja pussailla vieraita ihmisiä, tai tykkäisi siitä, että heihin yhtäkkiä pyytämättä tartutaan? 

En ole enää onneksi törmännyt tähän. 

 

Lapset kasvatettiin niin että heidän piti olla hiljaa ja poissa silmistä. Ei saanut pitää meteliä itsestään. Hyvä lapsi oli hiljainen lapsi. Toisaalta lapsella oli paljon vapauksia, vietin ison osan lapsuutta ulkona metsässä leikkien. aikuiset olivat tyytyväisiä kun lapset oli poissa nurkista. 

Lapsena ja nuorena muistan häpäisystä puhumisen. Häpeällä kasvatettu lapsi pelkäsi jatkuvasti häpäisyä, että olisi siis muiden silmissä häväisty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Ruumiillinen kuritus harvinaistui vasta 2000-luvulla lasujärjestelmän myötä.

Kyllä lastensuojelu toimi aiemminkin.

Jollakin tavalla tieto lasten kaltoinkohtelust on kulkenut aiemminkin. Ensimmäinen lastensuojelulaki tuli Suomeen jo joskus 1930-luvulla. Silloin jo oli sääntönä, että muksut viedään, jos heitä ei kotona hoideta kunnolla. 

1930-luvulla ihan tuomioistuinkin saattoi tuomita lapsen saamaan remmiä sellaisessa tilanteessa, missä aikuiselle olisi annettu sakot. Silloin ajateltiin, että ihmisen ei pidä päästä rikoksista kuin koira veräjästä vaikka onkin alaikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Ruumiillinen kuritus harvinaistui vasta 2000-luvulla lasujärjestelmän myötä.

Kyllä lastensuojelu toimi aiemminkin.

Jollakin tavalla tieto lasten kaltoinkohtelust on kulkenut aiemminkin. Ensimmäinen lastensuojelulaki tuli Suomeen jo joskus 1930-luvulla. Silloin jo oli sääntönä, että muksut viedään, jos heitä ei kotona hoideta kunnolla. 

 

 

Niin pitäisi nykyäänkin tehdä aina automaattisesti, että valtion tukien varassa olevilta vietäisiin automaattisesti lapset pois sillä perusteella ettei vanhemmilla ole kykyä edes itsensä elättämiseen eikä kykene huolehtimaan edes itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Ruumiillinen kuritus harvinaistui vasta 2000-luvulla lasujärjestelmän myötä.

Kyllä lastensuojelu toimi aiemminkin.

Jollakin tavalla tieto lasten kaltoinkohtelust on kulkenut aiemminkin. Ensimmäinen lastensuojelulaki tuli Suomeen jo joskus 1930-luvulla. Silloin jo oli sääntönä, että muksut viedään, jos heitä ei kotona hoideta kunnolla. 

1930-luvulla ihan tuomioistuinkin saattoi tuomita lapsen saamaan remmiä sellaisessa tilanteessa, missä aikuiselle olisi annettu sakot. Silloin ajateltiin, että ihmisen ei pidä päästä rikoksista kuin koira veräjästä vaikka onkin a

Sellainen ero varmaan on, että jos 80-90-luvulla opettaja sanoi vanhemmille, että lapsi oli käyttäytynyt koulussa huonosti, opettajan sanaa uskottiin ja lapsi sai kotona remmistä. Nykyään jos opettaja sanoisi noin, vanhemmat hyökkäisi opettajaa vastaan ja asettuisi lapsen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Ruumiillinen kuritus harvinaistui vasta 2000-luvulla lasujärjestelmän myötä.

Kyllä lastensuojelu toimi aiemminkin.

Jollakin tavalla tieto lasten kaltoinkohtelust on kulkenut aiemminkin. Ensimmäinen lastensuojelulaki tuli Suomeen jo joskus 1930-luvulla. Silloin jo oli sääntönä, että muksut viedään, jos heitä ei kotona hoideta kunnolla. 

 

 

Niin pitäisi nykyäänkin tehdä aina automaattisesti, että valtion tukien varassa olevilta vietäisiin automaattisesti lapset pois sillä perusteella ettei vanhemmilla ole kykyä edes itsensä elättäm

Ennen huostaanotto oli halpaa. Nykyään lastenkotipaikka maksaa satoja euroja vuorokaudessa.