Muistatteko Painonvartijat? Olitteko niissä ikinä? Mitä Painonvartijoille muuten tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin ryhmissä alaikäisenä. Punnitukset olivat nöyryyttäviä, varsinkin kun paino ei pudonnut niinkuin oli asettanut tavoitteeksi. Painoin kuitenkin alle 60 kg, oliko tuo ihme.

Sattumoisin olen kärsinyt jojolaihduttelusta koko ikäni ja olen nytkin ylipainoinen 50 v. Toki olen laihduttanut vaikka millä menetelmillä, joten ihan ei voi syyttää Painonvartijoita. Mutta siihen aikaan laihduttaminen oli tavanomaista ja piti olla hoikka keinolla millä hyvänsä. Olen aloittanut laihduttamisen jo 12-vuotiaana, vaikka en ole ollut ylipainoinen. 

Melko karmeaa, että laihduttajaksi on otettu alaikäinen ja vielä noinkin normaalipainoinen. Mikä se raja sitten oli painonvartijoilla? 50kg?

Naisihanne kun oli äärimmäisen hoikka kasarilla ja ysärillä, sekä 2000-luvun alussakin.

Naisen piti olla kokoa 165 cm ja 50 kg.

Esim. Bridget Jonesia haukuttiin lehdissä läskiksi, kun oli kokoa 165 cm ja 62 kiloa. Yli 60 kilon paino oli jo suuri kauhistus ja ihmettelyn aihe.

Ilmapiiri oli todella julma ja hoikkuutta korostava sekä ihannoiva. Lehdistö haukkui sivuillaan kaikki naiset, joiden BMI meni yli 23:n. Ei ollut somea vielä silloin ei, mutta lehdistö kunnostautui tässä naisten läskiksi haukkumisessa viikottain.

Lehdet olivat täynnä laihdutusohjeita vähän väliä. Ja tosiaan, tavoite oli laihduttaa todella hoikaksi.

Laihdutin äitini kanssa nuorena ja hän kannusti Painonvartijoihin. Hän ei edelleenkään näe tässä mitään ongelmaa. Äitini varmaan kuvitteli, että kun opin nuorena hallitsemaan painoani niin välttyisin hänen kohtaloltaan jojolaihduttajana. Äitini kommentoi edelleen muiden painoa avoimesti päin naamaa eikä ymmärrä mitään kehopositiivisuutta.

T. Se alaikäisenä mukana ollut

Mäkin kävin kirjekurssin, juurikin vuonna 2002! Muistan syöneeni hirmu määrät perunaa ketsupilla, koska muutaman perunan jälkeen perunoiden pisteitä ei enää laskettu.

Minäkin olin silloin ihan normaalipainoinen, mutta opiskelukaveri oli huomauttanut mun lihoneen. Ihmiset ei tajua minkälaisiin laihdutuskiereisiin ajavat kanssaihmisensä typerillä kommenteillaan. Nyt sitten olen ihan oikeesti ylipainoinen.

Ei se huono systeemi ollut. Kokoonuttiin kerran viikossa punnitukseen ja kuuntelemaan kehittävää luentoa. Sehän oli melkein kuin kirkko. Perusidea oli julkinen punnitus. Se loi rytmiä laihduttamiseen. Jotkut niiden jutut oli vähän outoja, mm piti ajatella lempiruokaansa mätänevänä, ettei se tehoaisi. Se perusohjelma oli ihan terveellinen kyllä, ja hyvä rahanlähde firmalle.

Eli ensin tultiin tunnustamaan synnit, sitten kuunneltiin saarna ja luvattiin tehdä parannus.Luettiin raamattua eli ohjeita pitkin viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se huono systeemi ollut. Kokoonuttiin kerran viikossa punnitukseen ja kuuntelemaan kehittävää luentoa. Sehän oli melkein kuin kirkko. Perusidea oli julkinen punnitus. Se loi rytmiä laihduttamiseen. Jotkut niiden jutut oli vähän outoja, mm piti ajatella lempiruokaansa mätänevänä, ettei se tehoaisi. Se perusohjelma oli ihan terveellinen kyllä, ja hyvä rahanlähde firmalle.

Eli ensin tultiin tunnustamaan synnit, sitten kuunneltiin saarna ja luvattiin tehdä parannus.Luettiin raamattua eli ohjeita pitkin viikkoa.

Ei toi vaikuta kyllä yhtään semmoselta, että kehittäis tervettä ruokasuhdetta. Että oikein synninpäästö, että tulipa tällä viikollakin syötyä suklaata, eikä pelkkää porkkanaa.

Oli toimiva systeemi. Harmi, että lopetti.

Hinta oli kohtuuttoman kallis siihen nähden, että tupa oli aina aivan täynnä ja kokoontuminen jossain monitoimitalossa tms ei-viihtyisässä paikassa. Ärsytti se ahtaus ja hinta! 

En muista hinta!, mutta arvio 18 tai jopa 20 euroa olsi nyt per kerta. Ihan tosiaan arvioi. 

Kumminkin siellä oli yleensä joku aivan tylsä luento väkisin keksitystä aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se huono systeemi ollut. Kokoonuttiin kerran viikossa punnitukseen ja kuuntelemaan kehittävää luentoa. Sehän oli melkein kuin kirkko. Perusidea oli julkinen punnitus. Se loi rytmiä laihduttamiseen. Jotkut niiden jutut oli vähän outoja, mm piti ajatella lempiruokaansa mätänevänä, ettei se tehoaisi. Se perusohjelma oli ihan terveellinen kyllä, ja hyvä rahanlähde firmalle.

Eli ensin tultiin tunnustamaan synnit, sitten kuunneltiin saarna ja luvattiin tehdä parannus.Luettiin raamattua eli ohjeita pitkin viikkoa.

Ei toi vaikuta kyllä yhtään semmoselta, että kehittäis tervettä ruokasuhdetta. Että oikein synninpäästö, että tulipa tällä viikollakin syötyä suklaata, eikä pelkkää porkkanaa.

No, tuo oli minun tulkintaani. Yritin muuten itse äskettäin BMI 30:n kera kehittää tervettä ruokasuhdetta, ja nyt minulla on 32 BMI. Kielletyt ruoat ovat nyt sittenkin mielestäni ihan kannatettavia, ja olen palannut höttöhiilareiden välttämiseen. Painonvartijatkin pyrkivät kyllä periaatteessa terveeseen ruokailuun, siksi niillä on se pistejärjestelmä. 

Laihdutin gradukilot Painonvartijoissa vuonna 2004-2005. Muistan kun kävin kokouksissa ja punnituksissa niiden Keskuskadun toimipisteellä Helsingissä. Pudotin 58 kilosta 52 kiloon. Olen 160 cm pitkä. Nykyään painan 59 kg. Jossain vaiheessa paino on ollut enemmänkin, mutta nykyään treenaan niin paljon punteilla, että kropan koostumus on parempi kuin tuolloin alle 58-kiloisena En tiedä, sopisko edes tämänikäiselle noin joku alle 55-kiloinen kroppa.

Kyllä ne PV:ssä pudotetut kilot jonkun vuoden pysyivät pois, mutta vuoden 2013 jälkeen paino alkoi nousta toisen lapsen myötä, kun en ehtinyt pitää kunnostani niin hyvää huolta. Nykyään taas ehdin. 

Usein kahvilassa perheen kanssa en edelleenkään osta omaa pullaa tai jäätelöannosta, vaan ronkin muilta perheenjäseniltä heidän herkuistaan osan. Mieheni puhuu silloin nollan pisteen jäätelöstä tai nollan pisteen pullasta, koska toisten lautasilta otettuja annoksia ei lasketa. Tai näin minä silloin PV-aikoinani tein Ihan hyvin se paino silloin putosi siitä huolimatta. Minusta Painonvartijat opetti ihan hyvin koostamaan ateriat. Myös paljon puhuttiin kokoaikaisen napostelun välttämisestä ja siitä, että ruokailut kannattaa keskittää tarkasti selkeisiin ruoka-aikoihin (kunnon annoskoolla). Minusta melkein parasta PV:ssa oli se, ettei perunaa demonisoitu. Se on tosi vähäkalorinen moneen muuhun ruokaan nähden ja täyttää tosi hyvin. Koska nykyään treenaan aika paljon, hiilareitakin kuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se huono systeemi ollut. Kokoonuttiin kerran viikossa punnitukseen ja kuuntelemaan kehittävää luentoa. Sehän oli melkein kuin kirkko. Perusidea oli julkinen punnitus. Se loi rytmiä laihduttamiseen. Jotkut niiden jutut oli vähän outoja, mm piti ajatella lempiruokaansa mätänevänä, ettei se tehoaisi. Se perusohjelma oli ihan terveellinen kyllä, ja hyvä rahanlähde firmalle.

Eli ensin tultiin tunnustamaan synnit, sitten kuunneltiin saarna ja luvattiin tehdä parannus.Luettiin raamattua eli ohjeita pitkin viikkoa.

Jotkut paastosivat punnituspäivän ja pukeutuivat kokoukseen mahdollisimman kevyesti, että olisivat mahdollisimman kevyitä punnituksessa. Tervettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin ryhmissä alaikäisenä. Punnitukset olivat nöyryyttäviä, varsinkin kun paino ei pudonnut niinkuin oli asettanut tavoitteeksi. Painoin kuitenkin alle 60 kg, oliko tuo ihme.

Sattumoisin olen kärsinyt jojolaihduttelusta koko ikäni ja olen nytkin ylipainoinen 50 v. Toki olen laihduttanut vaikka millä menetelmillä, joten ihan ei voi syyttää Painonvartijoita. Mutta siihen aikaan laihduttaminen oli tavanomaista ja piti olla hoikka keinolla millä hyvänsä. Olen aloittanut laihduttamisen jo 12-vuotiaana, vaikka en ole ollut ylipainoinen. 

Melko karmeaa, että laihduttajaksi on otettu alaikäinen ja vielä noinkin normaalipainoinen. Mikä se raja sitten oli painonvartijoilla? 50kg?

Tälläisissä tapauksissa ihmettelee ennen kaikkea, missä vanhemmat ovat olleet. Yrityksillä tietysti myös vastuu reagoida.<

Siis kasari ja ysäri oli niin erilaista aikaa, kuin nyt. 

Minusta siinä oli hauskaa yhteisöllisyyttä. Meillä kaikilla oli yhteinen päämäärä. Oli ihan mukava jutella, miten viikko oli mennyt, tukea toinen toistaan. Siellä ei kuitenkaan tuomittu ihmistä koosta. Ohjelman teho kyllä vaihteli. Onhan se vieläkin olemassa USAssa kai. En tiedä, miksi lopetti täällä.

Töissä  oli  iso  osa  naisista. Sitten  kun  punnitus  niin  olivat  syömättä  illan  ainakin. Olin hoikka  nuori enkä  oikein  tajunnut  sitä, kovasti  he  niistä  puhuivat. Varmaa  sai  myös  vertua  siihen  porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se huono systeemi ollut. Kokoonuttiin kerran viikossa punnitukseen ja kuuntelemaan kehittävää luentoa. Sehän oli melkein kuin kirkko. Perusidea oli julkinen punnitus. Se loi rytmiä laihduttamiseen. Jotkut niiden jutut oli vähän outoja, mm piti ajatella lempiruokaansa mätänevänä, ettei se tehoaisi. Se perusohjelma oli ihan terveellinen kyllä, ja hyvä rahanlähde firmalle.

Eli ensin tultiin tunnustamaan synnit, sitten kuunneltiin saarna ja luvattiin tehdä parannus.Luettiin raamattua eli ohjeita pitkin viikkoa.

:D

Veikkaan, että se julkinen punnitus toi paineita pysyä ruodussa eli että ei repsahtaisi, kun julkisesti sen kaikki muut sitten näkisivät, kun ei olekaan laihtunut. Kun tosiaan joka viikko kokous ja punnitus. Että kuinkas paljon kukin on viikossa pudottanut painoa. Siinä ei ollut varaa syöpötellä tai repsahtaa, julkisen paineen alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se huono systeemi ollut. Kokoonuttiin kerran viikossa punnitukseen ja kuuntelemaan kehittävää luentoa. Sehän oli melkein kuin kirkko. Perusidea oli julkinen punnitus. Se loi rytmiä laihduttamiseen. Jotkut niiden jutut oli vähän outoja, mm piti ajatella lempiruokaansa mätänevänä, ettei se tehoaisi. Se perusohjelma oli ihan terveellinen kyllä, ja hyvä rahanlähde firmalle.

Eli ensin tultiin tunnustamaan synnit, sitten kuunneltiin saarna ja luvattiin tehdä parannus.Luettiin raamattua eli ohjeita pitkin viikkoa.

Jotkut paastosivat punnituspäivän ja pukeutuivat kokoukseen mahdollisimman kevyesti, että olisivat mahdollisimman kevyitä punnituksessa. Tervettä?

No, jos viiko meni huonosti, niin se varmaan motivoi seuraavan viikon yrittämään seurata ohjelmaa. Ei pitäisi aina vaan tuomita. Päämäärä oli ihan hyvä ja tervellinen kaikilla, ja kaikkia ohjelmia voi seurata tai käyttää väärin. 

Se hinnoitteli itsensä ulos. Käyntimakut nousivat älyttömyyksiin.

Hinta oli pitkään noin 9-10€ viikko. Joka viikko ei tarvinnut käydä. Moni kävi joka toinen viikko ja maksua ei koskaan peritty viikolta jolla oli pois. Eihän ryhmissä mitään kummempaa oppinut alun jälkeen mutta ideana oli seuranta ja usein myös muiden tapaaminen. 

Mäkin olin pv:sssä 2000-luvun alussa. Mulle tepsi se hinta, oli kallista käydä punnituksessa, joten se toi motivaatiota laihduttamiseen. Laihdutin 8kg ja ne pysyi poissa raskauteen saakka. Sen jälkeen laihdutin samoilla ohjeilla ominpäin 5kg jotka on sittemmin tulleet takaisin.

Peruna ja ruisleipä-ohje päivittyi jossain vaiheessa, siitä tuli niin että korkeintaan 2kpl kahdella pisteellä. Taisi olla samalla kun tuli liikuntapistepankki tms. mukaan. Eli liikunnasta tienasi pisteitä, joita sai sitten syödä jos halusi. 1 tunti hengästyttävää hiihtoa = 6 pistettä! Vieläkin on pistetaulukot tallella :-) 

Vierailija kirjoitti:

Oli toimiva systeemi. Harmi, että lopetti.

Hinta oli kohtuuttoman kallis siihen nähden, että tupa oli aina aivan täynnä ja kokoontuminen jossain monitoimitalossa tms ei-viihtyisässä paikassa. Ärsytti se ahtaus ja hinta! 

En muista hinta!, mutta arvio 18 tai jopa 20 euroa olsi nyt per kerta. Ihan tosiaan arvioi. 

Kumminkin siellä oli yleensä joku aivan tylsä luento väkisin keksitystä aiheesta. 

Mun työnantaja maksoi PV:n maksun kun työpaikalta löytyi vähintään 10 laihduttajaa. Sitten kerran viikossa kokoonnuttiin työpaikan saunaosaston huoneeseen kokoukseen. Firman toimitusjohtaja osallistui kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se hinnoitteli itsensä ulos. Käyntimakut nousivat älyttömyyksiin.

Kyllä. Se todella oli jo tuolloin hintavaa. Nyt on kaikenmaailman nettipohjaista toimivaa ohjelmaa Kiloklubia ja Sulamoa, jotka on tosi helppoja käyttää ja joista löytyy kaikki suomalaisten käyttämät ruoat (ja sinne voi lisätä kaikki omatkin). Ei tollaselle ole enää oikein sijaa. 

Kuten joku aiempi mainitsikin, ne kokoontumiset muistutti jotenkin Amerikkalaista sunnuntaikirkkoa (ainakin sellaista, jossa itse olin ysärillä vaihtariaikoina). Julkinen ripitys, lopulta synninpäästö. Ja ensi viikolla taas uudestaan :-)

"Usein kahvilassa perheen kanssa en edelleenkään osta omaa pullaa tai jäätelöannosta, vaan ronkin muilta perheenjäseniltä heidän herkuistaan osan.

Mieheni puhuu silloin nollan pisteen jäätelöstä tai nollan pisteen pullasta, koska toisten lautasilta otettuja annoksia ei lasketa"

;D