Sairauslomaa lähiomaisen kuoleman takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Ei ole masennukset vaikuttaneet mitenkään vakuutusten saantiin. Nykyäänhän yhtiöt tyrkyttävät vakuutuksiaan ilman minkäänlaisia terveystodistuksia. 

Niin ja joku vakuutus ei tulis kyllä pieneen mieleenkään kun läheinen kuolee! Joillain voi tulla jopa itsari mieleen, että ei kannata pelleillä toisten läheisen kuolema asialla. Joku ei ehkä tarvitse sairaslomaa, joku todellakin tarvitsee ja monenlaista tukea. 

Ei tule mieleen ei, mutta kun myöhemmin masennusdiagnoosisi kanssa haet vakuutuskorvausta matkavakuutuksesta, niin huomaat, että eipä tule rahaa, koska sinulla on tietty sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomaa saa, työnantaja päättää, onko se palkallista. Meillä ei ole, tilalle tarjotaan muita tehtäviä. Jos haluaa olla pois töistä, sen voi tehdä palkatta. Työnantaja ei ole velvollinen korvaamaan kenellekään sitä, että läheinen kuolee.

Ei kyse ole haluamisesta! Jos ihmisellä on akuutti stressireaktio päällä, ei se ole valinnaista. 

Mitä ihmeen töitä teillä voi tehdä jos ei nuku yhtään, on sekava, itkee jatkuvasti, ei pysy ajatukset ja keskittyminen koossa, ihminen on shokissa? 

Sama asia kuin joku vietäis töihin suoraan onnettomuuspaikalta täysin shokissa. Ei se vain onnistu. En usko, että olet työnantaja koska työnantajilla on lakisääteisiä velvollisuuksia koskien työturvallisuutta yms. 

Oot joku sairas trolli joka oikein nauttii kun toinen ihminen kärsii ja hänellä on elämänsä hirvein hetki menossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Ei ole masennukset vaikuttaneet mitenkään vakuutusten saantiin. Nykyäänhän yhtiöt tyrkyttävät vakuutuksiaan ilman minkäänlaisia terveystodistuksia. 

Kokeilepa: otan matkavakuutus, kompastu ulkomailla suojatiellä ja jää auton töytäisemäksi - vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sinulla on pohjalla masennusdiagnoosi ja siihen vedoten voidaan jättää korvaamatta. Saat vakuutuksen, mutta luepa pieni fontti, siellä sanotaan selkeästi, että ei korvata ennen vakuutuksenottamista tiedossa olleista sairauksista/vammoista johtuvia kuluja.

Jaa...sinulla on erilaisia kokemuksia kuin minulla. Ja huono vakuutusyhtiö. Ei ole masennukset estäneet vakuutusten saamista, siitähän oli kysymys. Kattava matkavakuutus on ollut aina, autoilla myös. Vain kerran olen tarvinnut matkavakuutusta, sain ruokamyrkytyksen. Jouduin paikalliseen sairaalaan ja myöhemmin täällä olin sairaslomalla pari viikkoa. Matkavakuutus korvasi kaiken päivärahoineen. Lisäksi sain sairausajalta palkan. On yhtiöitä ja yhtiöitä. Kannattaa vaihtaa vakuutusyhtiötä jos ei korvaa mitä on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Ei ole masennukset vaikuttaneet mitenkään vakuutusten saantiin. Nykyäänhän yhtiöt tyrkyttävät vakuutuksiaan ilman minkäänlaisia terveystodistuksia. 

Niin ja joku vakuutus ei tulis kyllä pieneen mieleenkään kun läheinen kuolee! Joillain voi tulla jopa itsari mieleen, että ei kannata pelleillä toisten läheisen kuolema asialla. Joku ei ehkä tarvitse sairaslomaa, joku todellakin tarvitsee ja monenlaista tukea. 

Ei tule mieleen ei, mutta kun myöhemmin masennusdiagnoosisi kanssa haet vakuutuskorvausta matkavakuutuksesta, niin huomaat, että eipä tule

No voi voi, sille ei voi sitten mitään. Kun työkyky menee ja diagnoosi tulee niin se on asia joka täytyy hyväksyä. Jos itseään ei hoida kuntoon, yhtä hyvin voi saada infarktin ja kuolla sillä matkalla. Mitäs siihen sanot, neropatti?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin uuteen työpaikkaan vuokratyöntekijänä. Eräs tyyppi oli monen kuukauden saikulla, hänen äitinsä oli kuollut. Hiukan ihmettelin. Kun kuulin omien vanhempieni kuolemasta, jatkoin töitäni. Kotona sitten itkettiin. Työkaveri tuli töihin ja hän oli todella temperamenttinen, työkaverit olivat varoitelleet etukäteen. Huomasin että hän oli räiskyvä, innokas mutta myös erittäin tunteellinen. Ymmärsin että joillekin läheisen kuolema voi olla todella kova paikka.

Riippuu myös miten läheinen on kuollut ja minkä ikäisenä. Esim. Jos äiti on jo vanha ja sairastanut pitkään ja menehtyy sitten sairaalassa on se monelle eri asia kuin jos vaikka äiti kuolee äkillisesti työikäisenä onnettomuudessa tai oman käden kautta. 

Ihmisen persoonallisuus, aiemmin koetut mahdolliset traumat ja se millaiset välit edesmenneeseen olivat, vaikuttavat myös suuresti asiaan. Sekä se,

Jos ei iäkkään äidin kuolemasta saa saikkua niin sitten sairauslomaa haetaan syyllä masennus. 2 viikkoa tulee niin, että pätkähtää. Sairauslomaa saa aina jos tarve on. Se on sama mitä siihen todistukseen lääkäri kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin uuteen työpaikkaan vuokratyöntekijänä. Eräs tyyppi oli monen kuukauden saikulla, hänen äitinsä oli kuollut. Hiukan ihmettelin. Kun kuulin omien vanhempieni kuolemasta, jatkoin töitäni. Kotona sitten itkettiin. Työkaveri tuli töihin ja hän oli todella temperamenttinen, työkaverit olivat varoitelleet etukäteen. Huomasin että hän oli räiskyvä, innokas mutta myös erittäin tunteellinen. Ymmärsin että joillekin läheisen kuolema voi olla todella kova paikka.

Kamalaa, että työnantaja joutuu maksamaan työntekijän tunteista.

Voi että, työnantaja joutuu AINA maksamaan tunteista: Kun ihmiset eivät hoida itseään ja ole sairaslomalla kun ovat sairaita, he uupuvat ja tulevat töihin olemaan ilkeitä työkavereille. Lopulta kaikki ovat saikulla koska ihmismieli ei vain kestä mitä tahansa loputtomiin. 

Sain 2 pv isän kuoltua äkillisesti. Tein tuon jälkeen töitä etänä, koska en halunnut kohdata asiakkaita tai työkavereita, kun itku oli niin herkässä. Sitten alkoi sopivasti ennalta sovittu loma. Ilman sitä olisin ehkä hakenut pidemmän saikun. Kuolemasta meni kuitenkin vielä noin puoli vuotta että pystyin puhumaan asiasta purskahtamatta hillittömään itkuun, joten totta kai itkin joskus töissäkin. Mutta sellaista se on, elämää. 

Neuvona osaan sanoa, että anna tunteiden ja itkujen tulla, vaikka välillä voikin tuntua, ettei enää jaksa tuntea niin voimakkaasti ja olisi helpompi vain tukahduttaa ne. Vain tunteet kokemalla pääset niistä lopulta vapaaksi. Nyt kun isäni kuolemasta on vuosi, voin puhua asiasta vapautuneesti ja kevyin sydämin. Toki jokin yksittäinen muisto voi yhä herättää itkun pintaan, mutta se ei kestä kauaa ja itkun jälkeen on entistä vapautuneempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin uuteen työpaikkaan vuokratyöntekijänä. Eräs tyyppi oli monen kuukauden saikulla, hänen äitinsä oli kuollut. Hiukan ihmettelin. Kun kuulin omien vanhempieni kuolemasta, jatkoin töitäni. Kotona sitten itkettiin. Työkaveri tuli töihin ja hän oli todella temperamenttinen, työkaverit olivat varoitelleet etukäteen. Huomasin että hän oli räiskyvä, innokas mutta myös erittäin tunteellinen. Ymmärsin että joillekin läheisen kuolema voi olla todella kova paikka.

Riippuu myös miten läheinen on kuollut ja minkä ikäisenä. Esim. Jos äiti on jo vanha ja sairastanut pitkään ja menehtyy sitten sairaalassa on se monelle eri asia kuin jos vaikka äiti kuolee äkillisesti työikäisenä onnettomuudessa tai oman käden kautta. 

Ihmisen persoonallisuus, aiemmin koetut mahdolliset traumat ja se millaiset välit edesmenneeseen o

Se on totta. En kommentoinut sairasloma-asiaa vaan tuon yhden kommenttiin joka ihmetteli sitä että kollega oli pitkään saikulla äitinsä kuoleman takia kun hän itse vain jatkoi töitä ja itki kotona kun omat vanhemmat kuolivat. Jatkoin keskustelua siitä, että läheisen kuolemiakin on erilaisia ja olemme erilaisia kokijoita monestakin syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Isäni äkillinen kuolema; töihin soitti veljeni ja minä menin täysin shokkiin ja ambulanssi jouduttiin soittamaan. Sairasloma kirjoitettiin. Suru on sairaus!!!!!!!

Totta! Nykyään on todistettu, että äkillisen surun kohdatessa voi kuolla oliko se nimi nyt äkillisen surun syndroomaan, jossa muistaakseni sydän äkillisesti laajenee ja pysähtyy lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ja lääkäri kirjoittaa sairauslomaa. Oma isäni kuoli tapaturmaisesti niin lääkäri kirjoitti mukisematta 2 viikkoa sairauslomaa. Ei siinä voi töihin keskittyä ja heti pitää kuitenkin aloittaa hautajaisjärjestelyt. 

 

Tätä ihmettelen: en jaksa käydä töissä, mutta hautajaisia järjestän innolla.

Pitää kuitenkin aloittaa hautajaisjärjestelyt...mistä näitä mitään ymmärtämättömiä öötintöllejä riittää. Jotka lukevat kuin piru raamattua, kääntävät asiat päälaelleen. Ei tosiaan sanottu että innolla vaan pitää eli on pakko vaikka ei jaksaisi. Työ nyt on vähiten tärkeää tuossa tilanteessa. Siinähän ihmettelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomaa saa, työnantaja päättää, onko se palkallista. Meillä ei ole, tilalle tarjotaan muita tehtäviä. Jos haluaa olla pois töistä, sen voi tehdä palkatta. Työnantaja ei ole velvollinen korvaamaan kenellekään sitä, että läheinen kuolee.

Ei kyse ole haluamisesta! Jos ihmisellä on akuutti stressireaktio päällä, ei se ole valinnaista. 

Mitä ihmeen töitä teillä voi tehdä jos ei nuku yhtään, on sekava, itkee jatkuvasti, ei pysy ajatukset ja keskittyminen koossa, ihminen on shokissa? 

Sama asia kuin joku vietäis töihin suoraan onnettomuuspaikalta täysin shokissa. Ei se vain onnistu. En usko, että olet työnantaja koska työnantajilla on lakisääteisiä velvollisuuksia koskien työturvallisuutta yms. 

Oot joku sairas trolli joka oikein nauttii kun toinen ihminen kärsii ja hänellä on elämänsä hirvein hetki menossa. 

Tuo tyyppi on trollannut täällä aikaisemminkin samantyyppisissä ketjuissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauslomaa saa, työnantaja päättää, onko se palkallista. Meillä ei ole, tilalle tarjotaan muita tehtäviä. Jos haluaa olla pois töistä, sen voi tehdä palkatta. Työnantaja ei ole velvollinen korvaamaan kenellekään sitä, että läheinen kuolee.

Ei kyse ole haluamisesta! Jos ihmisellä on akuutti stressireaktio päällä, ei se ole valinnaista. 

Mitä ihmeen töitä teillä voi tehdä jos ei nuku yhtään, on sekava, itkee jatkuvasti, ei pysy ajatukset ja keskittyminen koossa, ihminen on shokissa? 

Sama asia kuin joku vietäis töihin suoraan onnettomuuspaikalta täysin shokissa. Ei se vain onnistu. En usko, että olet työnantaja koska työnantajilla on lakisääteisiä velvollisuuksia koskien työturvallisuutta yms. 

Oot joku sairas trolli joka oikein nauttii kun toinen ihminen kärsii ja hänellä on elämänsä hirvein hetki menossa. 

Olen sairaanhoitaja enkä ole vielä koskaan tavannut potilasta, joka olisi surun takia todella pitkään tuollainen. Jos  pysyy sekavana viikkotolkulla, on työnantajalla oikeus päättää työsuhde sairauteen vedoten (ihan lakisääteinen oikeus!) ja lopettaa palkanmaksu. Moni hakee palkallista vapaata hautajaisjärjestelyjä varten ja työnantaja tietää, että tuolloin on varsin kykenevä myös töihin. Jos ei omiin, niin joihinkin muihin.

Kela korvaa kyllä, vaikka työnantaja ei maksa palkkaa, joten tyhjän päälle ei sureva jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Ei ole masennukset vaikuttaneet mitenkään vakuutusten saantiin. Nykyäänhän yhtiöt tyrkyttävät vakuutuksiaan ilman minkäänlaisia terveystodistuksia. 

Kokeilepa: otan matkavakuutus, kompastu ulkomailla suojatiellä ja jää auton töytäisemäksi - vakuutusyhtiö ei korvaa, koska sinulla on pohjalla masennusdiagnoosi ja siihen vedoten voidaan jättää korvaamatta. Saat vakuutuksen, mutta luepa pieni fontti, siellä sanotaan selkeästi, että ei korvata ennen vakuutuksenottamista tiedossa olleista sairauksista/vammoista johtuvia kuluja.

Jaa...sinulla on erilaisi

Ruokamyrkytys ei ole masennukseen liittyvä asia, itsensä telominen on. Vai tosissasiko et ymmärrä, mitä tarkoittaa se, että jo olemassa oleviin sairauksiin liittyviä asioita ei korvata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole työkykyinen, kyllä silloin on oikeus saada sairaslomaa.

Ryyppyputki päällä. Ei voi mennä töihin. Onko todellakin oikeus palkalliseen sairauslomaan?

On meillä ainakin viisi päivää palkallista omalla ilmoituksella. Ei juuri kukaan ole kipeänä paitsi yksi tyyppi joka lähtee aina pari päivää ennen talvilomia Lappiin kelkkailemaan ja kesällä kalastelemaan.

Kyllähän lääkäri voimakkaasta ahdistuksesta saikkua kirjoittaa, mutta se menee koodilla missä sitten työnantaja päättää että maksaako ajalta palkkaa. Mutta se koskee siis akuuttia ahdistusvaihetta, eli jos nyt tänään kuulet isäsi kuolleen, niin ihan viimeistään ensi maanantaina pitäisi olla kykenevä jo palaamaan töihin. Saat reseptin johonkin bentsodiatsepiineihin kuuluvaan rauhoittavaan lääkkeeseen, joka on myös juuri vain siihen aivan akuuttiin vaiheeseen, eli korkeintaan viikoksi tästä traumasta eteen päin. Mutta kun ihminen ei ole työkuntoinen, niin lääkäri sen toteaa: "pidän henkilöä työkyvyttömänä aikaväli se ja se". Tällöin voi olla pois, mutta kuten sanoin, niin on vähän työnantajasta sitten kiinni, että katsooko se syyn olevan sellainen, että he maksavat ajalta myös palkkaa. Esimerkiksi jos menet hirveässä krapulassa lääkäriin ja sanot ettei darran takia pysty töihin, niin kyllä se lääkäri sinut työkyvyttömäksi toteaa. Työnantaja ei toki maksa palkkaa, antaa kirjallisen varoituksen ja tekee hoitoonohjauksen, mutta kyllä se saikku siitä silti tulee.

Uskon että moni työnantaja ymmärtää läheisen kuoleman johdosta aiheutuvan työkyvyttömyyden ja ei sen takia evää noilta päiviltä palkkaa. Ja jos niin tekee, niin suosittelen vahvasti miettimään onko se työnantajakaan sinulle oikea. Mutta se toki edellyttää, että olet tilanteestasi täysin rehellinen omalle esihenkilöllesi ja kerrot mistä on kyse. Muutenhan ne ei tiedä kuin lääkärin koodin.

Et ole sairaanhoitaja, onneksi. Olet katkeroitunut epäempaattinen yrittäjä tai sitten pelkkä joutilas trolli.

Vierailija kirjoitti:

Sain 2 pv isän kuoltua äkillisesti. Tein tuon jälkeen töitä etänä, koska en halunnut kohdata asiakkaita tai työkavereita, kun itku oli niin herkässä. Sitten alkoi sopivasti ennalta sovittu loma. Ilman sitä olisin ehkä hakenut pidemmän saikun. Kuolemasta meni kuitenkin vielä noin puoli vuotta että pystyin puhumaan asiasta purskahtamatta hillittömään itkuun, joten totta kai itkin joskus töissäkin. Mutta sellaista se on, elämää. 

Neuvona osaan sanoa, että anna tunteiden ja itkujen tulla, vaikka välillä voikin tuntua, ettei enää jaksa tuntea niin voimakkaasti ja olisi helpompi vain tukahduttaa ne. Vain tunteet kokemalla pääset niistä lopulta vapaaksi. Nyt kun isäni kuolemasta on vuosi, voin puhua asiasta vapautuneesti ja kevyin sydämin. Toki jokin yksittäinen muisto voi yhä herättää itkun pintaan, mutta se ei kestä kauaa ja itkun jälkeen on entistä vapautuneempi olo.

Otan osaa ja hyvä, että sait asiasi noin järjestymään.

Mutta kai ymmärrät että on töitä joissa ei vain voi alkaa itkeä yhtäkkiä tai olla etänä? 

Itselläni oli sellainen työ jota ei voinut tehdä etänä ja jossa piti pysyä jatkuvasti asiallisena ja jossa joutui tekemisiin asiakkaiden kanssa jotka saattoivat olla aggressiivisia mutta itse piti pysyä tyynenä ja toimintakykyisenä. Myös työkaverien turvallisuutta piti turvata. Riippuu siis myös työn luonteesta kuinka pitkä sairasloma tulee jne. 

Meillä esihenkilöt halusivat varmistaa, ettei mulle tule lisävahinkoa töissä ja jouduin oikein vakuuttelemaan, että jaksan kyllä palata töihin.

Vastuulliset työnantajat toimivat niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suru ei ole sairaus ja siihen ei saa sairauslomaa. Sairauslomaa voi saada vaikkapa masennuksen vuoksi. Ja hups, sitten onkin vaikeampaa tai jopa mahdotonta saada tiettyjä vakuutuksia.

Isäni äkillinen kuolema; töihin soitti veljeni ja minä menin täysin shokkiin ja ambulanssi jouduttiin soittamaan. Sairasloma kirjoitettiin. Suru on sairaus!!!!!!!

Ambulanssikuskit ei kirjoittele sairauslomia eikä pääsääntöisesti vie kävelevää potilasta sairaalaan, joten kerro ihmeessä lisää, mitä ambulanssin väki sinulle teki - veikö päivystykseen vai totesivatko, että ei anna aihetta moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis alussa tuntui että ei kolahda yhtään. Konemaisesti pyöritin arkea ja organisoin ja hoidin. Nyt vaan istun ja itken ja tärisen. Pitää mennä välillä pihalle kiertämään luuppia, kun ahdistaa niin valtavasti ja vessaan itkemään.

Minulla on vaikeuksia perusturvallisuuden takia lapsuuden takia, kun isäni mm kuoli, ja huomaan että ajatukseni jauhavat nyt sitä isänkin kuolemaa koko ajan yötä päivää. Sitä ei silloni käsitelty mitenkään. Isä kuoli yöllä ja minut vain patistettiin reippaana tyttönä kouluun siitä muutaman tunnin päästä.

ap

AP, nyt on aika kasvaa aikuiseksi. Oma äitini kuoli myös yöllä ja siitä vain päiväkotiin. Isän oli mentävä töihin, yrittäjä kun oli. Pari päivää meni itkiessä. Kouluiässäkin jos isä ei luotsannut, heitin häntä pehmolelulla jotta kuulin inshtavan. Kotona makoilu ei auta vaan päinvastoin tekeminen. Ei kukaan varmasti oleta että työpanos on täydellinen mutta on hyvä että päivän rytmittää jokin. Muuten tulee helposti jämähdettyä omiin tunteisiin ja niitä pyörittämään. 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Ei palkallista sairauslomaa läheisen kuoleman vuoksi ole annettava koskaan. Voit aivan hyvin lokkeilla kotona palkattomalla.

Lokkeilla? Omasta pussista palkaton menee.