Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Oletko pyytänyt apua? Monttu auki luin yleltä kolumnia missä kolumnisti kauhisteli, kun kukaan ei auta itsenäistä äitiä arjessa. Tämä tulkinta oli kuitenkin syntynyt tilanteissa missä esimerkiksi naapurit eivät tule kerrostalossa tarjoamaan apua ovelle, kun kuulevat lapsen riitelevän ja äidin karjuvan lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jestas mitä itsekästä minäminä kommentointia ketju täynnä. Lopultakaan kukaan ei pärjää yksin ja se tullaan vielä näkee, kun ajat kovenevat.
Lapsettomuus yleistyy koko ajan. Lapsettomalla voi olla puolisokin. Lapsettomilla on ystäviä ja kavereita muista lapsettomista. Heillä on yleensä lapsellisia enemmän aikaa ja halua ylläpitää ihmissuhteitaan. Ei heidän tarvitsekaan pärjätä yksin. Voit hoitaa kavereidesi lapsia vaikka miten paljon, kun ovat pieniä. Mutta kuinka moni heistä lopulta tulee aikuisena sua auttamaan? Ylipäätään pitää suhun mitään yhteyttä? Kutsuvatko sua edes häihinsä? Sähän olet vain mutsin/faijan kaveri etkä edes mitään sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheissä on aika vähän niitä lapsia. Se mikä kuormittaa on työelämä ja sukupuolten epätasa-arvo. Miehet vastuuseen perheestä, niin homma alkaa luistaa. Ei ole lapsettomien naisten velvoite tätä hoitaa.
Kukaan ei muuten odota, tai ei ole edes tullut ajatelleeksi, että sinkku enot ja sedät hoitasivat sukulaistensa lapsia!
En tiedä odottaako, mutta itse sinkkumiehenä hoidin usein sisarusteni lapsia ja tein sen mielelläni. Nyt on jo omiakin lapsia.
Hyvä että olet ihan poikkeustapaus. Sinulla on hoivaviettiä. Suurimmalla osalla minun tuntemistani miehillä hoivavietti puuttuu täysin. Jopa luonnossa löytyy lajeja, joiden urospuoliset hoivaa jälkikasvuaan ja pieniä yleensäkin.
Nykyisin on hyväksyttävämpää tehdä niin kuin itse haluaa. Haluatko oikeasti että lastasi hoitaa joku vastentahtoisesti, vain koska niin kuuluu tehdä?
Kai muistat myös vastavuoroisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietippä ap tilanne, että et halua koiraa ja sen vuoksi et sitä hanki. Koetko, että sulla olisi velvoitetta mennä hoitamaan muiden koiria? Vaikkapa huonotapaisia koiria.
Et kai tosissasi vertaa lapsia eläimiin?
Miksi ei? Koira on paljon helpompi hoidettava kuin lapsi. Jos et halua hoitaa edes kaverisi koiraa, miksi ihmeessä haluaisit hoitaa kaverisi lastakaan? Tai miksi kuvittelet, että kaverisi haluaisi hoitaa sun lastasi?
Tämä pitää paikkansa. Mulla on aika useinkin ollut sekä tyttäreni että muidenkin lähisukulaisten koiria hoidossa. Useampia päiviä kerrallaan, joskus jopa kuukauden. Ihan helppo homma, koska voin käydä kaupassa, tavata ystäviäni, tehdä töitä yms ihan normaalisti. Annan vain koiralle ruokaa ja käytän kolmesti vuorokaudessa ulkona. Menee samalla kuin oman koiranikin ulkoilutukset ja ruokinnat. Sama ei onnistuisi, jos koiran tilalla olisi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lapsettomat ennen olleet vapaaehtoisesti lapsettomia niin kuin nykyisin. Ne oli niitä, jotka eivät yrityksistä huolimatta saaneet omia ja sitten paikkasivat tyhjyyttä muiden lapsilla. Itsellänikin on tällainen täti ja olen hänen kanssaan edelleen läheinen.
Oman lapsen kohdalla en ole edes olettanut, että lapsettomat kaverit tai sukulaiset auttaisi. Ovat lapsettomia ihan omasta halustaan enkä halua vaivata heitä omalla lapsellani. Hän tosin on jo niin iso, etten edes kaipaa apua hänen kanssaan, mutta varsinkaan hänen ollessa pienempi en olisi ikinä kehdannut pyytää omasta tahdostaan lapsettomia hoitamaan lastani.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lapsettomat ennen olleet vapaaehtoisesti lapsettomia niin kuin nykyisin. Ne oli niitä, jotka eivät yrityksistä huolimatta saaneet omia ja sitten paikkasivat tyhjyyttä muiden lapsilla. Itsellänikin on tällainen täti ja olen hänen kanssaan edelleen läheinen.
Oman lapsen kohdalla en ole edes olettanut, että lapsettomat kaverit tai sukulaiset auttaisi. Ovat lapsettomia ihan omasta halustaan enkä halua vaivata heitä omalla lapsellani. Hän tosin on jo niin iso, etten edes kaipaa apua hänen kanssaan, mutta varsinkaan hänen ollessa pienempi en olisi ikinä kehdannut pyytää omasta tahdostaan lapsettomia hoitamaan lastani.
Veloja on ollut varmasti ihan aina, mutta ei ole ollut hyväksyttyä ennen, mikä tietty tosi surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietippä ap tilanne, että et halua koiraa ja sen vuoksi et sitä hanki. Koetko, että sulla olisi velvoitetta mennä hoitamaan muiden koiria? Vaikkapa huonotapaisia koiria.
Et kai tosissasi vertaa lapsia eläimiin?
Miksi ei? Koira on paljon helpompi hoidettava kuin lapsi. Jos et halua hoitaa edes kaverisi koiraa, miksi ihmeessä haluaisit hoitaa kaverisi lastakaan? Tai miksi kuvittelet, että kaverisi haluaisi hoitaa sun lastasi?
Tämä pitää paikkansa. Mulla on aika useinkin ollut sekä tyttäreni että muidenkin lähisukulaisten koiria hoidossa. Useampia päiviä kerrallaan, joskus jopa kuukauden. Ihan helppo homma, koska voin käydä kaupassa, tavata ystäviäni, tehdä töitä yms ihan normaalisti. Annan vain koiralle ruokaa ja käytän kolmesti vu
---
Tästä muistui mieleeni tapaus, kun otin yhden koiran hoitooni kuukaudeksi. Koiran omistaja vannotti, että hän maksaa hoidon. Kuukauden jälkeen koiran omistaja haki koiransa, ja maksoi ruhtinaalliset 50 euroa hoidosta. Hieman siinä pyörittelin silmiäni. Koirien hoitopaikoissa vuorokauden hoito maksaa noin 30 euroa/ vuorokausi. Siitä voi laskea, miten törkeesti minua käytti hyväksi.
Vuoden päästä sama tyyppi soitti, ja halusi koiransa jälleen minulle hoitoon. Kieltäydyin. Soitteli vielä 7 kertaa minulle, mutta en vastannut. Ymmärrätte varmaan syyn.
Joillain lapsellisilla on käsitys, että lapsettomat ovat kaikki samanlaisia.
Että "inhoavat" lapsia, eivät osaa olla lasten kanssa saati hoitaa lapsia.
Koska eihän sellaista osaa, vaikka olisi lapsettomana töissä päiväkodissa tms.
Tai olisi hoitanut sukulaisten ja ystävien lapsia.
On vaan kertakaikkisesti huonompi ihminen, jos ei ole OMIA lapsia.
Ja vika ei ole niissä lapsissa, vaan joissakin vanhemmissa jotka ylenkatsovat lapsettomia...
Ole siinä sitten avuliaana, kun ensin haukutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joiltain vanhemmilta puuttuu ihan maalaisjärki, kun seuraa sukulaisten tai tuntemattomienkin toimintaa...
Aloittajan huomio on kyllä varmaan jossain mielessä totta. Haluaisin kuitenkin kysyä häneltä, että auttoiko hän lähellä olevia lapsiperheitä ollessaan itse vielä lapseton? Mikäli on ollut 90- luvulla lapsi ja 2020 -luvulla vanhempi, niin ei liene ihan teinivanhempi kuitenkaan?
Itse en auttanut lapsiperheitä ollessani lapseton. Kyse ei ollut laiskuudesta tai ilkeydestä. En yksinkertaisesti vain tajunnut. Olin oman perheeni ja pienen sukuni nuorin, minulla ei ollut mitään hajua miten lasten kanssa ollaan. En osannut olla edes omien kummilasteni kanssa. Olin niin totaalisen avuton, etten todellakaan tajunnut vanhempien tarvitsevan apua. Omat lapseni ovat vasta opettaneet minut lapsia ymmärtäväksi aikuiseksi.
Voisiko osalla lapsettomista olla siis myös kyse tästä. Ei ymmärretä, koska ei ole mikäänlaista kokemusta lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tarjonnut monestikin apua, mutta sitä ei ole huolittu. Ilmeisesti lapsia ei ole uskallettu jättää mulle kun omia ei ole. Olen töissä päiväkodissa, että sikäli huvittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Joillain lapsellisilla on käsitys, että lapsettomat ovat kaikki samanlaisia.
Että "inhoavat" lapsia, eivät osaa olla lasten kanssa saati hoitaa lapsia.
Koska eihän sellaista osaa, vaikka olisi lapsettomana töissä päiväkodissa tms.
Tai olisi hoitanut sukulaisten ja ystävien lapsia.
On vaan kertakaikkisesti huonompi ihminen, jos ei ole OMIA lapsia.
Ja vika ei ole niissä lapsissa, vaan joissakin vanhemmissa jotka ylenkatsovat lapsettomia...
Ole siinä sitten avuliaana, kun ensin haukutaan.
No tuskinpa kenelläkään nyt tuollaista käsitystä on. Vahvasti liioitellulta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin hoitaa veljen lapsia, mutta en saa. Rahaa kyllä pyydetään.
T. Lapseton
Tutullehan voisi jotkut maksaa MLL:n lastenhoidon mukaisen korvauksen lapsen kanssa olemisesta (onnistuisiko nykyään jo tutun saaminen MLL:n kautta sovitusti, kun kaikki ei voi edes turvallisuus syistä ketä tahansa ottaa lasta hoitamaan. Vero jne. asiat taas hoituisi asiallisesti, kun joku tuollainen vaihtoehto olisi joillekin tarvittaessa käytettävissä oleva vaihtoehto.)
Minä autoin kyllä lapsettomana sukulaisia, otin heidän muksujaan hoitoon silloin tällöin.
Omat sisarukseni ovat kaikki lapsettomia, eikä meidän elämämme ole heitä kiinnostanut. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, otti veljeni yhtäkkiä yhteyttä ja kysyi kuinka monta lasta mulla on, ja minkä ikäisiä. Hän ei siis tiennyt edes tällaista asiaa. Veli erosi liitostaan ja tajusi kai jäävänsä yksin, kun uutta vaimoa ei ole löytynyt eikä häntä ole kiinnostanut yhteydenpito sukulaisiin. Sama siskollani, todella itsekäs nainen joka nyt 50+ on tajunnut, ettei häntä tule kukaan sukulainen auttamaan eikä katsomaan vanhainkotiin. Nämä yrittävät nyt lämmitellä välejään meihin, mutta ei minuakaan enää kiinnosta. Kaikkein vähiten kiinnostaa nuoria aikuisia lapsiani täysin tuntemattomat keski-ikäiset ihmiset. Lapseni olisivat olleet tädilleen ja enolleen ainoat sukulaiset, jotka olisivat tulleet tapaamaan.
Harmillista sisaruksilleni että tulevat jäämään yksin. Tavallaan suren heidän puolestaan, mutta he ovat valintansa tehneet. Elämässä kannattaa etukäteen harkita tekojaan ja tekemättä jättämisiään, ja pohtia niiden seurauksia. Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 176: Oletko aivan varma, että se tarjoilija oli vela? Ja että se oli juuri sen velatarjoilijan päätös, ettei ravintolassa voi tarjota kiukutteleville lapsille kurkkua tai leipää? Puhumattakaan jäätelöstä? Vai oletko vakuuttunut, että ravintolan omistaja on vela ja sen vuoksi tarjoilijalle oli sanottu, että kiukutteleville lapsille ei saa antaa mitään ylimääräistä?
Olen huomannut itsekin, että lapsiin suhtaudutaan nykyisin eri tavalla kuin joskus ennen. Mutta suhtautumisen muutos ei johdu siitä, että joku olisi vela. Ihan lapsia hankkineetkin ovat muuttaneet suhtautumistaan. Veikkaanpa, että jos olisitte olleet miehesi kanssa kahdestaan juhlistamassa hääpäiväänne ja viereisessä pöydässä olisi ollut kolme kiukuttelevaa lasta, olisit suhtautunut sinäkin siihen kiukutteluun eri tavalla kuin nyt, kun kiukuttelijat olivat omia lapsiasi.
Suhtautuminen lapsiin on muuttunut siksi, että lapsilta ei vaadita enää
En minä väittänyt, että tarjoilija olisi vela! Mistä minä voin tietää, onko nuori tyttö lapseton vai ei, enkä häntä sen perusteella arvioi. Tässä oli kyse siitä, miten paljon lapsiin suhtautuminen yhteiskunnassa on muuttunut tai yleensä siihen, että joku hankkii lapsia. Häntä, joka on lapsia mennyt hankkimaan, saa arvostella ja haukkua ja syyllistää vapaasti.
Olen ollut hoitoalalla 15 vuotta. Kun viime kesäksi tiimikokouksessa sai esittää omia kesälomatoiveita, sanoin ääneen, että toivoisin oman lomani olevan kokonaisuudessaan silloin kun lapsetkin ovat kesälomalla. Meidän lapsista 2 on koululaisia ja yksi oli eskarin aloittamassa viime syksynä. Tuo oli pahasti toivottu. Työkaveri sanoi, että se ei voi olla mikään peruste pyytää loman ajankohtaa, jos on itse lapsensa hankkinut. Hän itse toivoi juhannuksen jälkeen lomaa. Eli jos minä olisin sanonut, että mieluiten vasta juhannuksen jälkeen loma, niin se on ok, jos on lapseton, mutta kun menin mainitsemaan, että toivon lasteni kesäloma-ajalle, niin se onkin väärin toivottu. Ei saa mainita lapsista mitään, mutta kaikki muut syyt lomatoiveille ovat hyväksyttyjä.
Todellakin päätin, etten ikinä enää mainitse lapsia lomatoiveen yhteydessä. Sanon vaan, että minulla on henkilökohtaisia suunnitelmia, joiden takia esitän tällaisen lomatoiveen. Joka tapauksessa meillä hoitajilla on kiertävät lomat ja joku onneton sen toukokuun puolivälistä alkavan jakson saa, ja joku onneton elokuun alusta alkavan lomajakson. Minulle on ihan sama vaikka arvotaan, mutta jos toiveita kysytään, niin kai niitä on yhtäläinen oikeus kertoa sekä lapsettomien että pienten koululaisten vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan huomio on kyllä varmaan jossain mielessä totta. Haluaisin kuitenkin kysyä häneltä, että auttoiko hän lähellä olevia lapsiperheitä ollessaan itse vielä lapseton? Mikäli on ollut 90- luvulla lapsi ja 2020 -luvulla vanhempi, niin ei liene ihan teinivanhempi kuitenkaan?
Itse en auttanut lapsiperheitä ollessani lapseton. Kyse ei ollut laiskuudesta tai ilkeydestä. En yksinkertaisesti vain tajunnut. Olin oman perheeni ja pienen sukuni nuorin, minulla ei ollut mitään hajua miten lasten kanssa ollaan. En osannut olla edes omien kummilasteni kanssa. Olin niin totaalisen avuton, etten todellakaan tajunnut vanhempien tarvitsevan apua. Omat lapseni ovat vasta opettaneet minut lapsia ymmärtäväksi aikuiseksi.
Voisiko osalla lapsettomista olla siis myös kyse tästä. Ei ymmärretä, koska ei ole mikäänlaista kokemusta lapsista?
Varmasti voi. Mutta mä näen tähän myös toisenkin syyn. Nykyisin valitetaan paljon siitä, miten raskasta lapsiperheen elämä on. Unettomuutta, jatkuvaa stressiä, lasten sairasteluja, kiukuttelua jne jne. Sitten ihmetellään, kun lapsettomat ei auta. Vertaan tätä vaikka siihen, että sulla on ulkohuussillinen kesämökki. Kerrot, miten kamala homma ulkohuussin tyhjentämisessä on. Hirvee haju, kärpäsiä joka paikassa ja oksettaakin, kun lapioit ja kippaat jätökset kompostiiin. Ja sitten ihmettelet, miksei se kesämökitön halua tulla tyhjentämään sun ulkohuussiasi. Miksi ihmeessä haluaisi? Sähän just kerroit sille, että se homma on melkoisen vastenmielistä puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
No tuskinpa kenelläkään nyt tuollaista käsitystä on. Vahvasti liioitellulta kuulostaa.
AINA tämä; Ei voi olla totta, koska MINULLA ei ole tuollaisesta kokemusta🤦
Nro 237: No aivan. Suhtautuminen lapsiin ei ole muuttunut velojen vuoksi. Suhtautuminen lapsiin on muuttunut meidän kaikkien vuoksi. Niin rakkaita kuin ne omat lapset meille onkin, pitää ymmärtää, etteivät he ole rakkaita sille tarjoilijalle, naapuripöydässä istuville jne. Ei sillä ole merkitystä, onko näillä ihmisillä itsellään lapsia vai ei. Merkitystä on vain sillä, miten ne lapset käyttäytyvät. Ja miten lasten vanhemmat reagoivat lastensa käytökseen. Vievätkö kiukuttelijan pois paikalta ja palaa vasta lapsen rauhoituttua vai antaako kiukuttelullaan häiritä muitakin ympärillä olevia. Valitettavan monet vanhemmat nykyisin antavat lastensa häiritä muita ihmisiä. Ja tästä seuraa, ettei lapsiin suhtauduta enää niin myönteisesti kuin joskus aiemmin.
Nuo lomajutut on ongelmallisia. Siksi monissa paikoissa (varsinkin naisvaltaisilla aloilla) on kiertävät lomalistat. Koska joskus aikoinaan nimenomaan oli niin, että lapsiperheelliset saivat ne kesän parhaat ajat ja lapsettomat taas hytisivät kesäkuun alussa räntäsateessa tai alkusyksystä vesisateessa. Kiertävät lomalistat oli siis reiluja, koska jokainen sitten vuorollaan sai sen heinäkuun.
Niinpä ja niinkin voi käydä että sinustakin tulee taas lapseton jossain kohtaa.