Sairauslomaa lähiomaisen kuoleman takia?

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistat, että ensimmäinen sairaslomapäivä on sitten palkaton.

Meinaat että tuo on tärkein asia joka surevan täytyy muistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin uuteen työpaikkaan vuokratyöntekijänä. Eräs tyyppi oli monen kuukauden saikulla, hänen äitinsä oli kuollut. Hiukan ihmettelin. Kun kuulin omien vanhempieni kuolemasta, jatkoin töitäni. Kotona sitten itkettiin. Työkaveri tuli töihin ja hän oli todella temperamenttinen, työkaverit olivat varoitelleet etukäteen. Huomasin että hän oli räiskyvä, innokas mutta myös erittäin tunteellinen. Ymmärsin että joillekin läheisen kuolema voi olla todella kova paikka.

Kamalaa, että työnantaja joutuu maksamaan työntekijän tunteista.

Voi että, työnantaja joutuu AINA maksamaan tunteista: Kun ihmiset eivät hoida itseään ja ole sairaslomalla kun ovat sairaita, he uupuvat ja tulevat töihin olemaan ilkeitä työkavereille. Lopulta kaikki ovat saikulla koska ihmismieli ei vain kestä mitä tahansa loputtomiin. <

Juuri siksi työnantaja tekee palkanmaksupäätöksen: saikuttavalle voidaan todeta, että ole hyvä, joko siirto muihin tehtäviin tai olet pois töistä palkatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Ei ole masennukset vaikuttaneet mitenkään vakuutusten saantiin. Nykyäänhän yhtiöt tyrkyttävät vakuutuksiaan ilman minkäänlaisia terveystodistuksia. 

Niin ja joku vakuutus ei tulis kyllä pieneen mieleenkään kun läheinen kuolee! Joillain voi tulla jopa itsari mieleen, että ei kannata pelleillä toisten läheisen kuolema asialla. Joku ei ehkä tarvitse sairaslomaa, joku todellakin tarvitsee ja monenlaista tukea. 

Ei tule mieleen ei, mutta kun myöhemmin masennusdiagnoosisi kanssa haet vakuutuskorvausta matkavakuutuksesta, niin huomaat, että eipä tule

He he, no ei kait masennukseen matkavakuutuksesta korvausta haeta. Itse olen saanut auton hinattua kotiin ja korjaamolle Virosta auton vakuutuksesta ilman omavastuita, Kerran kaaduin ja ranne murtui, samoin siellä ensihoito ja loput täällä ja muutama kuukausi saikkua ja kuntoutus. Matkavakuutus maksoi oman osuutensa. Ei ole montaa vuotta aikaa, koronan jälkeen tapahtuneita juttuja. Ihme vakuutusyhtiö jos joskus sairastettuun masennukseen vetoaa, suosittelen vaihtamaan yhtiötä.

Kuorsannut

Hei AP, elän samanlaista tilannetta kuin sinä. Otan osaa.

Äitini kuoli neljä viikkoa sitten. Olin ensin päivän sairaslomalla, työnantaja suhtautui nihkeästi siihenkin, palasin töihin ja sitten romahdin. Työterveydestä määrättiin viikon sairausloma. Palasin töihin, vaikeaa oli ja odotin vain että kun hautajaisista selviää  niin olo helpottaa. Mutta eihän se niin mennytkään! Olo vaan paheni. Nyt verenpaineet pilvissä, unettomuutta, itkuisuutta ja kasvoissa nykii. 

Mä olen vähän huolissani tästä nyky-yhteiskunnasta. Kun mun iäkäs äitini kuoli niin juttelin häntä hoitaneen lääkärin kanssa, hän sanoi, että suru kuuluu asiaan ja se pitää käsitellä ja opetella elämään sen kanssa, antoi yhden päivän sairaslomaa. Oikeassahan tuo oli ja tosiaan mitä nopeammin palaa takaisin arkeen ja ottaa tavallaan sen surun osaksi sitä niin selviää itsekin. Ei se kotona itkeskely auta mitään ja sillä saattaa pahimmillaan tehdä hallaa itselleen. Toki ymmärrän jos kuolema tulee nuorelle yllättäin, mutta nämä elämään kuuluvat luonnolliset poistumat ovat osa tätä kaikkea. 

" Olen sairaanhoitaja enkä ole vielä koskaan tavannut potilasta, joka olisi surun takia todella pitkään tuollainen. Jos  pysyy sekavana viikkotolkulla, on työnantajalla oikeus päättää työsuhde sairauteen vedoten (ihan lakisääteinen oikeus!) ja lopettaa palkanmaksu. Moni hakee palkallista vapaata hautajaisjärjestelyjä varten ja työnantaja tietää, että tuolloin on varsin kykenevä myös töihin. Jos ei omiin, niin joihinkin muihin.

Kela korvaa kyllä, vaikka työnantaja ei maksa palkkaa, joten tyhjän päälle ei sureva jää. "

Tää tyyppi puhuu täyttä sontaa. Miksi sairaanhoitaja olisi näkemässä jonkun surureaktiota pitkään ylipäätään jos kyseessä ei ole ennalta mt-ongelmainen potilas? 

Kukaan ei puhunut että viikkotolkulla, vaan tässä puhutaan nyt siitä akuutista vaiheesta kun läheinen on juuri kuollut ja siitä, että juuri silloin ne ensimmäiset päivät tai viikko pari voi näitä oireita olla. 

Itselläni akuutti stressireaktio kesti pitkään. Sairaanhoitaja myös tietäisi trauman vaiheet ja sen, että esim. Sururyhmiin ei oteta ensimmäiseen puoleen vuoteen koska pahin pitää ensin käydä läpi. 

Itse olin ensin töistä poissa muutaman viikon. Sitten seinät kaatui päälle ja mulla oli kieltämisvaihe joten menin töihin ( liian aikaisin ). Sitten tein töitä shokissa jonkin aikaa ( en muista enää koska järkytys vei muistin ) ja jouduin takaisin sairaslomalle. 

Sitten muutaman kuukauden päästä menin taas töihin ja vieläkään siitä ei tullut mitään. Jäin sairaslomalle. 

En saanut potkuja. Jos olisin saanut niin en olis sellaista työnantajaa halunnutkaan elämääni enää ikinä. 

Moni on itse asiassa trauman jälkeen hyvinkin skarppi ja toimintakykyinen koska elimistö suojautuu ja se itse asia ei pääse uppoamaan tietoisuuteen kunnolla koska elimistö ei kestäisi järkytystä.

Sitten yhtäkkiä tulee romahdus jossain vaiheessa viiveellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistat, että ensimmäinen sairaslomapäivä on sitten palkaton.

Meinaat että tuo on tärkein asia joka surevan täytyy muistaa. 

Toi trolli on niin vastenmielinen. Itse en muistanut edes syödä shokissa. Soitin töihin ja itkien kerroin mitä oli tapahtunut. Mun työnantaja otti osaa ja oli empaattinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Ei ole masennukset vaikuttaneet mitenkään vakuutusten saantiin. Nykyäänhän yhtiöt tyrkyttävät vakuutuksiaan ilman minkäänlaisia terveystodistuksia. 

Kokeilepa: otan matkavakuutus, kompastu ulkomailla suojatiellä ja jää auton töytäisemäksi - vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sinulla on pohjalla masennusdiagnoosi ja siihen vedoten voidaan jättää korvaamatta. Saat vakuutuksen, mutta luepa pieni fontti, siellä sanotaan selkeästi, että ei korvata ennen vakuutuksenottamista tiedossa olleista sairauksista/vammoista johtuvia kuluja

Jos autoilija töytäisee niin henkilövahingot korvataan aina täysimääräisesti liikennevakuutuksesta. Syyttömän osapuolen vaatteet, matkatavarat ym. myös. Ei vaikuta onko kenellä joku vuosia vanha masennusdiagnoosi. Tottakai vakuutusyhtiö voi yrittää vedota ihan mihin vaan vanhaan juttuun mutta omani ei ole niin tehnyt ikinä. Vaihda yhtiötä.

Harva meistä hakee sairauslomaa siksi, että menee naimisiin. Iso muutos sekin. Tai yhteenmuutto, lapsen muutto pois kotoa, kesämökin hankinta, lottovoitto jne. Miksi ei haeta, koska kaikki tunteet ovat palkallisen sairauslomansa ansainneet!

Vierailija kirjoitti:

Moni on itse asiassa trauman jälkeen hyvinkin skarppi ja toimintakykyinen koska elimistö suojautuu ja se itse asia ei pääse uppoamaan tietoisuuteen kunnolla koska elimistö ei kestäisi järkytystä.

Sitten yhtäkkiä tulee romahdus jossain vaiheessa viiveellä.

Musta tuntuu että noi vaiheet vaihteli itselläni tosi paljon. Muisti saattaa myös mennä joten vaikka olis mukamas skarppi ja toimintakykyinen, ei ole työkykyinen. Soisin jokaiselle läheisen joka jopa kieltäisi sen työhön heti ryntäämisen yms. ja katsoisi vähän perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Isäni äkillinen kuolema; töihin soitti veljeni ja minä menin täysin shokkiin ja ambulanssi jouduttiin soittamaan. Sairasloma kirjoitettiin. Suru on sairaus!!!!!!!

Totta! Nykyään on todistettu, että äkillisen surun kohdatessa voi kuolla oliko se nimi nyt äkillisen surun syndroomaan, jossa muistaakseni sydän äkillisesti laajenee ja pysähtyy lopullisesti.

 

Jatkan vielä: ambulanssilla ensiapuun ja välittömästi sydänfilmiin koska oli lähellä että joudutaan viemään eteenpäin . Erään kommentti: tuskin olisit saanut lomaa jos..... En kyennyt edes ajattelemaan sellaista enkä pyytänyt , minut laitettiin lomalle. Joku sanoi että suru ei ole sairaus, voi mitä muuta siihen liittyy , ahdistus ,tuska ja silti on kyettävä , kuten eräs totesi , järjestämään hautajaisia  ja kaikkia muuta käytännön asioita. On pakko , sitä toimii niinkuin tahdoton räsynukke. Ja muistista on " unohduksissa " tilanteesta paljon koska ihmismieli haluaa unohtaa, oma suojelumekanismi.

Vierailija kirjoitti:

Harva meistä hakee sairauslomaa siksi, että menee naimisiin. Iso muutos sekin. Tai yhteenmuutto, lapsen muutto pois kotoa, kesämökin hankinta, lottovoitto jne. Miksi ei haeta, koska kaikki tunteet ovat palkallisen sairauslomansa ansainneet!

Niinpä. Sehän on jo moneen kertaan todettu ettei kenenkään tunteista jäädä saikulle saati makseta vaan lääkärin toteamista hyväksytyistä diagnooseista eli masennus ym.

Vierailija kirjoitti:

Harva meistä hakee sairauslomaa siksi, että menee naimisiin. Iso muutos sekin. Tai yhteenmuutto, lapsen muutto pois kotoa, kesämökin hankinta, lottovoitto jne. Miksi ei haeta, koska kaikki tunteet ovat palkallisen sairauslomansa ansainneet!

Tavallinen suru tai tunteet on eri asia kuin se että ihminen kokee jotain niin traumaattista että saa akuutin stressireaktion ja joutuu shokkiin. 

Riippuu toki ihmisestä mikä sen laukaisee mutta läheisen kuolema on tyypillisesti sellainen isompi suru josta moni sen saa. 

No, ei tälle trollille psykopaatille kannata vastata. Ei kiinnosta sun sairas ajatusmaailma. 

Vierailija kirjoitti:

" Olen sairaanhoitaja enkä ole vielä koskaan tavannut potilasta, joka olisi surun takia todella pitkään tuollainen. Jos  pysyy sekavana viikkotolkulla, on työnantajalla oikeus päättää työsuhde sairauteen vedoten (ihan lakisääteinen oikeus!) ja lopettaa palkanmaksu. Moni hakee palkallista vapaata hautajaisjärjestelyjä varten ja työnantaja tietää, että tuolloin on varsin kykenevä myös töihin. Jos ei omiin, niin joihinkin muihin.

Kela korvaa kyllä, vaikka työnantaja ei maksa palkkaa, joten tyhjän päälle ei sureva jää. "

Tää tyyppi puhuu täyttä sontaa. Miksi sairaanhoitaja olisi näkemässä jonkun surureaktiota pitkään ylipäätään jos kyseessä ei ole ennalta mt-ongelmainen potilas? 

Kukaan ei puhunut että viikkotolkulla, vaan tässä puhutaan nyt siitä akuutista vaiheesta kun läheinen on juuri kuollut ja siitä, että juuri silloin ne ensimmäiset päivät tai viikko pari voi näitä oireita olla. 

Jos joku on shokissa, ei syö eikä nuku kahteen viikkoon, niin oikeastiko oletat lääkärin lähettävän kotiin? Kyllä tuollaiset tapaukset menevät päivystykseen ja vaikka pakkohoitoon. Moni täällä ylidramatisoi tunteitaan ja hakee oikeutusta mukavalle lomaselle, jonka aikana voi vapaasti järjestellä hautajaisia eikä ymmärrä, että suru on ihan normaali tunne, se kuuluu elämään. Aina ei ole kivaa, aina ei ole mukavaa, mutta ei ne ikävät tunteet tarkoita sitä, että pitää saada sairauslomaa, kun itkettää.

Sururyhmään pääsee vaikka menetystä seuraavana päivänä, mutta onko siitä silloin vielä hyötyä onkin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva meistä hakee sairauslomaa siksi, että menee naimisiin. Iso muutos sekin. Tai yhteenmuutto, lapsen muutto pois kotoa, kesämökin hankinta, lottovoitto jne. Miksi ei haeta, koska kaikki tunteet ovat palkallisen sairauslomansa ansainneet!

Tavallinen suru tai tunteet on eri asia kuin se että ihminen kokee jotain niin traumaattista että saa akuutin stressireaktion ja joutuu shokkiin. 

Riippuu toki ihmisestä mikä sen laukaisee mutta läheisen kuolema on tyypillisesti sellainen isompi suru josta moni sen saa. 

No, ei tälle trollille psykopaatille kannata vastata. Ei kiinnosta sun sairas ajatusmaailma. 

 

Kuolema on ihan normaali osa elämää. Vain minä-minä -sukupolvi pitää sitä jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena omille tavoitteilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vähän huolissani tästä nyky-yhteiskunnasta. Kun mun iäkäs äitini kuoli niin juttelin häntä hoitaneen lääkärin kanssa, hän sanoi, että suru kuuluu asiaan ja se pitää käsitellä ja opetella elämään sen kanssa, antoi yhden päivän sairaslomaa. Oikeassahan tuo oli ja tosiaan mitä nopeammin palaa takaisin arkeen ja ottaa tavallaan sen surun osaksi sitä niin selviää itsekin. Ei se kotona itkeskely auta mitään ja sillä saattaa pahimmillaan tehdä hallaa itselleen. Toki ymmärrän jos kuolema tulee nuorelle yllättäin, mutta nämä elämään kuuluvat luonnolliset poistumat ovat osa tätä kaikkea. 

Mä olen vähän huolissani myös, mutta enemmänkin siitä empatian puutteesta mitä ilmenee. 

Esim. Itse kun menin töihin ja itkin siellä ja kerroin syyksi läheisen kuoleman, mua alettiin kiusaamaan. 

Jokaisella on eri tilanne. Joillakin voi lapsuuden traumat tulla käsittelyyn isosti vasta kun vanhempi kuolee. 

Ei ole kyse siitä että jäisi kotiin itkemään koska kokee että niin on hyvä tai oikeus,  vaan siitä että joillekin tulee voimakkaitakin oireita joista lähtee työkyky x määräksi aikaa. 

Jos sen päivän saikkusi jälkeen olisit huomannut että et ole työkykyinen, kyllä lääkäri olisi jatkanut sairaslomaasi. Joillekin riittää päivä, joku ei tarvitse sairaslomaa lainkaan, jotkut tarvitsevat. 

En tiedä mihin sururyhmään pääsis vaikka seuraavana päivänä, mutta ne mitä minä silloin löysin, niin niissä oli kaikissa ehto että 6kk piti olla mennyt aikaa menetyksestä. 

Siinä pitää ajatella hyödyn lisäksi myös muita ryhmäläisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Harva meistä hakee sairauslomaa siksi, että menee naimisiin. Iso muutos sekin. Tai yhteenmuutto, lapsen muutto pois kotoa, kesämökin hankinta, lottovoitto jne. Miksi ei haeta, koska kaikki tunteet ovat palkallisen sairauslomansa ansainneet!

lottovoittoa lukuunottamatta no ovat kaikki asioita, jotka voi, toisin kuin kuoleman, ajoittaa itse omaan aikatauluun sopiviksi ja sikten varautua hyvissä ajoin etukäteen. Ja tosi monet itse asiassa ottavat lomaa naimisiinmenoa tai omaa tai läheisen muuttoa varten.

TIedän itseasiassa myös ihmisen, joka joutui nimenomaan sairaslomalle ison arpajaisvoiton takia. Oli tosiaan työkyvytön shokista ja järjkytyksestä.