Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla liian vaativat iäkkäät vanhemmat?
09.03.2024 |
Mä en oikein jaksaisi enää olla koko ajan auttamassa, sekä omat että miehen vanhemmat vaativat liikaa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on surullisesti niin, etteivät kummankaan vanhemmat koskaan pyydä apua. Tässä yhden kerran mentiin etukäteen ilmoittamatta anopin luo kun hän oli imuroimassa. Kävi selville, että imuroi puolittain istualtaan, osittain maaten, kun lonkassa kova kipu. Mulla isä kuollut jo pari vuosikymmentä sitten ja olen ihan varma, että äiti varmasti tarvitsisi apua, sairauksia on paljon. Mutta ei- ei tule kysymykseenkään että meille soittaisi. Ei minkäänlaista marttyyriyttä tai uhriutumista, he vain ovat tottuneet, että itse selviydytään. Kuten tähänkin asti.
He ovat 74- 76-vuotiaita ja tehneet aina raskasta työtä. Ovat myös opetelleet hoitamaan raha- ja muitakin asioita netissä. Surettaa niin! Tahtoisimme auttaa, mutta miten?
Aloita vaikka sillä miten sinua ilahduttaa, jos saat olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti
Minä taas en saa jaettua taakkaani, päinvastoin, kun joudun osin auttamaan appivanhempiakin.
Ap
Ap hyvä, et joudu vaan vapaaehtoisesti suostut. Nyt on aika kasvaa aikuiseksi, ulos lapsuuden roolista. Mies hoitakoon vanhempiensa asioita. Jos ei hoida, jääköön riita heidän väliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut rajat. Käyn kerran viikossa. En käy heidän puolestaan kaupassa, tilatkoon verkkokaupasta. En siivoa, ostakoon siivojan.
Mikä sinua rasittaa?
No koko ajan otetaan yhteyttä ja tarvitaan neuvoa/apua johonkin.
Appivanhemmat ei ole ikinä käyttäneet nettiä eikä ole heillä mitään laitettakaan. He soittavat ostoslistat minulle ja sitten minä tilaan.
Ap
pystytkö niputtamaan ne vierailuun? Teet ne, kun tulet käymään.
minun äitini on myös onneton netin käytöstä. Pakotan hänet tilaamaan ja minä istun vieressä.
Itse en pysty niputtamaan samaan käyntiin. Äitini keksii heti jonkun uuden jutun kun entiset on tehty ja toimitettu
Esim. Ai niin, tarttisin purkin
Huh huh, selvää manipulointia.
Ei kannata väkisin yrittää auttaa jotain 74-vuotiasta joka kokee selviytyvänsä itsekin. Ei tuossa iässä olla yleensä vielä avun tarpeessa. Nauti elämästäsi, koska kyllä se aika vielä tulee kun he tarvitsevat oikeasti apua, eikä sitä kannata turhaan aikaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt näin. Liikaa apua vaativa ei ole hyvä. Mutta jonkinlainen apu lapsista pitää olla.
Onhan ne vanhemmat jaksaneet teidätkin hoitaa ja kasvattaa. Jos väsyttää niin kannattaa katsoa peiliin miten on elämänsä pedannut. Jos on velkaa 6 numeroinen luku ja pelivara elämässä nolla niin mieti miten siihen päädyit. Äkkiä kaikki minulle nyt,kun naapurilla on punainen Audi ja toisella sininen talo!
Minulla toimii apumittari ja sen mukaan jaan perintöni. Osa ilmeisesti menee kissataloille.
Minä olen kuusikymppinen ja jotenkin onnistuin elämäni petaamaan niin, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En minä jaksa enkä pysty tekemään kaikkea sitä mitä vanhempani keksii pyytää.
Pari vuotta sitten hän keksi, että talo pitää maalata ulkoa. Minun tehtävä olisi ollut raapia vanha maali pois ja veli olisi hoitanut maalauksen. Siinä piti käydä pari huutoriitaa ennen kuin hän uskoi, että niin ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo ja pappa asuvat Kanarialla ja tulevat kesäkuukausiksi Suomeen. Eivät ole yhtään vaativia, päinvastoin oikein anteliaita ja auttavaisia ovat. Heillä kunto pysynyt hyvänä, kun lenkkeilevät kesät ja talvet.
Ei tällaiset ole vielä edes apuvaiheessa. Se on sitten kun he ei saa mitään asioitaan hoidettua ja jääkaapissa kasvaa hometta jota he eivät haista ja toinen on jo vaipoissa ja vaipaton katkera ja väsynyt.
Niinpä tietysti, vaikka onhan näillä meidän vanhuksilla ikää jo 80v ja moni heidän iässään apua kaipailee.
Joku on vanhus 65v ja toinen matkustelee ja lenkkeilee 85-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti on 87-vuotias ja asuu vielä omakotitalossaan. Mitään talon töitä ulkona tai sisällä hän ei ole pystynyt tekemään vuosiin. Pyykit saa joten kuten pestyä ja laitettua kuivumaan, tiskattua ja tekemään yksinkertaisia ruokia. Veljeni hoitaa fyysiset hommat, minä ruuat, laskut ym. Siivous kerran kuukaudessa pakotettiin ottamaan. Äidin kotona asuminen vaatii kahden ihmisen työpanoksen.
Äiti ei kuitenkaan ole tyytyväinen vaan hän on kateellinen sisaruksilleen, kun he saavat lapsiltaan ja heidän puolisoiltaan parempaa apua mitä hän. Tuntuu kurjalta, että äiti ei näe, miten paljon me hänen eteen tehdään. Kyllä minä ymmärrän, että kivut ja toimintakyvyn heikkeneminen on ikävää, mutta en minä niitä pysty korjaamaan. Enkä jaksa jokapäiväistä valitusta, kun itsekään en ole kunnossa.
Vaikka kysymys on minulle täysin vieraista ihmisistä, niin tämän lukeminen raivostuttaa niin, että meinaa perna revetä. Te olette niin jämähtäneet niihin rooleihinne, että ette enää osaa uudelleenarvioida tilannettanne. Pitäkääpä pieni perhepalaveri ja sanotte, että nyt äidin on aika päästää irti omakotitalostaan, kun hän ei sitä kerran yksin pysty hoitamaan. Äiti tietysti itkee ja sanoo, ettei halua muuttaa pois rakkaasta kodistaan ja syyllistää teidät. Älkää menkö siihen lankaan. Äitihän voi elää vielä vaikka kuinka monta vuotta ja tilanne vain pahenee koko ajan. Teillä on oikeus omaan elämäänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolleita on, joten ei tule vaatimuksia.
N43
Pitäiskö onnitella😳vai pahoitella😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on surullisesti niin, etteivät kummankaan vanhemmat koskaan pyydä apua. Tässä yhden kerran mentiin etukäteen ilmoittamatta anopin luo kun hän oli imuroimassa. Kävi selville, että imuroi puolittain istualtaan, osittain maaten, kun lonkassa kova kipu. Mulla isä kuollut jo pari vuosikymmentä sitten ja olen ihan varma, että äiti varmasti tarvitsisi apua, sairauksia on paljon. Mutta ei- ei tule kysymykseenkään että meille soittaisi. Ei minkäänlaista marttyyriyttä tai uhriutumista, he vain ovat tottuneet, että itse selviydytään. Kuten tähänkin asti.
He ovat 74- 76-vuotiaita ja tehneet aina raskasta työtä. Ovat myös opetelleet hoitamaan raha- ja muitakin asioita netissä. Surettaa niin! Tahtoisimme auttaa, mutta miten?
Aloita vaikka sillä miten sinua ilahduttaa, jos saat olla avuksi.
Kiitos sinulle! Miten tyhmä sitä voikaan olla- ihan varmaan varsinkin äitini haluaa tuottaa iloa, tämä voi ihan oikeasti onnistuakin. Eikä hänestä tunnu, että on vaivaksi tai taakka meille. Anopille ja appiukollekin saattaa avustaminen onnistua samoilla eväillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt näin. Liikaa apua vaativa ei ole hyvä. Mutta jonkinlainen apu lapsista pitää olla.
Onhan ne vanhemmat jaksaneet teidätkin hoitaa ja kasvattaa. Jos väsyttää niin kannattaa katsoa peiliin miten on elämänsä pedannut. Jos on velkaa 6 numeroinen luku ja pelivara elämässä nolla niin mieti miten siihen päädyit. Äkkiä kaikki minulle nyt,kun naapurilla on punainen Audi ja toisella sininen talo!
Minulla toimii apumittari ja sen mukaan jaan perintöni. Osa ilmeisesti menee kissataloille.
Minä olen kuusikymppinen ja jotenkin onnistuin elämäni petaamaan niin, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En minä jaksa enkä pysty tekemään kaikkea sitä mitä vanhempani keksii pyytää.
Pari vuotta sitten hän keksi, että talo pitää maalata ulkoa. Minun tehtävä olisi ollut raapia vanha maali pois ja veli olisi hoitanut maalau
Ihan kuin olisin lukenut tämän saman talonmaalausjutun jostain toisestakin ketjusta. Noh, ei kai siinä mitään...😄
Meidän vanhemmat tilasivat toissa kesänä talonsa maalauksen alan liikkeestä. Hyvin ja ripeästi sujui kaikki ja lisäksi saivat työstä veronpalautusta mukavan summan.
Mut jokainen tyylillään!
Meillä on kolme tiukkaa ja vaativaa aikuista lasta.
Mihinkään heidän yksityisasioihin emme ole puuttuneet sen jälkeen kun tulivat täysi ikäiseksi, elleivät he KYSY ITSE NEUVOA.
Emme ole kommentoineet heidän elämäänsä koskaan, heidän kuullen.
He ovat silti meille niin ärhäköitä tiuskimaan kaikesta ! Mitään en ainakaan minä ( äiti) osaa sanoa enkä tehdä heidän mieliksi.
Ellemme me pidä heihin yhteyttä, niin ...Jaa'a..? En tiedä miten pitkään he olisivat yhteyttä ottamatta !
Joskus olen ollut sairaana , tai Ukki (mieheni) on ollut sairaana, niin mietimme ukin kanssa, että täällä sitä saisi sairastaa vaikka lopun ikänsä, eikä kukaan ota yhteyttä.
Kyllä tämä on aika uuvuttavaa. Mutta kaipa tämä kuuluu vanhuuteen, nuorilla perheillä on niin päivitän täynnä toimintaa, että isovanhemmat eivät tule mieleen.
En valita tietenkään heille tätä ikävääni. Kyllä se lähimmäisten huolenpito pitää tulla luonnostaan, eikä pyytämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata väkisin yrittää auttaa jotai 74-vuotiasta joka kokee selviytyvänsä itsekin. Ei tuossa iässä olla yleensä vielä avun tarpeessa. Nauti elämästäsi, koska kyllä se aika vielä tulee kun he tarvitsevat oikeasti apua, eikä sitä kannata turhaan aikaistaa.
Tiedämme, että vanhemmat ovat huonokuntoisia emmekä halua, että elämä käy heille liian raskaaksi. He ovat meille rakkaita ja ovat aina huolehtineet ja rakastaneet meitä myös. Kyllä me elämästä nautimme eikä nautinto ainakaan vähene, jos voimme antaa edes vähän takaisin siitä, mitä itse olemme saaneet.
Siis miehen hiukan alle 70v vanhemmat, jotka asuu lähes naapurissa, sekaantuvat ihan joka asiaan. Ja monta kertaa viikossa pitää pitää yhteyttä. Haaveilen että olisi edes joskus viikko kun ei tarvitsisi olla missään tekemisissä. Ostavat jatkuvasti ylimitoitettuja lahjoja, jotka usein sisältävät vihjauksen että mekin sitten heitä hoidamme kun eivät enää omillaan pärjää jne. Tavallaan mukavia ihmisiä, mutta on alkanut ärsyttää että jokainen kuppi, peitto jne on heidän hankkimansa, he päättää että yhdessä mennään kesällä Espanjaan jne... Ja mies ei saa aikaiseksi tästä keskustella heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miehen hiukan alle 70v vanhemmat, jotka asuu lähes naapurissa, sekaantuvat ihan joka asiaan. Ja monta kertaa viikossa pitää pitää yhteyttä. Haaveilen että olisi edes joskus viikko kun ei tarvitsisi olla missään tekemisissä. Ostavat jatkuvasti ylimitoitettuja lahjoja, jotka usein sisältävät vihjauksen että mekin sitten heitä hoidamme kun eivät enää omillaan pärjää jne. Tavallaan mukavia ihmisiä, mutta on alkanut ärsyttää että jokainen kuppi, peitto jne on heidän hankkimansa, he päättää että yhdessä mennään kesällä Espanjaan jne... Ja mies ei saa aikaiseksi tästä keskustella heidän kanssaan.
Sanot, että en ota kuppia/peitto/vilttiä, en lähde Espanjaan jne. Ihan sama, vaikka siitä syttyisi kolmas maailmansota. Tietääpähän ainakin, että apu ja lahjat eivät ole pyyteettömiä, vaan vanhukset "ostavat" nyt ennakkoon oikeuden palveluihin teiltä, kun teitä ovat nyt ("silloin aikoinaan") niin hirveästi auttaneet ja rahallisesti tukeneet. Ei kannata lähteä manipulaatioon mukaan. Mies jos kiukkuaa, anna kiukuta. Aikuiset ihmiset ovat vastuussa omista asioistaan, tunteistaan ja rajoistaan.
Olen pian 70 vuotta enkä ole koskaan tilannut ruokaa netistä, en kaupoista enkä ravintoloista. Minulla on viimeistä huutoa oleva älypuhelin ja tablettitietokone, ja niitä käytän päivittäin. Pankkitunnukset löytyy ja ajan tasalla olevat passi ja henkilökortti. Puoliso hoitaa kauppa-asiat, laskut, veroilmoitukset jne. Jos minulla ei olisi puolisoa, niin olisin nyt suoraan sanottuna erittäin pahassa tilanteessa. Tarvitsisin asioidenhoitajan, mutta en tiedä mistä lähtisin sellaista etsimään. Onneksi on rahaa millä maksaa palveluista. Jälkikasvua emme vaivaa asioillamme.
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 70 vuotta enkä ole koskaan tilannut ruokaa netistä, en kaupoista enkä ravintoloista. Minulla on viimeistä huutoa oleva älypuhelin ja tablettitietokone, ja niitä käytän päivittäin. Pankkitunnukset löytyy ja ajan tasalla olevat passi ja henkilökortti. Puoliso hoitaa kauppa-asiat, laskut, veroilmoitukset jne. Jos minulla ei olisi puolisoa, niin olisin nyt suoraan sanottuna erittäin pahassa tilanteessa. Tarvitsisin asioidenhoitajan, mutta en tiedä mistä lähtisin sellaista etsimään. Onneksi on rahaa millä maksaa palveluista. Jälkikasvua emme vaivaa asioillamme.
En kyllä ymmärrä, miten muka et osaa maksaa laskuja tai hoitaa ostoksia. Jos osaat palstalla, osaat maksaa laskutkin netissä. Tai kauppa-asiat. Mikä niissä on sinulle vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 70 vuotta enkä ole koskaan tilannut ruokaa netistä, en kaupoista enkä ravintoloista. Minulla on viimeistä huutoa oleva älypuhelin ja tablettitietokone, ja niitä käytän päivittäin. Pankkitunnukset löytyy ja ajan tasalla olevat passi ja henkilökortti. Puoliso hoitaa kauppa-asiat, laskut, veroilmoitukset jne. Jos minulla ei olisi puolisoa, niin olisin nyt suoraan sanottuna erittäin pahassa tilanteessa. Tarvitsisin asioidenhoitajan, mutta en tiedä mistä lähtisin sellaista etsimään. Onneksi on rahaa millä maksaa palveluista. Jälkikasvua emme vaivaa asioillamme.
En kyllä ymmärrä, miten muka et osaa maksaa laskuja tai hoitaa ostoksia. Jos osaat palstalla, osaat maksaa laskutkin netissä. Tai kauppa-asiat. Mikä niissä on sinulle vaikeaa?
Tottakai osaan, siitä ei nyt ole kysymys.
"Olen pian 70 vuotta enkä ole koskaan tilannut ruokaa netistä, en kaupoista enkä ravintoloista. Minulla on viimeistä huutoa oleva älypuhelin ja tablettitietokone, ja niitä käytän päivittäin. Pankkitunnukset löytyy ja ajan tasalla olevat passi ja henkilökortti. Puoliso hoitaa kauppa-asiat, laskut, veroilmoitukset jne. Jos minulla ei olisi puolisoa, niin olisin nyt suoraan sanottuna erittäin pahassa tilanteessa. Tarvitsisin asioidenhoitajan, mutta en tiedä mistä lähtisin sellaista etsimään. Onneksi on rahaa millä maksaa palveluista. Jälkikasvua emme vaivaa asioillamme."
Tässä kohtaa olisi hyvä tehdä se valtuutus, mikäs sen virallinen nimi olikaan. Edunvalvontavaltuutus. Käy lastesi ja miehesi kanssa keskustelu siitä kenet valtuutat hoitamaan asioitasi kun et itse enää pysty. On mahdollista hankkia myös ulkopuolinen edunvalvoja. Se voi olla ystävä tms. Veikkaan kuitenkin että lapsesi ottavat tehtävän vastaan, koska ulkopuolinen edunvalvoja voi tehdä päätöksiä jotka ei jälkikasvua eikä sinuakaan miellytä.
Lisäys vielä edunvalvojaan, sehän voi siis olla valtionkin virkamies.
Noin meilläkin menee. Äiti pakottaa ottamaan rahaa kaikesta avusta mitä tarvitsee. Jos en ota, hän laittaa pankkitililleni, ja tosi reilusti laittaakin. Sanoo, että mieluiten maksaa omille lapsille ja lastenlapsille. Hommat hoituu ja kaikilla on hyvä mieli.