Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Omat vanhemmat jo yli 90-vuotiaita, asuvat kotona ja kotihoito käy kaksi kertaa päivässä. Siitä huolimatta jos tarvitsee käyttää lääkärissä minulle soitetaan. Ihmettelen hieman asiaa kun kotihoidossa on lääkäri. Toki huolehdin heidän kaikista muistakin asioistaan, kuten ruoka, siivous, vaatteet, laskujen maksu, veroilmoitukset, verot, asunnon kunnossapito ym. ym. Töistä joutuu olemaan pois, mutta sille ei voi mitään. Ajattelen että tämä tilanne ei voi olla ikuinen ja se ajatus auttaa jatkamaan. Rahalla saa, jos sitä on, eli kaikki palvelut voi nykyään ostaa, jos ei itse pysty, jaksa tai halua tehdä jotain.
Käsittääkseni kotihoidon lääkäri käy kerran vuodessa. Muutoin uusii reseptit ym. Ei ole mikään erityisen aktiivinen palvelu se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko hoitaa.
Yksikin sanoi täällä, ettei KEHTAA olla hoitamatta.
Kohtaaminen ja pakko eivät ole sama asia.
Jos ei kehtaa niin ok, mutta pakko ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko hoitaa.
Yksikin sanoi täällä, ettei KEHTAA olla hoitamatta.
Kehtaaminen ja pakko eivät ole sama asia.
Jos ei kehtaa niin ok, mutta pakko ei ole.
-korjaus-
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muistisairautta miksi ei äitisi kykene hoitamaan asioitaan? Miksi rollaattori?
Täällä rollamummu 79, pärjään ihan hyvin. Ei apua vielä tarpeen. Jos laiskottaa, palvelubussi , muulloin pysäkille ja asioille
Kaikki eivät ole samassa kunnossa tuossa iässä, se ero pitäisi nähdä ja ymmärtää.
AP:lle et ole vastuussa, mutta tokihan sitä pyrkii auttamaan omien mahdollisuuksien mukaan.
Tällä hetkellä suuntaus on se että omaiset hoitavat ja veroeurot menevät muihin tarpeisiin.
Hoivakodeissakin lääkäri on etälääkäri, Vanhus pitää kuljettaa vastaanotolle, jos vaiva on sellainen, ettei sitä voi hoitaa / tehdä diagnoosia etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisella jonkinlainen moraalinen velvollisuus on huolehtia ja auttaa vanhenevia vanhempiaan. Ei toki niin, että menettää työnsä. Mutta että ihan heitteille jättäisi... kertoo vain ko. ihmisen itsekyydestä. Sama kohtalo odottaa häntä itseään tulevaisuudessa!
Se vähän riippuu millaiset vanhemmat sulla on ollut. Joten älä viitsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisella jonkinlainen moraalinen velvollisuus on huolehtia ja auttaa vanhenevia vanhempiaan. Ei toki niin, että menettää työnsä. Mutta että ihan heitteille jättäisi... kertoo vain ko. ihmisen itsekyydestä. Sama kohtalo odottaa häntä itseään tulevaisuudessa!
Se vähän riippuu millaiset vanhemmat sulla on ollut. Joten älä viitsi!
Jos on jo järjestetty kotihoito, äitiä ei ole jätetty heitteille !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on jo järjestetty kotihoito, äitiä ei ole jätetty heitteille !
Kotihoito käy. Tytär auttaa. Mutta miten menee vastuukysymykset? Äiti ei ota enää vastuuta asioistaan, ei myöskään kotihoito.
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Nykyinen vanhussukupolvi ei kyllä hoitanut omia vanhempiaan. Siihen aikaan oli vanhainkodit vielä olemassa, oli palvelutalot jne, mitä nykyään ei enää ole kuin erittäin vähän tai erittäin kalliilla.
Tämä boomer-sukupolvi jätti lastensa hoidon vanhemmilleen ja vanhempiensa hoidon yhteiskunnalle, mutta nyt odottavat että omat lapset hoitaa heidät. Ei onnistu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on sitten aikaa, halua ja voimia kun perunkirjoja tehdään ja omaisuutta jaetaan.
Siinä moni lapsi virkoontuu silmissä.
Totta kai, kärsimysrahat otan ja metsät. Lakiosuutenakin sievoinen summa, jonka haen tarvittaessa oikeuden kautta. Perintö on rahallinen korvaus siitä, mitä vanhus teki minulle lapsena, eikä koskaan joutunut siitä tilille. Minä nyt vain saan korvaukseni jälkikäteen. Ja ei pelkoa, omaisuus on kyllä olemassa ja säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoito vähensi käynnit 2 x viikossa. Ennen kävivät kerran päivässä. Resurssipulaa on kuulemma ja äiti pärjää kuulemma hyvin Lääkkeet jakelee lääkeautomaatti. Hän myös kaatuilee muutamsn kerran vuodessa ja satuttaa itseään. Turvapuhelinranneke on käytössä.
Oli myös etäyhteys hoitajan kanssa oli illalla tablettitietokoneella. Äiti halusi luopua tästä etäyhteydestä kun se oli vain 5 minuuttia/ilta. Ei kokenut siitä olevan mitään hyötyä. Sitten kun palvelut vähenevät, minulle soitot lisääntyvät. Milloin tulee verta nenästä, milloin on ripulilla maha tms.
t. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Kysymys kuuluukin, ovatko he hoitaneet omat vanhempansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisella jonkinlainen moraalinen velvollisuus on huolehtia ja auttaa vanhenevia vanhempiaan. Ei toki niin, että menettää työnsä. Mutta että ihan heitteille jättäisi... kertoo vain ko. ihmisen itsekyydestä. Sama kohtalo odottaa häntä itseään tulevaisuudessa!
Miten niin sama kohtalo odottaa? Vanhempani eivät huolehtineet minusta, olin välillä jopa laitoksessa. En aio hoitaa vanhempiani, vaan se laitos odottaa aikanaan heitäkin. Mutta ketju katkeaa minuun, minä rakastan ja huolehdin omista lapsistani. On epätodennäköistä että minut hylätään koska olen ollut heille hyvä äiti, ja lapsenlapsille hyvä mummo. Mahdollista toki. Mutta sama kohtalo - en usko. Kunhan pelottelet. Miten olet itse omia lapsiasi kohdellut?
Ongelmshan tässä on sekin, etten ole terveydenhuoltoalan ihminen, enkä siksi sovellu kotisairaanhoitajaksi.
t. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko hoitaa.
Yksikin sanoi täällä, ettei KEHTAA olla hoitamatta.
Kohtaaminen ja pakko eivät ole sama asia.
Jos ei kehtaa niin ok, mutta pakko ei ole.
Minä olen itse sekä fyysisesti että psyykkisesti sairas. Nauroin suoraan, kun ehdottelivat että hoitaisin äitiä, että se olisi _rikos_. En saa huolehdittua edes itsestäni, kuinka voisin huolehtia jostakusta toisesta? Vastuutonta jo ajatuksenkin tasolla.
Ymmärrän ap:ta, olen itse ainoa lapsi, ja vielä yh-äiti, ja vanhempani ovat monsiairaita ja sellaisia, että tarvitsevat paljon apua. Minusta on tärkeintä se, että päättää mielessään mitä tekee ja millaisessa tilanteessa, ja sitten toimii vain tyynesti sen mukaan. Välillä minua raivostuttaa kun vanhemmat soittelevat ja pyytävät apua jossakin sellaisessa, jossa he minusta voisivat itse selvitä. Minulla ei ole ollut oikeastaan vuosiin paljon mitään omaa aikaa, joku on aina änkeämässä siihen tarpeineen. Tilannetta kestää parhaiten, kun yrittää ymmärtää vanhempiaan. Heidän typerät avunpyyntönsä voivat olla joskus ihan sitä, että he tarvitsevat huolenpitoa, sitä tunnetta, että heitä ei ole hylätty. Sitten kun tulee joku tosi paha paikka, kuten vaarallinen kaatuminen, niin sitten soitetaan ambulanssi, muuten tekee sen minkä tekee, puhuu kivasti vanhemmilleen ja lähtee omaan kotiinsa. Kotimatkalla voi vaikka kuunnella jotain hyvää biisiä ja käväistä vaikka iltateellä jossain kivassa kahvilassa. Tätä tämä elämä on, ja se että omia vanhempia haluaa hoitaa on myös hyvä asia, surullisempaa olisi, jos ei haluaisi hoitaa.
Ei missään tapauksessa kannata lähteä omaishoitajaksi, jos ei ole aitoa ja syvää halua siihen!
Mullekin tätä ehdotettiin omien vanhempieni kohdalla, vaikka en itse ottanut asiaa puheeksi missään vaiheessa vaan päinvastoin etsin heille palvelutaloa. Ei minusta olis siihen hommaan, ei mitenkään päin. Kestän vanhempieni seuraa max kaksi tuntia kerrallaan, sen jälkeen menee hermo siihen jatkuvaan vittuiluun ja valitukseen. Heillä ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa mistään tai kenestäkään. Jos joutuisin asumaan heidän kanssaan ja hoitamaan heitä, niin varmaan jossain vaiheessa lipsahtaisi väkivallan puolelle, joten en edes harkitse sellaista. Enkä ole mitenkään väkivaltainen ihminen, he vain saa mut aivan raivoihini äärimmäisen huonolla käytöksellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on jo järjestetty kotihoito, äitiä ei ole jätetty heitteille !
Kotihoito käy. Tytär auttaa. Mutta miten menee vastuukysymykset? Äiti ei ota enää vastuuta asioistaan, ei myöskään kotihoito.
Niin kauan, kun äiti on oikeustoimikelpoinen eikä ole edunvalvonnassa, vastuu on äidillä itsellään.
Alue: Aihe vapaa
Riittäisikö äitisi varoista palkata henkilökohtainen avustaja vaikkapa kerran viikkoon ? Saattotehtäviin tms