Voiko liekki syttyä tapailussa hitaasti?

Kemia = geneettinen vetovoima. Se kertoo siitä että teillä on yhteensopivat geenit. Se joko on tai ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi

Jos ap on nainen. Jos mies, siinä tapauksessa ei.

Oma kokemus toinen. Tunnettiin vuosia ja hengailtiin samoissa porukoissa, mies ei tuntenut vetoa minuun enkä minä häneen. Jossain kohtaa kuitenkin aloimme nähdä toisemme erilaisessa valossa, ja nyt yhteistä perhe-elämää takana jo 15 vuotta.

Mä olen 50v ukko, että jonkin verran elämää jo nähnyt. Koskaan en ole ihastunut elämäni aikana kertaakaan ensimmäisellä tapaamisella. En ainuttakaan kertaa. Enkä toisilla, enkä kolmansilla. Ehkä olen luonteeltani poikkeuksellisen hidas ihastuja, sitä en tiedä, mutta kyllä se on aina vaatinut toisen tuntemista paremmin. Se että joku on nätti, sievä, kaunis, niin ei se ihastumisen tunteeseen riitä. Sitä vain katsoo, että onpa hyvännäköinen nainen, mutta se on eri asia kuin ihastuminen. Tämä on syy miksi olen aina inhonnut nettitreffejä ja tinderiä. Siellä nopeasti viestitellään, katsotaan kuvat ja tavataan kahvilla. Sitten ehkä toiset kahvit ja mahdollisesti kolmannetkin. Tässä vaiheessa naiset usein jo odottavat, että pitäisi ns. ottaa seuraava askel. En aina oikein kyllä rehellisesti sanottuna tiedä mitä se tarkoittaa, mutta vähintään kait se että muita ei saa tapailla samaan aikaan. Mutta itse olen noiden kolmansienkin kahvittelujen jälkeen usein vielä aivan täysin tietämätön, että tulenko ihastumaan siihen ihmiseen. Toisaalta sekään ei tunnu oikealta, että tapailisi tiiviisti montaa naista sitten samaan aikaan. Niitä miehiä itse en ole. Tämän takia suurimmat ihastumiset on tapahtuneetkin mulla työpaikalla. Siellä kun näkee samaa ihmistä päivästä toiseen sen 8h, niin sitten ehkä jossain kohtaa huomaa ihastuneensa. Mutta siihen voi mennä vaikka puoli vuotta, että on oikeasti sanan varsinaisessa merkityksessä ihastunut. Eli pää pyörällä ja mitään muuta ei osaa ajatellakaan kuin vain häntä.

Ihastumiselle pitää toki antaa myös tilaa. Eli yrittää olla sille vastaanottavainen. Mutta siitä huolimatta muutamien kertojen tapaamisen perusteella on ainakin omassa tapauksessa täysin mahdotonta sanoa, että ihastunko henkilöön vai en.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on syy miksi olen aina inhonnut nettitreffejä ja tinderiä. Siellä nopeasti viestitellään, katsotaan kuvat ja tavataan kahvilla. Sitten ehkä toiset kahvit ja mahdollisesti kolmannetkin. Tässä vaiheessa naiset usein jo odottavat, että pitäisi ns. ottaa seuraava askel. En aina oikein kyllä rehellisesti sanottuna tiedä mitä se tarkoittaa, mutta vähintään kait se että muita ei saa tapailla samaan aikaan. Mutta itse olen noiden kolmansienkin kahvittelujen jälkeen usein vielä aivan täysin tietämätön, että tulenko ihastumaan siihen ihmiseen. 

Minusta ylipäätään kaikenlainen deittipalstoila ja -äpeissä tapahtuva pariutuminen on aivan kankku edellä puuhun menemistä. Kuin valittaisiin Zalandolta hauskan näköisiä vaatteita sovitukseen, ja huvikseen joukkoon muutama sellainen mikä ei oikein edes kiinnosta mutta näkyy saavan aika halvalla. Vaikea ajatella, että sillä tavalla kohtaa kovin sopivia ihmisiä, fyysisesti tahi henkisestikään. Oikean kemian, eli toisen olemuksen, eleet, tuoksun ym. tuntee vain livenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Tosin itsellä se syttyi aivan liian myöhään, jolloin toinen ehti mennä eteenpäin kun ei saanut samanlaista vastakaikua. Tajusin omat tunteeni liian myöhään ja tulin menettäneeksi paljon.

Mielenkiinnosta, miten tajusit? Oliko hän jo löytänyt uuden ja sitten sulla yllättävästi lamppu syttyi?

Tähän ei tullut vastausta mutta olen huomannut, että jotkut tajuavat ihmisen arvon vasta sitten, kun joku toinen on hänet huolinut - varsinkin jos se toinen on vielä huomattavasti parempi mitä itse on. Kummasti siinä vaiheessa alkaa sitten "tunteet heräämään" ja kaduttamaan, kun käveli onnensa ohi. Tavallaan eivät osaa itse arvioida sen ihmisen arvoa vaan jonkun toisen pitää näyttää se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Tosin itsellä se syttyi aivan liian myöhään, jolloin toinen ehti mennä eteenpäin kun ei saanut samanlaista vastakaikua. Tajusin omat tunteeni liian myöhään ja tulin menettäneeksi paljon.

Mielenkiinnosta, miten tajusit? Oliko hän jo löytänyt uuden ja sitten sulla yllättävästi lamppu syttyi?

Tähän ei tullut vastausta mutta olen huomannut, että jotkut tajuavat ihmisen arvon vasta sitten, kun joku toinen on hänet huolinut - varsinkin jos se toinen on vielä huomattavasti parempi mitä itse on. Kummasti siinä vaiheessa alkaa sitten "tunteet heräämään" ja kaduttamaan, kun käveli onnensa ohi. Tavallaan eivät osaa itse arvioida sen ihmisen arvoa vaan jonkun toisen pitää näyttää se.

Puhumattakaan, kun huomaa jonkun paljon itseä huonomman saaneen hänet. Sitten kaduttaa, että itselläkin olisi ollut mahdollisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin löytyy. Yleensä tälläiset haaleat suhteet ovat vaan yksinäisyyden tarpeen tyydyttämistä. Ei uskalleta olla yksin. 

Kun on elänyt noin 40 vuotiaaksi asti ilman kokemusta parisuhteesta, niin en ole valmis tai halukas asettumaan kenenkään kanssa parisuhteeseen vain siksi, että voisins anoa olevani ja eläväni parisuhteessa. Mutta mielessä käy, että olenko huomattavan tunnekylmä ihminen kun en ole kehenlään vielä ihastunut ja kiintynyt välittömästi  niin palavasti, että olsin kokenut tuossa hän nyt on elämäni rakkaus ja valo ja oma haaveideni ja unelmieni kumppani.

Ehkä minut tuomittu elämään ja olemaan loppuiköäni yksin kun en osaa odottaa tai edes toivoa, että vielä joku päivä joku heittäytyy eteeni maahan tai syliini vannoen ikuista rakkautta ja kiintymystä kun hänen rakkautensa syvä liekki syttyi välittömästi nähdessään minut. - Tai oikeiastaan jo ennen kuin näki minut.

Joskus tosilla treffeillä naisen kanssa ja hän kertoi kovasti rakastavansa minua. - Myöhemmin laittoi vielä viestillä kuvia itsestään sauna-asussa. En tiedä olsiko minun heterona itseäni pitäneenä pitänyt ne nähdessäni kokea kuinka tulenpalava liekki palaisi sisälläni sen sijaan, että koin ne jotenkin hyvin vaivaannuttavana, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Tosin itsellä se syttyi aivan liian myöhään, jolloin toinen ehti mennä eteenpäin kun ei saanut samanlaista vastakaikua. Tajusin omat tunteeni liian myöhään ja tulin menettäneeksi paljon.

Mielenkiinnosta, miten tajusit? Oliko hän jo löytänyt uuden ja sitten sulla yllättävästi lamppu syttyi?

Tähän ei tullut vastausta mutta olen huomannut, että jotkut tajuavat ihmisen arvon vasta sitten, kun joku toinen on hänet huolinut - varsinkin jos se toinen on vielä huomattavasti parempi mitä itse on. Kummasti siinä vaiheessa alkaa sitten "tunteet heräämään" ja kaduttamaan, kun käveli onnensa ohi. Tavallaan eivät osaa itse arvioida sen ihmisen arvoa vaan jonkun toisen pitää näyttää se.

Puhumattakaan, kun huomaa jonkun paljon itseä

Tässä puhutaan sitten taas vähän erilaisesta tilanteesta, ei sellaisesta jossa olisi itse ensin torjunut ja alkanut katumaan. Kukaan ei torju siksi että kuvittelee, ettei itsellä ole tähän ihmiseen mahdollisuuksia, koska ilmiselvästi niitä on jos ollaan tuollaisessa tilanteessa.

Kannattaa kokeilumielessä imeä kassit tyhjiksi ja tyrkyttää peräosastoa, sittenpä tiedät onko kipinää vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Tosin itsellä se syttyi aivan liian myöhään, jolloin toinen ehti mennä eteenpäin kun ei saanut samanlaista vastakaikua. Tajusin omat tunteeni liian myöhään ja tulin menettäneeksi paljon.

Mielenkiinnosta, miten tajusit? Oliko hän jo löytänyt uuden ja sitten sulla yllättävästi lamppu syttyi?

Tähän ei tullut vastausta mutta olen huomannut, että jotkut tajuavat ihmisen arvon vasta sitten, kun joku toinen on hänet huolinut - varsinkin jos se toinen on vielä huomattavasti parempi mitä itse on. Kummasti siinä vaiheessa alkaa sitten "tunteet heräämään" ja kaduttamaan, kun käveli onnensa ohi. Tavallaan eivät osaa itse arvioida sen ihmisen arvoa vaan jonkun toisen pitää näyttää se.

Ohis. Yleisesti on jännä havaita kuinka paljon kulttuurissamme edelleen osa haluaa ylläpitää mielikuvaa, jossa otaksutaan, että kaikki parhaimmat miehet ovat tai ovat olleet parisuhteessa (naisen kanssa). - Ja vastaavasti nais(t)en kohdalla tilanne on usein juuri päinvastoin.

- onko niin,että meidän miesten pelätään joutuvamme vertailluiksi naisyen silmissä? -  Vai miksi?

Kirjoitin edellä naisten tlanteesta usein kokemattomia, koska välinlä on vaikuttanut sille että naisille maalaillaan ja sovitellaan myös roolia, jossa hän olisi yhtä aikaa molemmat (kokenut että kokematon).

Esimerkiksi Jenkkien tuottamissa draama-viihde tarjonnassa toistuu monesti kuinka nainen saatetaan kuvata aluksi itsenäisenä ja pärjäävänä sankarina, joka tietää mitä tahtoo ja haluaa (jos kuvaus on lehdessä niin kerrotaan, että tähän auttaa kun kuluttaa ja ostaa paljon mm. vaatteiita ja meikkejä).  Mutta jo toisella sivulla kerrotaan samalle naiselle kuinka hänen tulee toimia ja käyttäytyä, jotta saa unelmiensa kollin. Ja lopussa isä pappa saatttelee tyttärensä alttarille luovuttaen hänet höntä odottavalle miehelle.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Totta kai! Itsellä jäi nopean baari-jutustelun jälkeen hyvä mieli miehestä, vaihdettiin numeroita.

Viikkoa myöhemmin ekoilla virallisilla treffeillä petyin, kun mies ei vastannutkaan odotuksiani. Pukeutuikin ihan hassuihin vaatteisiin..

Käytiin silti vielä uusilla treffeillä, ja vielä uusilla ja uusilla...

Nyt yhdessä 13 v. ja pari lasta + omakotitalo 🤷 

Oi, oikein omakotitalo, vau, ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Totta kai! Itsellä jäi nopean baari-jutustelun jälkeen hyvä mieli miehestä, vaihdettiin numeroita.

Viikkoa myöhemmin ekoilla virallisilla treffeillä petyin, kun mies ei vastannutkaan odotuksiani. Pukeutuikin ihan hassuihin vaatteisiin..

Käytiin silti vielä uusilla treffeillä, ja vielä uusilla ja uusilla...

Nyt yhdessä 13 v. ja pari lasta + omakotitalo 🤷 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on syy miksi olen aina inhonnut nettitreffejä ja tinderiä. Siellä nopeasti viestitellään, katsotaan kuvat ja tavataan kahvilla. Sitten ehkä toiset kahvit ja mahdollisesti kolmannetkin. Tässä vaiheessa naiset usein jo odottavat, että pitäisi ns. ottaa seuraava askel. En aina oikein kyllä rehellisesti sanottuna tiedä mitä se tarkoittaa, mutta vähintään kait se että muita ei saa tapailla samaan aikaan. Mutta itse olen noiden kolmansienkin kahvittelujen jälkeen usein vielä aivan täysin tietämätön, että tulenko ihastumaan siihen ihmiseen. 

Minusta ylipäätään kaikenlainen deittipalstoila ja -äpeissä tapahtuva pariutuminen on aivan kankku edellä puuhun menemistä. Kuin valittaisiin Zalandolta hauskan näköisiä vaatteita sovitukseen, ja huvikseen joukkoon muutama sellainen mikä ei oikein edes kiinnosta mutta näkyy saavan aika halvalla. Vaikea ajatella, että sillä tav

Olen mielessäni verrannut postimyyntimorsiameen/sulhaseen. Sitten kun tavataan, tavataan kahvilla tai jomman kumman luona. Ihmistä ei esitellä ystäville tai perheenjäsenille. Suhde muodostuu tyhjiössä. 

Todellakin. Voi muuttua vesi viiniksi, tislautua konjakiksi ja räjähtää roihuun. Oppiessaan tuntemaan toisen, voi saavuttaa huomattavasti syvällisemmän yhteyden ja sitä kautta vahvan halun paritella - ei ulkokuoren vaan sisälmysten, etenkin aivojan, kanssa.

Ensivaikutelma usein hämää, ja hätäisimmät tekevät sen perusteella johtopäätöksen. Avioeroluvuista ja valituksesta voi päätellä, ettei kannattaisi ajatella pelkästään alapäällään, mutta suurin osa ihmisistä ei pysty mihinkään pitkäjänteiseen. Siksi heitä viedään kuin litran mittaa.

Tämä on aika äärimmäinen esimerkki, mutta itsehän asuin 6 kk nykyisen mieheni kämppiksenä ennen kuin ihastuin häneen. Nyt 15 vuotta oltu yhdessä, 10 vuotta naimisissa ja 2 yhteistä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Tosin itsellä se syttyi aivan liian myöhään, jolloin toinen ehti mennä eteenpäin kun ei saanut samanlaista vastakaikua. Tajusin omat tunteeni liian myöhään ja tulin menettäneeksi paljon.

Mielenkiinnosta, miten tajusit? Oliko hän jo löytänyt uuden ja sitten sulla yllättävästi lamppu syttyi?

Tähän ei tullut vastausta mutta olen huomannut, että jotkut tajuavat ihmisen arvon vasta sitten, kun joku toinen on hänet huolinut - varsinkin jos se toinen on vielä huomattavasti parempi mitä itse on. Kummasti siinä vaiheessa alkaa sitten "tunteet heräämään" ja kaduttamaan, kun käveli onnensa ohi. Tavallaan eivät osaa itse arvioida sen ihmisen arvoa vaan jonkun toisen pitää näyttää se.

Tämähän on samaa kuin joidenkin tuhansien eurojen käsiveskojen kanssa. Ihmisillä on joillekuille vain statussymboliarvo, ei itseisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Tosin itsellä se syttyi aivan liian myöhään, jolloin toinen ehti mennä eteenpäin kun ei saanut samanlaista vastakaikua. Tajusin omat tunteeni liian myöhään ja tulin menettäneeksi paljon.

Mielenkiinnosta, miten tajusit? Oliko hän jo löytänyt uuden ja sitten sulla yllättävästi lamppu syttyi?

Tähän ei tullut vastausta mutta olen huomannut, että jotkut tajuavat ihmisen arvon vasta sitten, kun joku toinen on hänet huolinut - varsinkin jos se toinen on vielä huomattavasti parempi mitä itse on. Kummasti siinä vaiheessa alkaa sitten "tunteet heräämään" ja kaduttamaan, kun käveli onnensa ohi. Tavallaan eivät osaa itse arvioida sen ihmisen arvoa vaan jonkun toisen pitää näyttää se.

Tämähän on samaa kuin joidenkin tuhansien e

Tuo kommenttis oli kuvaaa ja X kertaa parempi  kuin joidenkin meistä miehistä ulina siitä kuinka vain täydellsien hiusrajan omaava jykeväleukaiset playerit ja alfa-miehet saavat haluamansa kumppnin muiden jäädessä ilman tai joutuessa tyytymään johonkin...

Vierailija kirjoitti:

Voi todellakin löytyä. Millainen ihastuja sinä itse olet, miten sinun seksuaalisuutesi toimii? Siitä se on kiinni. Itse tarvitsen ensin tunteet ja luottamuksen ennen kuin seksuaalinen kiinnostus edes herää. Eli en minkään kuuman komistuksen matkaan edes lähtisi, koska tarvitsen aikaa. Tää on ollut itselleni tärkeä oivallus. Aina puhutaan salamarakastumisesta ja vetovoimasta ja siitä, että sen tuntee heti. No, kaikki me ei todellakaan tunneta sitä heti ja se on aivan ookoo. Kunhan tuntee itsensä ja tietää, miten omassa tapauksessa nää jutut kehittyy.

Kokemuksesta olen oppinut että odotuksista tämänkin asian suhteen kannattaa keskustella jo etukäteen - ja mielellään hyvissä ajoin. Jos toiselle osapuolelle kemia tarkoittaa sitä, että heti ensitapaamisella ollaan repimässä vaatteita toistemme päältä, tiedän jo valmiiksi ettei mulla ole tämän ihmisen kanssa kemiaa. Ihan turha siis tavata tai edes tutustua sen enempää, se on kummankin ajan haaskaamista. Kerran sattunut tällainen treffikumppani ja sitä ketutuksen määrää kun selviää, että tuotin hänelle pettymyksen asiassa, jonka olisi aivan hyvin voinut selvittää etukäteen ja jättää treffit ja koko sitä edeltävän tutustumisen väliin.

Voi, jos MIES osaa hommansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi todellakin löytyä. Millainen ihastuja sinä itse olet, miten sinun seksuaalisuutesi toimii? Siitä se on kiinni. Itse tarvitsen ensin tunteet ja luottamuksen ennen kuin seksuaalinen kiinnostus edes herää. Eli en minkään kuuman komistuksen matkaan edes lähtisi, koska tarvitsen aikaa. Tää on ollut itselleni tärkeä oivallus. Aina puhutaan salamarakastumisesta ja vetovoimasta ja siitä, että sen tuntee heti. No, kaikki me ei todellakaan tunneta sitä heti ja se on aivan ookoo. Kunhan tuntee itsensä ja tietää, miten omassa tapauksessa nää jutut kehittyy.

Kokemuksesta olen oppinut että odotuksista tämänkin asian suhteen kannattaa keskustella jo etukäteen - ja mielellään hyvissä ajoin. Jos toiselle osapuolelle kemia tarkoittaa sitä, että heti ensitapaamisella ollaan repimässä vaatteita toistemme päältä, tiedän jo valmiiksi ettei mulla ole tämän ihmisen kanssa kemiaa.

Minun kokemukseni kyllä on, että on ihan sama mitä miehelle koettaa sanoa tai etukäteen selvittää. Monilla tuntuu olevan pakkomielle valehdella silmät ja suut täyteen, silloinkin jos nainen sanoo jo ensimmäisenä viestittelypäivänä että vaatteet heti nurkkaan ja pelkkää seksiä. Silti miehen pitää päästä vakuuttelemaan että nyt tutustutaan rauhassa ja muka haaveilee naisen esittelemisestä vanhemmille ja miettii läpi omakotitalot ja kultaisetnoutajat ja muut. :D

Jos siis on pakko nettideittailla, niin varmaan kannattaa välittömästi sopia se tapaaminen ja katsoa miten mies kasvotusten toimii. Viestitellen tuntuu naisen huijaaminen olevan miehille koko jutun suola.