Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, elämä on semmoista. Ei ole pakko.

Joskus vaan mietityttää, että nykyisin ihmisillä on vain oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia. Vastuulliset aikuiset on katoavaa kansanperinnettä Suomessa. Aasiassa aloittajan kaltaista kysymystä ei edes esitettäisi, koska vastaus olisi niin ilmiselvä.

 

Keski-ikäisillä on niin paljon velvollisuuksia omissa lapsissa, työssä ja kodissa, että siihen ei mahdu vanhuksen kodinhoitajana toimiminen. Joskus pitää myös nukkua tai terveys menee ihan lopullisesti.

Keski-ikäisillä harvemmin on omat vanhemmat vielä täysin autettavissa.  Minulla se urakka alkoi melkeinpä heti sen jälkeen, kun jäin eläkkeelle.  Silloin ei ollut enää lapsenlapsetkaan kovin pieniä.  Minun elämäni on parikymppisenä asti ollut yhtä hoitamista.&nbsp

Jaa-a, oon 43 ja kyllä 73 v isäni ei pärjää enää yksin, vaan ilman äitiäni joutuisi johonkin palvelutaloon. 

Et ole.

Vierailija kirjoitti:

Homaa äidille asiointipalvelua. Näitä riittää. Rahalla saa palvelua. Käyttäkää niitä. Maksaahan se sun töistä poissaolokin.

Rahalla saa, mutta nuo on todella kalliita. Veikkaan, että menee paljon apn tuntipalkan yli taksat. 

Niin tuttua tuon AP:n tarina.  Kukaan muu kuin se omainen, kuka sitten onkin, ei hoida näitä kaikkia asioita.  On käytettävä kaikissa näissä tutkimuksissa, on mentävä mukaan lääkäriin, kuulon huoltoon, silmälääkäriin, pankkiasiat on hoidettava ja kaikki taloyhtiötä koskevat asiat on käytävä selvittämässä hänen puolestaan, mikä tahansa yhteydenotto mihin tahansa instanssiin on omaisen hoidettavana, ei mikään kotihoito siihen rupea.  

Ja niitä asioita tuntuu sitten myös olevan.  Kaikenlaiset lehtimyyjät sun muut vaivaa eikä vanhus enää ymmärrä kaikkea kunnolla, television kanavat on vähän väliä sekaisin tai koko laite pimeänä, kas kun on virta pois päältä, jostakin kummasta syystä.  Aina sinne on lähdettävä, minkäpäs mahtaa.  

Omaisia vastuutetaan niin paljon kuin suinkin voi ja aika kovapintainen saa olla, jos aikoo pitään puolensa.  Kotihoitaja jättää lapun, että käypä hakemassa rautajuomaa, maitohappobakteeria, nyt tämä omainen tarvitsisi sellaisen sukanvetäjän, käypä ostamassa se olisi kätevä hänelle.  Niitä on apuväline liikkeissä ( kaupungissa 70 km päässä).

Että saa siinä päänä ja jalkana olla.  Kotihoitajan tarkoitus on kai sitten olla vain käskyttäjänä, työn tekee se omainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muistisairautta miksi ei äitisi kykene hoitamaan asioitaan?   Miksi rollaattori?

Täällä rollamummu 79, pärjään ihan hyvin. Ei apua vielä tarpeen. Jos laiskottaa, palvelubussi , muulloin pysäkille ja asioille 

Kaatui vuosi sitten pahasti, siksi rollaattori. Fyysinen liikuntakyky jäi heikohkoksi.

t.ap

 

 

Eihän liikuntakyvyn pitäisi päähän vaikuttaa.  Liikuntakyvyn takia mullakin rolla.  

Toki ihmistrn terveys on erilainen ,  joku on ollut 20 vuotta muistisairas täsdä iässä tms.    Mutta en katso huonon liikuntakykyni mitenkään vaikuttaneen kykyyni hoitaa asioitani itsenäisesti tai mitään saattajan tarvetta.   Huomenna voi olla toisin jos joku infarkti iskee.

On sinun päässä jotain vikaa, jos et pysty tajuamaan, että ihmiset on erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muistisairautta miksi ei äitisi kykene hoitamaan asioitaan?   Miksi rollaattori?

Täällä rollamummu 79, pärjään ihan hyvin. Ei apua vielä tarpeen. Jos laiskottaa, palvelubussi , muulloin pysäkille ja asioille 

Eli kun sä pärjäät niin kaikkien muidenkin pitää pärjätä? Tuolla logiikalla jos sä olet yksinkertainen vanhus niin kaikki muutkin on?

Hän kaipaa ylistystä, kun on näin paljon parempi vanhus kuin joku toinen. Moralisoi ja tuomitsee niitä, jotka ei itsenäisesti pärjää. Inhottava asenne. 

Omaisen on itse oltava tarkkana, ettei hänelle sysätä liikaa vastuuta, jota ei jaksa kantaa. Säästösyistä kyllä yritetään hyödyntää omaisia rajattomasti. Kannattaa pitää puolensa. Moralisoinnista ei kannata välittää.

Olet vastuussa ja vastuu ei lopu, hän on äitisi.

Kotihoidolla ei ole mitään saattopalvelua. Jos omaista ei ole niin aika voidaan kyllä varata ja taksi tilata, mutta silloin jää käynnistä pois se omaisen näkemys. Hoitaja voi kyllä kirjoittaa tilanteesta yhteenvedon asiakkaan tietoihin, mutta ei lääkärit niitä useinkaan lue. Jos tiedossa on, että omainen lähtee mukaan lääkäriin yms niin pyydän itse varaamaan ajan, niin saa heti lerralla sellaisen mikä hänen aikatauluihin sopii. Toinen vaihtoehto on ottaa yksityinen kotiapu. He tekevät paljon joustavammin asioita. Lähtevät lääkäriinkin mukaan jos niin on sovittu. Jos avuntarve on noin vähäistä, että käynti kahdesti viikossa riittää, niin kannattaa selvittää tulisiko yksityinen jopa halvemmaksi. "Listahintojen" lisäksi voi kysyä tarjouksia. Kunnallisella maksu menee tulojen mukaan jolloin yksityinen usein on halvempi. Siitä saa myös verovähennyksen.

Mä vaan "kauhulla" odotan sitä kun äitini ja hänen miehensä tulevat maalla, kaukana lähimmästä taajamasta asuvana, siihen kuntoon etteivät selviä yksin.

Kun minä ja siskoni oltiin lapsia/nuoria, äitini oli itse nuori yksinhuoltaja, josta seurauksena hän on ollut koko ikänsä jääräpäisen voimakkaasti ns itsenäinen selviytyjä, tekee kaiken itse, ei luota siihen että muut osaa juuri mitään tai ainakin hänen pitää vahtia vieressä ja antaa kokoajan ohjeita. Hän on ollut aina hyvin päättävä ja määräävä, jopa tyrannimainen, hän sanoo aina viimeisen sanan, ihan huvittavuuteen saakka. Lisäksi siskoni oli aina hänen suosikkinsa, sekin alkaa taas vilahdella hänen puheissa. Ja kiukuttaa minua yhä. 

Nyt nuo piirteet puskee taas erityisesti pintaan koska suodattimen alkaa pettää, enkä voi sietää sitä yhtään, sain penskana siitä niin tarpeekseni. Emme ole koskaan olleet läheisiä, ei hän ole sellainen lämminhenkinen ja hellä äiti kuin äidin kuuluisi olla.  Lähdin kotoa ja kotikyliltäkin heti pois lähi kaupunkiin kun se oli mahdollista. Siedin äitiäni vain koska oli pakko.

No, tämä kaikki silmälläpitäen voi olla aika haasteelliset ajat edessä. 

Vierailija kirjoitti:

En halua, että kukaan on vastuussa minusta. Olen toistaiseksi melko terve +70 ja asun yksin omassa talossani. Viime aikoina on yksi lapsistani antanut ymmärtää, että pitäisi muuttaa pois jonnekin kaupungin keskustaan ja ennen kaikkea saada talo tyhjäksi ettei jäisi hänen hommiksi tyhjennys. Monet yöunet olen menettänyt miettiessäni, miten pääsen turhasta tavarasta eroon, ilman autoa se ei ole mahdollista.

Ikävintä on vihjailut, että muistissani oli vikaa, vaikka taitaa olla ihan toisin päin, mutta hänen kömmähdykset ovat harmittomia unohduksia. En toistaiseksi ole unohtanut yhtään tapaamista ja ihan itse olen ajat tilannut ja laskut maksanut. Vihjailut ovat saaneet minut  varautuneeksi ja tapaamisissa en enää uskalla ottaa kantaa mihinkään asiaa. 

Ympäristön asukkaat ovat työssäkäyviä perheellisiä enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Kylällä asuu muutamia ikätovereita, mutta heidän kanssa on jokseenkin

Onpa surullista luettavaa. Ei lapsille tarvitse järjestellä kaikkea valmiiksi ja liian helpoksi. Älä ota paineita talon tyhjentämisestä. Toisekseen, jos olet kohtuullisen terve voi elämää olla vielä pitkään edessä päin 😊

Purra

Vierailija kirjoitti:

Ongelmshan tässä on sekin, etten ole terveydenhuoltoalan ihminen, enkä siksi sovellu kotisairaanhoitajaksi. 

 

t. Ap.

Nuo mainitsemasi asiathan ovat ihan normaalilla järjellä hoidettavissa, ei niihin mitään hoitajan tutkintoa tarvitse suorittaa. 

Tällä hetkellä äitisi ilmeisesti maksaa kunnallisesta kotihoidosta tietyn summan, mikä käytännössä tarkoittaa tiettyä tuntimäärää kotihoitoa  viikossa/kuukaudessa. Tiedustele voiko sovittua tuntimäärää nostaa ja tietysti maksukin tällöin nousee. Jos kunnallisen kotihoidon resurssit ei riitä, niin sitten lisäpalveluita on ostettava yksityiseltä. Kunnallinen kotihoito on todella kovissa paineissa nykypäivänä. Arvostan ihmisiä,  joiden psyykkinen ja fyysinen kunto kestää kyseisen työn paineet. 

Maailma on mennyt sellaiseksi, että esim. lääkärin ajanvaraukset ja pankkiasiat vaativat tietokonetta, nettiyhteyttä ja pankkitunnuksia ja moni vanhus tippuu automaattisesti kelkasta ja näihinkin tarvitaan omaisten apua.

Vierailija kirjoitti:

Olet vastuussa ja vastuu ei lopu, hän on äitisi.

Väärin. Vastuussa ollaan vain alaikäisistä lapsista. Muista huolehtiminen on vapaaehtoista, riippuen auttamishalusta, -kyvystä ja ihan käytännön asioista, kuten välimatkat ja esimerkiksi oma työpaikka josta ei irtisanouduta eikä sieltä voi olla poissa miten sattuu.  

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua tuon AP:n tarina.  Kukaan muu kuin se omainen, kuka sitten onkin, ei hoida näitä kaikkia asioita.  On käytettävä kaikissa näissä tutkimuksissa, on mentävä mukaan lääkäriin, kuulon huoltoon, silmälääkäriin, pankkiasiat on hoidettava ja kaikki taloyhtiötä koskevat asiat on käytävä selvittämässä hänen puolestaan, mikä tahansa yhteydenotto mihin tahansa instanssiin on omaisen hoidettavana, ei mikään kotihoito siihen rupea.  

Ja niitä asioita tuntuu sitten myös olevan.  Kaikenlaiset lehtimyyjät sun muut vaivaa eikä vanhus enää ymmärrä kaikkea kunnolla, television kanavat on vähän väliä sekaisin tai koko laite pimeänä, kas kun on virta pois päältä, jostakin kummasta syystä.  Aina sinne on lähdettävä, minkäpäs mahtaa.  

Omaisia vastuutetaan niin paljon kuin suinkin voi ja aika kovapintainen saa olla, jos aikoo pitään puolensa.  Kotihoitaja jättää lapun, että

Kotihoitajilla on valtava määrä asiakkaita päivää kohti ja aikapaine työssä on kova. He ehtivät tehdä asiakkaalla vain välttämättömän (lääkkeiden anto, insuliinin pistäminen, ruuan lämmitys tms). Vika ei ole hoitajissa, vaan resurssoinnissa. 

Purra

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vastuussa ja vastuu ei lopu, hän on äitisi.

Väärin. Vastuussa ollaan vain alaikäisistä lapsista. Muista huolehtiminen on vapaaehtoista, riippuen auttamishalusta, -kyvystä ja ihan käytännön asioista, kuten välimatkat ja esimerkiksi oma työpaikka josta ei irtisanouduta eikä sieltä voi olla poissa miten sattuu.  

Jos rakastaa välimatka ei ole este! Pakolla ei onnistu, ikävä kyllä yhtään mikään, ei edes oman lapsen hoito.

Minun rajani menee siinä, että en enää osaa hoitaa vanhempaani. Sain ihanan lapsuuden. Haluan antaa takaisin ja tarjota vanhemmalleni mahdollisimman ihanan elämän loppupuolen.

Vierailija kirjoitti:

On teillä erikoinen suhde. Minulle oli selvää hoitaa äidin asioita hänen viimeisinä vuosinaan. Lapsen ja vanhemman roolit muuttuvat toisiinsa nähden vuosien vieriessä, yllättävää, että se ei ole tullut sinulle mieleen ennen tätä. 

Vinkkinä: se tapahtuu kaikille, jos ei vanhempaa kuolo korjaa vähintään viisikymppisenä. Parempi totuttautua siihen asiaan mahdollisimman nuorena.  

Vasta seitsemänkymppisinä on alettu enemmän hoitaa sataa lähentelevän vanhemman "juoksevia" asioita. Tosi pitkään hoiteli itse asiansa.

Itsekin olen vielä osittain työelämässä. Totta tietenkin, että mitä vanhemmaksi tulee sitä todennäköisempää, että jokin sairaus iskee.

Matkan päästä työssäkäyvän ja perheellisen omaisen kannalta tilanne ei ole helppo, koska se oma elämä on silti ensisijainen.