Voiko liekki syttyä tapailussa hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksen syvällä rintaäänellä, ei voi. Toiseen voi tottua ja kiintyä, joo, mutta mitään liekkiä sieltä ei kyllä syty jos sitä ei alkuunkaan ole. Olen pari kertaa antanut mahdollisuuden mukavalle ja fiksulle miehelle, mutta se on ollut sitten sellaista kaverillista loppuun asti. Semmoinenkin voi tietysti olla ihan mukavaa, kunnes sitten jompikumpi kohtaa suhteen ulkopuolisen henkilön jonka kanssa on oikeasti vetovoimaa. Silloin astuu katkeruus suhteeseen.

Tämä. Mä tein aikoinaan väärän valinnan kahden miehen väliltä. Toinen vei jalat alta ja toinen oli mukava. Valitsin mukavan ja se oli virhe. En koskaan tuntenut seksuaalista halua häntä kohtaan. Mies oli mukava ja toki kiinnyin häneen mutta kadun, että tein väärän valinnan. Olemme eronneet siis nykyään tämän valitsemani miehen kanssa. Yllättävän kauan olin hänen kanssaan, vaikka aina sisimmässäni tunsin, ettei hän ole minulle sopiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai! Itsellä jäi nopean baari-jutustelun jälkeen hyvä mieli miehestä, vaihdettiin numeroita.

Viikkoa myöhemmin ekoilla virallisilla treffeillä petyin, kun mies ei vastannutkaan odotuksiani. Pukeutuikin ihan hassuihin vaatteisiin..

Käytiin silti vielä uusilla treffeillä, ja vielä uusilla ja uusilla...

Nyt yhdessä 13 v. ja pari lasta + omakotitalo 🤷 

Olet siis tyytynyt häneen. 

Tai tunnustellut tunteita ensivaikutelmien sijaan?  (oon eri)

Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt, että joku viehättyy/ihastuu heti. Itselläni tapailuvaihe kestää kuukausia ja sitten voi aloittaa seurustelun.

Rakastuminen vie aikaa ja tarvitsee oikeat olosuhteet. Itse näen aina mahdollisuuden liekille, pitkänkin ajan päästä, vaikka tausta olisi ystävyyttä tai tapailua.

Minulle liekin syttyminen mahdollista on niin pitkään kun minun ja toisen ihmisen väliin tulee jotain sellaista mitä en omien rajojen puitteissa voisi  muutenkaan hyväksyä.

Näen tilanteen olevan enemmänkin kiinni asenteesta ja halusta, kuin siitä voiko liekki syttyä, jos on kemiaa ja vetoivoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt, että joku viehättyy/ihastuu heti. Itselläni tapailuvaihe kestää kuukausia ja sitten voi aloittaa seurustelun.

Ehkäpä käsität viehättymisen ja ihastumisen jo sanoina jotenkin syvempänä kuin moni muu? Itse ainakin ihastun ja viehätyn hyvin herkästi ihmisistä, mutta ei se tarkoita sen ihastuttavan henkilön kanssa olisi tarkoitus alkaa yhtään millekään, edes puhua tälle. Jos kohtaa vaikka tosi viehättävän ihmisen töissä, niin voi olla että huhhuh, mutta ei sitä tarvitse edistää. Olet kai jollakin tasolla kuitenkin viehättynyt ja ihastunut niistä ihmisistä, joiden kanssa alat tapailun? 

Ehdottomasti voi syttyä. Liika kiire on vain pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt, että joku viehättyy/ihastuu heti. Itselläni tapailuvaihe kestää kuukausia ja sitten voi aloittaa seurustelun.

Tuohon vaikuttaa varmaankin mitä tekee treffeillä ja mistä puhuu. 

Vähän tulee paineita ensitreffeille, jos välittömästi pitäisi liekin roihahtaa ja syttyä palamaan niin, että valtaisi tietoisuus siitä, että tuossa on tuleva kumppanini. Jos ja kun on noin itselleni käynyt, niin syystä tai toisesta olen sitten kuitenkin huomannut, että kuinka taas oma alitajuntani ja mielikuvitukseni vai ainoastaan julma kohtaloni on halunnut osoittaa, että naisen ja minun on parempi jatkaa muutoin kuin edetä ja olla tulevaisuudessa yhdessä, parisuhteessa.

- Tästä huolimatta olen joidenkin heistä kanssa onnistunut ja kyennyt jatkamaan yhdessä kavereina tai jopa ystävinä, vaikka joskus on tuntunut sillekin, että ellemme voi edetä yhdessä parisuhteeseen, niin olisi(ko) helpompi edetä niin ettei enää koskaan tarvitsisi nähdä edes vilaukselta kun vielä pitkään aina toista ajatellessakin sisällään saattoi tuntea  perhosten leijuntaa.

Mutta kuitenkin kun toinen oli tehnyt selväksi ettei halua edetä ja olla parisuhteessa kanssani täytyi tai täytyy jäädyttää mielensä ja tunteensa koska ei siitä mitään tulisi jos jatkaisin kuvitellen ja uskotellen, että voi kumpa hän muuttaisi vielä mielensä. Tai väijysiin ja odottaisin vain sopivaa ja parempaa hetkeä, jolloin hän ymmärtäsi minun "oikean arvoni" ja haluaisi minua samansuuntaisesti kuin minä olen halunnut häntä. 

Täytyy kyetä kunnioittamaan toisen rajoja ja valintoja ja päätöksiä. - Kyllä se on ollut ainakin aluksi vaikeaakin.

- Olkoonkin, että joskus paljon myöhemmin olen saattanut löytää itseni huokaisemasta ja ajattelemasta, että onneksi meistä -hänestä ja minusta - ei oikeastai koskaan tullut mitään sen enempää.

Sinkkumies

Alussahaan seksi ylläpitää suhdetta pitkälle. Jos onnekas, niin oikea rakkaus syntyy jossain vaiheessa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Alussahaan seksi ylläpitää suhdetta pitkälle. Jos onnekas, niin oikea rakkaus syntyy jossain vaiheessa suhdetta.

Ohis. Tähänkö sitten perustuu se, että miksi osa -luullakseni meistä miehistä useampi kuin nainen- kärttää ja yrittää päästä mahdollsimman pian harrastamaan seksiä naisen kanssa. - Ja kun se mahdollisesti onnistuu, niin uskovat ja kuvittelevat. että "suhde" on jo edennyt niin pitkälle, ettei seksikumppani (tässä nainen) kehtaisi enää kieltäytyä ja väittää, ettei olisi lainkaan kiinnostunut miehestä; koska tiedostaisi, että jos on ollut valmis vapaaehtoisesti ja omasta halusta harrastamaan seksiä, niin ei ehkä olisi kovin uskottava jos sanoisi, ettei ole lainkaan toisesta kiinnostunut.

Tähänkö sitten perustuu myös se, että kun itse en ole ollut valmis harrastamaan seksiä minusta verraten pian (kolmansien treffien yhteydesä. ilman minkäänlaista tietämystä toisesta ennen 1, treffejä) minua osa haluaa leimata ei toivotuksi mieheksi kun uskovat, että mies, oikea ja normaalin libidom omaava perusterve heteromies kyllä olisi aina valmis ja halukas seksiin naisen kanssa. - Tai ellei ole niin hän on  homo tai sitten aletaan osoittamaan ja syyllistämään naista hänen (miehen) haluttomuudesta niin, että kyllä tuo mies olsi valmis ja halukas jos vain nainen olisi sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt, että joku viehättyy/ihastuu heti. Itselläni tapailuvaihe kestää kuukausia ja sitten voi aloittaa seurustelun.

Itse ihastuin aivan vähän aikaa sitten alle kymmenessä tunnissa. 

Vasta tavattuaan ihmisen ei vielä tunne häntä kunnolla. Voi rakastua sellaisiin piirteisiin ja ajatuksiin jotka tulee ilmi vasta syvällisemmän tutustumisen kautta. Se mihin ensimmäisenä ihastutaan on pelkkä ulkokuori.

Varmaan riippuu ihmisestä. Mun tapauksessa ei voi: mä tiedän heti ensi sekuntilla olenko kiinnostunut vai en, perustuen ihan puhtaasti sen toisen ihmisen ulkonäköön.

Jos hän ei näytä hyvältä, en ole kiinnostunut. Ja se ei muutu ikinä, vaikka hän paljastuisi myöhemmin maailman kivoimmaksi tyypiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestani en ole koskaan ymmärtänyt, että joku viehättyy/ihastuu heti. Itselläni tapailuvaihe kestää kuukausia ja sitten voi aloittaa seurustelun.

En minäkään. Vieras ihminen on vieras ihminen. Mistä ne lämpimät aidot tunteet voi heti ilmestyä? Kaikki ei tunne heti mitään edes omaan lapseensa, kun se syntyy. 

Jos mies ei ole komea, naisten mielestä "liekkiä ei syty" ja "kemiat ei kohtaa". 

Kokemukseni perusteella se ilmeinen komeus koituu hyvin nopeasti vain tyhjäksi kuoreksi. Poikkeuksetta nämä miehet ovat osoittautuneet ylimielisiksi ja röyhkeiksi. Viimeisin tapaus oli varsinainen "huippu". Olimme eräällä keikalla treffeillä toista kertaa ja mies alkoi kuvaamaan lähes heti erästä taustatanssijaa. Selitti intoa puhkuen kuinka nainen oli hyvännäköinen ja tuota kun sais paukuttaa. Nainen oli vielä täysin minun vastakohtani. Eipä tule kolmansia treffejä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ole komea, naisten mielestä "liekkiä ei syty" ja "kemiat ei kohtaa". 

Hahaha täysin väärin!

Saan itse miehiltä paljon ulkonäöstäni huomiota, mutta minusta komeat miehet on usein hieman tylsiä.

Täytyy olla persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi oppia tykkäämään jostakusta ajan kanssa ja saada ihan hyvän suhteen, mutta tiedostaen ettei hän ole se oikea. 

Ja voi myös tykästyä toiseen ajan kanssa tiedostaen että hän onkin se oikea. Mulle on käynyt näin ja ketjun mukaan useammallekin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan riippuu ihmisestä. Mun tapauksessa ei voi: mä tiedän heti ensi sekuntilla olenko kiinnostunut vai en, perustuen ihan puhtaasti sen toisen ihmisen ulkonäköön.

Jos hän ei näytä hyvältä, en ole kiinnostunut. Ja se ei muutu ikinä, vaikka hän paljastuisi myöhemmin maailman kivoimmaksi tyypiksi. 

Aika kyyninen suhtautuminen rakkauteen. Tällä logiikalla kukaan ei rakastaisi puolisoaan vanhana. Koska eihän se oma puoliso enää 80 vuotiaana ulkonäöltään vastaa mitään ihannetta. Todellisuudessa ihmiset kuitenkin rakastaa toisiaan läpi elämän.

Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi se kai, mutta tuskin nämä kädenlämpöiset suhteet ovat kovinkaan kestäviä, kun loppujen lopuksi niistä puuttuu todellinen kemia ja intohimo. Ehkä joku tyytyy sellaiseen, minä en. Ja aina on suuri riski että jompi kumpi lopettaa suhteen jos vastaan kävelee joku joka ns. vie jalat alta. 

Ei se tee suhteesta kädenlämpöistä, jos ne tunteet herää vähän myöhemmin, kunhan ne oikeasti herää. Itse en ihastu helposti, se vie aikaa koska minun pitää tuntea se ihminen muutenkin kuin pinnallisesti, mutta kun ihastun, ihastunkin sitten kunnolla ja syvästi.