Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?

Voi kiitos näistä kommenteista. Ennen nettiä en ymmärtänyt ollenkaan, millaisia ihmisiä on olemassa. Omasta puolestani kuolen mieluummin kuin annan kenenkään koskaan "hoitaa" itseäni tai uhrautua vuokseni. Tähän kuuluu sekin, että hoitoelkeitä osoittavat eivät ollenkaan tule kynnykseni yli. Toivotan vain kaikkea hyvää kaikille teille ihan sielun mustuusasteesta riippumatta.

"Jos äti on 79, oletan ettei lapsenlapset eli aloittajan lapset enää ihan alle kouluikäisiä ole? Pärjäävät varmaan keskenäänkin, ilman äitiä, silloin tällöin päivän?"

Silloin voi olla pieniä lapsenlapsia, joiden elämässä haluaa olla mukana. Kyllä minä mielelläni olisin heitä katsomassa vaikka heidän sairastaessa, jos vanhemmat eivät voi olla pois töistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kiitos näistä kommenteista. Ennen nettiä en ymmärtänyt ollenkaan, millaisia ihmisiä on olemassa. Omasta puolestani kuolen mieluummin kuin annan kenenkään koskaan "hoitaa" itseäni tai uhrautua vuokseni. Tähän kuuluu sekin, että hoitoelkeitä osoittavat eivät ollenkaan tule kynnykseni yli. Toivotan vain kaikkea hyvää kaikille teille ihan sielun mustuusasteesta riippumatta.

Asioista voi jutella ja sopia, minkä verran ja millaista apua on toiveissa ja saatavilla. Myös siitä, korvaatanko avusta vai ei ja jos korvataan, niin miten. Käskytys ja syyllistäminen ei toimi.

Minun äitini on jo edesmennyt. Kun vielä eli ja sairasteli,  niin autoin sen minkä kohtuudella pystyin. Välimatkaa oli 150 km, joten joka risaukseen en päässyt paikalle. Moni asia onnistui puhelimitse. Siivooja ja kotisairaanhoito kävi äidilläni. Pyykit pesi pesula ja ruoan toi lähetti keskuskeittiöltä.Taksi kuljetti tarpeen vaatiessa. Äitini oli valmis maksamaan nämä jatkuvasti toistuvat palvelut. Minulla oli valtakirjat hoitaa asiat kelan, pankin ja sairaalan kanssa. Kalliiksihan tuo palvelujen ostaminen tuli, mutta oli ainoa vaihtoehto. Nyt jälkikäteen (liian myöhään) olen hoksannut, että pienellä eläkkeellä oleva äitini olisi ollut oikeutettu tt-tukeen isojen sairauskulujen takia. Kun ikäännymme ja sairastumme, niin joudumme joko hoitokotiin tai ostamme palveluja kotiimme. Näin se vaan menee, kunnes kuolo korjaa ja se se vasta kallista on ja työlästä läheisille, kun viimeinen matka koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On teillä erikoinen suhde. Minulle oli selvää hoitaa äidin asioita hänen viimeisinä vuosinaan. Lapsen ja vanhemman roolit muuttuvat toisiinsa nähden vuosien vieriessä, yllättävää, että se ei ole tullut sinulle mieleen ennen tätä. 

Vinkkinä: se tapahtuu kaikille, jos ei vanhempaa kuolo korjaa vähintään viisikymppisenä. Parempi totuttautua siihen asiaan mahdollisimman nuorena.  

Johan nyt toki sitä ottaa palkattomia vapaita alvariinsa että voi kiikuttaa vanhempiaan lääkärillä ja muualla. Ja oman työn ja perheen lisäksi sitä hyppää sadan kilometrin päässä jatkuvalla syötöllä avittamassa. Älä jaksa trollata.

 

Jos äti on 79, oletan ettei lapsenlapset eli aloittajan lapset enää ihan alle kouluikäisiä ole? Pärjäävät varmaan keskenäänkin, ilman äitiä, silloin tällöin päivän?

Ja siellä työpaikallakin pärjäävät keskenään? Työnantajan ongelmaksi ei voi kaataa omia perheongelmia. Ei meillä ainakaan voi ottaa edes palkattomia päiviä kuin ihan satunnaisesti.

Erikoinen oletus, että töistä voi olla vähän väliä pois vanhuksia hoitamassa.

Tuohon ap:n kysymykseen voi vastata vain ap itse. Tuskin laki velovoittaa sinua mihinkään. Jos et jaksa auttaa, niin siinähän se raja on! 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muistisairautta miksi ei äitisi kykene hoitamaan asioitaan?   Miksi rollaattori?

Täällä rollamummu 79, pärjään ihan hyvin. Ei apua vielä tarpeen. Jos laiskottaa, palvelubussi , muulloin pysäkille ja asioille 

Sepä hyvä että olet tuossa iässä hyvässä kunnossa moni ei ole. On paljon sairauksia, liikunta heikkoa itsestään huolehtiminen jo toisten varassa kun itse ei pärjää. Tässä tulee se että kuka auttaa ottaa vastuun kun kumminkin on kotona asuva eikä vielä siinä kunnossa että palvelukotiin " joutuisi". Jos lapset ovat vielä työelämässä niin kuka sitten huolehtii ei kukaan itse on pärjättävä ja kunnallisia palveluja ottaa jotka maksaa hunajaa. 

Pitää ottaa huomioon että on niitä joiden yleiskunto on hyvä ja niiden joiden ikää katsomatta. 

Itse olen 71 v ja kymmenen vuotta jo vakavia sairauksia tullut olen " riippuvainen" miehen avusta josta olen kiitollinen. Lapset työelämässä ja eivät asu lähellä. Pärjään mutta apua tarvitsen. 

Vierailija kirjoitti:

"En tiedä miksi äitini on aloitekyvytön. Muisitestin läpäisi kuitenkin kun se tehtiin. Kauppa-asioita hoidin itse ennenkuin siirsin ne kaupungin kauppapalvelulle.

siksi hoidin kauppa-asiat kun äidin kaupassakäynnistä ei tullut mitään. Haahuili sinne tänne eikä osannut toimiakärkevästi. Karkkihyllylle vaan ensimmäisenä ja tärkeät ostokset jäi. Kun olin kaupassa mukana jouduin paimentamaan koko ajan. Tämä siis oli jo useamman vuoden näin. Mikä vie aloitekyvyn noin?

Ap."

Muistitesti ei osoita varhaisia oireita koulutetulla tai älykkäällä ihmisellä. 

Voi myös olla kyse masennuksesta tai muusta mielialaan liittyvästä asiasta, jota äitisi koettaa helpottaa makealla lohturuualla.

Aloittajan kysymykseen: jos et koe olevasi vastuussa hoitamisesta, hoidon järjestämisestä kyllä olet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa luettua kaikki mitä, tänne tähän keskusteluun on kirjoitti. Mitäpä nyt sitten sain irti näistä jutuista?

-90% kirjoituksista puoltaa suomeksi sanottuna sitä, että omat vanhemmat / vanhempi joutaisi olemaan oman onnensa nojassa ja oma lapsi ei millään muotoa halua / kerkiä auttaa.

-10% sentään on valmiita auttamaan ja tekemään kaikkensa, jotta vanhempien / vanhemman elämän ehtoopuoli olisi inhimillistä ja turvallista.

No, kait se tämmöstä sitten on. En moiti enkä soimaa ketään, mutta ihmettelen suuresti varsinkin kun sanotaan, ettei kuitenkaan tuo vanhus ole kykenevä hoitamaan asioitaan, edes perustarpeitaan, kuten kaupassa käynti, ruoan laitto, peseytyminen jne., joten jo sillä perusteella on varmasti mahdollisuus saada esim. muistisairas vanhus vaikka palvelutaloon. Kyllä se varmaan hiukan töitä teettäisi, mutta lopputulos loisi turvaa vanhukselle ja helpotusta

Eipä sitä niin vaan hoitokotiin pääse kyllä se vaatii paljon selvittelyä niin lääkärin kuin terveydenhuollon puolelta. Kotiapua tyrkytetään jos ei muut läheiset pysty auttamaan ja siihen ne mummon papan eläkkeet menee samoin palvelu asuminen ei halpaa ole. 

Niin kauan kun läheinen auttaa hoitaa lääkärin käynnit, kaupassa, lääkityksen, pesu/ siivoukset ym. EI mummo tai pappa saa hoivapaikkaa!!!!! Eli kotona asumista tuetaan läheisten/ kotipalvelun turvin ja kun se käy mahdottomaksi niin siirtyy hoivapalvelun piiriin.

Kokemuksia on äidin ja isän kanssa. Omaishoitaja olin isälle ja äitipuolelle kymmenen vuotta äidin sain palvetaloon kun en asunut lähellä ( 400 km) ja sisarukset oli työelämässä vielä. Omaishoitaja palkkaa en saanut kun isä ei halunnut kunnan piiriin joskus maksoi bensa rahaa muutaman kympin. Hoidin kahta vanhusta omasta halusta en rahasta vaikka menoja oli. Pääasia että heillä oli hyvä ja turvallinen vanhuus ja saivat asua kotona loppuun asti. He elivät onnellisina ja minä myös että sain olla heidän kanssaan viimeiseen hengenvetoon asti. Muut sisarukset eivät välittäneet ja kun aika oli jakaa perintö siitä tapeltiin monta vuotta. Minä en halunnut enkä saanut mitään siitä pidettiin huolta. En ole katkera minä tein osuuteni ja on puhdas omatunto heillä ei. Raha ei aina ratkaise näissäkään asioissa kuka hoitaa ja miten. Pääasia että kuunnellaan vanhempia mikä on heidän toiveensa eikä niin että itse siitä hyödymme.

Itselleni oli luonnollista auttaa ikääntynyttä äitiä alkuun 1 x/ vko, sitten pikku hiljaa tiheämmin kun äitini avun/hoivan tarve lisääntyi, kodistani oli 100 km äitini luokse. 

Omat lapsemme, kun olivat pieniä, he välillä kyytiin ja mummollaan 😊 ja kun hieman kasvoivat, niin kaikille riitti kivasti puuhastelua mummon luona.

Koskaan ei mieheni asiaa kritisoinut, vaan tuli myös välillä mukaan, kun töiltään ehti. Lisäksi kävin kokopäivätyössä ja opiskelin siinä samalla. Nyt mieheni huolehtii sisarustensa kanssa isästään ja pidän sitä täysin luonnollisena asiana. Itsekin osallistun mukaan, mutta päävastuun ottavat appeni omat lapset

Vierailija kirjoitti:

Itselleni oli luonnollista auttaa ikääntynyttä äitiä alkuun 1 x/ vko, sitten pikku hiljaa tiheämmin kun äitini avun/hoivan tarve lisääntyi, kodistani oli 100 km äitini luokse. 

Omat lapsemme, kun olivat pieniä, he välillä kyytiin ja mummollaan 😊 ja kun hieman kasvoivat, niin kaikille riitti kivasti puuhastelua mummon luona.

Koskaan ei mieheni asiaa kritisoinut, vaan tuli myös välillä mukaan, kun töiltään ehti. Lisäksi kävin kokopäivätyössä ja opiskelin siinä samalla. Nyt mieheni huolehtii sisarustensa kanssa isästään ja pidän sitä täysin luonnollisena asiana. Itsekin osallistun mukaan, mutta päävastuun ottavat appeni omat lapset

Tässä on sekin pointti juuri, että jos toinen perheen vanhemmista auttaa omaa äitiään tai isäänsä, on se perheen yhteisestä ajasta pois ja toiselle jää enemmän kotitöitä. Kaikki puolisot eivät hyväksy tätä. Riitoja syntyy helposti esimerkiksi, jos puoliso alkaa auttamaan vanhempaansa, joka ei ole aikaisemmin auttanut lapsensa perhettä.

Ja mukavaa vanhusta on kivampi auttaa, kuin ilkeää ja tyytymätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin antaa lapsilleni erilaisen lapsuuden mitä itsellä oli. Tarkoitan tällä sitä, että lapsille oli aikaa, lapsia mietittiin päätöstenteossa, tehtiin lapsia kiinnostavia asioita eikä lapsia vertailtu toisiin niin, että omia lapsia mollattiin. Toki olihan tuo meille helpompaa, kun omat lapset syntyivät toivottuina eivätkä olleet vahinkoja.

 

 

Jos vanhempasi ovat vanhuksia taidat olla itse pysynyt vähän pikkulikkana jos vertaat aikaa 50 vuotta sitten tähän aikaan jossa itse lapsesi kasvatat.

Vanhuten lapset ovat vähintään hyvin lähelle 60 v.

 

Missä kohtaa kirjoittaja kertoi olevansa nainen?

äitini on 85 asuu keskellä metsää  eikä kunnon yhteyksiä julkisillä ei suostu muuttamaan keskustaan muisti alkaa  jo pätkimään omasta mielestään ei ole ongelmaa mutta muut huomaavat sen, tätinsä eli 100-vuotiaaksi hän yrittää ihan  selvästi matkia tätiänsä  joka asui kotonaan 95- vuotiaaksi tosin kaupungin keskussa

Äitini on ollut viimeisimmät viisi vuotta minua kohtaan suoraan sanottuna siinä määrin kusipäinen henkisen väkivallan käyttäjä ettei tulisi mieleenikään huolehtia hänestä tai hoivata. Hän jää veljeni riesaksi, jos asiat jossakin vaiheessa menevät siihen pisteeseen, että hän tarvitsisi auttamista.

Joten ei ap. sinulla olevelvollisuutta ylittää omia voimavarojasi äitisi hoivaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja

Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.

Ap.

Eli lapsiperheelliselle se oma lapsiperhe on tärkeämpi kuin vanhempansa, eikä niin, että vanhemmatkin osa perhettä. Se kertookin, miksi Suomessa vanhuksien elämä niin huonoa kun taas lapsiperheet vaan vaativat itselleen jatkuaan lisää tukea. 

Niin, elämä on semmoista. Ei ole pakko.

Joskus vaan mietityttää, että nykyisin ihmisillä on vain oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia. Vastuulliset aikuiset on katoavaa kansanperinnettä Suomessa. Aasiassa aloittajan kaltaista kysymystä ei edes esitettäisi, koska vastaus olisi niin ilmiselvä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, elämä on semmoista. Ei ole pakko.

Joskus vaan mietityttää, että nykyisin ihmisillä on vain oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia. Vastuulliset aikuiset on katoavaa kansanperinnettä Suomessa. Aasiassa aloittajan kaltaista kysymystä ei edes esitettäisi, koska vastaus olisi niin ilmiselvä.

 

Keski-ikäisillä on niin paljon velvollisuuksia omissa lapsissa, työssä ja kodissa, että siihen ei mahdu vanhuksen kodinhoitajana toimiminen. Joskus pitää myös nukkua tai terveys menee ihan lopullisesti.

Nykyään pitää olla hieman pelisilmää vanhusten hoivan kanssa. Jos vanhuksen kotona asumista tuetaan läheisten toimesta liian tehokkaasti, tulkitaan se kotihoidon yms. kannalta yleensä siten, että ei ole mitenkään välittömän palveluasumisen tarpeessa, vaikka vanhus olisi monien asioiden suhteen täysin riippuvainen muista. Jos sen sijaan antaa tilanteen hieman kriisiytyä asettamatta vanhusta kuitenkaan hengenvaaraan, se palveluasumisen paikka rupeaa jotenkin mystisesti järjestymään. Näin toimii meidän hyvinvointivaltiomme, enkä paheksu ketään, joka haluaa pelata samoilla säännöillä kuin palveluiden kohdentamisesta päättävät sossut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, elämä on semmoista. Ei ole pakko.

Joskus vaan mietityttää, että nykyisin ihmisillä on vain oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia. Vastuulliset aikuiset on katoavaa kansanperinnettä Suomessa. Aasiassa aloittajan kaltaista kysymystä ei edes esitettäisi, koska vastaus olisi niin ilmiselvä.

 

Keski-ikäisillä on niin paljon velvollisuuksia omissa lapsissa, työssä ja kodissa, että siihen ei mahdu vanhuksen kodinhoitajana toimiminen. Joskus pitää myös nukkua tai terveys menee ihan lopullisesti.

Keski-ikäisillä harvemmin on omat vanhemmat vielä täysin autettavissa.  Minulla se urakka alkoi melkeinpä heti sen jälkeen, kun jäin eläkkeelle.  Silloin ei ollut enää lapsenlapsetkaan kovin pieniä.  Minun elämäni on parikymppisenä asti ollut yhtä hoitamista.  Äitikin eli lähes sata vuotiaaksi.  Mihinkään hoivakotiin ei halunnut ja näytteli niin pirtsakkaa ja hyvin toimeen tulevaa siellä omassa kodissaan, kun vanhuspalvelun työntekijä kävi kerran vuodessa tekemässä kartoituksen äitini voinnista.  "Ja kun tytär käy aina välillä, kyllä tässä pärjätään..."

Ilman minua ei olisi pärjännyt yhtään.  En silti valita, äiti oli oikeasti suht pärjäävä kun vertaa joihinkin muihin, mutta ei se helppoakaan ollut.  Piti olla passissa koko ajan.  Ei puhettakaan, että olisi lähtenyt vaikka viikoksi etelään.