Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriö,ahmimishäiriö ilman oksentamista,lääkärit eivät ymmärrä eivätkä osaa käsitellä
16.03.2024 |
"Syöt kunnon ruokaa niin ei tule mielitekoja"
"No minähän siis vedän kevyesti 8 lihapullaa,puoli lautasellista muussia,keitettyjä porkkanoita kourallisen ja päälle mutakakun,litran jäätelöä ja sipsipussin"
"Ohhoh! Eikä tule paha olo?
"No tulee,vatsa kipeäksi"
"Muttet oksenna?
"En"
Kommentit (151)
Minulle aina kerrotaan että olen ylipainoinen ja minun pitäisi laihduttaa. Illalla klo 18 jälkeen vain hedelmiä ja pitää syödä ateriankorvikkeita. Muita neuvoja minulle ei ole annettu. Itseasiassa laihduttaminen tai sen yrittäminen on alunperin laukaissut koko ahmimishäiriön. Ensin päivä paastoten pelkällä vedellä, illalla ahmin sitten kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Syömishäiriöitä etenkään muita kuin anoreksia ja bulimia ei tunnusteta eikä osata hoitaa. Valitettavasti näin. En tiedä osataanko esim. Jenkeissä paremmin, mutta Suomessa 8osaaminen on lapsenkengissä.
Anoreksia osataan hoitaa mutta bulimiaa ei. He jopa puhuvat syömishäiriöyksiköistä, joissa ei kuitenkaan bulimikoita juuri näy.
Anorektikot helppo diagnosoida, riittää kun paino laskee tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on ahmimishäiriö ja toi 8 lihapullaa on musta pieni määrä.
Mäkin ahmin mitä vaan, jos ei ole herkkuja. Vaikka kuivaa hapankorppua tai pelkkiä keitettyjä perunoita suolalla. Syön niin paljon etten enää pysty oksentamatta, mutta jatkan tunnin päästä kun vähänkin mahtuu sisään.
Sitten vastapainoksi oon liki syömättä välillä joten en ole lihonut kun lievästi ylipainoiseksi.
Oon kyllä saanut apua psykiatriselta tähän ja ymmärrystä mutta ahminta ei ole vähentynyt.
Normaalipainoiset saattavat vetää Ikean lihapullia ison kasan.
Ilta-aika pelkästään kotona viettäen on itselleni hankalaa, syön vaikka tuntuu täydeltä olo. Eli järki sanoo vähän taustalla, että miksi syöt, mutta niin vaan menee välipalaa välipalan perään. Yritän järjestää jotain menoa illaksi, tai vaikka nettiohjattua jumppaa kotona, kun tiedän miten yleensä käy yksin kotona. Auttaa vähän. Tuon tunnetilan laukaiseman kohtauksen hallitsemisesta kuulisin mielelläni lisää, senkin tunnistan, mutta keinot puuttuu.
Miten sitä ei vieläkään muka tunneta?! Hain BEDiin apua noin 20 vuotta sitten ja sitä ei yliopistollisen sairaalan syömishäiriö klinikalla tunnettu. No sen voi antaa ehkä jotenkin anteeksi, mutta ei vieläkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä ei vieläkään muka tunneta?! Hain BEDiin apua noin 20 vuotta sitten ja sitä ei yliopistollisen sairaalan syömishäiriö klinikalla tunnettu. No sen voi antaa ehkä jotenkin anteeksi, mutta ei vieläkään?
Kyllä se Käypä hoidossa ainakin tunnetaan ja varmasti myös lääkärikunta sen tietää. Potilaalla täytyy olla halu parantua, keinoja voi löytyä psykologilta ennemmin kuin vaikka tk-lääkäriltä.
Ahmimishäiriöinen täälläkin. Hain apua yksityiseltä, syömishäiriöihin erikoistuneelta klinikalta. Siellä sain NS.alkuhoidon, kävin muutaman kerran asiaan perehtyneellä sairaanhoitajalle ja kerran psykiatrilla, jolta sain lähetteen kelakustanteiseen terapiaan. Terapeutin etsintä kesti vajaa puoli vuotta, koska vapaita terapeutteja ei ole. Koko tämän odotusajan minulla oli käytössä syömiseen liittyvä ruokapäiväkirja, sovellus jonka laitoin puhelimeen. Tapasin säännöllisesti samalta yksityiseltä klinikalta löytynyttä ravitsemusterapeuttia, jota tapasin muutaman viikon vielä terapian alkamisen jälkeen.
Nyt alkoi toinen vuosi terapiassa ja alamme päästä asian ytimeen. Terapia on kerran vkossa ja tottakai välillä hyvin raskastakin. Asioiden käsittely ottaa aikaa. Ahminta on helpottanut paljon, mutta tottakai paraneminen on loppuiän prosessi ja täysin kiinni siitä kuinka sitoutunut olet asiaan. Kukaan ei voi sinua auttaa, ellet itse halua parantua. Ja se puolestaan vaatii niiden syiden läpikäyntiä ja muuttamista, mitkä on syömishäiriön pohjalla.
Voimia ja sitkeyttä avun hakemiseen, mutta se ensimmäinen askel kannattaa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilta-aika pelkästään kotona viettäen on itselleni hankalaa, syön vaikka tuntuu täydeltä olo. Eli järki sanoo vähän taustalla, että miksi syöt, mutta niin vaan menee välipalaa välipalan perään. Yritän järjestää jotain menoa illaksi, tai vaikka nettiohjattua jumppaa kotona, kun tiedän miten yleensä käy yksin kotona. Auttaa vähän. Tuon tunnetilan laukaiseman kohtauksen hallitsemisesta kuulisin mielelläni lisää, senkin tunnistan, mutta keinot puuttuu.
Täsmälleen sama itselläni. En kuitenkaan voi taikoa illalle, klo 21-24 mitään tekemistä kotona yksin ollessani.
Vierailija kirjoitti:
Ahmimishäiriöinen täälläkin. Hain apua yksityiseltä, syömishäiriöihin erikoistuneelta klinikalta. Siellä sain NS.alkuhoidon, kävin muutaman kerran asiaan perehtyneellä sairaanhoitajalle ja kerran psykiatrilla, jolta sain lähetteen kelakustanteiseen terapiaan. Terapeutin etsintä kesti vajaa puoli vuotta, koska vapaita terapeutteja ei ole. Koko tämän odotusajan minulla oli käytössä syömiseen liittyvä ruokapäiväkirja, sovellus jonka laitoin puhelimeen. Tapasin säännöllisesti samalta yksityiseltä klinikalta löytynyttä ravitsemusterapeuttia, jota tapasin muutaman viikon vielä terapian alkamisen jälkeen.
Nyt alkoi toinen vuosi terapiassa ja alamme päästä asian ytimeen. Terapia on kerran vkossa ja tottakai välillä hyvin raskastakin. Asioiden käsittely ottaa aikaa. Ahminta on helpottanut paljon, mutta tottakai paraneminen on loppuiän prosessi ja täysin kiinni siitä kuinka sitoutunut olet asiaan. Kukaan ei voi sinua auttaa, ellet itse halua p
viitsisitkö kertoa tarkemmin mikä sen ydin kohdallasi on? Voisit auttaa monia meitä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömiskohtauksen laukaisee jokin ajatus ja etenkin sen herättämä tunne, jota on vaikeaa kestää. Tunnetila peittyy tekemisellä, joka BED:n kohdalla on siis syöminen täysin "nollat taulussa". Vastaava mekanismi toimii minkä tahansa päihteenomaisen ja mielihyvähormoneja tuottavan sijaistoiminnan kohdalla, eli ahminnan tilalle voi vaihtaa vaikka viiltelyn, urheilun, uhkapelaamisen, seksin jne. Kyse ei siis todellakaan ole syömisestä, vaan omien hankalien tunteiden välttelystä ja vääränlaisesta coping-keinosta.
Jos haluat yrittää auttaa itseäsi, pysäytä itsesi ennen kohtausta vähintään 90 sekunniksi ja pohdi, mikä olotila tai tunne sinulla juuri nyt on. Oletko ahdistunut, yksinäinen, tylsistynyt, hylätty, vihainen, innostunut, jännittynyt vai jotain muuta? Yritä tunnistaa, mikä ajatus tai tapahtuma sai sinut tuntemaan juuri niin? Kuulitko tai näitkö jotain (kaverin kommentti, puhelu, televisi
"Mitäs kun minulla sen aiheuttaa ilta? Illalla ahdistun ja ahmin, mutta mitään syytä en löydä miksi näin on. Ei ole mitään yksittäistä ajatusta, paitsi se että tekee mieli syödä kunnes nukahdan."
Lainaukset ei taas toimi, mutta kommentoin siis tätä vuorokauden aikaan liittyvää ahmimista. Ylipäätään ahmintaa tapahtuu silloin, kun sille on aikaa ja tilaa. Sairastunut tavallaan harrastaa ahmimista samaan tapaan, kun joku lähtee jumpalle tai laulutunnille. Yleensä aikaa on iltaisin töiden/opintojen/muiden velvoitteiden jälkeen.
Ajankohdalla voi olla kuitenkin myös merkitystä. Minkälaisia päiväsi ovat? Pinnisteletkö, taivutko, suoritatko, joustatko ja miellytätkö muita pitkin päivää, kunnes illalla repeät vaatimusten alla ja annat periksi? Liittyykö syömisen tarve siihen, että henkinen kontrolli on päivällä liian kova? Liittyykö ahmimiseen tunnetta siitä, että haluat olla rauhassa omassa kuplassasi ja vain syödä? Silloin auttaa se, että tiedostaa vaatimusten paineet jo päivällä, eikä venytä sitä kuminauhaa liikaa. Minitauot, oman jaksamisen huomioiminen ja myös riittävien ruokataukojen sisällyttäminen päivään on tärkeää.
Kannattaa myös pohtia, minkälaisia iltasi olivat lapsuudessa. Olitko paljon yksin? Liittyikö lapsuuteen turvattomuutta tai jopa ruuan puutetta? Tai opitko jo lapsena käyttämään ruokaa muiden tarpeiden täyttäjänä? Iltasyöminen voi viitata myös iltojen turvattomuuteen tai ihan tylsyyteen ja syrjään jäämiseen ja sen hoitamiseen syömisellä. Toki jo lapsena on voinut muodostua jako päivien suorittamisen ja iltojen relaamisen välille, jolloin syy voi olla lapsuudesta enemmänkin suorittamiseen ja paineisiin liittyvä.
Tiedostamattomat toimintamallit ovat juurtuneet meihin niin syvälle, että emme huomaa niiden olemassaoloa. Saatat ihan aidosti kokea, ettei illoissasi ole "mitään hätää", vaikka oikeasti kehosi kertoo, että olet yksin ja turvaton ja vain ruoka on tukenasi.
Vanhoja muistoja voi houkutella esiin luovalla kirjoittamisella. Jos epäilet lapsuuden haasteiden olevan taustalla, kirjoita vapaasti esim. otsikolla Alakoululainen minä ja Yläkoululainen minä. Älä rajaa mitään pois tai analysoi ajatuksia, kirjoita kaikki mitä mieleen tulee. Saatat löytää jotain piilossa pysytellyttä.
T. Se lässynlää lyhytterapeutti, jolla on itselläänkin ollut sekä bulimia, ortoreksia että BED
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömiskohtauksen laukaisee jokin ajatus ja etenkin sen herättämä tunne, jota on vaikeaa kestää. Tunnetila peittyy tekemisellä, joka BED:n kohdalla on siis syöminen täysin "nollat taulussa". Vastaava mekanismi toimii minkä tahansa päihteenomaisen ja mielihyvähormoneja tuottavan sijaistoiminnan kohdalla, eli ahminnan tilalle voi vaihtaa vaikka viiltelyn, urheilun, uhkapelaamisen, seksin jne. Kyse ei siis todellakaan ole syömisestä, vaan omien hankalien tunteiden välttelystä ja vääränlaisesta coping-keinosta.
Jos haluat yrittää auttaa itseäsi, pysäytä itsesi ennen kohtausta vähintään 90 sekunniksi ja pohdi, mikä olotila tai tunne sinulla juuri nyt on. Oletko ahdistunut, yksinäinen, tylsistynyt, hylätty, vihainen, innostunut, jännittynyt vai jotain muuta? Yritä tunnistaa, mikä ajatus tai tapahtuma sai sinut tuntemaan juuri niin? Kuulitko tai
Ei ole lapsena ollut mitään ongelmia tai yksinjättämisiä kotona, mutta noin muuten olen kaveriton ja se kyllä korostuu iltaisin. En saa unenpäästä kiinni, enkä kykene odottelemaan unta hiljaa yksin maaten useita tunteja. Joka tapauksessa en voi vaikuttaa tähän mitenkään, en voi muuttua sellaiseksi jolla ei ole nukkumisongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahmimishäiriölle ovat ominaisia jatkuvat ja usein viikoittain toistuvat ahmimiskohtaukset sekä niihin liittyvä pakonomainen oksentelu ja muut epätavalliset keinot välttää lihomista.
Ahmimishäiriön kliiniset kriteerit ei vielä täyty ylensyömisellä AP.
Vierailija kirjoitti:
Ahmimishäiriölle ovat ominaisia jatkuvat ja usein viikoittain toistuvat ahmimiskohtaukset sekä niihin liittyvä pakonomainen oksentelu ja muut epätavalliset keinot välttää lihomista.
Ahmimishäiriön kliiniset kriteerit ei vielä täyty ylensyömisellä AP.
Kokeilepa oikeaa hakusanaa: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00819/ahmintahairio-bed
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilta-aika pelkästään kotona viettäen on itselleni hankalaa, syön vaikka tuntuu täydeltä olo. Eli järki sanoo vähän taustalla, että miksi syöt, mutta niin vaan menee välipalaa välipalan perään. Yritän järjestää jotain menoa illaksi, tai vaikka nettiohjattua jumppaa kotona, kun tiedän miten yleensä käy yksin kotona. Auttaa vähän. Tuon tunnetilan laukaiseman kohtauksen hallitsemisesta kuulisin mielelläni lisää, senkin tunnistan, mutta keinot puuttuu.
ABC-malli, eli ajatuksen, tunteen ja toiminnan kehämalli on yleinen terapeuttinen malli, jolla pyritään hahmottamaan tiedostamattomia ja haitallisia toimintoja.
Kehän laukaisee jokin yleensä hieman kielteinen ajatus esim. "Olen yksin kotona illan." tai "En saanut tehtyä kaikkia päivän töitä." Näitä ajatuksia seuraa jokin tulkinta, esim. "Olen yksin, koska kukaan ei halua olla kanssani." tai "Työt jäivät kesken, koska en osaa." Tästä ajatuksesta ja erityisesti siitä sen tulkinnasta seuraa jokin tunne, esim. yksinäisyys, hylkäämisen tunne, huonous, epäpätevyys, uupumus, ahdistus. Tämä ajatuksesta tunteeseen -loikka tapahtuu silmänräpäyksessä ja lukemattomia kertoja päivässä ilman, että edes huomaamme sitä. Tätä oman pään sisäistä tulkintaa sinänsä ohimenevistä ajatuksista kutsutaan sisäiseksi puheeksi.
Tällaisen vaikean tunteen ääreen jääminen on erittäin vaikeaa, joten ihminen pyrkii kumoamaan tunteen jollain toiminnalla, joka syrjäyttää sen vaikean olotilan. BED:n kohdalla tämä toiminta on ahmiminen. Ajatukset täyttää vimmainen ruuan metsästys ja näin ajatukset kääntyvätkin sopivasti vain siihen syömiseen. Ruoka nostaa mielihyvähormoneja, joten mieliala oikeasti myös kohenee, hetkellisesti. Mitä herkullisempaa ruokaa, sitä enemmän mielihyvää se tuottaa. Siksi joillain ahmiminen on herkkupainotteista, mutta suurimmalle osalle BED-potilaista käy mikä vain, keskeistä on se "ruokakupla" niiden ajatusten sijaan.
ABC-mallissa tärkeää olisi jatkaista tunteen tai olotilan ja sitä automaationa seuraavan toiminnan yhteys. Kun huomaat ahmintahalun nousevan, pysähdy ja istu alas. Voit hakea lasin vettä, nimeä tämä rutiini vaikka keskeytyskulaukseksi tai välivedeksi. Keskeistä on, että pysäytät itsesi. Seuraavaksi mieti tai vaikka kirjoita ylös, mitä tunnet. Fyysistä nälkää? Janoa? Vai tylsyyttä, surua, vihaa jne? Miksi olet surullinen? Olisitko halunnut illan menevän jotenkin toisin? Voitko vielä vaikuttaa asiaan?
Pysähdy myös tarkastelemaan omia selitysmallejasi, siis sitä sisäistä puhetta. Se ei nimittäin ole totta eikä todellakaan aina oikeassa! Ehkä töitä jäi tekemättä, mutta johtuuko se ennemminkin liiasta työkuormasta eikä sinun huonoudestasi? Mikä tai kuka saa sinut syyllistämään itseäsi?
Jos ahminnan hoito olisi helppoa, ei meitä siitä kärsiviä tai kärsineitä olisi niin paljoa. Ehkä yllä olevista pohdintatehtävistä on kuitenkin jollekin apua.
T. Lyhytterapeutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta-aika pelkästään kotona viettäen on itselleni hankalaa, syön vaikka tuntuu täydeltä olo. Eli järki sanoo vähän taustalla, että miksi syöt, mutta niin vaan menee välipalaa välipalan perään. Yritän järjestää jotain menoa illaksi, tai vaikka nettiohjattua jumppaa kotona, kun tiedän miten yleensä käy yksin kotona. Auttaa vähän. Tuon tunnetilan laukaiseman kohtauksen hallitsemisesta kuulisin mielelläni lisää, senkin tunnistan, mutta keinot puuttuu.
ABC-malli, eli ajatuksen, tunteen ja toiminnan kehämalli on yleinen terapeuttinen malli, jolla pyritään hahmottamaan tiedostamattomia ja haitallisia toimintoja.
Kehän laukaisee jokin yleensä hieman kielteinen ajatus esim. "Olen yksin kotona illan." tai "En saanut tehtyä kaikkia päivän töitä." Näitä ajatuksia seuraa jokin tulkinta, esim. "Olen yksin, koska kukaan ei halua olla kanssani." tai "Työt jäivät kesken,
Mulle tää ei tehnyt mitään, vanha kikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömiskohtauksen laukaisee jokin ajatus ja etenkin sen herättämä tunne, jota on vaikeaa kestää. Tunnetila peittyy tekemisellä, joka BED:n kohdalla on siis syöminen täysin "nollat taulussa". Vastaava mekanismi toimii minkä tahansa päihteenomaisen ja mielihyvähormoneja tuottavan sijaistoiminnan kohdalla, eli ahminnan tilalle voi vaihtaa vaikka viiltelyn, urheilun, uhkapelaamisen, seksin jne. Kyse ei siis todellakaan ole syömisestä, vaan omien hankalien tunteiden välttelystä ja vääränlaisesta coping-keinosta.
Jos haluat yrittää auttaa itseäsi, pysäytä itsesi ennen kohtausta vähintään 90 sekunniksi ja pohdi, mikä olotila tai tunne sinulla juuri nyt on. Oletko ahdistunut, yksinäinen, tylsistynyt, hylätty, vihainen, innostunut, jännittynyt vai jotain muuta? Yritä tunnistaa, mikä ajatus tai tapahtuma sai sinut tuntemaan juuri niin? Kuulitko tai
Vanhoja temppuja, ei tee mitään. Jos tekisi, ei ahmijoita olisikaan.
Mitä ajat takaa kirjoituksillasi? Sitäkö, että kunhan vain me tiedostamme että sinä kirjoitat tällä tavalla, se auttaa meitä jotenkin?
Et ole tainnut ikinä sairastaa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömiskohtauksen laukaisee jokin ajatus ja etenkin sen herättämä tunne, jota on vaikeaa kestää. Tunnetila peittyy tekemisellä, joka BED:n kohdalla on siis syöminen täysin "nollat taulussa". Vastaava mekanismi toimii minkä tahansa päihteenomaisen ja mielihyvähormoneja tuottavan sijaistoiminnan kohdalla, eli ahminnan tilalle voi vaihtaa vaikka viiltelyn, urheilun, uhkapelaamisen, seksin jne. Kyse ei siis todellakaan ole syömisestä, vaan omien hankalien tunteiden välttelystä ja vääränlaisesta coping-keinosta.
Jos haluat yrittää auttaa itseäsi, pysäytä itsesi ennen kohtausta vähintään 90 sekunniksi ja pohdi, mikä olotila tai tunne sinulla juuri nyt on. Oletko ahdistunut, yksinäinen, tylsistynyt, hylätty, vihainen, innostunut, jännittynyt vai jotain muuta? Yritä tunnistaa, mikä ajatus tai tapahtuma sai sinut tuntemaan juuri niin? Kuulitko tai
Hyvin kirjoitettu 👍👍
Minä syön vaikka vaniljasokeria purkista,ellei muuta ole. Helpointa olisi olla ostamatta MITÄÄN syötävää mutta lapseni pitää syödä.Joskus teen kahdet ruuat kun olen ekan satsin jo ahminut lapsen ollessa koulussa.
Korvaavaa tekemistä on vaikea keksiä,sillä en pysty täyttämään ristikoita tai lukemaan kirjaa ellen syö jotain. Pelkkä kahvi ei toimi. Ja lenkille jos lähden,se johtaa siihen että olen kohta kaupassa ja sitten vedän hullunkiilto silmissä pullapitkoa jossain puskassa.
Painan 120 kiloa,minulla on korkea verepaine ja uniapnea. TIEDÄN syöväni itseääni hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä syön vaikka vaniljasokeria purkista,ellei muuta ole. Helpointa olisi olla ostamatta MITÄÄN syötävää mutta lapseni pitää syödä.Joskus teen kahdet ruuat kun olen ekan satsin jo ahminut lapsen ollessa koulussa.
Korvaavaa tekemistä on vaikea keksiä,sillä en pysty täyttämään ristikoita tai lukemaan kirjaa ellen syö jotain. Pelkkä kahvi ei toimi. Ja lenkille jos lähden,se johtaa siihen että olen kohta kaupassa ja sitten vedän hullunkiilto silmissä pullapitkoa jossain puskassa.
Painan 120 kiloa,minulla on korkea verepaine ja uniapnea. TIEDÄN syöväni itseääni hautaan.
Kuulostaa tosi surulliselta. Siis vähän kuin alkoholisti, jonka on pakko saada viinaa. Miten voi olla, että tälläistä riippuvuutta ei muka tunnisteta ja osata auttaa. Eikö tällaiseen ole mitään AA-ryhmän tapaisia vertaistukiryhmä? Olisitko itse oikeasti kiinnostunut paranemaan?
Mitäs kun minulla sen aiheuttaa ilta? Illalla ahdistun ja ahmin, mutta mitään syytä en löydä miksi näin on. Ei ole mitään yksittäistä ajatusta, paitsi se että tekee mieli syödä kunnes nukahdan.