Muistatteko Painonvartijat? Olitteko niissä ikinä? Mitä Painonvartijoille muuten tapahtui?

Muistan, itse en kuulunut niihin mutta kaveri antoi omat ohjeensa kun oli sitä mieltä ettei niillä laihdu. Itse kyllä laihduin pisteillä ihan helposti kun osasin yhdistellä ruokia järkevästi. On ne ohjeet edelleen tallella.

Vierailija kirjoitti:

Töissä  oli  iso  osa  naisista. Sitten  kun  punnitus  niin  olivat  syömättä  illan  ainakin. Olin hoikka  nuori enkä  oikein  tajunnut  sitä, kovasti  he  niistä  puhuivat. Varmaa  sai  myös  vertua  siihen  porukassa.

Olin useita kertoja mukana. Minäkin paastosin aina punnituspäivän. Kun kerran oli syömättä niin piti olla jatkossakin että viikon tulos näkyy puntarilla. Olisi voinut käydä vähän harvemmin ja ottaa rennommin. Yksittäinen punnitus ei ratkaise, paino kuitenkin tippuu pitkällä tähtäimellä. Tein myös sitä välillä että menin ryhmästä kotiin pizzerian kautta tai herkuttelin kunnolla ja seuraavana päivänä taas ruotuun.

Ne aina mainostivat, että saat syödä esim. rajattomasti appelsiineja, no joku söi kaksi kiloa päivässä ja lihoi.

Sehän oli bisnestä, jonka neuvoilla kyllä laihtui, mutta ei tietenkään millään kitukuurilla pysyvää painonhallintaa opita.

Rasvaa sai yhteen aikaan syödä 1 teelusikallisen päivässä.

Hauskaa käydä julkisessa punnituksessa ja jo paino oli pudonnut, niin sitten yleisö taputti.

Sitä mää aina ihmettelen, että ihminen (itseni mukaan lukien) ei ymmärrä, että jos jotain vaikka nutrilett tms kuuria toteuttaa, mutta lihoo takaisin pikavauhtia, hän luulee tehneensä jotain väärin ja kokeilee sitä samaa kuuria  taas uudestaan ja uudestaan.

Itse oivalsin noin 200 maanantaisin  aloitetun kuurin jälkeen, että ainoa tapa pysyvään laihtumiseen on tehdä se niin hitaasti, että ehtii oppia uudet ruokailutavat. Eli kilo kuukaudessa on sopiva vauhti. Vuodessa jo kevenee selvästi ja kahdessa vuodessa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Töissä  oli  iso  osa  naisista. Sitten  kun  punnitus  niin  olivat  syömättä  illan  ainakin. Olin hoikka  nuori enkä  oikein  tajunnut  sitä, kovasti  he  niistä  puhuivat. Varmaa  sai  myös  vertua  siihen  porukassa.

Nimenomaan, sillä tämä oli aikaa ennen somea ja nettiä. Tai siis netti oli tosi harvinainen. Alkoi yleistyä vasta ysärin ihan vikoina vuosina, eikä silloinkaan nettiä ollu todellakaan kaikilla.

Toi on sitä aikaa, kun nähtiin livenä, asiat hoidettiin puhelimitse, fyysisinä kirjeinä ja lehti-ilmoitusten ja lehtien avulla. Kaikki asiat hoitui siis myös ilman nettiä, mutta eri tavalla.

Mä liityin Painonvartijoihin vuonna 1987 kaksikymppisenä. Hullua näin jälkikäteen ajateltuna on se, että olin normaalipainoinen; pituus 162 cm ja paino oli 57 kg. Olin vain saanut päähäni, että mulla on 5 kiloa liikaa. Ryhmän vetäjä iloisesti selitti muille laihduttajille mut uutena jäsenenä esitellessään: "Tällä nuorella naisella ei ole paljon pudotettavaa, mutta hän on hyvä esimerkki siitä, ettei paino-ongelma pääse suureksi!".

No joo. Kilot sain pois, mutta kyllähän paino nousi takaisin sinne 57 kilon nurkille lopetettuani pisteiden laskemisen. Olin 52-kiloisena simppelisti liian laiha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haluan tietää lisää noista pisteistä. Olis hauska kokeilla vaikkei ylipainoa olekaan.

Siis kun liittyi Painonvartijoihin, sai sellaisen kätevän vihkosen. Siihen oli listattuna yleisimmät ruuat ja herkut pisteineen. Tähän tyyliin:

Banaani 1 piste

Appelsiini 1 piste

Porkkana 0 pistettä

teelusikallinen voita 1 piste

vaalea leipä 0,5 pistettä

makaronilaatikko, yksi annos 4 pistettä

salaatti 0 pistettä

tomaatti 0 pistettä

munkki 7 pistettä

suklaa 100 g 15 pistettä

spagetti jauhelihakastikkeella 6 pistettä

pizza 15 pistettä

Jne.

Siis vedin nyt hatusta noi pisteet, mutta siis tuohon tyyliin.

Ja laihtuakseen piti syödä vain tietty pistemäärä päivässä. Esim. 18 pistettä.

Sitten vain merkitsit vihkoon syömisesi ja kertyne

Tuo pistemäärä minkä sait syödä riippui sun lähtöpainosta. Mitä painavampi sen enemmän pisteitä.

Esim.mun ryhmässä oli moni jolla 24 pistettä alkuun. Sitä mukaa kun laihduit käytettävissä olleet pisteet vähenivät. 

Ai niin, he möivät myös jotain nutriletin tyyppisiä vähäkalorisia suklaa ja kinuski patukoita, tilasin niitä aika paljonkin jollakin paperikaavakkeella. Mulla ei ollu siis nettiä eikä tietokonetta. 2000-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se huono systeemi ollut. Kokoonuttiin kerran viikossa punnitukseen ja kuuntelemaan kehittävää luentoa. Sehän oli melkein kuin kirkko. Perusidea oli julkinen punnitus. Se loi rytmiä laihduttamiseen. Jotkut niiden jutut oli vähän outoja, mm piti ajatella lempiruokaansa mätänevänä, ettei se tehoaisi. Se perusohjelma oli ihan terveellinen kyllä, ja hyvä rahanlähde firmalle.

Eli ensin tultiin tunnustamaan synnit, sitten kuunneltiin saarna ja luvattiin tehdä parannus.Luettiin raamattua eli ohjeita pitkin viikkoa.

:D

Veikkaan, että se julkinen punnitus toi paineita pysyä ruodussa eli että ei repsahtaisi, kun julkisesti sen kaikki muut sitten näkisivät, kun ei olekaan laihtunut. Kun tosiaan joka viikko kokous ja punnitus. Että kuinkas paljon kukin on viikossa pudottanut painoa. Siinä ei ollut varaa syöpötellä tai repsahtaa, julkisen paineen alla.

 

Niin vaikka se oli julkinen, niin painoa ei julkistettu muille, tosi hyvin pärjänneet saattoivat saada aplodeja. Mutta ei epäonnistuneita mitenkään häpeäpaaluun pantu. Voisin kyllä liittyä uudelleen jos tuollainen kerho tulisi. Auttoi pitämään katseen pallossa.

Painonvartijoilla oli Suomessa vahva brändi. Iltapäivälehdet haastattelivat vuodesta toiseen heitä laihduttamisen asiantuntijoina jouluna, kesällä ym vaikka kyseessä oli vain kaupallinen yritys joka toimi maallikko pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Hinta oli pitkään noin 9-10€ viikko. Joka viikko ei tarvinnut käydä. Moni kävi joka toinen viikko ja maksua ei koskaan peritty viikolta jolla oli pois. Eihän ryhmissä mitään kummempaa oppinut alun jälkeen mutta ideana oli seuranta ja usein myös muiden tapaaminen. 

Kokousten ideana nimenomaan vertaistuen saaminen, ehkä uusien tuttavuuksien saaminen, heidän puhelinnumeronsa ja sitten kokousten ulkopuolella yhteydenpitoa puhelimitse juttelemalla saaden vertaistukea.

Muistakaa, että tämä oli aikaa ennen somea ja suurimmalla osalla ei ollut nettiä eikä tietokonettakaan kotona. Silloinkin yhteydenpito olisi käytännössä ollut sähköposti.

Kodeissa tietokoneet yleistyivät vasta 2000-luvulla. Ysärillä oli enemmänkin poikkeus, jos jollakin oli tietokone ja netti. Netti tuli vasta siinä 1995 ja tosi tosi harvoilla se oli. Lähinnä oli työpaikoilla netti.

Muistan kun ohjaaja painotti että hyvä pistemäärä aamupalalle  on 5 p.jotta pisteet jakautuu tasaisesti koko päivälle.

Keitetyssä kananmunassa oli 2 p.joten söin aina aamulla 2 kananmunaa ja kahvia tai teetä rasvattoman maidon kanssa. Maidosta tuli 1 p./2 dl (muistaakseni).

"Niin vaikka se oli julkinen, niin painoa ei julkistettu muille, tosi hyvin pärjänneet saattoivat saada aplodeja. Mutta ei epäonnistuneita mitenkään häpeäpaaluun pantu."

Siis osallistujan painoa ei kerrottu ääneen, mutta kerrotiinko kuinka paljon on laihtunut edellisestä viikosta? Kerrottiinko aina samalla, kuinka paljon on laihtunut aloituksesta saakka?

Tyyliin:

 "Leena, laihtunut viime viikosta 1,5 kiloa ja aloituksesta lähtien yhteensä 15 kiloa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä  oli  iso  osa  naisista. Sitten  kun  punnitus  niin  olivat  syömättä  illan  ainakin. Olin hoikka  nuori enkä  oikein  tajunnut  sitä, kovasti  he  niistä  puhuivat. Varmaa  sai  myös  vertua  siihen  porukassa.

Olin useita kertoja mukana. Minäkin paastosin aina punnituspäivän. Kun kerran oli syömättä niin piti olla jatkossakin että viikon tulos näkyy puntarilla. Olisi voinut käydä vähän harvemmin ja ottaa rennommin. Yksittäinen punnitus ei ratkaise, paino kuitenkin tippuu pitkällä tähtäimellä. Tein myös sitä välillä että menin ryhmästä kotiin pizzerian kautta tai herkuttelin kunnolla ja seuraavana päivänä taas ruotuun.

Sama homma. Jos paino oli pudonnut, saatoin mennä pizzerian kautta kotiin. Jos ei ollut pudonnut, sain vain vihreää teetä ja jättikokoisen marengin. Sehän painaa paljon vähemmän kuin pizza :-)))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä  oli  iso  osa  naisista. Sitten  kun  punnitus  niin  olivat  syömättä  illan  ainakin. Olin hoikka  nuori enkä  oikein  tajunnut  sitä, kovasti  he  niistä  puhuivat. Varmaa  sai  myös  vertua  siihen  porukassa.

Olin useita kertoja mukana. Minäkin paastosin aina punnituspäivän. Kun kerran oli syömättä niin piti olla jatkossakin että viikon tulos näkyy puntarilla. Olisi voinut käydä vähän harvemmin ja ottaa rennommin. Yksittäinen punnitus ei ratkaise, paino kuitenkin tippuu pitkällä tähtäimellä. Tein myös sitä välillä että menin ryhmästä kotiin pizzerian kautta tai herkuttelin kunnolla ja seuraavana päivänä taas ruotuun.

Sama homma. Jos paino oli pudonnut, saatoin mennä pi

Nyt tuota omaa kirjoitusta lukiessa tulee mieleen, että tämähän vertautuu lähes siihen, kun AA-kokouksesta lähtisi baarin kautta kotiin. Eipä silloin tullut mieleen.

Vierailija kirjoitti:

"Niin vaikka se oli julkinen, niin painoa ei julkistettu muille, tosi hyvin pärjänneet saattoivat saada aplodeja. Mutta ei epäonnistuneita mitenkään häpeäpaaluun pantu."

Siis osallistujan painoa ei kerrottu ääneen, mutta kerrotiinko kuinka paljon on laihtunut edellisestä viikosta? Kerrottiinko aina samalla, kuinka paljon on laihtunut aloituksesta saakka?

Tyyliin:

 "Leena, laihtunut viime viikosta 1,5 kiloa ja aloituksesta lähtien yhteensä 15 kiloa."

 

 

Ei. Se oli yksityistä tietoa. Vain onnistumisia juhlittiin yhdessä.

Olen laihduttanut näillä pisteillä viimeksi 8 vuotta sitten. Vihko oli tallessa. Edelleen muistan monet pisteet.

Laihduin hyvin, vaikka en syönyt painon sallimaa 20pistetä vaan nostin suoraa pisteet 27 pisteeseen.

Alkuperäiset pisteet jättivät liian ison kalorivajeen. Suosin myös proteiinia enempi kuin perus-ideassa.

Paino pysyi poissa seuraavaan raskauteen asti. 

Muistatteko, että kolmen kilon pudotuksesta sai aina kultaisen tähden painovihkoon? Aivan kuin päiväkodissa kun on käyttäytynyt kiltisti :)

Olin töissä Uuden Valamon luostarissa 2000-luvun lopussa ja siellä oli Painonvartijat-ryhmä munkeille ja työntekijöille. Itse olin hoikka, en liittynyt, mutta olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut kiinnostavaa.

 

Täytyi olla PV:n viimeisiä vuosia Suomessa ja muistan ihmetelleeni, että toimintaa yhä oli. Itse en ollut kuullut PV:stä enää moneen vuoteen.

lisää kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistesysteemi tuli vasta 90-luvun alussa. Siitä tuli suosittu, koska sai syödä mitä halusi.

Sitä ennen syötiin kevyesti, oli omia reseptejäkin.

Tilalle tuli toinen kilpailija. En muista nimeä.

Pisteet tulivat vuonna 2000. Sitä ennen oli "liikennemerkit" eli vihreitä sai syödä eniten, keltaisia jonkin verran ja punaiset oli vältettäviä, mutta niitäkin sai tietyn verran syödä. 

 

Näköjään Amerikassa 1998.