Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
En ymmärrä miksi pitäisi auttaa. Onhan sillä nyt syynsä miksi itse kukin on päättänyt olla hankkimatta lapsia.
Lapsiperheet voivat auttaa toisiaan, silloin vastavuoroisuuskin toteutuu parhaiten.
Minulla on miehen puolelta sinkkuna elelevä sukulainen, joka on auttanut paljon meidän lastemme kanssa. Koskaan emme kuitenkaan olisi häntä siihen velvoittanut tai edes suoraan pyytänyt. Mutta hän toivoi lapsia elämäänsä. Nyt kun lapset ovat nuoria aikuisia, teroitan heille, että tätä tätiä ei koskaan jätetä pulaan ja toivon heidän yhteydenpidon häneen olevan tiivistä. Ja niin se onkin. Meidän lapset ovat myös hänen lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmiset huomaa nopeastikin sen, jos on tullut yksipuolisesti auttajan asemaan. Minulla meni 20 vuotta sen päätöksen tekoon, että en ole aina valmis ollenkaan kaiken maailman pyyntöihin, mitä vaan keksitään pyytää. Minun kotiin ei voi tulla sukulaisten lapset heidän vanhempiensa omalla ilmoituksella. Jopa aikuisten lapsiensa vanhemmat on kysellyt, voihan heidän Veeti 40-vee tulla teille, kun tämä kotini on niin tärkeä paikka ollut Veetille. Voihan meidän Maija 34-vee tulla sinne käymään, kun mun kotini on Maijan vanha mummola. (olen ostanut vanhempieni kiinteistön).
Luulisi, että aikuiset ihmiset osaa itsekin soittaa, ja kysyä sopiiko tulla käymään, mikäli haluavat minua tavata. Minä en ole heidän mummo, enkä pidä vapaa-ajan täysihoitolaa kuten mummo piti. Olen tehnyt selväksi, että minä olen se, joka kutsuu kyläilemään, jos haluan.
Minä en ikinä ollut lapsena hoidossa lapsettomilla sukulaisilla tai tutuilla. Itse auttaisin perheellisiä, jos jaksaisin. Omat voimavarat on vaan vähissä ja valitettavasti lapsille ei nykyään opeteta hirveästi käytöstapoja, vaan annetaan kaikki periksi. Ne ovat aika mahdottomia tapauksia ja raskaita vahdittavia.
Mietippä ap tilanne, että et halua koiraa ja sen vuoksi et sitä hanki. Koetko, että sulla olisi velvoitetta mennä hoitamaan muiden koiria? Vaikkapa huonotapaisia koiria.
Vierailija kirjoitti:
80-90-luvulla lapset olivat perhepäivähoidossa tai joskus joku sukulaisTYTTÖ tuli vahtimaan. Sille tytölle maksettiin palkkaa ja huolehdittiin että kaapissa on hyvää ruokaa. Ja lapsille sanottiin että tottelevat. Käytännössä siis lasten kanssa ei tarvinnut edes tehdä mitään, se oli lähinnä TV:n katsomista. Jos käytiin mummolassa niin siellä oli koko perhe mukana, eikä niin että tuupattiin lapset mummolle.
Eli ei ennenkään kukaan toisten lapsia ilmaiseksi hoitanut. Ja se mikä on myöskin samaa niin naisia tässä vaan yritetään orjuuttaa, miehet pääsevät kuin koira veräjästä.
Minä toimin samoin, kun halusin päästä jonnekin asioille. Maksoin lasten katsomisesta tuntipalkkaa sille sukulaisnuorelle, joka hoiti lapsia sen ajan. Kummeksun sitä, että joidenkin mielestä lastenhoidon pitäisi olla ilmaista, kun sen tekee joku muu kuin vanhemmat/huoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 176: Oletko aivan varma, että se tarjoilija oli vela? Ja että se oli juuri sen velatarjoilijan päätös, ettei ravintolassa voi tarjota kiukutteleville lapsille kurkkua tai leipää? Puhumattakaan jäätelöstä? Vai oletko vakuuttunut, että ravintolan omistaja on vela ja sen vuoksi tarjoilijalle oli sanottu, että kiukutteleville lapsille ei saa antaa mitään ylimääräistä?
Olen huomannut itsekin, että lapsiin suhtaudutaan nykyisin eri tavalla kuin joskus ennen. Mutta suhtautumisen muutos ei johdu siitä, että joku olisi vela. Ihan lapsia hankkineetkin ovat muuttaneet suhtautumistaan. Veikkaanpa, että jos olisitte olleet miehesi kanssa kahdestaan juhlistamassa hääpäiväänne ja viereisessä pöydässä olisi ollut kolme kiukuttelevaa lasta, olisit suhtautunut sinäkin siihen kiukutteluun eri tavalla kuin nyt, kun kiukuttelijat olivat omia lapsiasi.
Suhtautuminen lapsiin on muuttunut siksi, että lapsilta ei vaadita enää mitään. Vanhemmat haluaisivat, että kaikki pyörii vain lasten ympärillä. Kun omat lapseni olivat pieniä, ei lasten annettu tehdä mitä huvittaa. Eikä varsinkaan häiritä muita ihmisiä. Oltiinpa sitten häissä, hautajaisissa, ravintolassa syömässä tai missä tahansa, kiukuttelevan lapsen kanssa poistuttiin paikalta ja tultiin takaisin vasta sitten, kun lapsi oli rauhoittunut. Muutenkin lapsia kasvatettiin niin, että vaikka kotona saakin tehdä näin, mummolassa ei saa ja varsinkaan kaupassa/ravintolassa/kirkossa/tms ei saa.
Sekin vanhus, joka pyö paljaana pyöri pakkasessa pihalla. Olis varmaan ollut kiva, jos olis lapsia ollut. Kukaan ei pärjää täällä yksin. Hyvinvointivaltio on tiensä päässä. Älkää sitten valittako ja mitäpä siitäkään mummelista oikeastaan tarvitsee välittää. Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin vanhus, joka pyö paljaana pyöri pakkasessa pihalla. Olis varmaan ollut kiva, jos olis lapsia ollut. Kukaan ei pärjää täällä yksin. Hyvinvointivaltio on tiensä päässä. Älkää sitten valittako ja mitäpä siitäkään mummelista oikeastaan tarvitsee välittää. Niin makaa kuin petaa.
Meinaatko, että vanhuksen aikuiset lapset olisivat katsomassa vanhuksen perään? Eiköhän työikäisillä ole kalenteri täynnä töistä ja kotinsa rutiinien pyörittämisessä lapsineen?
Lopetin auttamisen, kun veli ei voinut käydä viikonloppureissuni aikana tsekkaamassa, että mun kissalla on kaikki hyvin. Vastasi vain, että on kyllä aikamoista hullunmyllyä heidän viikonloput, joten ei tohdi luvata, että ehtii käydä. Palkkasin kissalle hoitajan. Veli voi palkata lapsilleen hoitajan.
Apu toimii molempiin suuntiin. Jos toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekin vanhus, joka pyö paljaana pyöri pakkasessa pihalla. Olis varmaan ollut kiva, jos olis lapsia ollut. Kukaan ei pärjää täällä yksin. Hyvinvointivaltio on tiensä päässä. Älkää sitten valittako ja mitäpä siitäkään mummelista oikeastaan tarvitsee välittää. Niin makaa kuin petaa.
Suurimmalla osalla ihmisistä on lapsia ja siten suurin osa hädässä olevista vanhuksista on lapsellisia. Ei lapset ole mikään turva, jokaisen on järkevästi itse varauduttava vanhuuteen. Ei ne lapset asu sun kanssa kuin 20 vuotta, sitten pitää pärjätä itse. Käytännössä se sun suhde lapsiin, sitten kun ovat aikuisia, on esim yksi puhelinsoitto kerran kuussa. Se ei sua pakkaselta pelasta. Nyt kuule aikuistumaan sinäkin ja ota vastuu omasta elämästä.
Varmaankin on kaikenlaisia kokemuksia. Mun apu taas ei tunnu kelpaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 154: "Eivät tietenkään. Olen sanonut, että laitokseen heti, kun siltä näyttää. Mutta he tekevät jotain muuta tuottavaa työtä. Mitä velan lapset tekevät tämän maan hyväksi?"
Entäs, jos se vela pesee jo nyt sun vanhempiesi perseitä? Sitäpaitsi mitä nyt - sattuneesta syystä - olen joutunut lähiaikoina vanhustenhoitoa seuraamaan, niin yhä useampi "perseenpesijä" ei ole syntyperäinen suomalainen. Mulla on lapsia, mutta ihmettelen usein tätä vihamielisyyttä, mitä joillain on lapsettomia kohtaan. Ja aina vedotaan sitten tuohon, että kuka sut muka hoitaa vanhana. Ihan samat tyypit hoitaa kuin myös sinut ja minutkin.No, niitä ihan samoja tyyppejä ei enää riitä. Eikä niitä tule enää rajojen takaakaan. Isäni hoiti äitiäni viimeiset kuukaudet ja isäni kuoli kirjaimellisesti saappaat jalassa.
Mutta ei niitä samoja tyyppejä sitten riitä kommentoijalle nro 154:kään. Joko hänen korkeakoulutetut lapsensa sittenkin pesevät hänen perseensä tai sitten ei pese kukaan. Se, että on hankkinut lapsia, ei suinkaan tarkoita, että aikanaan olisi saamassa mitään laitospaikkaa. Ei lapsia hankkinut mene jonossa lapsettoman edelle sen vuoksi, että on tullut hankkineeksi lapsia. Jos huonosti käy, ne lapset voi olla tulevaisuudessa jopa syy siihen, ettei hoitopaikkaa löydykään. Lapsettomalla sitäpaitsi saattaa olla huomattavasti enemmän varaakin aikanaan maksaa tarvitsemistaan palveluista kuin meillä, joilla aika iso summa tuloja on mennyt lasten kasvattamiseen ja elättämiseen aikuisiksi asti. Voi toki ajatella niin, että kun hankkii lapsia, ne lapset sitten aikanaan hoitavat. Mutta ei kenelläkään ole mitään takeita, että hoitavat.
Lapsiperheissä on aika vähän niitä lapsia. Se mikä kuormittaa on työelämä ja sukupuolten epätasa-arvo. Miehet vastuuseen perheestä, niin homma alkaa luistaa. Ei ole lapsettomien naisten velvoite tätä hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vanhus, joka pyö paljaana pyöri pakkasessa pihalla. Olis varmaan ollut kiva, jos olis lapsia ollut. Kukaan ei pärjää täällä yksin. Hyvinvointivaltio on tiensä päässä. Älkää sitten valittako ja mitäpä siitäkään mummelista oikeastaan tarvitsee välittää. Niin makaa kuin petaa.
Meinaatko, että vanhuksen aikuiset lapset olisivat katsomassa vanhuksen perään? Eiköhän työikäisillä ole kalenteri täynnä töistä ja kotinsa rutiinien pyörittämisessä lapsineen?
Kannattaa myös muistaa, että tämän päivän noin kolmekymppiset pääsevät eläkkeellekin vasta aikaisintaan 70-vuotiaina. Siinä ei mitään vanhusta vahdita kesken työpäivän.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 176: Oletko aivan varma, että se tarjoilija oli vela? Ja että se oli juuri sen velatarjoilijan päätös, ettei ravintolassa voi tarjota kiukutteleville lapsille kurkkua tai leipää? Puhumattakaan jäätelöstä? Vai oletko vakuuttunut, että ravintolan omistaja on vela ja sen vuoksi tarjoilijalle oli sanottu, että kiukutteleville lapsille ei saa antaa mitään ylimääräistä?
Olen huomannut itsekin, että lapsiin suhtaudutaan nykyisin eri tavalla kuin joskus ennen. Mutta suhtautumisen muutos ei johdu siitä, että joku olisi vela. Ihan lapsia hankkineetkin ovat muuttaneet suhtautumistaan. Veikkaanpa, että jos olisitte olleet miehesi kanssa kahdestaan juhlistamassa hääpäiväänne ja viereisessä pöydässä olisi ollut kolme kiukuttelevaa lasta, olisit suhtautunut sinäkin siihen kiukutteluun eri tavalla kuin nyt, kun kiukuttelijat olivat omia lapsiasi.
Suhtautuminen lapsiin on muuttunut siksi, että lapsilta ei vaadita enää
Tätä yritetään tolkuttaa niille vanhemmille joiden lapset pyörittää niitä ihan 100-0, tekevät mitä lystääväät, kiroilevat,huutelevat ja mottasevat vanhempiaan ja muita aikuisia, ei kieltoja eikä mitään puhuttelua sitten kehtaavat sanoa että Suomi on lapsivihamielinen maa! Joissain muualla ei katsota sitä menoa että lapset saavat komennella ja haistatella aikuisia tai vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Sekin vanhus, joka pyö paljaana pyöri pakkasessa pihalla. Olis varmaan ollut kiva, jos olis lapsia ollut. Kukaan ei pärjää täällä yksin. Hyvinvointivaltio on tiensä päässä. Älkää sitten valittako ja mitäpä siitäkään mummelista oikeastaan tarvitsee välittää. Niin makaa kuin petaa.
Tässä maassa on paljon lastensa ja lastenlastensa hylkäämiä vanhuksia, paljon enemmän kuin lapsettomia vanhuksia.
- lähihoitaja kotihoidosta
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheissä on aika vähän niitä lapsia. Se mikä kuormittaa on työelämä ja sukupuolten epätasa-arvo. Miehet vastuuseen perheestä, niin homma alkaa luistaa. Ei ole lapsettomien naisten velvoite tätä hoitaa.
Kukaan ei muuten odota, tai ei ole edes tullut ajatelleeksi, että sinkku enot ja sedät hoitasivat sukulaistensa lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheissä on aika vähän niitä lapsia. Se mikä kuormittaa on työelämä ja sukupuolten epätasa-arvo. Miehet vastuuseen perheestä, niin homma alkaa luistaa. Ei ole lapsettomien naisten velvoite tätä hoitaa.
Kukaan ei muuten odota, tai ei ole edes tullut ajatelleeksi, että sinkku enot ja sedät hoitasivat sukulaistensa lapsia!
Hyvä huomio. Minä naisena kyllä hoidin sukulaisten lapsia. Silloinen mieheni ei hoitanut omien sukulaistensa lapsia koskaan, eikä omiaankaan. Mistä tällainen tapa oikein juontaa juurensa?
Minusta on menty liian pitkälle, jos sukulaisilta ja ystäviltä pidetään melkein velvollisuutena olla avuksi sellaisessa elämänvaiheessa, jonka on itse halunnut ja päättänyt aloittaa. Ymmärrän hyvin, että lapsien kanssa on raskasta. Olen lapseton, koska en halua tätä taakkaa itselleni. Minusta aloitusta voisi verrata siihen, että joku koiranomistaja valittaa siitä miten koiran kanssa on välillä raskasta ja eikö koiraton kaveri voisi käyttää koiraa vaikka joskus lenkillä tai ottaa jopa hoitoon, jotta omistaja pääsee käymään reissussa. Jokainen, joka ei koiraa halua tai niistä pidä, tajuaa mikä ongelma pyynnössä on.
Lapsettomilla ihmisillä on oma elämä, heillä on tasan ne samat tunnit kuin lapsia hankkineilla ja he ovat päättäneet käyttää tunnit toisenlaiseen aktiviteettiin. Jos joku haluaa olla lapsien hoidossa apuna, niin se on hänen päätöksensä ja uhrauksensa antaa aikaa sille lapselle sen sijaan, että hän käyttäisi ajan johonkin muuhun. On törkeää pahastua siitä, että joku ei halua käyttää aikaa sinun perheeseesi ja sinun lapseesi koska sinä niin toivot.
Kolmantena seikkana voisin vielä mainita, että yleensä kun apua tarjoaa niin sitä sitten odotetaan saavansa aina myöhemminkin. Kun olet kerran suostunut lapsenvahdiksi, niin sen jälkeen samaa pestiä yritetään teetättää sinulla useamminkin. Yritä siinä sitten sanoa, että et ole oikeasti niin kiinnostunut jatkuvasta auttamisesta ja että se yksi kerta oli enemmän poikkeus kuin sääntö.
Mitä tuohon yhteisöllisyyteen tulee, niin ehkä aloittajalla on ollut tällainen super avulias suku, mutta aika monella näin ei ole. Olen itsekin syntynyt 90-luvulla ja kyllä omat vanhemmat joutui aika yksin pärjäämään lasten kanssa, vaikka mummot ja papat ja tädit ja sedät asuivat 10-50km päässä meistä. Eli ei sitä apua ollut mitenkään tarjolla silloinkaan, vaikka toki tehtiin vierailuja puolin ja toisin.
Tämä helvetin demarisyöpä jo rahat varastaa tuohon muiden porsimiseen, ettei itsellä ole mahdollisuutta omiin kakaroihin, ja pitäisi vielä alkaa talkoilemaan näiden demareiden kakaroiden vuoksi entistä enemmän????!
On sosiaalisyöpä ja sen mukana demarointi harhat jo todellakin mennyt liian pitkälle!