Onko sinulle väliä jatkaako lapsesi amikseen vai lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritämme korostaa lapsille koulutuksen tärkeyttä ja pyrimme saamaan heidät innostumaan akateemisesta koulutuksesta ja haluamme heidän ymmärtävän, että lukio avaa heille enemmän ovia auki tulevaisuudessa kuin amis. 

 

yhtä paljon ne avaa ovia. Lukioon menee sama aika ku amis tutkinto. Amis tutkinnolla pääsee amk ja sieltä halutessaan yliopistoon. Lukio vaatii sitä lukupäätä samoin amk ja yliopisto.

Amis antaa käytännön, toki sielläkin pitää teoriaa osata käytäntöön suhteuttaa. 

Lukiosta vaan ei saa minkäälaista tutkintoa eikä ammattia, vain yleistietämystä

 

Niin, se on valinta siihen, mitä kautta menee ammattikorkeaan ja siitä yliopistoon. Lukiosta saat ylioppilastutkinnon. 

Ei ole väliä kunhan hankkii jonkun koulutuksen. Yhdellä lapsella oli ongelmia jo yläasteen matikassa ja vähän muissakin aineissa, joten lukio olisi ollut yhtä tuskaa. Valmistuikin datanomiksi ja on nyt tyytyväinen työssään. Toinen lapsi on taas terävä kuin partaveitsi, joten meni lukioon.

Riippuu siis ihan lapsen valmiuksista, mikä on paras valinta.

Karhunpalveluksen tekee vain itselle jos ei mene lukioon.

Iso osa vanhemmiten sitten kuitenkin tulee katumapäälle, että haluaisi tehdä sisäsiistiä toimistotyötä ja hakeutuu korkeakouluun/yliopistoon. Miksei suorita sitä pois alta, eikä joudu sumplimaan sitä työn ja perheen ohella, vaikeamman kautta?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole väliä kunhan hankkii jonkun koulutuksen. Yhdellä lapsella oli ongelmia jo yläasteen matikassa ja vähän muissakin aineissa, joten lukio olisi ollut yhtä tuskaa. Valmistuikin datanomiksi ja on nyt tyytyväinen työssään. Toinen lapsi on taas terävä kuin partaveitsi, joten meni lukioon.

Riippuu siis ihan lapsen valmiuksista, mikä on paras valinta.

Ei se pelkästään valmiuksista riipu, vaan siitä, mikä sitä nuorta kiinnostaa. Jos haluaa nopeasti palkkatyöhön, ehdottomasti järkevämpää lähteä amikseen. Ammatillisessa koulutuksessa tehdään enemmän käytännössä. Se taas voi jollekin olla kauhistus.

Siskontyttö lähti kokkilinjalle ja järkyttyi jo ensimmäisenä syksynä, kun siellä joutuukin oikeasti keittiöön, siis pesemään, pilkkomaan, mittailemaan elintarvikkeiden lämpötiloja yms. Keittiössä voi olla hikistä ja usein kiireistäkin. Sitten kun ensimmäinen työssä oppiminen tulee, alkaa konkretisoitua, että työ on kiireistä, tiskiä tulee paljon, sotkua pitää siivota pois jne. Hän ei jaksanut kuin yhden vuoden ja haki lukioon, missä on kuulemma paljon iisimpää, jos vaan istumalihakset kestää paikallaan istumista. Nyt lukion toinen vuosi menossa, vanhojen tansseja odottaa. Hänelläkin on ne ajatukset muuttuneet siitä, millainen työ olisi mieluista. Johonkin laboratorioon tai vastaavaan kokee kutsumusta, ehkä analysoimaan tuloksia tai jotain muuta, missä ei tarvitse tehdä hiki päässä tuhatta asiaa yhtä aikaa.

Olen sanonut ettei missään nimessä kannata lukioon hakeutua, korkeakouluista puhumattakaan. Tekoäly tekee niistä hommista tarpeettomia pian, amiksia sen sijaan kyllä tarvitaan 

Ei ollut mitään väliä silloin, kun tekivät valintaa peruskoulun jälkeen. Minusta oli täysin älytöntä opolta ehdottaa lukioon menoa oppilaalle, jolla oli kielistä 6 ja opiskelumotivaatio nolla, kiitos ikävän opettajan.

Olen itsekin maisteri käymättä päivääkään lukiota. Olen tiennyt jo ennen lasten syntymää, että yliopistoon voi päästä muutenkin kuin käymällä lukion. Lapseni ovat olleet jo parikymppisinä alansa ammattilaisia ja vakituisessa työpaikassa. Lukion käyneillä serkuilla oli opinnot vasta edessä.

Vierailija kirjoitti:

Karhunpalveluksen tekee vain itselle jos ei mene lukioon.

Iso osa vanhemmiten sitten kuitenkin tulee katumapäälle, että haluaisi tehdä sisäsiistiä toimistotyötä ja hakeutuu korkeakouluun/yliopistoon. Miksei suorita sitä pois alta, eikä joudu sumplimaan sitä työn ja perheen ohella, vaikeamman kautta?

Ei kaikki halua tehdä siistiä sisätyötä. Miksi silloin tuhlata monta vuotta lukiossa, kun pääsisi samassa ajassa jo ammattiin ja parhaassa tapauksessa töihin?

Ei ole enää mitään pakko sumplia lukiota, koska yliopiston vaativimpiinkin opintoihin voi päästä amispohjalta. Jos osaamisessa on puutteita jossakin pitkässä matematiikassa, sen voi suorittaa erikseen, jos ei ilman pärjää. Vaikka sitten vauvaa imettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Ollaan puhuttu lapsen kanssa, että jos haluaa elää samaa elintasoa kuin nyt, sinne yliopistoon on mentävä ja lukuhommien on maistuttava.

Höpöhöpö!

Amiskundi, sähkömies tai putkimies  tienaa enemmän kuin ammattikorkeakoulusta vasta valmistunut käsienpyörittelijä!

 

Ammattikorkea ei todellakaan ole yliopisto :D

Meillä on jo alakoulusta asti painotettu, että on tärkeä opiskella. Olemme tukeneet ja auttaneet koulutyössä mahdollisimman paljon. Kaikki on tehty lapsilähtöisesti ja ilon kautta. On iloittu onnistumisista ja kannustettu silloin, kun on tullut kokeista huonompia numeroita. Lapset eivät ole saaneet koskaan moitteita epäonnistumisistaan. Harrastuksille ja kavereillekin on jäänyt aikaa. Läksyt ovat vieneet aikaa varsinkin alakouluaikoina meiltä vanhemmiltakin välillä paljonkin. 

Kun tuli aika valita minne jatkaa yläkoulun jälkeen, esikoiselle oli täysin selvää mennä lukioon. Lukio meni hyvin ja hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä yliopistoon. Myös toinen lapsi halusi mennä lukioon. Hän on lukion toisella ja toiveena on päästä opiskelemaan yliopistoon. Meille on ollut tärkeää, että ovat viime kädessä saaneet päättää itse opintonsa, kunhan ovat opiskelleet.

Kunhan löytyy itseään kiinnostava ala, joka työllistää.

"Se on jotenkin vierasta maailmaa minulle."

MITÄ se sulle kuuluu mitä hän haluaa!

Kaverin poika halusi puusepäksi, ja se hänestä tulikin, yks halusi kokiksi...vanhemmat saa haluta mitä vaan, lapsi päättäköön itse.

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut ettei missään nimessä kannata lukioon hakeutua, korkeakouluista puhumattakaan. Tekoäly tekee niistä hommista tarpeettomia pian, amiksia sen sijaan kyllä tarvitaan 

Eihän se noin mene. Lääkäreitä tullaan tarvitsemaan aina. Eläinlääkäreitäkään ei tekoäly korvaa. Tekoälystå huolimatta on ennustettu, että myös opettajan työ tulee säilymään. Ihmisen itseoppimisen motivaatio on hauras, minkä todisti epäonnistuminen etäopetuksessa korona-aikana. Oman ammattini (erityisopettaja) tarve ei ole vähentynyt, vaan päin vastoin lisääntynyt, koska lapsilla ja nuorilla on enenevässä määrin erityisen tuen tarvetta. Proviisorejakin tullaan tarvitsemaan, koska lääkkeet tuskin maailmasta loppuvat. Edelleenkin kannattaa hankkia hyvä yleissivistys ja sellainen koulutus, joka kullekin on sopiva. Minulle on monesti ihmetelty ääneen, miksi olen hakeutunut erityisopettajaksi ja miten sellaista työtä jaksaa. Minun mielestäni asia on päivänselvä. Työn imu. Teen työtä, joka on monella tavalla merkityksellistä ja haastavaa. Jos en olisi erityisopettaja, luultavasti haluaisin olla psykologi, koska siinäkin työssä autetaan ihmisiä ja keksitään luovia ratkaisuja.