Syömishäiriö,ahmimishäiriö ilman oksentamista,lääkärit eivät ymmärrä eivätkä osaa käsitellä

B.E.D potilaana mä niin tiiän tunteen! Esitellään jotain ravintoympyrää tai sitte pelotellaa että verisuonet tukkeutuu ja sydän räjähtää.

Ja  ainakin mä siis voin vetää vaikka kilon omenoita tai vuuallisen lassea,kunhan jotain ahmii,ei tartte olla mitää karkkii.

BED on huonosti tunnettu sairaus, osa ei edes käsitä sitä syömishäiriöksi.

Vierailija kirjoitti:

BED on huonosti tunnettu sairaus, osa ei edes käsitä sitä syömishäiriöksi.

Kyllä,lääkärit tunnistavat vain anoreksian ja bulimian. Minua pidetään vain läskinä joka  tykkää suklaasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

B.E.D potilaana mä niin tiiän tunteen! Esitellään jotain ravintoympyrää tai sitte pelotellaa että verisuonet tukkeutuu ja sydän räjähtää.

Ja  ainakin mä siis voin vetää vaikka kilon omenoita tai vuuallisen lassea,kunhan jotain ahmii,ei tartte olla mitää karkkii.

TÄMÄ,todellakin! Jos tarve ahmia iskee ja käsillä on nippu banaaneja niin syön sitten ne.

Ap

Usealla lihavalla taustalla on syömishäiriö tai joku mielenterveyshäiriö, ei itsekurin puute. Mutta silloinhan läskivihalle ei olisi perusteita, eli on helpompi vaan kaikkien elää siinä luulossa, että jokanen läski on vaan laiska ja omaa itsekurin puutteen.

Ei siellä psykalla saa addiktioihin mitään apua. Pitäisi hoitaa niitä asioita jotka saavat pakenemaan ahmimiseen. Psykiatri ei voi sinua auttaa, olet sen jo huomannutkin. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tallainen-ruoka-aiheuttaa-eniten-ri…

Lääkärit eivät tunnu ymmärtävän että tiedän kyllä mitä on  terveellinen ruoka. Tai että syön muutakin kuin suklaata,keksejä,sipsejä..kun kohtaus tulee,tarve ahmia on niin vahva että vaikka leipä kelpaa. Ja kohtaus ei hellitä kunnes makaan kippurassa kipeää vatsaa pidellen. Usein toivn VOIVANI oksentaa mutten pysty.

Ap

Minä ainakin ahmin sitä kunnollistakin ruokaa jos mieliteko yllättää. Kun se mieliteko ei kohdistu ruokaan sinänsä, vaan syömiseen. Kattilallinen linssikeittoa menee ihan samalla lailla kuin sipsipussikin.

Kyllä. Syömishäiriöitä etenkään muita kuin anoreksia ja bulimia ei tunnusteta eikä osata hoitaa. Valitettavasti näin. En tiedä osataanko esim. Jenkeissä paremmin, mutta Suomessa 8osaaminen on lapsenkengissä.

Näin on, eivät ymmärrä. Minusta on todella outoa miten sokeaa tuo voi olla yleisesti ottaen Suomessa. 

Kun minulle itselleni on ihan ilmiselvää miten ihminen kärsii riippuvuuksista tai häiriöistä, sekä mitä sen taustalla voi olla ja miten paljon se ihminen tarvitsisi apua. 

Minulle oli järkyttävää kun sukulaiseni on psykiatrinen sairaanhoitaja ja naureskeli/halveksui syömishäiriöisiä. Sanoi, että ne ovat niitä "vaikeimpia potilaita" joihin menee hermo ja vaikka kuinka sanoo, että "no syö!" Niin ei meinaa mennä jakeluun. 

Siis tuollaista selitti minulle ja minä siinä kuuntelin ja mietin, että mitä hittoa hän tekee alalla. Samaan tyyliin puhui rahapeliriippuvuudesta, että miten voi ihminen olla niin helvetin tyhmä ja sotkea asiansa sellaisella menetelmällä. 

Ja taas mietin, että mitähän helvettiä? Ilmeisesti vain alkoholismi tai huumeidenkäyttäjä saa olla sairautensa runtelema mutta monessa muussa asiassa sairauskäsitystä ei voida käyttää vaikka näissä häiriöissä/riippuvuuksissa on hyvin samanlaiset taustat ja eteneminen taustalla. 

Pää mulla meinaa hajota kun kuuntelen tuota terveydenhuollon logiikkaa. Eikä sukulaiseni todellakaan ollut ainoa joka katsoo näitä asioita hyvin ristiriitaisin ja mustavalkoisin silmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Syömishäiriöitä etenkään muita kuin anoreksia ja bulimia ei tunnusteta eikä osata hoitaa. Valitettavasti näin. En tiedä osataanko esim. Jenkeissä paremmin, mutta Suomessa 8osaaminen on lapsenkengissä.

Anoreksia osataan hoitaa mutta bulimiaa ei. He jopa puhuvat syömishäiriöyksiköistä, joissa ei kuitenkaan bulimikoita juuri näy. 

Syömiskohtauksen laukaisee jokin ajatus ja etenkin sen herättämä tunne, jota on vaikeaa kestää. Tunnetila peittyy tekemisellä, joka BED:n kohdalla on siis syöminen täysin "nollat taulussa". Vastaava mekanismi toimii minkä tahansa päihteenomaisen ja mielihyvähormoneja tuottavan sijaistoiminnan kohdalla, eli ahminnan tilalle voi vaihtaa vaikka viiltelyn, urheilun, uhkapelaamisen, seksin jne. Kyse ei siis todellakaan ole syömisestä, vaan omien hankalien tunteiden välttelystä ja vääränlaisesta coping-keinosta.

Jos haluat yrittää auttaa itseäsi, pysäytä itsesi ennen kohtausta vähintään 90 sekunniksi ja pohdi, mikä olotila tai tunne sinulla juuri nyt on. Oletko ahdistunut, yksinäinen, tylsistynyt, hylätty, vihainen, innostunut, jännittynyt vai jotain muuta? Yritä tunnistaa, mikä ajatus tai tapahtuma sai sinut tuntemaan juuri niin? Kuulitko tai näitkö jotain (kaverin kommentti, puhelu, televisio, radio jne.), joka triggeröi olotilasi? Katkaise siis automaattinen ketju ajatus-tunne-toiminta.

Kun tulet tietoiseksi siitä, mikä juuri sinulla laukaisee ahminnan, voit pyrkiä täyttämään tuota tarvetta.

T. Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti

Eipä ole anoreksiankaan hoito kovin hyvissä kantimissa Suomessa, vaikka niin luulin. Paljon tehdään hoidossa ihan päinvastoin kuin pitäisi. Sairaus on karmea ja epälooginen. Hoitohenkilökunta on potilaiden kanssa lujilla, mutta vanhemmat kaikkein eniten. Sitä tuskaa on vaikea edes kuvailla. 

Vierailija kirjoitti:

Syömiskohtauksen laukaisee jokin ajatus ja etenkin sen herättämä tunne, jota on vaikeaa kestää. Tunnetila peittyy tekemisellä, joka BED:n kohdalla on siis syöminen täysin "nollat taulussa". Vastaava mekanismi toimii minkä tahansa päihteenomaisen ja mielihyvähormoneja tuottavan sijaistoiminnan kohdalla, eli ahminnan tilalle voi vaihtaa vaikka viiltelyn, urheilun, uhkapelaamisen, seksin jne. Kyse ei siis todellakaan ole syömisestä, vaan omien hankalien tunteiden välttelystä ja vääränlaisesta coping-keinosta.

Jos haluat yrittää auttaa itseäsi, pysäytä itsesi ennen kohtausta vähintään 90 sekunniksi ja pohdi, mikä olotila tai tunne sinulla juuri nyt on. Oletko ahdistunut, yksinäinen, tylsistynyt, hylätty, vihainen, innostunut, jännittynyt vai jotain muuta? Yritä tunnistaa, mikä ajatus tai tapahtuma sai sinut tuntemaan juuri niin? Kuulitko tai näitkö jotain (kaverin kommentti, puhelu, televisio, radio jne.), joka triggeröi olotilasi? Katkaise

Tämä on niin totta. Suosittelen avuksi Mielenterveystalon ahmimishäiriön omahoito-ohjelmaa, sieltä minäkin koko häiriön löysin ensimmäisen kerran, vaikka olen ollut vuosia eri mt-hoitajien ja psykiatrien hoidettavana.

Vierailija kirjoitti:

Syömiskohtauksen laukaisee jokin ajatus ja etenkin sen herättämä tunne, jota on vaikeaa kestää. Tunnetila peittyy tekemisellä, joka BED:n kohdalla on siis syöminen täysin "nollat taulussa". Vastaava mekanismi toimii minkä tahansa päihteenomaisen ja mielihyvähormoneja tuottavan sijaistoiminnan kohdalla, eli ahminnan tilalle voi vaihtaa vaikka viiltelyn, urheilun, uhkapelaamisen, seksin jne. Kyse ei siis todellakaan ole syömisestä, vaan omien hankalien tunteiden välttelystä ja vääränlaisesta coping-keinosta.

Jos haluat yrittää auttaa itseäsi, pysäytä itsesi ennen kohtausta vähintään 90 sekunniksi ja pohdi, mikä olotila tai tunne sinulla juuri nyt on. Oletko ahdistunut, yksinäinen, tylsistynyt, hylätty, vihainen, innostunut, jännittynyt vai jotain muuta? Yritä tunnistaa, mikä ajatus tai tapahtuma sai sinut tuntemaan juuri niin? Kuulitko tai näitkö jotain (kaverin kommentti, puhelu, televisio, radio jne.), joka triggeröi olotilasi? Katkaise

Lässyti lässyti. Neuvoja on helppo antaa, kun ei itse kärsi. Jokainen ahmimishäiriöinen  tietää, että tällaiset "kultaiset neuvot" eivät auta. Kas kun et suositellut käyskentelyä vehmaassa metsässä ja puiden halailua?

Se ahmiminen on evolutiivista perua. Se on niin vahva mekanismi. Siksi sitä ei saa millään ihanalla pohdinnalla kuriin.

Itselläni oli ahmiminen oksentamisen kanssa, sitten pelkkä ahmiminen. Mikä auttoi? Kaamein mahdollinen keino: alkoholi pois, kaikki, siis kaikki karkit pois, pikkuleivät pois, myös suolaiset herkut pois. Kotona vain ja ainoastaan hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kananmunaa, perunaa jne.. Kaiken ruuan, mitä kotonaan säilyttää, pitää olla tuollaista epäseksikästä itse tehtyä ruokaa. Se ei saa ahmimista laukeamaan, koska se on niin tylsää, ettei sitä tekisi mieli syödä ollenkaan.

Joku sanoi ahmivansa omenoita. Ehkä puhut totta. Itse vedin jossain vaiheessa omenoita ja mustia oliiveja. Se meni ohi myöhemmin. Siinä vaiheessa olin jättänyt jo leivätkin pois ruokavaliosta.

Leipä päällisineen on yksi pahimpia ahmimiseen houkuttajia. Joko viljat tai lisäaineet ovat tässä suuressa roolissa tai molemmat yhdessä.

Mullakin on ahmimishäiriö ja toi 8 lihapullaa on musta pieni määrä.

Mäkin ahmin mitä vaan, jos ei ole herkkuja. Vaikka kuivaa hapankorppua  tai pelkkiä keitettyjä perunoita suolalla. Syön niin paljon etten enää pysty oksentamatta, mutta jatkan tunnin päästä kun vähänkin mahtuu sisään.

Sitten vastapainoksi oon liki syömättä välillä joten en ole lihonut kun lievästi ylipainoiseksi.

Oon kyllä saanut apua psykiatriselta tähän ja ymmärrystä mutta ahminta ei ole vähentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

BED on huonosti tunnettu sairaus, osa ei edes käsitä sitä syömishäiriöksi.

Kyllä,lääkärit tunnistavat vain anoreksian ja bulimian. Minua pidetään vain läskinä joka  tykkää suklaasta.

Ap

 

Tuo on surullista. BED on oikea sairaus ja kyllä ainakin täällä Vantaalla on lääkärit ottaneet sen vakavasti. Resursseja auttaa on kuitenkin vähän, ei joku keskusteluapu hoitajan kanssa kerran kuussa hirveästi auta.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit eivät tunnu ymmärtävän että tiedän kyllä mitä on  terveellinen ruoka. Tai että syön muutakin kuin suklaata,keksejä,sipsejä..kun kohtaus tulee,tarve ahmia on niin vahva että vaikka leipä kelpaa. Ja kohtaus ei hellitä kunnes makaan kippurassa kipeää vatsaa pidellen. Usein toivn VOIVANI oksentaa mutten pysty.

Ap

Mäkin ahmin noin. Kroppa ei pysy mukana joten oon helpottanut oloani peräruiskeilla, tulee vähän edes tilaa sisään.

Syön lisäksi masennuslääkettä jonka sivuvaikutuksena voi olla lisääntynyttä ruokahalua, mutta lääkäri ei halua vaihtaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Lässyti lässyti. Neuvoja on helppo antaa, kun ei itse kärsi. Jokainen ahmimishäiriöinen  tietää, että tällaiset "kultaiset neuvot" eivät auta. Kas kun et suositellut käyskentelyä vehmaassa metsässä ja puiden halailua?

Se ahmiminen on evolutiivista perua. Se on niin vahva mekanismi. Siksi sitä ei saa millään ihanalla pohdinnalla kuriin.

Itselläni oli ahmiminen oksentamisen kanssa, sitten pelkkä ahmiminen. Mikä auttoi? Kaamein mahdollinen keino: alkoholi pois, kaikki, siis kaikki karkit pois, pikkuleivät pois, myös suolaiset herkut pois. Kotona vain ja ainoastaan hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kananmunaa, perunaa jne.. Kaiken ruuan, mitä kotonaan säilyttää, pitää olla tuollaista epäseksikästä itse tehtyä ruokaa. Se ei saa ahmimista laukeamaan, koska se on niin tylsää, ettei sitä tekisi mieli syödä ollenkaan.

Joku sanoi ahmivansa omenoita. Ehkä puhut totta. Itse vedin jossain vaiheessa omenoita ja mustia oliiveja. Se meni ohi myöhemmin. Siinä vaiheessa olin jättänyt jo leivätkin pois ruokavaliosta.

Leipä päällisineen on yksi pahimpia ahmimiseen houkuttajia. Joko viljat tai lisäaineet ovat tässä suuressa roolissa tai molemmat yhdessä

 

Mä ahmin noita hedelmiä, vihanneksi, lihaa, munia, perunoitakin ihan helposti.

Se epäseksikkyys ei auta mun kohdalla.

Mutta kun ahmimiskohtaus iskee, sitä ruokaa pitää saada heti. Syön siis vaikka pelkkiä omenoita ennemmin kun alan paistaa kananmunia. Tolla tavalla voin vähän hallita, mitä syön. Sillä syön sitä, mikä on heti käsillä.