Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vastuussa ja vastuu ei lopu, hän on äitisi.

Väärin. Vastuussa ollaan vain alaikäisistä lapsista. Muista huolehtiminen on vapaaehtoista, riippuen auttamishalusta, -kyvystä ja ihan käytännön asioista, kuten välimatkat ja esimerkiksi oma työpaikka josta ei irtisanouduta eikä sieltä voi olla poissa miten sattuu.  

Olet väärässä.  Itse asiassa me kaikki olemme tavalla tai toisella vastuussa toisistamme.  Ketään ei saa jättää heitteille eikä saa jättää avutonta auttamatta.  Jos ei itse pysty auttamaan, on hälytettävä apua ja huolehdittava, että se apu tulee.  

Tämä on sovellettavissa myös vanhusten hoitoon.

Tämä kannattaisi myös kertoa nykyhallituksellekin. Siellä ollaan tästä t

Hallitukselle turha kertoa, raha on se sana jota tottelevat.

Ihan jokainen meistä - olemme vastuussa toisistamme. Ketään ei saa jättää heitteille millään perusteella eikä avutonta jättää auttamatta. Tämän kun jokainen sisäistää niin ei tarvitse hallitusta huudella apuun koska sieltä sitä apua viimeksi tulee. Kopioin osan kirjoituksestasi tähän, koska kiteytit elämässä tärkeimmän, joka kuuluu ihmisyyteen ja inhimillisyyteen niin kiinteästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan yksiselitteisesti olet. Vanhempasi vastasivat Sinun hoidostasi aikanaan ja nyt on sinun vuorosi hoitaa heitä. Mikä tässä on sinulle muka epäselvää?

Suomessa lainsäädäntö ei edellytä, että lasten tulisi huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan.

Sinulla taitaa olla epäselvyyttä asian suhteen. 

Toivon että sitten kun itse olet vanha huomaat tarvitsevasi apua, kenties omaisia/läheisiä niin sinulle luetaan mitä lainsäätäjä on toisen huolehtimisesta säätänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa asiointiapua ja ajanvarausapua. Toisaalta ei siinä lääkärin soitossa nyt niin kauaa mene, sinä voit tehdä sen ja sit palkkaat avustajan mukaan lääkäriin. Rahalla saa.

Miksi sen avustajan pitäisi lapsen/lasten palkata.

Lapsen velvollisuus on asia järjestää tavalla tai toisella jos oma isä tai äiti ei siihen enää kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa asiointiapua ja ajanvarausapua. Toisaalta ei siinä lääkärin soitossa nyt niin kauaa mene, sinä voit tehdä sen ja sit palkkaat avustajan mukaan lääkäriin. Rahalla saa.

Miksi sen avustajan pitäisi lapsen/lasten palkata.

Lapsen velvollisuus on asia järjestää tavalla tai toisella jos oma isä tai äiti ei siihen enää kykene.

Missä sellainen määräys on? Entä jos lapsia ei ole tai lapset ei kykene huolehtimaan edes omista asioistaan?

Se vanhuksen pikkulapsen käytös ei ole oire vanhuudesta vaan usein naamioituneena aikuisen ulkonäöllä pitkän ajan ja pysynyt piilossa näyttely taidoilla. Eli riittämättömyys omana itsenä maailmassa saanut hänet haluamaan perhettä mitä komentaa ja neuvoa. Se sitten purkautuu vanhuksena kun ei ole enää määräämässä.

Kannattaa monien naisten nähdä vauvakuumeiden läpi että olisiko parempi elää ilman ihmissuhteita niin silloin ei tule sitä tarvitsevuusomgelmaa siirrettyä myös perintönä lapsilleen. Liian moni vanhempi on alempaa sosiaali/tuloluokkaa, ongelma siirtyy, suku ei vaurastu.

Kyllä sinun pitää äidistäsi huolehtia, koska olet hänen ainoa perijänsä.  

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana netittömällä vanhuksella on puhelinluettelon puute.  Jos ei tiedä numeroa mihin olisi asiaa.

 

Onko se netitön  vanhus niin tyhmä ,ettei osaa kirjoittaa mustikirjaansa niitä 5 tärkeää puhelin numeroa? 112, terveyskeskus, kotihoito, kauppa, jälkeläinen .

Voi hyvä ihminen. 93- v sukulainen olisi tahtonut hakea kampaamon numeroa (entinen lopetti) , jalkahoitajan numeroa, olisi tilannut apteekista korvanhuuhteluajan, olisi hakenut keltaisilta sivulta sälekaihdinkauppaa tms

Netitön vanhus, hönkään , ei ollut kotihoidon asiakas.  Tietysti hänellä omi muistkirja, kiint huolto, isännöitsijä,tutut, muistikirjass 

Vierailija kirjoitti:

Yksi äiti hoitaa kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä. 

Meillä yksi lapsista huolehti molemmista vanhemmista, ja me muut käydessämme siivosimme, laitoimme ruokaa, pesimme pyykkejä jne., mutta päävastuu oli tällä yhdellä sisaruksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa asiointiapua ja ajanvarausapua. Toisaalta ei siinä lääkärin soitossa nyt niin kauaa mene, sinä voit tehdä sen ja sit palkkaat avustajan mukaan lääkäriin. Rahalla saa.

Miksi sen avustajan pitäisi lapsen/lasten palkata.

Lapsen velvollisuus on asia järjestää tavalla tai toisella jos oma isä tai äiti ei siihen enää kykene.

Sovitaan sairaalan sosiaalihoitajan kanssa, että äidin luona käy kerran päivässä kotihoitaja. Äiti purki sopimuksen noin viikon kuluttua. Tästä noin kolme vuotta eteenpäin äiti kaatuu kotona ja makaa lattialla noin 2 päivää. Päätyy sairaalaan ja kuntoutukseen, jonottaa paikkaa hoitokotiin. 

Perheelliset työssäkäyvät lapset satojen kilometrien päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan yksiselitteisesti olet. Vanhempasi vastasivat Sinun hoidostasi aikanaan ja nyt on sinun vuorosi hoitaa heitä. Mikä tässä on sinulle muka epäselvää?

Suomessa lainsäädäntö ei edellytä, että lasten tulisi huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan.

Sinulla taitaa olla epäselvyyttä asian suhteen. 

 

Toivon että sitten kun itse olet vanha huomaat tarvitsevasi apua, kenties omaisia/läheisiä niin sinulle luetaan mitä lainsäätäjä on toisen huolehtimisesta säätänyt.

Kyllä minä vanhempiani autan miten pystyn, mutta en ala omaishoitajaksi.

Samoin en odota, että omat lapseni uhraavat  koko elämänsä minun hoitamiseen sitten joskus.

Normaali apu on eri asia, kuin jatkuva kaiken hoitaminen. Koska töissä on käytävä oli tilanne mikä tahansa. 

Ap, sanot äidillesi, että jos hän haluaa apua, niin muuttaa lähelle sinua. Avustat tietenkin muutossa ja asunnon hankinnassa.

Ja se lähelle muutto tarkoittaa tosi lähelle, siis aivan naapuriin tai teidän ok-talon ylimääräiseen huoneeseen. On hankalaa, jos hän muuttaa esim 500m tai 2 km päähän sinusta.

Oma isäni muutti 30 m päähän meidän ulko-ovelta. Paras ratkaisu ikinä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa asiointiapua ja ajanvarausapua. Toisaalta ei siinä lääkärin soitossa nyt niin kauaa mene, sinä voit tehdä sen ja sit palkkaat avustajan mukaan lääkäriin. Rahalla saa.

Miksi sen avustajan pitäisi lapsen/lasten palkata.

Lapsen velvollisuus on asia järjestää tavalla tai toisella jos oma isä tai äiti ei siihen enää kykene.

Minä olen päättänyt selvitä itsekseni mahdollisimman pitkään. Olen nyt 80 v. ja asun omakotitalossa. Joskus lapseni auttavat, kun pyydän, joskus pyytämättä. Molemmilla on perhe, työ ja kaksi kotia hoidettavana. Itse pystyn hoitamaan huushollini, ainakin toistaiseksi. Hirveän pölytöntä ei ole, mutta kelpaa minulle. Sitten, kun en enää jaksa kantaa kauppaostoksia, tilaan kuljetuksen kotiin. Siivouspalveluita venytän mahdollisimman pitkälle. On minulla rahaa, mutta vieraan ihmisen päästäminen tonkimaan huusholliani tuntuu vaan oudolta. No voi olla, että jonakin päivänä...

En onneksi oman vanhemman, mutta tuuraan kerran kuussa tätiäni, joka on minun mummon omaishoitaja.

Jos suoraan sanon, niin on se välillä hirveää hommaa. Menen pe noin klo 18 ja pääsen su noin klo18. Usein kyllä pääsen lähtemään jo aiemmin, kun tätini tulee kotiin. Menen suoraan nukkumaan, kun pääsen omaan kotiin, 

Mummolle ei löytynyt hoitopaikkaa. Todettiin Alzheimerin tauti ja muita muutoksia aivoissa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kotina pärjää. Hänellä on ollut heikko näkö 20 vuotta, nyt on jo yli 90 v. Aiemmin hän pystyi laittamaan ruokaa, tunnustellen ja tutussa ympäristössä. Kun aivoihin tuli muutokset, eipä se enää onnistunutkaan. Jauhelihaa ei saanut ruskeaksi asti pannulla ja söi kummallisen näköistä jauhelihakastiketta, jossa osittain raakaa lihaa va jauhomöykkyjä. Minä silloin tilasin ateriat kotiin kerran päivässä. Mutta silti hän itse keitteli kiisseliä ja aamupuurot. Kerran oli kotihoito tullut ja asunnossa savua, oli unohtunut aamupuuro liedelle kattilassa ja liesi päällä. Sitten kotihoito alkoi hoitaa aamupalat pöytään. Sitten kävi sellainen ikävämpi juttu, kun hän oli nukkunut päiväunia ja vähän liian myöhälle nukkui. Oli katsonut kelloa, että kymmentä vaille viisi ja lähti kaupungille. Kaupan ovella oli törttöillyt ja ollut ihan sekava, jotkut ihan vieraat mopopojat oli kutsuneet poliisin. Kello siis oli oikeasti ollut 22.25 eli ne viisarit toisin päin (ei kymmentä vaille viisi), kun hän oli lähtenyt ulos ja poliisin tehtävä oli kirjattu klo 0.15. Mitään käsitystä ei ole, missä oli lähes 2 tuntia pyörinyt ja yrittänyt eri kauppoihin. Sen jälkeen tätini muutti mummon luo.

Toki tuosta on aikaa jo pari vuotta, enemmänkin, koska silloin oli kevättalvi. Nyt hän on mennyt huomattavasti alas päin. Saattaa suuttua yhtäkkiä. Jos laitan kahviin väärän määrän maitoa, minua on haukkunut, että miten tyhmä pitää ihmisen olla, jos ei maitoa osaa kaataa. Viimeksi meillä oli verenpainelääkkeen ottamisesta taistelu. Hän ei kuulemma myrkkyjä syö. Lääkäri ne on määrännyt enkä minä. Ei huoli välttämättä apua takapuolen pyyhkimiseen kakkaamisen jälkeen ja sitten on tuhrua seinissä ja vaatteissa ja joka paikassa. Tädilleni käynyt useamman kerran niin, että mummoni (äitinsä siis) pyrkii yöllä ulos rollaattorin kanssa. Viimeksi oli kompastunut kynnykseen ja kaatunut. Tätini saa pienintä omaishoidontukea, vaikkei mummoa voi jättää yöksi yksin ikinä. Nyt ulko-ovella on hälytinmatto, että täti herää siihen, jos mummo yrittää yöpaidassa ulos keskellä yötä. Peseytyminen sopii joskus ja toisinaan taas kieltäytyy pesuista, myös alapesuista, ja sitten haisee. Väkisin et saa pestyä. Joskus olen miettinyt, miten huonossa kunnossa nykyisin pitää olla, että pääsee jonnekin hoitokotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muistisairautta miksi ei äitisi kykene hoitamaan asioitaan?   Miksi rollaattori?

Täällä rollamummu 79, pärjään ihan hyvin. Ei apua vielä tarpeen. Jos laiskottaa, palvelubussi , muulloin pysäkille ja asioille 

Kaatui vuosi sitten pahasti, siksi rollaattori. Fyysinen liikuntakyky jäi heikohkoksi.

t.ap

 

 

Eihän liikuntakyvyn pitäisi päähän vaikuttaa.  Liikuntakyvyn takia mullakin rolla.  

Toki ihmistrn terveys on erilainen ,  joku on ollut 20 vuotta muistisairas täsdä iässä tms.    Mutta en katso huonon liikuntakykyni mitenkään vaikuttaneen kykyyni hoitaa asioitani itsenäisesti tai mitään saattajan tarvetta.   Huomenna voi olla toisin jos joku infarkti iskee.

Ap puhui siis omasta äidistään. 

Kyllä apua rahalla saa ostettua, jestas sentään! Meillä käy isällä omakotitalossa yksityinen kotihoito, vai mikä kotipalvelu se on nimeltään. Pesevät pyykit ja ripustavat kuivumaan, viikkaavat puhtaat kerran viikossa kaappiin. Isällä oli aivoinfarkti, ja toisessa kädessä ei ole toimintaa. He tekevät yhdessä kauppatilauksen kaupasta kotiin. K-kaupasta saa näppärästi niin, että ovella voi pankkikortilla maksaa eikä tarvitse laskutusta. Sama kotipalvelun työntekijä, joka pesee pyykit, tekee joka viikko pienen imuroinnin. Kyllä ehtii sillä aikaa kun pyykit pyörii. Olin ihan hämmästynyt, kun isä on alkanut viime aikoina laittaa astioita tiskikoneeseen ja yhdessä tyhjentävät puhtaat astiat kaappiin. Yhdellä kädellä ojentaa ja tämä hoitaja laittaa kaappeihin. Aiemmin tiskit oli pöydillä, sekä puhtaat että likaiset.

He myös käyvät hakemassa apteekista annosjakeluna lääkkeet. Se on paljon halvempaa kuin hyvinvointialueen kotihoidon toteuttama lääkehoito. Isällä on sen laatikon vieressä lautanen ja terävillä saksilla leikkaa pussin auki. Siihen ne tipahtaa suoraan syvälle lautaselle, mistä hän katsoo, että pillerit menee oikein. Hän osaa kellonajat erittäin tarkasti, eikä ole huolta unohduksista. Se vaan kun toinen käsi ja toinen jalka huonossa jamassa infarktin seurauksena. Ei esim. pysty kävelemään pitkään, mutta pyörätuolilla hoitavat apteekin ja muita asiointeja. Parturissa hän kävi keskiviikkona, sieltä yksityisestä kotipalvelusta oli työntekijä saattamassa pyörätuolilla. En minä suostuisi ottamaan vapaata töistä sitä varten.

Noin 5-6 tuntia viikossa käyvät auttelemassa. Pesut onnistuu muuten itse, mutta olen ymmärtänyt, että hiusten ja selän pesuun pyytää vähän apua. Suihkutuoli on, mutta on se turvallisempaa kun hoitaja lähellä, lattia kuitenkin liukas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiäni hoiti aikoinaan ( tosi hyvin vieläpä) maalaiskunnan Kotipalvelu.

Me sukulaiset toki kävimme ja pidimme yhteyttä, kun asumme kuka missäkin  kauempana.

Itse olen jo juuri jäänyt eläkkeelle,  enkä aio todellakaan  sälyttää   hoitoani  tai mitään vastuuta lapsillemme. Olen sen jo sanonutkin heille.

Minua saa hoitaa  myös Kotipalvelu tai vaikka Robotti ... 🤣.  Mutta en missään tapauksessa  aio olla kenenkään  riippakivenä. En edes huolestu tuosta asiasta,  elämä menee kuin se on mennäkseen. 

Maailma on muuttunut. Sinua - ja minua, olen nyt 58-vuotias - todellakin "hoitaa" robotti. Mitään ihmisten pitämiä kotipalveluita ei enää silloin ole ja "palvelutaloihin" pääsevät vain tosirikkaat. 

Näin tämä maa on nyt meille järjestetty. Hyvin olemme osanneet päättäjät eduskuntaan äänestää. 

Hyvin tosiaan äänestetty. Investoitu tulevien kansalaisten aborttimurhilla eliminointiin niin että nyt on miljoonan verran maassa suomalaisperäisiä vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

En onneksi oman vanhemman, mutta tuuraan kerran kuussa tätiäni, joka on minun mummon omaishoitaja.

Jos suoraan sanon, niin on se välillä hirveää hommaa. Menen pe noin klo 18 ja pääsen su noin klo18. Usein kyllä pääsen lähtemään jo aiemmin, kun tätini tulee kotiin. Menen suoraan nukkumaan, kun pääsen omaan kotiin, 

Mummolle ei löytynyt hoitopaikkaa. Todettiin Alzheimerin tauti ja muita muutoksia aivoissa, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kotina pärjää. Hänellä on ollut heikko näkö 20 vuotta, nyt on jo yli 90 v. Aiemmin hän pystyi laittamaan ruokaa, tunnustellen ja tutussa ympäristössä. Kun aivoihin tuli muutokset, eipä se enää onnistunutkaan. Jauhelihaa ei saanut ruskeaksi asti pannulla ja söi kummallisen näköistä jauhelihakastiketta, jossa osittain raakaa lihaa va jauhomöykkyjä. Minä silloin tilasin ateriat kotiin kerran päivässä. Mutta silti hän itse keitteli kiisseliä ja aamupuurot. Kerran oli kotihoito

Kyllä tuossa tilanteessa yrittäisin uudemman kerran saada vanhusta hoitokotiin. Ihan kohtuuton tilanne kaikille.

Nro 875: Isäsi tilanne vaikuttaa oikein hyvältä. Julkinen kotihoito hoitaa pääasiassa vain ihmistä, mutta yksityinen hoitaa sekä ihmistä että tämän kotia. Mun vanhemmilla kävi - sitten kun vihdoin suostuivat ottamaan ulkopuolista apua vastaan - yksityinen ja vasta äidin viimeiset 3 viikkoa, kun lääkäri oli tehnyt jo saattohoitopäätöksen, tuli mukaan myös julkinen kotisairaala. 

Vähän luulen, että monelle ikäihmiselle palveluiden käyttö ei ole kovin luontevaa. Kun aina ennenkin on tehty itse. Voi myös  olla, ettei haluta maksaa palvelusta. Tai ei ole edes varaa maksaa, mikä toki muuttaa tilannetta. Lisäksi moni haluaa tavata lapsiaan tai muita omaisiaan ja sehän on vaan plussaa, jos ne lapset/omaiset siinä rupattelun lomassa myös siivoavat, pesevät pyykkiä yms. 

Vaikea sanoa, miten omalla kohdallani tulee aikanaan käymään. Mä olen kuitenkin koko ikäni käyttänyt erilaisia palveluita. Mulla ei ole koskaan ollut ajokorttia, joten alusta lähtien olen joutunut maksamaan jääkaapin, pesukoneen, tiskikoneen yms kotiinkuljetuksesta ja vanhan laitteen pois viemisestä. En ole koskaan opetellut laitteiden asennuksia (tai no jääkaapista riittää, että pistää töpselin seinään), joten olen aina maksanut siihen samaan kotiinkuljetukseen laitteen asennuksen. Eikä tarvitse pelätä, että olen asentanut sen väärin ja sitten tuleekin sen vuoksi vesivahinko. Ensimmäiset pizzat kotiinkuljetuksella tilasin jo 1980-luvun lopulla, kun lapsi oli sairaana enkä halunnut lähteä sairaan lapsen kanssa kauppaan. Ekan kerran tilasin elintarvikkeita ja muita päivittäistavaroita kotiinkuljetuksella jo kymmenkunta vuotta sitten, kun Alepaan tuli tällainen palvelu. Ja jo 7 vuotta sitten aloin tilaamaan Cittarista kotiinkuljetuksella. Olen matkustanut lukuisia kertoja taksilla, jos olen ollut menossa paikkaan, mihin julkinen liikenne kulkee huonosti. Kun ei ole sitä ajokorttia ja omaa autoa. Olohuoneeni on 4 m korkea eikä tullut mieleenkään edes yrittää tapetoida olohuoneen seinää itse. Remppafirma tapetoi. Teen ihan mielelläni kaikenlaista, mutta jos en pysty, osaa tai halua, palveluiden käyttäminen ei ole mulle mikään ongelma. Toivottavasti ei tule olemaan ongelma jatkossakaan. 

 

Kaupungin (sinänsä tosi hyvän ja luotettavahkon) kodin- ja kotisairaanhoidon linja tuntuu oman kokemukseni mukaan olevan se, että niin kauan kun vanhuksella on yksikin omainen, ei julkisella puolella ole mitään aietta tehdä mitään vähänkään ylimääräistä, esim. varata aika hammaslääkäriin, terveyskeskuksen labraan tms. tai viedä sinne. Ei edes palauttaa kaupungin apuvälineitä sinne varastoihin, tämäkin nakitetaan (autottomalle) omaiselle, tai sitten jäävät nurkkiin.

Pitää vain osata sanoa ei eli vaatimalla vaatia asiallinen, lakisääteinen apu julkisilta. Muuten olet kaulaasi myöten vanhuksen asioiden hoitajana.

Vaikeaa siinä on se, että kaupungit tahot ovat aina valmiita katsomaan, kummalla kantti kestää, kun kyseessä on sinun läheisesi. Kumpi suostuu pidempään lykkäämään jotakin välttämätöntä hoitoa?

Omaisilla on moraalinen velvollisuus hoitaa, toki, mutta lain määräämää velvollisuutta ei ole. 

91-vuotias muistisairas äitini asuu itsenäisesti vielä kotona. Olen hänelle läsnä kun asun melko lähellä. Huolehdin vain kauppareissut ja lääkkeet ja lääkärissäkäynnit, imurounnit ja kodin pikkuaskareet. Seurustelemme iloisesti, leikitään sanapelejä, muistipelejä ja kahvitellaan. Hän ei halua, että kukaan vieras käy säännöllisesti katsomassa kun mitään fyysistä sairautta ei ole. Kun hän kaatui taannoin ja käsivarsi otti osumaa, pyysin hoitajan pariksi viikoksi hoitamaan pesut ja pukeutumiset. Omat voimavarat ovat tiukoilla, vedän rajan siihen, että ammattihoitajat hoitaa, jos tarvetta. Minä annan iloa, hellyyttä ja lähwisen tuomaa tuttuutta, pidän huolta hyvästä tunnelmasta.