Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Ketju on viime vuodelta, mutta aina tärkeää asiaa. Ap tuolla alussa ihmetteli, miksi hänen n. 8-kymppinen äitinsä on aloitekyvytön.
Se kuuluu luonnollisesti vanhuuteen. Pikkuhiljaa menee aloitekyky ja myös kiinnostus asioihin. Onhan joitakuita skarppeja yksilöitä, mutta vanhuus yleisesti ottaen on luopumista.
Moni täällä sanoo, ettei sitten vanhuksena halua taakaksi. Noin ajatellaan ennen kuin se sitten kuitenkin tapahtuu niin, ettei vanhus sitä edes itse ymmärrä.
Vanhus itse ei yleensä ole se, joka niitä palveluita lopulta alkaa hankkia, vaan kokonaistilanne on kyllä lähimmäisten kartoitettava - ellei taas ole kyse jostakusta erityisen pirteästä vanhuksesta.
Moni meistä auttaa rakkaudesta, vaikka samalla kokee suurta turhautumista. Omalla kohdallani turhautuminen tulee siitä, että toisista (minusta ja sisaruksestani) riippuvainen vanhus on samalla hyvin dominoiva persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vastuussa ja vastuu ei lopu, hän on äitisi.
Väärin. Vastuussa ollaan vain alaikäisistä lapsista. Muista huolehtiminen on vapaaehtoista, riippuen auttamishalusta, -kyvystä ja ihan käytännön asioista, kuten välimatkat ja esimerkiksi oma työpaikka josta ei irtisanouduta eikä sieltä voi olla poissa miten sattuu.
Jos rakastaa välimatka ei ole este! Pakolla ei onnistu, ikävä kyllä yhtään mikään, ei edes oman lapsen hoito.
Jos välimatka on vaikkapa 300 km, vanhus ei suostu muuttamaan ja lapsella vakituinen työpaikka, jota ei tietenkään jätetä, niin miten auttaa vanhusta jos tarve on lähes päivittäistä?
Vai juuri ottamalla lopputili ja muuttamalla sinne jonnekin ja viettää loppuelämä rah
Vanhus on se, jonka on muutettava, tosin eri juttu, suostuuko, tajuaako edes.
Minulla ainakaan ei ollut hyvä lapsuus. Ärsyttää suunnattomasti tämä iäkkäiden vanhempien romantisointi. Kaikki eivät todellakaan ole olleet lempeitä ja huolehtivia vanhempia eivätkä sellaisiksi muutu ikääntyessäänkään.
Vierailija kirjoitti:
En halua, että kukaan on vastuussa minusta. Olen toistaiseksi melko terve +70 ja asun yksin omassa talossani. Viime aikoina on yksi lapsistani antanut ymmärtää, että pitäisi muuttaa pois jonnekin kaupungin keskustaan ja ennen kaikkea saada talo tyhjäksi ettei jäisi hänen hommiksi tyhjennys. Monet yöunet olen menettänyt miettiessäni, miten pääsen turhasta tavarasta eroon, ilman autoa se ei ole mahdollista.
Ikävintä on vihjailut, että muistissani oli vikaa, vaikka taitaa olla ihan toisin päin, mutta hänen kömmähdykset ovat harmittomia unohduksia. En toistaiseksi ole unohtanut yhtään tapaamista ja ihan itse olen ajat tilannut ja laskut maksanut. Vihjailut ovat saaneet minut varautuneeksi ja tapaamisissa en enää uskalla ottaa kantaa mihinkään asiaa.
Ympäristön asukkaat ovat työssäkäyviä perheellisiä enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Kylällä asuu muutamia ikätovereita, mutta heidän kanssa on jokseenkin
Ikätoverina neuvoisin, että turhaa tavaraa voi pakkailla pois pikkuhiljaa. Sitä kertyy todella paljon vuosien mittaan ja "kuolinsiivous" on hidasta hommaa, mutta sekä itseä että jälkeenjääviä ajatellen sitä kannattaa tehdä. Esim. kierrätyskeskuksilla on noutopalveluita, joissa on pieni maksu, tutustu niihin netissä.
Neuvoja-lapsen voit puolestasi antaa ymmärtää, että testamenttaat tavarasi lähimmälle kuolinpesien ostajalle. Jos lapsia on useampia, lapsuuskodissa voi olla myös heille kelpaavia asioita. Lapsesi on toki oikeassa siinä, että jos kuolinpesä on täynnä tarpeetonta tavaraa, sen raivaaminen on työlästä. Itse olen tehnyt kuolinpesän tyhjennyksen yksinäiselle henkilölle, jonka kaapit olivat kunnossa, mutta silti homma oli iso.
Yksinäisyys saattaa lisätä epävarmuutta. Hakeudu johonkin kansalaisopiston harrastusryhmään tai pariinkin, jotta tapaat ihmisiä ja saat muuta ajateltavaa kuin ne tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.
Ap.
Käyt kerran viikossa pesemässä pyykit ja kaupassa. Tämän varmaan teet vapaapäivänä. Hammaslääkäreitä ym. ei ole kovin montaa vuoden aikana, ellei ole nyt jotakin akuuttia alla. Kyllä oma työnantajani on ollut hyvin ymmärtäväinen. Äitisi hän pääsee noihin myös tilaamallasi taksilla. Saattajan voit pyytää ystäväpalvelusta tai äitisi maksaa yksityiselle kotihoidolle saattamisesta. Eli täysin järjestelykysymyksiä, jotka hoituvat viimeistään rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.
Ap.
Käyt kerran viikossa pesemässä pyykit ja kaupassa. Tämän varmaan teet vapaapäivänä. Hammaslääkäreitä ym. ei ole kovin montaa vuoden aikana, ellei ole nyt jotakin akuuttia alla. Kyllä oma työnantajani on ollut hyvin ymmärtäväinen. Äitisi hän pääsee noihin myös tilaamallasi taksilla. Saattajan voit pyytää ystäväpalvelusta tai äitisi maksaa yksityiselle kotihoidolle saattamisesta. Eli täysin järjestelykysymyksiä, jotka hoituvat viimeistään rahalla.
Läheisellä vanhuksellamme käy siivooja, joka pesee myös pyykit. Kaupat kuljettaa ostokset kotiovelle, varmaan myös keittiöön asti, jos asia sovitaan niin.
Työssäkäyvän perheellisen lapsen ei tule viettää sitä vapaapäiväänsä hoitamalla vanhuksen huushollia tai hän on pian jossain hoitojonossa itsekin uupumuksen takia.
Ulkopuolisten palveluiden hyödyntäminen ei tarkoita vanhuksen hylkäämistä, mutta esim. 160 km päivittäistä työmatkaa ajelevaa ihmistä ei todellakaan voi velvoittaa tekemään 6-7 päiväistä työviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sisar joka jätti kaiken ton mun harteille . Lapsena hän oli lempilapsi ja silloin ajattelin että hoitakoot sitten vanhana mutta minulle jäi kaikki riesa kun en kehtaa olla hoitamatta mutta kyllä risoo . Vanhus vielä erittäin negatiivinen kaikkien asioiden suhteen ja voi sitä valituksen määrää .
Niinhän se menee, jos siihen asemaan jää. Suosikkilapselle sopii kaikki kivat asiat, ja mustalle lampaalle taas sopii paremmin kaikki työläät ja ikävät asiat.
Itse mustana lampaana olen katkaissut välit ja estänyt kännykät. Suosikkilapsi on tosi vihainen, kun vanheneva ilkeä äiti jäikin hänen niskoilleen.
Meillä on tämä edessä 10 vuoden sisällä. Minä olen perheen musta lammas ja s
Kuulostaa vähän siltä, että sinä olet se, joka ei ole kasvanut aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummelilla on tilanne "omaiset hoitaa". Monta kertaa viikossa kuikkii oven suussa ja kysyy apua apteekin, kauppa- asioihin ja kerran jopa imurointiin. Meillä päin on hyvin palveluita tarjolla kunnallisesti ja yksityisesti. Mummo asuu isossa arvoasunnossa ja silloin harvoin kun lapsia näkyy, ajelevat ökyautolla. Ihmettelen tosiaan, miksi ei mummolle hommata apua.
Skarppaa kun lapset käy.
Kun seuraavan kerran tulevat, niin kannattaisi hiukan vinkata siinä ökyauton kupeella, että mummo tarvii apuja. Sellainen mummo ei osaa käyttää nettiä, eikä edes tiedä, että voisi hankkia apua. Esim. siivooja 1-2 kertaa kuussa olisi varmaan tarpeellinen hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku varmaan vastaa että muistisairaus, mutta kun muistitestit meni ihan ok.
Tehtiinkö pelkkä muistitesti vai kuvattiinko pää myös? Mun äiti läpäisi testin tuosta vaan, senhän voi ihan tuurilla päästä läpi. Pään kuvauksissa sitten löytyi sekamuotoinen muistisairaus.
Mun läheisvanhus on ollut aina hyvin sosiaalinen ja aikaansa seuraava.
Nyt kun todella on jo muistisairaus, jonka me läheiset kyllä huomaamme, mutta ne, jotka ei tunne, ei välttämättä huomaa mitään, kun keskustelut ja small talkit tulevat selkäytimestä.
On myös parempina päivinään oppinut puhumaan sairauksistaan asiantuntevasti ja terminologian halliten. Saa olla hyvä muistitestaaja, että huomaa feikin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajahan on ihan omassatunnossa ja siinä että ei tapahdu heitteillejättö. Silti kukaan muukaan ei ole vastuussa heistä yhtään enempää joten jos haluat että siellä lääkärissä on oltava saattaja ja lääkäriin on lähdettävä milloin mistäkin vaivasta niin olet ihan itse niiden järjestämisestä vastuussa.
No kyllä tuo nyt joltain muistisairauden tai muun sairauden alulta kuulostaa, jos mikään ei suju ja täysin holhottava on. Itse varmaan rajan vedät, hankalaahan se on jos töistä pois pitää olla koko ajan. Ole yhteydessä sinne kotihoitoon ja tee selväksi että äitisi tarvitsee apua myös asiointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummelilla on tilanne "omaiset hoitaa". Monta kertaa viikossa kuikkii oven suussa ja kysyy apua apteekin, kauppa- asioihin ja kerran jopa imurointiin. Meillä päin on hyvin palveluita tarjolla kunnallisesti ja yksityisesti. Mummo asuu isossa arvoasunnossa ja silloin harvoin kun lapsia näkyy, ajelevat ökyautolla. Ihmettelen tosiaan, miksi ei mummolle hommata apua.
On mummoja, jotka eivät halua apua.
Eivät halua maksaa avusta, eikä tarvi niin kauan, kun naapurikaan ei ilkeä kieltäytyä auttamasta. Lapsilleen esittää kykenevää.
Asioista pitää puhua suoraan ja ajoissa. Miettiä, mitä tapahtuu jos tuleekin joku yhtäkkinen kohtaus tms,että joutuu avustettavaksi. Moni ei halua muuttaa kodistaan vaikka useimmille senioritalon asunto toisi turvaa ja myös seuraa. Pikkuhiljaa kannattaa alkaa tavaroitaan tyhjentää, koska kymmenien vuosien tavaroiden lajittelu on oikeasti työlästä ja kannattaa muistaa myös se,että niiden arvo jälkeläisille on ihan eri kun se on itselle ollut eli paljon menee roskiin.
Myös edunvalvontavaltuutus pitäisi tehdä oikeasti ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.
Ap.
Käyt kerran viikossa pesemässä pyykit ja kaupassa. Tämän varmaan teet vapaapäivänä. Hammaslääkäreitä ym. ei ole kovin montaa vuoden aikana, ellei ole nyt jotakin akuuttia alla. Kyllä oma työnantajani on ollut hyvin ymmärtäväinen. Äitisi hän pääsee noihin myös tilaamallasi taksilla. Saattajan voit pyytää ystäväpalvelusta tai äitisi maksaa yksityiselle kotihoidolle saattamisesta. Eli täysin järjestelykysymyksiä, jotka hoituvat viimeistään rahalla.
Jos sinun työnantajalle on ok, että teet töitä kun omilta asioiltasi ehdit, niin se ei todellakaan ole mahdollista monessakaan työpaikassa.
Mutta siis maksavan hoitoavun järjestäminen toki onnistuu kauempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Käy kaupassa. Haravoi piha. Siivoa ja pese ikkunat. Hoida kukat, myös pihassa.Tee lumityöt. Kerää omenat syksyllä. Vaihda jouluverhot . Siltä lakanat ja vaatteet. Poimi marjapensaista marjat ja tee mehua. Seuraa talon kuntoa ja hoida remonttiasiat. Talon maalaus säännöllisesti. Myös kivijalka. Hae postit. Saunota ja pese. Pese pyykit. Pese matot. Tee ruokaa. Tee veroilmoitus. Nyt on sinun vuorosi. Oma lapsesi on jo aikuinen.
Juu. Näinhän se jostain syystä menee, jos siihen mukaan menee. :D
Kyllä uppiniskaisinkin vanhus suostuu apua ottamaan, kun suostuttelee. Perinteinen ja hyvä menetelmä suostutteluun on antaa kunnon remmi selkäsauna vyöllä. Sitä samaa he itsekin käyttivät. Niin makaa kuin petaa.
Se on ihan naapurin häpeä, jos suostuu olemaan vanhuksen juoksupoikana. 80 vuoden ikään mennessä on pitänyt ymmärtää sen verran säästää, että kerran kuussa käy siivooja ,joka samalla pistää likaiset pyykkikoneeseen ja nostaa kuivumaan.kauppa tuo kotiin ruokakassit 2 x kuukaudessa. Apteekissa saadaan reseptilääkkeet 3 kk välein jne. Nuo on kaikki järjestelykysymyksiä, jos vanhus on niin järjissään ,että asuu kotona yksin.
Ei niitä verhoja siellä vaihdeta joka kuukausi eikä ikkunoita pestä. Laskut e-laskuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana netittömällä vanhuksella on puhelinluettelon puute. Jos ei tiedä numeroa mihin olisi asiaa.
Lankapuhelinverkon alasajo Suomessa oli hullu homma.
Jos sitä ei olisi tehty, niin joka torppaan saisi langallisen netinkin sitä kautta.
Ongelmana netittömällä vanhuksella on puhelinluettelon puute. Jos ei tiedä numeroa mihin olisi asiaa.
Onko se netitön vanhus niin tyhmä ,ettei osaa kirjoittaa mustikirjaansa niitä 5 tärkeää puhelin numeroa? 112, terveyskeskus, kotihoito, kauppa, jälkeläinen .
Alue: Aihe vapaa
Jos välimatka on vaikkapa 300 km, vanhus ei suostu muuttamaan ja lapsella vakituinen työpaikka, jota ei tietenkään jätetä, niin miten auttaa vanhusta jos tarve on lähes päivittäistä?
Vai juuri ottamalla lopputili ja muuttamalla sinne jonnekin ja viettää loppuelämä rahattomana?