Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla liian vaativat iäkkäät vanhemmat?
09.03.2024 |
Mä en oikein jaksaisi enää olla koko ajan auttamassa, sekä omat että miehen vanhemmat vaativat liikaa.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Äitini 79 v on ollut aina tosi uusavuton. Netin käyttö, no no. Jotain sanapelejä pelaa ja uutisotsikot vilkaisee, mutta laskujen maksu, ei onnistu.
lääkäriaikojen tilaaminen ei onnistu, ei puhelimellakaan
lääkäriin meno ei onnistu
ei mikään suunnittelu/toteutus ei suju
eli minä ainoana lapsen teen/suunnittelen/toteutan kaiken.
on helppoa olla vanha. Sanoi vaan että en osaa ja sitten ne kaatuu jonkun muun hoidettavaksi.
Tee huoli-ilmoitus äidistäsi. Sillä tavalla saattaa saada vanhukselle apua. Ainakin sosiaalityön täytyy käydä kartoittamassa avun tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on karua kun ensin mt-ongelmainen vanhempi aiheuttaa hitosti vaurioita joita korjaat 20-30 vuotta ja sitten kun vanhempi alkaa tarvita apua, joudut takaisin siihen ilmapiiriin jonka luulit jääneen ikuisesti taakse. Vaikka onkin "hauska" seurata aikuisen ihmisen henkisillä kyvyillä varustettuna minkälaisilla toimintamalleilla oma traumatisoituminen aikanaan tapahtui, se on silti edelleen ihan törkeän raskasta. Pelottaa miten kauan noi vielä elää. Onko sitten vanhus jo itsekin kun tämä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Yksityistä kotipalvelua on nykyään joka kunnassa ja rahalla tekevät mitä sovitaan esim siivoukset ja kauppskäynnit.
Älkää suostuko palvelemaan aikuisia ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä hoitaneetet asiat itse. Ihminen "laitostuu" hyvin äkkiä kotonakin, kun joku alkaa tekemään puolesta.
Tuo laitostuminen on oikea huolenaihe. Minun aikuinen poikani oli aikanaan kauan sairaalassa onnettomuuden jälkeen, niin hänet pistettiin puolikuntoisena ulos, kun alkoi näkyä laitostumisen merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi hyvin sanoa "ei". Kukaan ei kuole, jos ei ole vaseliinia tai joku ruokatavara puuttuu. Kylmästi sovitte, että kahden viikon välein apu ja matkakulut maksuun.
no en minä matkakuluja kehtaisi omilta vanhemmilta velottaa, mutta sitä kannatan, että käyntipäivä ja -aika sovitaan etukäteen, ja siinä pysytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhuksilla ei ole sen vertaa osaamista, ettei pysty tilaaman ruokia verkosta, eikä ketään, joka auttaa, niin kuka auttaa sitten? Onko kotiavulla tällaista palvelua?
Tilaatko itse ruuat netistä, minä tilaan ja olen jo vanhus.
Kysyin yleisellä tasolla, miten asia hoidetaan, jos ei ole auttajia.
Ihmettelen tässä ketjussa teitä, jotka teette vanhemmille ruokaa. Lopettakaa se heti. Kaupasta saa kaiken valmiina. Jos ei kelpaa, niin tilatkoon woltista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi hyvin sanoa "ei". Kukaan ei kuole, jos ei ole vaseliinia tai joku ruokatavara puuttuu. Kylmästi sovitte, että kahden viikon välein apu ja matkakulut maksuun.
no en minä matkakuluja kehtaisi omilta vanhemmilta velottaa, mutta sitä kannatan, että käyntipäivä ja -aika sovitaan etukäteen, ja siinä pysytään.
Minä veloitan ja ihan äidin vaatimuksesta. Sanoi, että maksaahan sekin, jos tilaa siivouksen, ruokapalvelun ja parturin. Hän haluaa maksaa minulle matkakulut, kun käyn siivoamassa, tekemässä ruoat ja leikkaan hiukset
Vierailija kirjoitti:
Auttoivatko he aikoinaan omia vanhempiaan?
No joo mutta heitä oli monta sisarusta! Esim. 4 tytärtä auttamassa yhtä äitiä tai isäni tapauksessa oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä (tosin tätini sanoi ettei pojat juuri mitään vastuuta ottaneet, he kaksi siskosta joutuivat kantamaan päävastuun).
Minä taas en saa jaettua taakkaani, päinvastoin, kun joudun osin auttamaan appivanhempiakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti on 87-vuotias ja asuu vielä omakotitalossaan. Mitään talon töitä ulkona tai sisällä hän ei ole pystynyt tekemään vuosiin. Pyykit saa joten kuten pestyä ja laitettua kuivumaan, tiskattua ja tekemään yksinkertaisia ruokia. Veljeni hoitaa fyysiset hommat, minä ruuat, laskut ym. Siivous kerran kuukaudessa pakotettiin ottamaan. Äidin kotona asuminen vaatii kahden ihmisen työpanoksen.
Äiti ei kuitenkaan ole tyytyväinen vaan hän on kateellinen sisaruksilleen, kun he saavat lapsiltaan ja heidän puolisoiltaan parempaa apua mitä hän. Tuntuu kurjalta, että äiti ei näe, miten paljon me hänen eteen tehdään. Kyllä minä ymmärrän, että kivut ja toimintakyvyn heikkeneminen on ikävää, mutta en minä niitä pysty korjaamaan. Enkä jaksa jokapäiväistä valitusta, kun itsekään en ole kunnossa.
Kerro hänelle, että toisessa perheessä talo myytiin, koska sen etähoito 300 km päästä ei onnistunut. Äiti muutti sitten kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi hyvin sanoa "ei". Kukaan ei kuole, jos ei ole vaseliinia tai joku ruokatavara puuttuu. Kylmästi sovitte, että kahden viikon välein apu ja matkakulut maksuun.
no en minä matkakuluja kehtaisi omilta vanhemmilta velottaa, mutta sitä kannatan, että käyntipäivä ja -aika sovitaan etukäteen, ja siinä pysytään.
Kannattaisi kehdata, jos vanhempikin kehtaa vaatia apuja. Monilla vanhuksilla on nuorempia kohtaa sellainen asenne, että "jo vain joutaa tekemään". Ei ymmärretä, että se apu voi olla todella kallistakin, jos etäisyyttä on paljon. Lisäksi menee aikaa, ja lapsilla on omat lapset, työ, puoliso, ystävät, joiden pitäisi olla etusijalla.
Järjetöntä, että huollettavaksi tulee tympeitä vanhuksia asenteella "minähän ei mitään ruokatilausta ala tekemään enkä siivouksesta maksamaan", soita tyttärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhuksilla ei ole sen vertaa osaamista, ettei pysty tilaaman ruokia verkosta, eikä ketään, joka auttaa, niin kuka auttaa sitten? Onko kotiavulla tällaista palvelua?
Tilaatko itse ruuat netistä, minä tilaan ja olen jo vanhus.
Kysyin yleisellä tasolla, miten asia hoidetaan, jos ei ole auttajia.Ihmettelen tässä ketjussa teitä, jotka teette vanhemmille ruokaa. Lopettakaa se heti. Kaupasta saa kaiken valmiina. Jos ei kelpaa, niin tilatkoon woltista.
Suurimmassa osassa Suomea ei ole Woltin palveluita. Kaupasta toki saa ruoan valmiina.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttoivatko he aikoinaan omia vanhempiaan?
No joo mutta heitä oli monta sisarusta! Esim. 4 tytärtä auttamassa yhtä äitiä tai isäni tapauksessa oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä (tosin tätini sanoi ettei pojat juuri mitään vastuuta ottaneet, he kaksi siskosta joutuivat kantamaan päävastuun).
Minä taas en saa jaettua taakkaani, päinvastoin, kun joudun osin auttamaan appivanhempiakin.
Ap
Joudut?? Ei se ihan noin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille voi hyvin sanoa "ei". Kukaan ei kuole, jos ei ole vaseliinia tai joku ruokatavara puuttuu. Kylmästi sovitte, että kahden viikon välein apu ja matkakulut maksuun.
no en minä matkakuluja kehtaisi omilta vanhemmilta velottaa, mutta sitä kannatan, että käyntipäivä ja -aika sovitaan etukäteen, ja siinä pysytään.Kannattaisi kehdata, jos vanhempikin kehtaa vaatia apuja. Monilla vanhuksilla on nuorempia kohtaa sellainen asenne, että "jo vain joutaa tekemään". Ei ymmärretä, että se apu voi olla todella kallistakin, jos etäisyyttä on paljon. Lisäksi menee aikaa, ja lapsilla on omat lapset, työ, puoliso, ystävät, joiden pitäisi olla etusijalla.
Järjetöntä, että huollettavaksi tulee tympeitä vanhuksia asenteella "minähän ei mitään ruokatilausta ala tekemään enkä s
no, minä olen jo yllä kirjoittanut, että olen asettanut äidilleni rajat. En siivoa enkä,tee ruokaa, en käy kaupassa kuin harvoin. Muuten autan. Käyn kerran viikossa, mutta soittelen sen lisäksi pari kertaa. Ja asun 300 metrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini 79 v on ollut aina tosi uusavuton. Netin käyttö, no no. Jotain sanapelejä pelaa ja uutisotsikot vilkaisee, mutta laskujen maksu, ei onnistu.
lääkäriaikojen tilaaminen ei onnistu, ei puhelimellakaan
lääkäriin meno ei onnistu
ei mikään suunnittelu/toteutus ei suju
eli minä ainoana lapsen teen/suunnittelen/toteutan kaiken.
on helppoa olla vanha. Sanoi vaan että en osaa ja sitten ne kaatuu jonkun muun hoidettavaksi.
Tee huoli-ilmoitus äidistäsi. Sillä tavalla saattaa saada vanhukselle apua. Ainakin sosiaalityön täytyy käydä kartoittamassa avun tarve.
Kannattaa olla kartoituksessa itse paikalla, että se ei mene näin.... en mie mittään tarvi, tytär hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hei, kuulostaa, että sinua ajaa eteenpäin syyllisyys. Omien rajojen asettaminen olisi poikaa.
Sanotaan nyt näin. Liikaa apua vaativa ei ole hyvä. Mutta jonkinlainen apu lapsista pitää olla.
Onhan ne vanhemmat jaksaneet teidätkin hoitaa ja kasvattaa. Jos väsyttää niin kannattaa katsoa peiliin miten on elämänsä pedannut. Jos on velkaa 6 numeroinen luku ja pelivara elämässä nolla niin mieti miten siihen päädyit. Äkkiä kaikki minulle nyt,kun naapurilla on punainen Audi ja toisella sininen talo!
Minulla toimii apumittari ja sen mukaan jaan perintöni. Osa ilmeisesti menee kissataloille.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt näin. Liikaa apua vaativa ei ole hyvä. Mutta jonkinlainen apu lapsista pitää olla.
Onhan ne vanhemmat jaksaneet teidätkin hoitaa ja kasvattaa. Jos väsyttää niin kannattaa katsoa peiliin miten on elämänsä pedannut. Jos on velkaa 6 numeroinen luku ja pelivara elämässä nolla niin mieti miten siihen päädyit. Äkkiä kaikki minulle nyt,kun naapurilla on punainen Audi ja toisella sininen talo!
Minulla toimii apumittari ja sen mukaan jaan perintöni. Osa ilmeisesti menee kissataloille.
Mitä ihmettä nyt? Ei minulla ole (enää) lainaa mutta en minä silti töistäkään voi jäädä pois vanhusten avuntarpeen vuoksi! On tässä kaksi elätettävää lastakin.
Meidän mummo ja pappa asuvat Kanarialla ja tulevat kesäkuukausiksi Suomeen. Eivät ole yhtään vaativia, päinvastoin oikein anteliaita ja auttavaisia ovat. Heillä kunto pysynyt hyvänä, kun lenkkeilevät kesät ja talvet.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo ja pappa asuvat Kanarialla ja tulevat kesäkuukausiksi Suomeen. Eivät ole yhtään vaativia, päinvastoin oikein anteliaita ja auttavaisia ovat. Heillä kunto pysynyt hyvänä, kun lenkkeilevät kesät ja talvet.
Ei tällaiset ole vielä edes apuvaiheessa. Se on sitten kun he ei saa mitään asioitaan hoidettua ja jääkaapissa kasvaa hometta jota he eivät haista ja toinen on jo vaipoissa ja vaipaton katkera ja väsynyt.
Meillä taas on surullisesti niin, etteivät kummankaan vanhemmat koskaan pyydä apua. Tässä yhden kerran mentiin etukäteen ilmoittamatta anopin luo kun hän oli imuroimassa. Kävi selville, että imuroi puolittain istualtaan, osittain maaten, kun lonkassa kova kipu. Mulla isä kuollut jo pari vuosikymmentä sitten ja olen ihan varma, että äiti varmasti tarvitsisi apua, sairauksia on paljon. Mutta ei- ei tule kysymykseenkään että meille soittaisi. Ei minkäänlaista marttyyriyttä tai uhriutumista, he vain ovat tottuneet, että itse selviydytään. Kuten tähänkin asti.
He ovat 74- 76-vuotiaita ja tehneet aina raskasta työtä. Ovat myös opetelleet hoitamaan raha- ja muitakin asioita netissä. Surettaa niin! Tahtoisimme auttaa, mutta miten?
Oma äiti on 87-vuotias ja asuu vielä omakotitalossaan. Mitään talon töitä ulkona tai sisällä hän ei ole pystynyt tekemään vuosiin. Pyykit saa joten kuten pestyä ja laitettua kuivumaan, tiskattua ja tekemään yksinkertaisia ruokia. Veljeni hoitaa fyysiset hommat, minä ruuat, laskut ym. Siivous kerran kuukaudessa pakotettiin ottamaan. Äidin kotona asuminen vaatii kahden ihmisen työpanoksen.
Äiti ei kuitenkaan ole tyytyväinen vaan hän on kateellinen sisaruksilleen, kun he saavat lapsiltaan ja heidän puolisoiltaan parempaa apua mitä hän. Tuntuu kurjalta, että äiti ei näe, miten paljon me hänen eteen tehdään. Kyllä minä ymmärrän, että kivut ja toimintakyvyn heikkeneminen on ikävää, mutta en minä niitä pysty korjaamaan. Enkä jaksa jokapäiväistä valitusta, kun itsekään en ole kunnossa.