Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisella jonkinlainen moraalinen velvollisuus on huolehtia ja auttaa vanhenevia vanhempiaan. Ei toki niin, että menettää työnsä. Mutta että ihan heitteille jättäisi... kertoo vain ko. ihmisen itsekyydestä. Sama kohtalo odottaa häntä itseään tulevaisuudessa!
Olen samaa mieltä kanssasi, mikäli vanhemmat ovat kohdelleet lapsiaan hyvin. Ja kaikkia sisaruksia tasapuolisesti. Silloin myös kaikki heidän lapsensa - tasapuolisesti eikä niin, että kaikki kaatuu vain yhden tai osan lapsista harteille - huolehtivat vanhemmistaan. Huolehtiminen ja auttaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vanhusten - jos heillä on varaa - pitäisi palkata ulkopuolista apua sellaisiin asioihin, joiden tekemiseen ei tarvitse olla nimenomaan oma tytär tai poika. Mä olen huolehtinut nyt siitä, että vanhempani ovat suostuneet hankkimaan ulkkopuolista apua ja heillä nyt asiat hoituu ilman, että mun pitää käydä joka kerta tekemässä jotain. Edelleenkin isä välillä soittaa mulle ja kysyy neuvoa johonkin asiaan ja se on ihan ok. Mä neuvon isää, miten ko asia tehdään tai mistä se voi hankkia ko asian tekemiseen apua, jos isä itse ei kykene asiaa tekemään.
Ja tosiaan kyse on moraalisesta velvollisuudesta, ei mistään juridisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muistisairautta miksi ei äitisi kykene hoitamaan asioitaan? Miksi rollaattori?
Täällä rollamummu 79, pärjään ihan hyvin. Ei apua vielä tarpeen. Jos laiskottaa, palvelubussi , muulloin pysäkille ja asioille
Ihmisiä on erilaisia ja erikuntoisia. Varmasti ymmärrät itsekin tämän.
Tottakai muistisairauksia on, apn aloituksesta saa sen kuvan että hänenkin äidillään.
Liikuntakyky ei vie kykyä huolehtia asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Olisivatkin hoitaneet. Mutta viina kiinnosti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Näistä asioista kannattaa keskustella jo etukäteen. Itse olen sanonut vanhemmilleni, että voin auttaa tarvittaessa.. mutta omaishoitajaksi en ryhdy. Sama keskustelu käyty puolison kanssa, kun ikää jo 50v. En myöskään halua, että hän luopuu elämästä, jos minusta tulee höperö autettava, eikä missään tapauksessa lasteni tule tähän alistua. Itse hoitoalalla työskentelevänä, näitä uhrautumisia näkee liikaa.
Jos sinusta tulee höperö ja laitospaikkoja ei ole, niin muuttaako puolisosi toiseen asuntoon ja sinä jäät höperehtimään yhteiseen kotiinne.
Miten siis käytännössä tapahtuu se, että jos toinen puolisoista sairastuu, niin toisen ei tarvitse auttaa. Voiko sitä avuntarvisijaa vain katsella vierestä kylmän viileästi?
Ihmisen ensisijainen vastuu on omista lapsistaan. Muita voi auttaa, jos pystyy. Mutta raja pitää vetää siihen, jos oma lapset alkavat kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sisar joka jätti kaiken ton mun harteille . Lapsena hän oli lempilapsi ja silloin ajattelin että hoitakoot sitten vanhana mutta minulle jäi kaikki riesa kun en kehtaa olla hoitamatta mutta kyllä risoo . Vanhus vielä erittäin negatiivinen kaikkien asioiden suhteen ja voi sitä valituksen määrää .
Niinhän se menee, jos siihen asemaan jää. Suosikkilapselle sopii kaikki kivat asiat, ja mustalle lampaalle taas sopii paremmin kaikki työläät ja ikävät asiat.
Itse mustana lampaana olen katkaissut välit ja estänyt kännykät. Suosikkilapsi on tosi vihainen, kun vanheneva ilkeä äiti jäikin hänen niskoilleen.
Meillä on tämä edessä 10 vuoden sisällä. Minä olen perheen musta lammas ja sisko ja veli suosikkeja. Sisarukset ja äitini hoitivat jopa mummoni hautajaiset niin, etten päässyt o
Onko tuossa mitään sinun omaa osuuttasi? Minusta tuntuu, että on myös sinulla peiliin katsomisen paikka.
Leskeksi jäänyt dementikko-isäni sai vihdoin kunnallisen hoitokotipaikan. Ajattelin, että nyt voin huokaista helpotuksesta, mutta en voinutkaan!
Jatkuvasti hoitajat soittelevat minulle, että pitäisi käyttää isää lääkärissä, pitäisi pikaisesti hakea lääkkeitä apteekista. Jopa viikonloppuaamuna soitettu minulle toiselle paikkakunnalle, että pitäisi hakea suppoja, siis edes vapaakauppatuotteita kiiretapauksissa ei näytä heillä olevan!
Kuukausihintaan sisältyy pari lääkäriinsaattoa, mutta silti ensin yritetään omaisen apua. Tietävät hyvin että olen kokopäivätyössä ja asun 50 km päässä hoivakodista. Ja kaiken lisäksi, siellä hoivakodissa ei ole pulaa työntekijöistä, ei ole kiirettä, hoitajat istuvat pääsääntöisesti toimistossa ovi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku varmaan vastaa että muistisairaus, mutta kun muistitestit meni ihan ok.
Tehtiinkö pelkkä muistitesti vai kuvattiinko pää myös? Mun äiti läpäisi testin tuosta vaan, senhän voi ihan tuurilla päästä läpi. Pään kuvauksissa sitten löytyi sekamuotoinen muistisairaus.
Tehtiin pelkkä muistitesti.
Ap.
Noissa muistitesteissä on sellainen vika, että testaavat vain tietyn mittaista muistia, eli ei kerro koko tilannetta. Aloitekyvyttömyys on myös yksi muistisairauden oire. Läheinen läpäisi muistitestit kirkkaasti, vielä hetki ennen diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jäänyt dementikko-isäni sai vihdoin kunnallisen hoitokotipaikan. Ajattelin, että nyt voin huokaista helpotuksesta, mutta en voinutkaan!
Jatkuvasti hoitajat soittelevat minulle, että pitäisi käyttää isää lääkärissä, pitäisi pikaisesti hakea lääkkeitä apteekista. Jopa viikonloppuaamuna soitettu minulle toiselle paikkakunnalle, että pitäisi hakea suppoja, siis edes vapaakauppatuotteita kiiretapauksissa ei näytä heillä olevan!
Kuukausihintaan sisältyy pari lääkäriinsaattoa, mutta silti ensin yritetään omaisen apua. Tietävät hyvin että olen kokopäivätyössä ja asun 50 km päässä hoivakodista. Ja kaiken lisäksi, siellä hoivakodissa ei ole pulaa työntekijöistä, ei ole kiirettä, hoitajat istuvat pääsääntöisesti toimistossa ovi kiinni.
Käsittääkseni on varsin yleistä, ettei hoivakodeissa ole mitään yleistä lääkearsenaalia, jota voidaan asukkaiden hoitoon käyttää. Lääkärin määräämät reseptilääkkeet sinne tavalla tai toisella hankitaan, mutta just käsikauppalääkkeet, erilaiset vitamiinit yms pitää omaisten hankkia tai sitten olla sopimus apteekin kanssa, että toimittavat vanhukselle niitä. Siitä rahasta, mikä isällesi jää hoitomaksujen jälkeen, hänen pitäisi siis maksaa nuo ylimääräiset lääkkeet sekä niiden toimitus hoivakotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sisar joka jätti kaiken ton mun harteille . Lapsena hän oli lempilapsi ja silloin ajattelin että hoitakoot sitten vanhana mutta minulle jäi kaikki riesa kun en kehtaa olla hoitamatta mutta kyllä risoo . Vanhus vielä erittäin negatiivinen kaikkien asioiden suhteen ja voi sitä valituksen määrää .
Ei ole mikään pakko hoitaa.
Oma valinta.
Mutta älä sitten valita jos vapaaehtoisesti hoidat.
Itse en hoitaisi jos joku toinen oli lempilapsi.
Kuulostaa että muistisairaus on vaikkei ole diagnoosia kun oma-aloitteisuus on poissa. Tai vaikea masennus.
Kyllä pitää auttaa voimien mukaan mutta ei niin että itse väsyt. Yhteys kotihoitoon ja pyydät lisää käyntejä ja saattoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jäänyt dementikko-isäni sai vihdoin kunnallisen hoitokotipaikan. Ajattelin, että nyt voin huokaista helpotuksesta, mutta en voinutkaan!
Jatkuvasti hoitajat soittelevat minulle, että pitäisi käyttää isää lääkärissä, pitäisi pikaisesti hakea lääkkeitä apteekista. Jopa viikonloppuaamuna soitettu minulle toiselle paikkakunnalle, että pitäisi hakea suppoja, siis edes vapaakauppatuotteita kiiretapauksissa ei näytä heillä olevan!
Kuukausihintaan sisältyy pari lääkäriinsaattoa, mutta silti ensin yritetään omaisen apua. Tietävät hyvin että olen kokopäivätyössä ja asun 50 km päässä hoivakodista. Ja kaiken lisäksi, siellä hoivakodissa ei ole pulaa työntekijöistä, ei ole kiirettä, hoitajat istuvat pääsääntöisesti toimistossa ovi kiinni.
Siis, eikö siellä hoivakodissa käy lääkäri. Jos kunnallinen, täytyyhän joku paikasta vastaava lääkäri olla..joka käy vaikka sitten 2xvko?
Onneksi on sitten aikaa, halua ja voimia kun perunkirjoja tehdään ja omaisuutta jaetaan.
Siinä moni lapsi virkoontuu silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jäänyt dementikko-isäni sai vihdoin kunnallisen hoitokotipaikan. Ajattelin, että nyt voin huokaista helpotuksesta, mutta en voinutkaan!
Jatkuvasti hoitajat soittelevat minulle, että pitäisi käyttää isää lääkärissä, pitäisi pikaisesti hakea lääkkeitä apteekista. Jopa viikonloppuaamuna soitettu minulle toiselle paikkakunnalle, että pitäisi hakea suppoja, siis edes vapaakauppatuotteita kiiretapauksissa ei näytä heillä olevan!
Kuukausihintaan sisältyy pari lääkäriinsaattoa, mutta silti ensin yritetään omaisen apua. Tietävät hyvin että olen kokopäivätyössä ja asun 50 km päässä hoivakodista. Ja kaiken lisäksi, siellä hoivakodissa ei ole pulaa työntekijöistä, ei ole kiirettä, hoitajat istuvat pääsääntöisesti toimistossa ovi kiinni.
Siis, eikö siellä hoivakodissa käy lääkäri. Jos kunnallinen, täytyyhän joku paikasta vastaava lä
Hyvä kysymys. Siis on toki oma yleislääkäri osastolla, mutta hammashoidot, silmä- ja muut erikoislääkärikäynnit ja -tutkimukset ovat muualla ja vaativat saattajaa.
Nro 93: "Siis, eikö siellä hoivakodissa käy lääkäri. Jos kunnallinen, täytyyhän joku paikasta vastaava lääkäri olla..joka käy vaikka sitten 2xvko?"
Hoivakodit on sosiaalipuolen laitoksia ja yleensä niissä asuvien lääketieteellinen hoito toimii samoin kuin kotona asuvienkin. Eli lääkäri ei tule hoivakotiin (eikä kotiin) vaan potilaan pitää mennä lääkärin vastaanotolle. Eli kukaan lääkäri ei vastaa hoivakodista. Hoivakodeista kyllä otetaan yhteyttä terveyskeskuslääkäriin ja joskus ohjeita voi antaa puhelimitsekin, mutta tutkimukset (labrat, röntgenit yms) pitää jokatapauksessa tehdä terveydenhuollon yksikössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi äitini on aloitekyvytön. Muisitestin läpäisi kuitenkin kun se tehtiin. Kauppa-asioita hoidin itse ennenkuin siirsin ne kaupungin kauppapalvelulle.
siksi hoidin kauppa-asiat kun äidin kaupassakäynnistä ei tullut mitään. Haahuili sinne tänne eikä osannut toimiakärkevästi. Karkkihyllylle vaan ensimmäisenä ja tärkeät ostokset jäi. Kun olin kaupassa mukana jouduin paimentamaan koko ajan. Tämä siis oli jo useamman vuoden näin. Mikä vie aloitekyvyn noin?
Ap.
Muistisairaus, en osaa muuta syytä tuollaiseen keksiä jos ennen ollut normaalisti kauppa-asiat hoitava. Vaadipa tutkimuksia ja kuvaile miten äitisi toimii.
Vanhusta ei muuten voi pakottaa lääkäriin tai mihinkään testeihin, jos ei hän itse halua.
T.kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on sitten aikaa, halua ja voimia kun perunkirjoja tehdään ja omaisuutta jaetaan.
Siinä moni lapsi virkoontuu silmissä.
Perunkirjoitus on lakisääteinen homma, joka on pakko tehdä. Perukirja pitää toimittaa verottajalle. Tuonkin voi ulkoistaa ja moni tekeekin niin.
Vierailija kirjoitti:
Leskeksi jäänyt dementikko-isäni sai vihdoin kunnallisen hoitokotipaikan. Ajattelin, että nyt voin huokaista helpotuksesta, mutta en voinutkaan!
Jatkuvasti hoitajat soittelevat minulle, että pitäisi käyttää isää lääkärissä, pitäisi pikaisesti hakea lääkkeitä apteekista. Jopa viikonloppuaamuna soitettu minulle toiselle paikkakunnalle, että pitäisi hakea suppoja, siis edes vapaakauppatuotteita kiiretapauksissa ei näytä heillä olevan!
Kuukausihintaan sisältyy pari lääkäriinsaattoa, mutta silti ensin yritetään omaisen apua. Tietävät hyvin että olen kokopäivätyössä ja asun 50 km päässä hoivakodista. Ja kaiken lisäksi, siellä hoivakodissa ei ole pulaa työntekijöistä, ei ole kiirettä, hoitajat istuvat pääsääntöisesti toimistossa ovi kiinni.
Oma vanhempani oli yksityisessä hoivakodissa. Heillä oli apteekin kanssa sopimus, että apteekista toimitetaan asukkaiden tarvitsemat lääkkeet suoraan hoivakotiin ja lasku niistä tulee omaisille. Joku valtakirja piti allekirjoittaa, mutta en muista, oliko se hoivakodin vai apteekin kanssa vai molempien.
Joissain apteekeissa on kotiinkuljetus, joten luulisi, että sen voi järjestää myös kunnalliseen hoitokotiin.
Ymmärrän aloittajaa. Omat vanhemmat jo yli 90-vuotiaita, asuvat kotona ja kotihoito käy kaksi kertaa päivässä. Siitä huolimatta jos tarvitsee käyttää lääkärissä minulle soitetaan. Ihmettelen hieman asiaa kun kotihoidossa on lääkäri. Toki huolehdin heidän kaikista muistakin asioistaan, kuten ruoka, siivous, vaatteet, laskujen maksu, veroilmoitukset, verot, asunnon kunnossapito ym. ym. Töistä joutuu olemaan pois, mutta sille ei voi mitään. Ajattelen että tämä tilanne ei voi olla ikuinen ja se ajatus auttaa jatkamaan. Rahalla saa, jos sitä on, eli kaikki palvelut voi nykyään ostaa, jos ei itse pysty, jaksa tai halua tehdä jotain.
Jokin vastuu on ellei vanhempi ollut täysin kelvoton. Ei oikein voi vaatia hoivaamaan pahoinpitelijäänsä josta on ensin toipunut ehkä vuosikymmeniä.
Voi jossain väleissä olla ja autella mutta intiimi päivittäinen hoiva voi olla liian raskas taakka jos henkilöön ei voi kohdistaa myönteisiä tunteita tai muistoja. Tietyssä mielessä jokaisen pitäisi ponnistella sen eteen että oma vanhuus olisi mahdollisimman autonominen. Hyvä arvostettava tavoite, vaikka tarvitsisi apua johonkin. Ristiriitaisuudet ovat ne mitkä kuormittavat.