Oliko mielestänne 80/90-luvun kasvatuksessa muuta huonoa kuin ruumillisen kurituksen käyttö?

Oli paljonkin huonoa. Vanhempien näkökulmasta oli varmaankin helppoa, kun ei lasten kanssa tarvinnut olla. Kunhan niille annettiin ruokaa ja vaatetta, niin muuten saivat pärjätä itsekseen. Lasten huolia ei kuunneltu. Vanhemmat tekivät vain omia juttujaan eikä lasten asioista oltu kiinnostuneita. Ei hellyyttä, mutta torumista ja arvostelua ulkonäöstä lähtien. Lapsen negatiiviset tunteenosoitukset ja positiivisetkin, ei esim. saanut innostua liikaa, oli kielletty. 

Sääntöjä oli vaikka kuinka, enkä tänä päivänäkään näe kaikkien järkevyyttä. Lapsen mielipiteellä ei ollut merkitystä ja esimerkiksi vanhempien meluisat illanistujaiset piti vaan sietää, vaikka ei saanut unta, koska kaikkea lapsen sanomaa vähäteltiin. Lapselle naureskelu ja pilkkaaminen oli yleistä. Näin ainakin meidän perheen kasarilapsuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Remmin käytön vähentäminen johti siihen, että nykylapset ryöstävät ihmisiä kaduilla. Onko se hyvää kasvattamista tai ei on eriasia. Pahiten huonoon käytökseen on vaikuttanut kuitenkin lapsilta puuttuva isä,eli auktoriteetti ja yksinhuoltaja perheissä tuo huonokäytöksisyys korostuu ja näkyy kaikkein parhaiten. Yksinhuoltaja perheiden lapset eivät osaa kunnioittaa mitään,eikä ketään. Heille varastelu ja muu huonokäytöksisyys on aivan luontaista.

Liikoja yleistämisiäkin kannattaa välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmin käytön vähentäminen johti siihen, että nykylapset ryöstävät ihmisiä kaduilla. Onko se hyvää kasvattamista tai ei on eriasia. Pahiten huonoon käytökseen on vaikuttanut kuitenkin lapsilta puuttuva isä,eli auktoriteetti ja yksinhuoltaja perheissä tuo huonokäytöksisyys korostuu ja näkyy kaikkein parhaiten. Yksinhuoltaja perheiden lapset eivät osaa kunnioittaa mitään,eikä ketään. Heille varastelu ja muu huonokäytöksisyys on aivan luontaista.

Eroperheissä lasten ongelmaisuus on korkeampaa nykyäänkin valitettavasti. Ihmiset eroavat nykyään niin heppoisesti. Ei kanneta vastuuta, edes lapsista.

Suurin syy nykypäivänä eroihin on naisten toksisuus ja petollisuus. Miehen on vaikea olla parisuhteessa jossa toiseen osapuoleen ei voi,eikä saa luottaa vaan on jatkuvasti varpaillaan.

Kouluissa kiusaamista ei tunnistettu, saati sukupuolista häirintää tai ahdistelua. Olin ylä-asteella, jossa pojat hyvin brutaalisti saattoivat kopeloida käytävillä tyttöjen rintoja ja jalkoväliä, ja jutut olivat samaa luokkaa.

Jos opettajalle yritti kertoa, että pojat kopeloivat, opettaja saattoi kuitata asian korkeintaan: "Rakkaudesta se hevonenkin potkii". Tämä tuntui aivan hirveältä, kun oikeasti oli hätää kärsimässä. Yksi tyttö oli koulun jälkeen poikajoukon toimesta ahdistettu porraskuiluun ja joutunut sellaisen kourinnan kohteeksi, että vaatteet olivat revenneet. Tämä oli poikien keino häpäistä ja alistaa tytöt.

Raahaatteko nykyään lapset mukaan kaikenlaisilla tuttava- ja sukulaisvierailulle? Noita oli meillä kyllästymiseen asti. Ja jos ei ollut erityisen tuttuja minulle, oli ne aika tuskaa, kun en mikään kovin sosiaalinen tapaus ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmin käytön vähentäminen johti siihen, että nykylapset ryöstävät ihmisiä kaduilla. Onko se hyvää kasvattamista tai ei on eriasia. Pahiten huonoon käytökseen on vaikuttanut kuitenkin lapsilta puuttuva isä,eli auktoriteetti ja yksinhuoltaja perheissä tuo huonokäytöksisyys korostuu ja näkyy kaikkein parhaiten. Yksinhuoltaja perheiden lapset eivät osaa kunnioittaa mitään,eikä ketään. Heille varastelu ja muu huonokäytöksisyys on aivan luontaista.

Liikoja yleistämisiäkin kannattaa välttää.

Totta. Tässä esimerkiksi yleistäminen johtaa siihen, että 90% pilaa sen lopun 10% hyvän maineen.

Vierailija kirjoitti:

Puhutte koulukiusaamisesta ikäänkuin sillä olisi jotain merkitystä enää kouluaikojen jälkeiseen elämään. Naurettavaa. Ikäänkuin aikuinen ihminen itkisi lopun ikäänsä kun koulussa joku vähän veti letistä tai hieman tönäisi portaissa. 

Traumamuistot voi syöpyä kehoon ja mieleen. Aikuisena asiat voi tietenkin ajatuksissa käsitellä, antaa anteeksi. Joku asia voi siltikin tuoda traumatriggerinä vanhat muistot muistin pohjalta mieleen ja kehon oireeksi astikin, vaikka sitä ei haluaisi. Kyse ei ole itkemisestä. (Mikä vaikutus sitten silläkin on, mikäli on kiusaamiseen lisäksi kokenut muuta traumatisoivaa eli olisiko pelkät kiusaamis kokemukset kuitenkaan niin voimakasta oirehdintaa aiheuttava tekijä)

Ei tuolloin enää kuritusta ollut. Ainakaan paljon, luulen.

Tosin musta tuntuu, että olen pumpulissa kasvanut. En mä ole tiennyt maailman pahuudesta näköjään mitään. Äiti ja ja isä olivat hyviä, rakastavia vanhempia. Olen ollut onnellinen ja lapsuus oli ihana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmin käytön vähentäminen johti siihen, että nykylapset ryöstävät ihmisiä kaduilla. Onko se hyvää kasvattamista tai ei on eriasia. Pahiten huonoon käytökseen on vaikuttanut kuitenkin lapsilta puuttuva isä,eli auktoriteetti ja yksinhuoltaja perheissä tuo huonokäytöksisyys korostuu ja näkyy kaikkein parhaiten. Yksinhuoltaja perheiden lapset eivät osaa kunnioittaa mitään,eikä ketään. Heille varastelu ja muu huonokäytöksisyys on aivan luontaista.

Eroperheissä lasten ongelmaisuus on korkeampaa nykyäänkin valitettavasti. Ihmiset eroavat nykyään niin heppoisesti. Ei kanneta vastuuta, edes lapsista.

Suurin syy nykypäivänä eroihin on naisten toksisuus ja petollisuus. Miehen on vaikea olla parisuhteessa jossa toiseen osapuoleen ei voi,eikä saa luottaa vaan on jatkuvasti varpaillaan.

Ei ole sukupuolisidonnaista tuo. Mutta siis syy on monesti epävakaudessa johon netti ja some kannustaa.

Vanhempia ja opettajia varmaan toteltiin yleisesti paremmin kuin nykyään. Toki oli niitä, jotka ei totelleet ketään, mutta ei ns. kiltit oppilaat kyseenalaistaneet opettajaa.

Jotkut suosivat vapaata kasvatusta 80-90 -luvullakin, mutta aika monessa perheessä oli kuri. Itse en koskaan saanut remmiä, mutta tukkapöllyä ja luunappeja pienenä kyllä, jos olin tehnyt jotain tosi rumaa.

Elo oli aika vapaata. Ulkona saatiin olla aamusta iltaan keskenään, uimassa ilman valvontaa jne. Kotiin tultiin illalla, kun kutsuttiin, kännyköitä ei ollut.

Koulukiusaamista oli, ja se oli näkyvää haukkumista, porukasta ulos jättämistä jne. Nykyäänhän kiusaaminen tapahtuu netissä, eikä ole hävinnyt yhtään mihinkään, on vain muuttanut muotoaan.

Vierailija kirjoitti:

Isäni "kasvatusmenetrlmä" oli jatkuva arvostelu. 

Bekant, varför man försökte med en annan infallsvinkel. Resultatet verkar vara helt bra.

Det som harmade farsan överlägset mest, var tiden då man förtjänade mera än han och då hade han en helt okej position inom traditionell industri.

Ai niin, lisäisin vielä sen, että kun oli erityisluokat (esim. tarkkis), niin tavallisissa luokissa oli parempi työrauha. Nykyään sitä ei ole, koska inkluusio.

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvuilla ruumiillinen kuritus oli laitonta, lukuun ottamatta ihan kasarin alkua. 

Itselläni oli lapset pieniä -70 ja -80 luvuilla, eikä ruumiillista kuritusta käytetty enää. Meidän perheessä ei ole koskaan, ei yhtään kertaa kuritettu lapsia fyysisesti. 

Enkä kyllä itsekään ole koskaan saanut selkääni vaikka olen syntynyt -50 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa kiusaamista ei tunnistettu, saati sukupuolista häirintää tai ahdistelua. Olin ylä-asteella, jossa pojat hyvin brutaalisti saattoivat kopeloida käytävillä tyttöjen rintoja ja jalkoväliä, ja jutut olivat samaa luokkaa.

Jos opettajalle yritti kertoa, että pojat kopeloivat, opettaja saattoi kuitata asian korkeintaan: "Rakkaudesta se hevonenkin potkii". Tämä tuntui aivan hirveältä, kun oikeasti oli hätää kärsimässä. Yksi tyttö oli koulun jälkeen poikajoukon toimesta ahdistettu porraskuiluun ja joutunut sellaisen kourinnan kohteeksi, että vaatteet olivat revenneet. Tämä oli poikien keino häpäistä ja alistaa tytöt.

Orkar inte läsa din långa jeremiad men hur många barn har du idag?

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, lisäisin vielä sen, että kun oli erityisluokat (esim. tarkkis), niin tavallisissa luokissa oli parempi työrauha. Nykyään sitä ei ole, koska inkluusio.

Samaa mieltä. Käytöshäiriöihin ei puututa ja inkluusiota ajavat ovat itse usein elämässään todella häiriöisiä.

Onpa omituista, en tunnista yhtään näiden kommenttien sisällöstä. Itse kasvatin neljä lastani 80 ja 90 luvuilla, enkä koskaan tarvinnut käyttänyt vähäisintäkään ruumiillista nuhtelua. Vain rajat ja rakkautta ja fiksuja heistä kasvoi. 

Oli. Meillä oli kyllä ruumiillista kuritusta, esim tukistamista ja poskelle läpsäisemistä. Sellaista en tekisi ikinä omalle lapselleni. 

Muita hämäriä tapoja:

- Mielenterveysvaivoja ei otettu vakavasti vaan niitä yritettiin peitellä. Pikkusiskoni oli masentunut varhaisteini, ei saanut apua vaan jätettiin oman onnensa nojaan. Hänestä kasvoi hiukan erikoinen ja hänessä on paljon patoutunutta vihaa. 

- Ei saanut olla surullinen ja itkeä. Aina sanottiin että älä itke eihän tässä mitään hätää ole. Äkkiä piti saada vaan itkut ja vihat pois eikä niitä saanut käsitellä rauhassa. Varsinkaan pojat eivät saaneet itkeä. 

- Vanhemmat olivat vanhempia eivätkä kavereita. Heille ei pystynyt puhumaan mistään. Olisin kaivannut aikuista ihmistä jolle olisin pystynyt puhumaan avoimesti mistä vaan

- Vanhemmat eivät juuri kertoneet omista taustoistaan ja lapsuudestaan

Toivottavasti nykyään on asiat paremmin. Yritän itse olla omalle lapselleni parempi vanhempi kuin omani olivat. 

Vierailija kirjoitti:

En saanut remmiä. Ennemminkin vallalla oli vapaa kasvatus, eli 60-luvun hippisukupolvi ei kasvattanut laisinkaan. Serkkupoika kaatoi tahallaan maitopurkin pöydälle. Mummo hermostui, mutta täti vain sanoi, että maidon leviämisen katselu lisää taiteellista silmää.

Minäkin sain olla 15-vuotiaana koko kesän yksin kotona, kun äiti oli siskon kanssa mökillä ja minä kesätöissä yksin kotona. Kavereiden kanssa ostettiin kaljaa kaupasta ja ryypättiin koko kesä. Ei mahtaisi onnistua nykyaikana.

Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä koko sukusi on vain hulluja?

Vierailija kirjoitti:

Oli. Meillä oli kyllä ruumiillista kuritusta, esim tukistamista ja poskelle läpsäisemistä. Sellaista en tekisi ikinä omalle lapselleni. 

Muita hämäriä tapoja:

- Mielenterveysvaivoja ei otettu vakavasti vaan niitä yritettiin peitellä. Pikkusiskoni oli masentunut varhaisteini, ei saanut apua vaan jätettiin oman onnensa nojaan. Hänestä kasvoi hiukan erikoinen ja hänessä on paljon patoutunutta vihaa. 

- Ei saanut olla surullinen ja itkeä. Aina sanottiin että älä itke eihän tässä mitään hätää ole. Äkkiä piti saada vaan itkut ja vihat pois eikä niitä saanut käsitellä rauhassa. Varsinkaan pojat eivät saaneet itkeä. 

- Vanhemmat olivat vanhempia eivätkä kavereita. Heille ei pystynyt puhumaan mistään. Olisin kaivannut aikuista ihmistä jolle olisin pystynyt puhumaan avoimesti mistä vaan

- Vanhemmat eivät juuri kertoneet omista taustoistaan ja lapsuudestaan

 

Toi

Kyllä. Mutta on vieläkin todella huonoja ja epävakaita vanhempia joiden todellakaan ei pitäisi sellaisia olla. Sääli heidän lapsiaan.

Lapset meni siinä sivussa. Aikuiset joi ja juhli viikonloppuna ihan tavallisissa perheissä. Lapset nukahti sinne tänne. Eikä ollut kyse mistään alkoholistiperheistä.