Onko sinulle väliä jatkaako lapsesi amikseen vai lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Paras koulu-uudistus oli kyllä tää, että amis avaa tiet amk:hon!

 

Miten muuten onko, pääseekö tuota reittiä kautta yliopistoon, vai pitääkö olla yo?

Amiksesta voi päästä myös yliopistoon, toki on vaikeampaa kuin lukion käyneellä. 

Itse menin 15v sitten amiksesta ammattikorkeaan, en tiedä mistä uudistuksesta puhut kun tämä on jo vanha juttu omasta mielestä?

Äiti ei ole puuttunut valintaan. Isosisko kävi amiksen, sai töitä. Kävin amiksen, alalla ei ollut töitä.

Pikkusisko kävi lukion, oli vähän aikaa töissä ja nyt opiskelee amiksessa. Pikkuveli käy lukiota tällä hetkellä. 

Yritämme korostaa lapsille koulutuksen tärkeyttä ja pyrimme saamaan heidät innostumaan akateemisesta koulutuksesta ja haluamme heidän ymmärtävän, että lukio avaa heille enemmän ovia auki tulevaisuudessa kuin amis. 

Koulukavereistani lukion valitsi 2/3 luokkalaisista ja 1/3 meni amppariin leipurilinjalle. Kukaan heistä ei ole ollut päivääkään leipurina. Tuohon aikaan valittiin leipurilinja, kun ei tiedetty, mitä elämältä haluaa. Toinen linja leipomisen sijasta oli kosmetologilinja. 

Elettiin vuotta 1990 ja ripsienpidennyksistä ja rakennekynsistä ei oltu kuultukaan, joten kauneusalan yrittäjinä heistä ei kukaan jatkanut. 

Siksi itselleni oli jotenkin aina ajatuksissani selvää, että yläkoulun jälkeen lapsemme menivät lukioon. Ei tarvinnut edes "käskeä". Molemmat kävivät lukion ja jatkoivat sieltä nykyiseen opiskelupaikkaansa Helsingin Yliopistoon. Molemmat ovat valinneet alan, joka heitä on kiinnostanut jo päiväkoti-ikäisestä. 

Jos ammattikoulun kautta olisi päässyt heitä kiinnostaneisiin opintoihin, niin sekin olisi ollut hieno juttu. 

Kyllä se on tulossa jo valtiolta niin kylmää kyytiä tulevalle nuorisolle, jo pelkästään työelämässä. Saa nähdä onko enään kohta eläkkeitäkään, mutta hyvä se on kun on tulevia ahkeria veronmaksajia, oli se sitten amis tai se hieno lukiolainen.

Vierailija kirjoitti:

Yritämme korostaa lapsille koulutuksen tärkeyttä ja pyrimme saamaan heidät innostumaan akateemisesta koulutuksesta ja haluamme heidän ymmärtävän, että lukio avaa heille enemmän ovia auki tulevaisuudessa kuin amis. 

Sama juttu. Yksi suurimmista virheistä, mitä tein omassa elämässäni, oli se, etten hakeutunut korkeakouluun. Itselläni syynä oli se, etten oikein tiennyt, mitä halusin opiskella, vaikka varmasti olisin ollut tarpeeksi lahjakas yliopistoon. En myöskään kasvanut sellaisessa ympäristössä, jossa koulutusta olisi arvostettu. Uskon, että elämä olisi sujunut paljon helpommin, jos olisi kunnon tutkinto takataskussa, ja olenkin nyt keski-ikäisenä alkanut miettiä, josko vielä hakeutuisin yliopistoon. Miehelläni on maisterin paperit, ja kannustamme lapsia todella paljon opiskeluun. En halua, että heille käy niin kuin minulle käy.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä ap, jos lapsesi päättäisi lopettaa yliopisto-opinnot kesken? 

Jokainen aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä, eikä sille mitään voi. Koittaisin kyllä tuossa tapauksessa yrittää auttaa lasta jaksamaan ja pärjäämään yliopistossa. Hankkisin hänelle tutorin, joka auttaisi opinnoissa, ja tarjoaisin taloudellista tukea, jotta hän voi keskittyä ainoastaan opintoihin eikä tarvitsisi käydä töissä työn ohella.

T. Ei AP

Vierailija kirjoitti:

Yritämme korostaa lapsille koulutuksen tärkeyttä ja pyrimme saamaan heidät innostumaan akateemisesta koulutuksesta ja haluamme heidän ymmärtävän, että lukio avaa heille enemmän ovia auki tulevaisuudessa kuin amis. 

Mikä on tämä työllistävä akateeminen koulutus? Ei valtion työpaikka.

Oli väliä, että valitsevat yleissivistävän koulutuksen eli lukion, koska me vanhemmatkin olimme lukion käyneet. 

En osaa oikein edes keskustella amiksen käynneiden kanssa, kun heillä tietämys asioista on suppea.

Kyllä sillä minulle oli paljonkin väliä. Olisi outoa, jos oma lapsi ei olisi ylioppilas, kun koko suvussa kaikki ovat ylioppilaita jo kolmannessa sukupolvessa. Onneksi tästä asiasta ei jouduttu vääntämään, lapselle lukio oli selvä valinta. 

Pojat saavat aivan itse valita mihin menevät, mutta meillä on myös pakko puhua vanhempien kanssa eri alojen työ- sekä jatkokoulutusmahdollisuuksista sekä niistä saatavasta palkasta ja mihin se riittää. Kumpikin vanhemmista toivoo että menisivät lukioon ja yliopistoon ja hommaisivat oikeasti rahakkaan työn tuottavan koulutuksen, mutta emme toki ole pojille sitä sanoneet ääneen. Ja miksi näin, niin olette varmasti huomanneet että tämmöisinä aikoina hyvät tulot on aika tärkeä homma.

Uskon, että jokaisen täytyy itse tehdä elämäänsä koskevat isot päätökset. Mutta jos lapseni valitsisivat ammattikoulun, olisin kyllä hyvin hämmästynyt ja miettisin, mitä heidän itsetuntemukselleen on tapahtunut.

Lapseni nimittäin aina ovat olleet opinhaluisia, teräviä ja monista asioista kiinnostuneita. Mitä alaa opiskelisi ammattikoulussa esimerkiksi esikoiseni, jonka suuria intohimoja ovat historia ja matematiikka?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä minulle oli paljonkin väliä. Olisi outoa, jos oma lapsi ei olisi ylioppilas, kun koko suvussa kaikki ovat ylioppilaita jo kolmannessa sukupolvessa. Onneksi tästä asiasta ei jouduttu vääntämään, lapselle lukio oli selvä valinta. 

Joudutteko kuitenkin käyttämään ammattikolululaisten palveluja, vai hoituuko käytännön työtkin suvun ylppäreitten toimesta?

Itse olen sanonut että jos tietää mihin suuntaan haluaa, ja se ei vaadi yliopistoa, niin ei lukioon.

Lukioon mennään jollei tiedä mitä haluaa, niin itsekin tein. Päädyin silti paikkaan johon olisin päässyt suorempaakin reittiä jos olisin tuossa kohti sen tiennyt. Aikaa menee hukkaan.

Kaikki riippuu siitä tietääkö mitä haluaa isona ehdä. Harva tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritämme korostaa lapsille koulutuksen tärkeyttä ja pyrimme saamaan heidät innostumaan akateemisesta koulutuksesta ja haluamme heidän ymmärtävän, että lukio avaa heille enemmän ovia auki tulevaisuudessa kuin amis. 

Mikä on tämä työllistävä akateeminen koulutus? Ei valtion työpaikka.

Mikä tahansa. Helsingin yliopistosta työllistytään useimmin joko yksityiselle sektorille tai kuntiin. Näiden jälkeen tulevat valtio, yliopistot ja kolmas sektori.

Vierailija kirjoitti:

Yritämme korostaa lapsille koulutuksen tärkeyttä ja pyrimme saamaan heidät innostumaan akateemisesta koulutuksesta ja haluamme heidän ymmärtävän, että lukio avaa heille enemmän ovia auki tulevaisuudessa kuin amis. 

Täyttä moskaa tämä. Asia ei ole näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras koulu-uudistus oli kyllä tää, että amis avaa tiet amk:hon!

 

Miten muuten onko, pääseekö tuota reittiä kautta yliopistoon, vai pitääkö olla yo?

Amiksesta voi päästä myös yliopistoon, toki on vaikeampaa kuin lukion käyneellä. 

Itse menin 15v sitten amiksesta ammattikorkeaan, en tiedä mistä uudistuksesta puhut kun tämä on jo vanha juttu omasta mielestä?

Ja mun mies varmaa 20v sitten jo. Mikä uudistus?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sanonut että jos tietää mihin suuntaan haluaa, ja se ei vaadi yliopistoa, niin ei lukioon.

Lukioon mennään jollei tiedä mitä haluaa, niin itsekin tein. Päädyin silti paikkaan johon olisin päässyt suorempaakin reittiä jos olisin tuossa kohti sen tiennyt. Aikaa menee hukkaan.

Kaikki riippuu siitä tietääkö mitä haluaa isona ehdä. Harva tietää.

Olisi kiva tietää, mihin sinun mielestäsi kannattaa käyttää sitä aikaa, joka 16-19-vuotiaalla mielestäsi menee hukkaan lukiossa. Mikä on se paikka, jonne on niin vietävä kiire, ettei ehdi ilmaista yleissivistystä hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sanonut että jos tietää mihin suuntaan haluaa, ja se ei vaadi yliopistoa, niin ei lukioon.

Lukioon mennään jollei tiedä mitä haluaa, niin itsekin tein. Päädyin silti paikkaan johon olisin päässyt suorempaakin reittiä jos olisin tuossa kohti sen tiennyt. Aikaa menee hukkaan.

Kaikki riippuu siitä tietääkö mitä haluaa isona ehdä. Harva tietää.

Ei yleissivistävän koulutuksen saaminen lukiossa ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Oikeastaan on ihme, ettet lukion käynneenä tätä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sillä minulle oli paljonkin väliä. Olisi outoa, jos oma lapsi ei olisi ylioppilas, kun koko suvussa kaikki ovat ylioppilaita jo kolmannessa sukupolvessa. Onneksi tästä asiasta ei jouduttu vääntämään, lapselle lukio oli selvä valinta. 

Joudutteko kuitenkin käyttämään ammattikolululaisten palveluja, vai hoituuko käytännön työtkin suvun ylppäreitten toimesta?

Meinaatko, että koulutus päättyy lukioon? Mieheni on myös lukion käynyt, mutta kyllä kaikki käytännön työt sujuu häneltä kuten itseltäkin. Hiuksia emme leikkaa itse, fyssarilla käyn, sähkötyöt jää ammattilaisille, samoin auton huolto yms.  eri