Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja

He ovat sen päätöksen aikoinaan tehneet että hankkivat lapsia. Se ei ole lapsen/lapsien vika ja ei tosiaan velvoita huolehtimaan heistä vanhemmalla iällä. Omaishoitajuus ei  myöskään ole mitään lasten leikkiä vaan raskasta ja kuluttavaa. Yritä siinä nyt sitten samalla huolehtia itsestäsi, perheestäsi ja töistäsi. Minkä takia on olemassa kotihoitoa sun muuta jos kaikkien vaan pitäisi olla omaishoitajia?

Meillä on neljä vanhempaa ja yksi isovanhempi 150 km päässä. Iät 92 v, 85 v, 79 v, 69 v ja 66 v. Näistä kolme tarvitsee apua koko ajan. Kaikki viisi asuvat eri osoitteissa ja yhdellä on vieläpä kaksi mökkiäkin. Muut lapset asuvat vielä meitäkin kauempana ja kaikilla meillä on lapsia, lapsilla harrastuksia, jokaisella työ josta ei niin vain lähdetä auttamaan keskellä viikkoa. 

Me käydään kerran kuussa pe-su ja tarvittaessa toinen meistä voi tehdä lisäksi päiväreissun silloin  tällöin, mutta enempää ei ole jaksamista eikä aikaa. Tärkeintä on hoitaa nämä omat lapset, koska he eivät.ole tänne pyytäneet syntyä vaan ovat meidän vastuullamme. 

Joten hoidamme sen mitä ei saada ostettua ulkopuolisilta yrityksiltä. Siivousfirma hoitaa pyykinpesun ja siivouksen kolmessa paikassa. Kahdessa paikassa kauppatavarat tuodaan kerran viikossa kotiin ja yksi käy palvelutalon tms ravintolassa syömässä 5 krt viikossa. Taksiseteleillä kulkevat lääkärissä ja apteekissa. Yksi käy kerran viikossa jumpalanpalveluksessa, toinen jossain ystäväpiirissä ja kolmas kävelee päivittäin kirjastoon. Minä kokkaamnvuorotellen jokaiselle pakkaseen lempiruokia, laitamme vähän joulua, huolehdimme pankkiasioita jne. Jokaisella edunvalvontavaltuutus valmiina sitä hetkeä varten kun tarvitaan. 

Nuorin näistä viidestä huolehtii tuosta vanhimmasta ja ihme kyllä juuri nämä kaksi ovat parhaimmassa kunnossa, molemmat ajavat autoa ja selviävät arjesta oikein hyvin. Heille tarvitsee käydä vain uudet televisiot ja tabletit asentamassa ja kahviseurana, muuten pärjäävät itse. 

Rajat on pakko asettaa, koska me emme voi uupua, lopettaa työssäkäyntiä ja riskeerata meidän lasten lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

En halua, että kukaan on vastuussa minusta. Olen toistaiseksi melko terve +70 ja asun yksin omassa talossani. Viime aikoina on yksi lapsistani antanut ymmärtää, että pitäisi muuttaa pois jonnekin kaupungin keskustaan ja ennen kaikkea saada talo tyhjäksi ettei jäisi hänen hommiksi tyhjennys. Monet yöunet olen menettänyt miettiessäni, miten pääsen turhasta tavarasta eroon, ilman autoa se ei ole mahdollista.

Ikävintä on vihjailut, että muistissani oli vikaa, vaikka taitaa olla ihan toisin päin, mutta hänen kömmähdykset ovat harmittomia unohduksia. En toistaiseksi ole unohtanut yhtään tapaamista ja ihan itse olen ajat tilannut ja laskut maksanut. Vihjailut ovat saaneet minut  varautuneeksi ja tapaamisissa en enää uskalla ottaa kantaa mihinkään asiaa. 

Ympäristön asukkaat ovat työssäkäyviä perheellisiä enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Kylällä asuu muutamia ikätovereita, mutta heidän kanssa on jokseenkin

Miten sun lapsesi tyhjentää talon aikanaan? Jätät hänen ristikseen?

Vierailija kirjoitti:

Omaisen on itse oltava tarkkana, ettei hänelle sysätä liikaa vastuuta, jota ei jaksa kantaa. Säästösyistä kyllä yritetään hyödyntää omaisia rajattomasti. Kannattaa pitää puolensa. Moralisoinnista ei kannata välittää.

Samaa mieltä. Kun mun vanhemmilla aikoinaan kävi ekaa kertaa palvelutarpeenohjaaja, isäni vakuutti, että mitään ulkopuolista apua ei tarvita. Ei tarvita siksi, kun sairaanhoitajatytär asuu naapurissa. Sanoin palvelutarpeenohjaajalle, että jos mä pystyisin viemään äitiä suihkuun yms, mä olisin edelleen sairaanhoitajan hommissa enkä olisi joutunut jo yli 20 vuotta sitten terveyssyistä vaihtamaan it-alalle. Hän ymmärsi oikein hyvin, että kyseessä oli vain isän näkemys ja toive, eikä suinkaan se, mikä on oikeasti realistista. Pitkään silti kesti saada isä suostumaan yhtään mihinkään ulkopuoliseen apuun, mutta mua ei kertaakaan hyvinvointialueen taholta painostettu ryhtymään vanhempieni hoitajaksi. 

Aivan yksiselitteisesti olet. Vanhempasi vastasivat Sinun hoidostasi aikanaan ja nyt on sinun vuorosi hoitaa heitä. Mikä tässä on sinulle muka epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Aivan yksiselitteisesti olet. Vanhempasi vastasivat Sinun hoidostasi aikanaan ja nyt on sinun vuorosi hoitaa heitä. Mikä tässä on sinulle muka epäselvää?

Eli työttömäksi korpeen asumaan? Soskusta rahoitus, mahtaapa siitäkin valitus nousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja

 

He ovat sen päätöksen aikoinaan tehneet että hankkivat lapsia. Se ei ole lapsen/lapsien vika ja ei tosiaan velvoita huolehtimaan heistä vanhemmalla iällä. Omaishoitajuus ei  myöskään ole mitään lasten leikkiä vaan raskasta ja kuluttavaa. Yritä siinä nyt sitten samalla huolehtia itsestäsi, perheestäsi ja töistäsi. Minkä takia on olemassa kotihoitoa sun muuta jos kaikkien vaan pitäisi olla omaishoitajia?

Älä pälise.  Sinä olet päättänyt hommata perheen, sun lapset ei ole pyytäneet tähän maailmaan tulla yhtään sen kummemmin.  Hoida velvollisuutesi niin ylös- kuin alaspäinkin.  Se kuuluu ihmisyyteen.  

Kyllä ihmisen täytyy vanhemmistaan huolehtia, kun nämä ovat tulleet heikoiksi ja avuttomiksi.  Sinä suollat tänne tarinaa itsekkyydestäsi.  Ja itse sitten heikkona ja vanhana et muka kaipaisi lapsiasi ja turvautuisi heihin, voi typeryys, edestäsi löydät.

Tavaramäärän vähentämisestä... Mä en ole  tehnyt "kuolinsiivoustani" sitä varten, että aikanaan lapsillani olisi sitten helpompaa tyhjentää tämä asunto. Olen tehnyt siksi, että kun eläkepäivät kivasti häämöttää jo edessä, mulla on täällä mahdollisimman paljon tilaa. Tilaa liikkua ja helpompaa myös siivota. Mulle laitettiin tekonivelet polviin 2018 ja 2019 ja jo silloin, kun leikkauksen jälkeen liikuin kyynärsauvojen kanssa, huomasin lukuisia epäkohtia kodissani. Jos  ei pysty kiipeämään keittiötikkaille, ei kyykistymään tai menemään polvilleen ja kädetkin on suurimmaksi osaksi niissä sauvoissa kiinni, pitäisi kuitenkin pystyä siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään suihkussa jne. Hommasin olohuoneeseen ja keittiöön uudet  huonekalut. Ja robotti-imurin. Kaikki huonekalut on sellaisia, että imuri mahtuu sinne alle. Mulla on vielä tavallinen pölynimurikin, mutta hommasin sekä yläkertaan että alakertaan varsi-imurit. Hommasin myös kaikkiin huoneisiin matot, jotka ovat likaa ja pölyä hylkiviä. Eläintaloudessa ihan loistavat. Kaapeissa olen asettanut tavarat siten, että kaikki päivittäin tai edes kuukausittain tarvittava on käden ulottuvilla. Ylähyllyillä on vain jotain jouluisin tms harvoin tarvittavaa. Toissakesänä hävitin 80% kaikista kirjoistani ja myös luopumaan valtavasta kirjahyllystäni. Heitin pois myös kaikki loput vinyylilevyt, ikivanhat vhs-kasetit ja kasettimankan kasetit. Ihan turhaa tavaraa, kun ei ole ollut vuosikymmeniin enää soitinta, joilla niitä voisi käyttää.

Olen käynyt läpi myös kaikki paperit ja heittänyt tarpeettomat roskiin. Kaikki  tarpeelliset on nyt siististi yhdessä lipastonlaatikoissa muovikansioissa ja jokaisen kansion päällä lukee, mitä kansio sisältää. Lapseni tietävät, missä nämä paperit ovat ja siis sen, että kaikki oikeasti rahanarvoinen löytyy siitä yhdestä lipastonlaatikosta. Vaikka kotini onkin lasteni lapsuudenkoti, ei täällä ole yhtä taulua lukuunottamatta enää mitään samaa kuin heidän ollessaan lapsia. Mitään "lapsuusmuistoja" ei siis pitäisi edes olla. Edes seinät eivät ole enää saman väriset kuin silloin aikoinaan. Ja se taulukin on paraatipaikalla olohuoneen seinällä, joten helppo napata siitä mukaan, jos sillä on jotain tunnearvoa. 

Eilen päätin, että mun osani työelämässä tulee päättymään 31.8. Siis 11 kuukautta ennenkuin alin eläkeikäni tulee täyteen. Syksyn projektina mulla on kahden ulkovaraston siivoaminen. En edes tiedä, mitä kaikkea niissä on. Toisessa on sellainen lukkokin, että en ole saanut sitä reumasormillani enää vuosikausiin auki. Siellä siis ei voi olla mitään tarpeellista. Haluan tyhjentää varastot ja laittaa sinne sellaiset hyllyt, missä kaikki tarpeellinen on mulle käden ulottuvilla. Multasäkit, talven ajaksi säilytykseen kukkaruukut ja parvekelaatikot, puutarhatyökalut jne. Syksyllä pitää myös miettiä pihoja. 9:ään vuoteen en ole joko pystynyt tai ehtinyt tekemään takapihalleni yhtään mitään. Nyt on sitten aikaa miettiä perennoja, kukkasipuleita yms. Vaikka mulla onkin asunnossa 98 m2 tilaa, en halua täyttää tilaa tavaroilla. En silti halua elää minimalistisestikaan. On mulla edelleen tavaroita, mutta vain sellaisia, joita joko käytän tai jotka ovat ainakin ilo silmille. Suljettujen kaapinovien takana ei tarvitse olla muuta kuin käyttötavaraa ja nekin sellaisella korkeudella, ettei tarvitse kiipeillä eikä kyykistellä. 

Niinhän se taitaa nykyään olla, että jos on tarpeeksi rahaa, saa hyvän hoitopaikan helpolla. Jos on köyhä, sysätään lasten harteille. Ei kukaan näistä niin sanotuista hoitajista ynnä muista joiden työtä se hoitaminen on, oikeasti välitä niistä hoidettavistaan pätkän vertaa. Mutta raha, siis käytännössä se saako hyvän asianajajan itselleen helposti, vähän suitsii kusipäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vastuussa ja vastuu ei lopu, hän on äitisi.

Väärin. Vastuussa ollaan vain alaikäisistä lapsista. Muista huolehtiminen on vapaaehtoista, riippuen auttamishalusta, -kyvystä ja ihan käytännön asioista, kuten välimatkat ja esimerkiksi oma työpaikka josta ei irtisanouduta eikä sieltä voi olla poissa miten sattuu.  

Olet väärässä.  Itse asiassa me kaikki olemme tavalla tai toisella vastuussa toisistamme.  Ketään ei saa jättää heitteille eikä saa jättää avutonta auttamatta.  Jos ei itse pysty auttamaan, on hälytettävä apua ja huolehdittava, että se apu tulee.  

Tämä on sovellettavissa myös vanhusten hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja

He ovat sen päätöksen aikoinaan tehneet että hankkivat lapsia. Se ei ole lapsen/lapsien vika ja ei tosiaan velvoita huolehtimaan heistä vanhemmalla iällä. Omaishoitajuus ei  myöskään ole mitään lasten leikkiä vaan raskasta ja kuluttavaa. Yritä siinä nyt sitten samalla huolehtia itsestäsi, perheestäsi ja töistäsi. Minkä takia on olemassa kotihoitoa sun muuta jos kaikkien vaan pitäisi olla omaishoitajia?

Älä pälise.  Sinä olet päättänyt hommata perheen, sun lapset ei ole pyytäneet tähän maailmaan tulla yhtään sen kummemmin.  Hoida velvollisuutesi niin ylös- kuin alaspäinkin.  Se kuuluu ihmisyyteen.  

Kyllä ihmisen täytyy vanhemmistaan huolehtia, kun nämä ovat tulleet heikoiksi ja avuttomiksi.  Sinä suollat tänne tarinaa itsekkyydestäsi.  Ja itse sitten heikkona ja vanhana et muka kaipaisi lapsiasi ja turvautuisi heihin, voi typeryys, edestäsi löydät.

Mä olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jos vanhemmat ovat aikoinaan olleet hyviä ja rakastavia vanhempia ja sitten vanhana heikoiksi ja avuttomiksi tulleina  tarvitsevatkin apua, silloin hyville ja rakastaville vanhemmille riittää se, mistä ja millaista apua jälkipolvi heille hankkii. Jos vanhuksilla itsellään on rahaa, niin maksavat itse. Tiedän kyllä niin hyvin itsekin, millaista on, kun kenenkään muun kuin just sen lapsen apu ei vanhukselle kelpaa. Ei edes silloin, kun vanhuksella olisi varaa palkata vaikka autokuski, kokki ja hovimestari. Mä oivalsin aikoinaan, että isä teki tikusta asiaa, jotta sai mut sinne käymään. Olisi voinut tehdä asian itsekin tai ainakin palkata jonkun ammattilaisen tekemään homman, mutta joka kerta, kun menin sinne, siellä oli kahvi valmiiksi keitettynä ja kupit ja pullat katettu valmiiksi pöytään. Kotinsa vangiksi joutunut huonosti liikkuva vanhus, joka oli muistisairaan vaimonsa omaishoitaja. Mikäs sen mukavampaa kuin saada tytär kesken työpäivänsä kahville. Niin ja se pariston vaihtaminen kaukosäätimeen tms olikin ihan sivuseikka. Kun lakkasin jäämästä kahville eli hoidin vaan nopeasti homman, tällaiset "avuntarpeet" loppuivatkin kokonaan. Ja vain ihan oikeissa asioissa isä soitti mulle. Äidin kuoleman jälkeen otin tavaksi käydä isän luona kerran viikossa kahvilla. Aina ei huvittaisi käydä kuuntelemassa isän luentoja milloin mistäkin aiheesta, mutta arvasin, että kun isä tietää täsmälleen, minä päivänä ja mihin kellonaikaan olen taas tulossa, hänellä ei ole tarvetta tehdä tikusta asiaa, jotta tulisin käymään. Ja arvaukseni osui ihan oikeaan. Toinen syy isän haluttomuuteen palkata ulkopuolista apua oli se, että pelkäsi kuollakseen, että äiti viedään väkisin jonnekin laitokseen. Isä kun oli luvannut äidille, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Isälle se "kunnes  kuolema meidät erottaa" -lupaus merkitsi todella paljon. Isä ei halunnut pettää äidille yli 70 vuotta aiemmin papin ja seurakunnan edessä antamaansa lupausta. Isä pelkäsi, että joku ulkopuolinen tekee huoli-ilmoituksen ja sitten äiti viedään eikä pääse koskaan enää kotiin. Kun lopulta sain isän ymmärtämään, että tänä päivänä hoivakotiin ei jouduta vaan päästään vasta kuukausien tai jopa vuosien hakemisen jälkeen, isälle alkoi kelvata ulkopuolinen apu. Ja äiti sai siirtyä ajasta ikuisuuteen kotona omassa sängyssään. Osaa näistä palveluista isä käyttää edelleen, vaikka äiti kuolikin jo vuosi sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan yksiselitteisesti olet. Vanhempasi vastasivat Sinun hoidostasi aikanaan ja nyt on sinun vuorosi hoitaa heitä. Mikä tässä on sinulle muka epäselvää?

Suomessa lainsäädäntö ei edellytä, että lasten tulisi huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan.

Sinulla taitaa olla epäselvyyttä asian suhteen. 

Rajasi kulkevat juuri siinä, minne sinä itse ne asetat. Kehotan olemaan myös varovainen ja oikeasti pitämään puolesi. Jos näet löytyy yksikin huolehtiva omainen, niin kyllä hoitotahot sitten tuon omaisen harteille kaiken mahdollisen ja mahdottoman lykkäävät. 

Terveisin nimimerkki: Kokemusta on.

Yksi äiti hoitaa kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä. 

Ostakaa asiointiapua ja ajanvarausapua. Toisaalta ei siinä lääkärin soitossa nyt niin kauaa mene, sinä voit tehdä sen ja sit palkkaat avustajan mukaan lääkäriin. Rahalla saa.

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa asiointiapua ja ajanvarausapua. Toisaalta ei siinä lääkärin soitossa nyt niin kauaa mene, sinä voit tehdä sen ja sit palkkaat avustajan mukaan lääkäriin. Rahalla saa.

Miksi sen avustajan pitäisi lapsen/lasten palkata.

Vierailija kirjoitti:

Yksi äiti hoitaa kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä. 

Niin, ne lapset hoitaa omat lapsensa ja käyvät töissä. Viikonloppuisin ehtii vierailemaan jos asuu kohtuullisen matkan päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vastuussa ja vastuu ei lopu, hän on äitisi.

Väärin. Vastuussa ollaan vain alaikäisistä lapsista. Muista huolehtiminen on vapaaehtoista, riippuen auttamishalusta, -kyvystä ja ihan käytännön asioista, kuten välimatkat ja esimerkiksi oma työpaikka josta ei irtisanouduta eikä sieltä voi olla poissa miten sattuu.  

Olet väärässä.  Itse asiassa me kaikki olemme tavalla tai toisella vastuussa toisistamme.  Ketään ei saa jättää heitteille eikä saa jättää avutonta auttamatta.  Jos ei itse pysty auttamaan, on hälytettävä apua ja huolehdittava, että se apu tulee.  

Tämä on sovellettavissa myös vanhusten hoitoon.

Tämä kannattaisi myös kertoa nykyhallituksellekin. Siellä ollaan tästä täysin tietämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Tee huoli-ilmoitus äidistäsi. Ja kerrot että sinä et voi töittesi takia kuljettaa äitiäsi lääkärillä ym. Kerrot myös että sinun voimavarasi ja kykysi auttaa ovat rajalliset.

Voi helvetti! Kyllä lasten tulee huolehtia omista vanhemmistaan jos tilanne sitä vaatii. On myös huolittava heidät sairaalasta takaisin kotiin eikä jätetä sairaalaan ja yhteiskunnan kontolle. Kun aika koittaa on  järjestettävä hautaus. Kyllä sitä on helppo vedota "työkiireisiin", kun ei yksinkertaisesti viitsi eikä halua että mikään rikkoo omia suunnitelmia, mahdollista lomamatkaa. Pitäisi oikeastaan sakottaa tuollaisten vanhempien lapsia että jättävät vanhukset tieten tahtoen heitteille ja laiminlyövät hautaamisvelvollisuutensa. Oikein oksettaa tuollaiset vätykset! Omat vanhemmat ovat ehkä aikoinaan auttaneet ja hoitaneet lapsenlapsia ja sitten kun tulee aika että he tarvitsevat apua, sitten lykätään vastuu yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja

 

He ovat sen päätöksen aikoinaan tehneet että hankkivat lapsia. Se ei ole lapsen/lapsien vika ja ei tosiaan velvoita huolehtimaan heistä vanhemmalla iällä. Omaishoitajuus ei  myöskään ole mitään lasten leikkiä vaan raskasta ja kuluttavaa. Yritä siinä nyt sitten samalla huolehtia itsestäsi, perheestäsi ja töistäsi. Minkä takia on olemassa kotihoitoa sun muuta jos kaikkien vaan pitäisi olla omaishoitajia?

Omaishoito on raskasta ja kuluttavaa mutta emotionaalisesti palkitsevaa. Kun hoidat omat vanhempasi voit olla jälkeenpäin onnellinen että autoit heitä tavallaan vastapalveluksena siitä että he aikoinaan auttoivat sinua. Mieti mikä on sulle tärkeintä elämässä? Sen päätöksen kanssa sun on elettävä loppuelämäsi. Kukaan ei muista että teit työsi kunnolla, mutta vuosien päästä olet tyytyväinen itseesi että teit parhaasi ja oman velvollisuutesi vanhempiesi lapsena.