Mikä on lapsen kannalta parasta siinä, että äiti on pitkään kotiäitinä?

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko kysymys koti-isää, kun äiti -ihminen  on se työssäkäyvä uraohjus?

Koti-isä on aviovelvollisuuttaan välttelevä ja lapsissa parasitoiva kuhnuri, joka riistää naiselta tämän seksuaalisuuden (äitiys). Ei jatkoon, koskaan. Hyi helvetti

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkälaisissa tarhoissa osan lapset tai ovat olleet, mutta meidän vajaa 3v ei ole tullut ikinä purtuna, itkuisena tai mustelmilla kotiin päiväkodista. Lisäksi meidän lapsen ryhmässä on 3 aikuista ja 10 lasta, joten lapsia ehditään pitämään sylissä, käyttää potalla ja lohduttaa tarvittaessa. 

Eläintarhoissa vai mistä tarhoista kerrot?

Riippuu ihan äidistä ja mittarista,että mitä hyötyä ja haittaa asiasta on

Mutta lähtökohtaisesti ihminen on nisäkäs ja nisäkkäillä emo on erikoistunut poikasen hoivaamiseen (ihmisillä, apinoilla ym. 1kpl). Tutkimusten mukaan lapsena superrakastetuista tulee aikuisena supermenestyjiä, kun ei jäädä junnaamaan lapsuusajan puutteiden käsittelyyn. 

Who suosittelee imetyksen jatkamista 2v asti ja lapsen luontainen vieroittumisikä eli se kun lapsi omantahtisesti alkaa tekemään pesäeroa äitiin on n. 5v. Siitä voi päätellä jotakin, mikä olisi sopiva ikä päikylle.

Mitä taas näihin juttuihin, että oppiiko lapsi esim. Lukemaan ja derivoimaan äidin kanssa. Niin lapsi on luonnollisesti telepaattinen jo vauvana (kohdussakin), eli periaatteessa verbaalista vuorovaikutusta tarvitaan äidin ja lapsen välillä hyvin vähän. Se kuuluu ennemminkin yhteiskunnan palvelemiseen opettaa lapselle tätä ja muita kapitalistisia intressejä, jotka tekevät tästä paremman orjan. Itse näen asian niin, että lapselle kannattaa opettaa välttämättömyydet, mutta lajikehityksen kannalta näistä ei kannata tehdä elämän keskipistettä. 

Kotiopetuksessa saavutetaan myös toisinaan poikkeuksellisen huippuhyviä tuloksia merkittävästi pienemmillä (ajallisilla) panostuksilla, joka johtuu siitä, että hälyä ja huomiota ei jakaannu miljoonaan eri asiaan toisin kuin peruskoulussa.

Sosiaalinen kehitys on sitten toinen juttu. Sitä voi miettiä siltäkin kannalta, haluaako sosiaalistaa lapsen laitosmaisesti ikätasoltaan homogeenisiin ryhmiin vai antaa tämän rakentaa sosiaalinen verkostonsa orgaanisesti. Lähtökohtaisesti toisen lapsen seura on lapselle kehitystä hidastavaa vs. Vanhempi lapsi tai aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti käynyt lapsellekin tylsäksi. Herätys ja aamupala, hiekkalaatikolle, lounaalle ja nukkumaan, iltapäivällä taas samalle hiekkalaatikolle, ruokaa ja leikkiä sisällä, iltapala ja nukkumaan. Veikkaan, että äidin naama ja leikit olisi jossain vaiheessa kyllästyttäneet. 

Miksi kukaan kotiäiti noin tylsää elämää viettäisi ja tarjoaisi lapselleen. Perusrutiinit pitää tietysti olla. Mutta näiden  lisäksi meillä käytiin kerhoissa, lapsille sopivissa harrastuksissa, liikuntapuistoissa, musisoitiin, askarreltiin, tehtiin puuhakirjoja, luettiin kirjoja, leivottiin jne. Kesällä oltiin mökillä ja reissattiin ulkomailla. Lapsella oli sisarus puenellä ikäerolka. Tavattiin myös muita lapsia ja äitejä paljon.

Sama - perusrutiinit toki mutta paljon kaikkea samanlaista puuhaa mitä mainiset. Olin onnekas, että kymmenen vuoden kotiäitiyden aikana oli useita äitikavereita lapsineen naapurissaja järjestettiin kaikenlaista kivaa yhdessä: mm. laskiaiskekkerit, virpomiset, vappujuhlat, pikkujoulut ja yksi äiti piti muskaria lapsille. Näin 15 v myöhemmin sekä äidit että lapset muistelevat onnellisina hyviä lapsuusvuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkälaisissa tarhoissa osan lapset tai ovat olleet, mutta meidän vajaa 3v ei ole tullut ikinä purtuna, itkuisena tai mustelmilla kotiin päiväkodista. Lisäksi meidän lapsen ryhmässä on 3 aikuista ja 10 lasta, joten lapsia ehditään pitämään sylissä, käyttää potalla ja lohduttaa tarvittaessa. 

Eläintarhoissa vai mistä tarhoista kerrot?

Niinpä, mietipä sitä

Säästyy rahaa päivähoitomaksuista, sekä terveyskeskuskäynneistä (vähemmän flunssia jne.).

Lapsi saa kehittyä siinä ympäristössä, johon alunperin syntyikin.

Nukkumisrytmi saa olla luontainen. Ei pakollisia iltapäiväpäikkäreitä tiettyyn aikaan.

Vanhemmalta voi oppia paljon ja se on yksilöopetusta. Päiväkodissa ei sellaista ole.

Siivoaminen, ruoanlaitto, kaupassa käynti... kehitystason mukaisesti tietenkin.

Aluksi legot laatikkoon siitä se siisteys lähtee...

Liikenteessä liikkuminen leikkipaikalle mennessä, katsellaan ja opitaan yhdessä.

Sama kauppaan mennessä. Ostolistan laatiminen jne.

Lopultahan on omasta osaamisesta ja elämästä kiinni, mitä voi opettaa.

Kotivanhemmuuden taloudellinen turva on hanurista ja tarvitsisi kehittämistä.

Se on sitten se kääntöpuoli ainakin tällä hetkellä.

Järjestelmähän tarvitsee uskollisia napinpainajia, jotka ovat riittävän tyhmiä hyväksymään palkanalennukset.

Juuri näitähän päiväkodissa tuotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti käynyt lapsellekin tylsäksi. Herätys ja aamupala, hiekkalaatikolle, lounaalle ja nukkumaan, iltapäivällä taas samalle hiekkalaatikolle, ruokaa ja leikkiä sisällä, iltapala ja nukkumaan. Veikkaan, että äidin naama ja leikit olisi jossain vaiheessa kyllästyttäneet. 

Miksi kukaan kotiäiti noin tylsää elämää viettäisi ja tarjoaisi lapselleen. Perusrutiinit pitää tietysti olla. Mutta näiden  lisäksi meillä käytiin kerhoissa, lapsille sopivissa harrastuksissa, liikuntapuistoissa, musisoitiin, askarreltiin, tehtiin puuhakirjoja, luettiin kirjoja, leivottiin jne. Kesällä oltiin mökillä ja reissattiin ulkomailla. Lapsella oli sisarus puenellä ikäerolka. Tavattiin myös muita lapsia ja äitejä paljon.

Sama - perusrutiinit toki mutta paljon kaikkea samanlaista puuhaa mitä mainiset. Olin onnekas, että kymmenen vuoden kotiäitiyden aikana oli useita äitikavereita lapsineen naapurissaja järjestettiin kaikenlaista kivaa yhdessä: mm. laskiaiskekkerit, virpomiset, vappujuhlat, pikkujoulut ja yksi äiti piti muskaria lapsille. Näin 15 v myöhemmin sekä äidit että lapset muistelevat onnellisina hyviä lapsuusvuosia.

Ainakin meidän lapsen päiväkodissa järjestetään täysin samoja juhlia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti käynyt lapsellekin tylsäksi. Herätys ja aamupala, hiekkalaatikolle, lounaalle ja nukkumaan, iltapäivällä taas samalle hiekkalaatikolle, ruokaa ja leikkiä sisällä, iltapala ja nukkumaan. Veikkaan, että äidin naama ja leikit olisi jossain vaiheessa kyllästyttäneet. 

Miksi kukaan kotiäiti noin tylsää elämää viettäisi ja tarjoaisi lapselleen. Perusrutiinit pitää tietysti olla. Mutta näiden  lisäksi meillä käytiin kerhoissa, lapsille sopivissa harrastuksissa, liikuntapuistoissa, musisoitiin, askarreltiin, tehtiin puuhakirjoja, luettiin kirjoja, leivottiin jne. Kesällä oltiin mökillä ja reissattiin ulkomailla. Lapsella oli sisarus puenellä ikäerolka. Tavattiin myös muita lapsia ja äitejä paljon.

Sama - perusrutiinit toki mutta paljon kaikkea samanlaista puuhaa mitä mainiset. Olin onnekas, että kymmenen vuoden kotiäitiyden aikana oli useita äitikavereita lapsineen naapurissaja järjestettiin kaikenlaista kivaa yhdessä: mm. laskiaiskekkerit, virpomiset, vappujuhlat, pikkujoulut ja yksi äiti piti muskaria lapsille. Näin 15 v myöhemmin sekä äidit että lapset muistelevat onnellisina hyviä lapsuusvuosia.

Miksi veitte lapsianne tapaamaan muita lapsia ja aikuisia, kun nehän ovat haitallisia lapsen kehitykselle ennen kouluikää?

Kotona on rauhallista ja turvallista, jos äiti on turvallinen, tervepäinen ihminen.  Lapsi saa tarvitessaan huomiota, eikä tarvitse kilpailla huutaen huomiosta. Saa nukkua aamulla miten nukuttaa, ei pakkoherätyksiä kukonlaulun aikaan. Välttyy monilta epidemioilta.

Jos äiti on empaattinen ja virittynyt lapsen maailmaan, lapsi oppii säätelemään tunteitaan ja oppii, että hän on arvokas yksilö. 

Voidaan mennä kirjastoon tai kotieläinpihalle tai metsään sen mukaan mikä huvittaa tai vaikka leipoa. Ei tarvitse katsoa lukujärjestystä. Eikä tarvitse nukkua päikkäreitä, jos ei nukuta.

Varsinkin jos lapsi on ujo, rauhallinen ja tarvitsee omaa rauhaa jaksaakseen, koti on parempi paikka kuin hälyisä, vellova, lapsimassa päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti käynyt lapsellekin tylsäksi. Herätys ja aamupala, hiekkalaatikolle, lounaalle ja nukkumaan, iltapäivällä taas samalle hiekkalaatikolle, ruokaa ja leikkiä sisällä, iltapala ja nukkumaan. Veikkaan, että äidin naama ja leikit olisi jossain vaiheessa kyllästyttäneet. 

Miksi kukaan kotiäiti noin tylsää elämää viettäisi ja tarjoaisi lapselleen. Perusrutiinit pitää tietysti olla. Mutta näiden  lisäksi meillä käytiin kerhoissa, lapsille sopivissa harrastuksissa, liikuntapuistoissa, musisoitiin, askarreltiin, tehtiin puuhakirjoja, luettiin kirjoja, leivottiin jne. Kesällä oltiin mökillä ja reissattiin ulkomailla. Lapsella oli sisarus puenellä ikäerolka. Tavattiin myös muita lapsia ja äitejä paljon.

Sama - perusrutiinit toki mutta paljon kaikkea samanlaista puuhaa mitä mainiset. Olin onnekas, että kymmenen vuoden kotiäitiyden aikana oli useita äitikavereita lapsineen naapurissaja järjestettiin kaikenlaista kivaa yhdessä: mm. laskiaiskekkerit, virpomiset, vappujuhlat, pikkujoulut ja yksi äiti piti muskaria lapsille. Näin 15 v myöhemmin sekä äidit että lapset muistelevat onnellisina hyviä lapsuusvuosia.

Miksi veitte lapsianne tapaamaan muita lapsia ja aikuisia, kun nehän ovat haitallisia lapsen kehitykselle ennen kouluikää?

Olen pahoillani, sinulla taisi olla aika huono lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti käynyt lapsellekin tylsäksi. Herätys ja aamupala, hiekkalaatikolle, lounaalle ja nukkumaan, iltapäivällä taas samalle hiekkalaatikolle, ruokaa ja leikkiä sisällä, iltapala ja nukkumaan. Veikkaan, että äidin naama ja leikit olisi jossain vaiheessa kyllästyttäneet. 

Miksi kukaan kotiäiti noin tylsää elämää viettäisi ja tarjoaisi lapselleen. Perusrutiinit pitää tietysti olla. Mutta näiden  lisäksi meillä käytiin kerhoissa, lapsille sopivissa harrastuksissa, liikuntapuistoissa, musisoitiin, askarreltiin, tehtiin puuhakirjoja, luettiin kirjoja, leivottiin jne. Kesällä oltiin mökillä ja reissattiin ulkomailla. Lapsella oli sisarus puenellä ikäerolka. Tavattiin myös muita lapsia ja äitejä paljon.

Sama - perusrutiinit toki mutta paljon kaikkea samanlaista puuhaa mitä mainiset. Olin onnekas, että kymmenen vuoden kotiäitiyden aikana oli useita äitikavereita lapsineen naapurissaja järjestettiin kaikenlaista kivaa yhdessä: mm. laskiaiskekkerit, virpomiset, vappujuhlat, pikkujoulut ja yksi äiti piti muskaria lapsille. Näin 15 v myöhemmin sekä äidit että lapset muistelevat onnellisina hyviä lapsuusvuosia.

Miksi veitte lapsianne tapaamaan muita lapsia ja aikuisia, kun nehän ovat haitallisia lapsen kehitykselle ennen kouluikää?

Olen pahoillani, sinulla taisi olla aika huono lapsuus.

Ei ollut, minulla oli oikein mukava lapsuus, jota juuri eilen muistelin ja kaipasin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti käynyt lapsellekin tylsäksi. Herätys ja aamupala, hiekkalaatikolle, lounaalle ja nukkumaan, iltapäivällä taas samalle hiekkalaatikolle, ruokaa ja leikkiä sisällä, iltapala ja nukkumaan. Veikkaan, että äidin naama ja leikit olisi jossain vaiheessa kyllästyttäneet. 

Miksi kukaan kotiäiti noin tylsää elämää viettäisi ja tarjoaisi lapselleen. Perusrutiinit pitää tietysti olla. Mutta näiden  lisäksi meillä käytiin kerhoissa, lapsille sopivissa harrastuksissa, liikuntapuistoissa, musisoitiin, askarreltiin, tehtiin puuhakirjoja, luettiin kirjoja, leivottiin jne. Kesällä oltiin mökillä ja reissattiin ulkomailla. Lapsella oli sisarus puenellä ikäerolka. Tavattiin myös muita lapsia ja äitejä paljon.

Sama - perusrutiinit toki mutta paljon kaikkea samanlaista puuhaa mitä mainiset. Olin onnekas, että kymmenen vuoden kotiäitiyden aikana oli useita äitikavereita lapsineen naapurissaja järjestettiin kaikenlaista kivaa yhdessä: mm. laskiaiskekkerit, virpomiset, vappujuhlat, pikkujoulut ja yksi äiti piti muskaria lapsille. Näin 15 v myöhemmin sekä äidit että lapset muistelevat onnellisina hyviä lapsuusvuosia.

Miksi veitte lapsianne tapaamaan muita lapsia ja aikuisia, kun nehän ovat haitallisia lapsen kehitykselle ennen kouluikää?

Olen pahoillani, sinulla taisi olla aika huono lapsuus.

Ei ollut, minulla oli oikein mukava lapsuus, jota juuri eilen muistelin ja kaipasin 

Mä vietin lapsuuteni kahdestaan äidin kanssa, ja se oli kyllä kurjaa ja epäilemättä rajoitti kehitystäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmasti käynyt lapsellekin tylsäksi. Herätys ja aamupala, hiekkalaatikolle, lounaalle ja nukkumaan, iltapäivällä taas samalle hiekkalaatikolle, ruokaa ja leikkiä sisällä, iltapala ja nukkumaan. Veikkaan, että äidin naama ja leikit olisi jossain vaiheessa kyllästyttäneet. 

Miksi kukaan kotiäiti noin tylsää elämää viettäisi ja tarjoaisi lapselleen. Perusrutiinit pitää tietysti olla. Mutta näiden  lisäksi meillä käytiin kerhoissa, lapsille sopivissa harrastuksissa, liikuntapuistoissa, musisoitiin, askarreltiin, tehtiin puuhakirjoja, luettiin kirjoja, leivottiin jne. Kesällä oltiin mökillä ja reissattiin ulkomailla. Lapsella oli sisarus puenellä ikäerolka. Tavattiin myös muita lapsia ja äitejä paljon.

Sama - perusrutiinit toki mutta paljon kaikkea samanlaista puuhaa mitä mainiset. Olin onnekas, että kymmenen vuoden kotiäitiyden aikana oli useita äitikavereita lapsineen naapurissaja järjestettiin kaikenlaista kivaa yhdessä: mm. laskiaiskekkerit, virpomiset, vappujuhlat, pikkujoulut ja yksi äiti piti muskaria lapsille. Näin 15 v myöhemmin sekä äidit että lapset muistelevat onnellisina hyviä lapsuusvuosia.

Miksi veitte lapsianne tapaamaan muita lapsia ja aikuisia, kun nehän ovat haitallisia lapsen kehitykselle ennen kouluikää?

Olen pahoillani, sinulla taisi olla aika huono lapsuus.

Ei ollut, minulla oli oikein mukava lapsuus, jota juuri eilen muistelin ja kaipasin 

Mä vietin lapsuuteni kahdestaan äidin kanssa, ja se oli kyllä kurjaa ja epäilemättä rajoitti kehitystäni.

Juuri tätä pohdin. Itse olin päiväkodissa, mutta minulle liikeni silti aikaa, muistan juurikin uimahallireissut ja leipomoset äidin kanssa, vaikka hän kävi töissä. Päiväkodissakin viihdyin, sillä siellä oli kavereita. 

Kiireettömyys ja stressittömyys. Vaatii aktiivisuutta kotivanhemmalta että oppii myös sosiaalisuutta ja ryhmässä toimimista (näistä kumpikaan ei vaadi täysiä hoitopäiviä)