Lue keskustelun säännöt.
On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
08.03.2024 |
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tai sitten he ajattelevat että epätyydyttävä parisuhdekin on parempi kuin yksinolo. Epäsuorasti näin on sanonut omakin naiseni minulle, ettei ole täysin tyytyväinen parisuhteeseemme, mutta yksin olisi vielä onnettomampi.
Ollapa ihminen, joka on täysin tyytyväinen parisuhteeseensa, ja jota ei koskaan, ikinä, milloinkaan ärsytä yksikään asia suhteessa, tai kumppanissa 😀
Monihan luulee, että näin pitäisi olla ja sitten erotaan voimaantuneina kun ei haluta jäädä niin sanotusti huonoon suhteeseen.
Kyllä. "Ansaitsen parempaa!" 😀
Mutta niin se on. Pitäisi tajuta myös, ettei itse ole täydellinen, joten ei se puolisokaan voi sellainen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus monilla. Parempi vähän paskempi suhde kuin ei suhdetta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus monilla. Parempi vähän paskempi suhde kuin ei suhdetta ollenkaan.
Meillä ei ole läheisriippuvuutta, siltikään suhde ei tietenkään ole täydellinen, mut ei kyllä paskempikaan. Jonkun mielestä jotkut asiat voi ollakin paskempia, mutta sitten taas muutamat asiat on huomattavasti paremmin kuin keskimäärin.
Mutta muilta ei kysytäkään, vaan tämä on meidän liitto =) Muut ei kuulu tähän tarinaan, vaikka mielipiteitä olisikin. Itse voitte vapaasti jahdata täydellistä kumppania.
Mua kiinnostaisi tietää, miksi aloittajaa ja muita tässä ketjussa "melskaavia" niin hirveästi vaivaa toisten parisuhteet, ja ylipäätään toisten pysyminen omissa parisuhteissaan??? Ihan käsittämätön ongelma...
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, miksi aloittajaa ja muita tässä ketjussa "melskaavia" niin hirveästi vaivaa toisten parisuhteet, ja ylipäätään toisten pysyminen omissa parisuhteissaan??? Ihan käsittämätön ongelma...
Tuolla logiikalla tälläkään palstalla ei voitaisi keskustella juuri mistään, jos ei saa ottaa mihinkään kantaa ja pitäisi pitää huoli vain omista asioista. Joka asiaan voi sanoa, että älä sinä puutu tähän, ei kuulu sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, miksi aloittajaa ja muita tässä ketjussa "melskaavia" niin hirveästi vaivaa toisten parisuhteet, ja ylipäätään toisten pysyminen omissa parisuhteissaan??? Ihan käsittämätön ongelma...
Tuolla logiikalla tälläkään palstalla ei voitaisi keskustella juuri mistään, jos ei saa ottaa mihinkään kantaa ja pitäisi pitää huoli vain omista asioista. Joka asiaan voi sanoa, että älä sinä puutu tähän, ei kuulu sulle.
Saa keskustella, mutta se ihmeellinen syyttely ja meuhkaaminen ei ole keskustelua. Tai se, ettei hyväksytä vastakkaisia mielipiteitä, tai selityksiä sille miksi pysytään yhdessä.
Kun se ainoa totuus ei ole sillä, joka ulkopuolisena tuomitsee muiden suhteita 😉
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, miksi aloittajaa ja muita tässä ketjussa "melskaavia" niin hirveästi vaivaa toisten parisuhteet, ja ylipäätään toisten pysyminen omissa parisuhteissaan??? Ihan käsittämätön ongelma...
Sama. Minäkään en ole saanut vastausta että minkä vuoksi pitäisi erota kun liitto ja arki toimii vaikka luottamusongelmaa onkin. Mielelläni kuulisin perustelut tälle. Kun uutta miestä en tarvitse niin en syytä näe erolle lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, miksi aloittajaa ja muita tässä ketjussa "melskaavia" niin hirveästi vaivaa toisten parisuhteet, ja ylipäätään toisten pysyminen omissa parisuhteissaan??? Ihan käsittämätön ongelma...
Luulen että halutaan että oma sinkkuus näyttää niin normaalilta kuin mahdollista, ja kun muut naiset eroaa ja jää sinkuiksi, itsestä tuntuu tavallisemmalta sinkkujoukon keskellä?
Vähän sama kuin velojen mainos(ja synnytysrepeämäkauhu-)puheissa, haluavat että mahd. moni on ilman lapsia jotta itse ei erotu joukosta.
Niin kyllä siinä kateuttakin on mukana, kun sinkut täällä vakuuttelevat onneaan ja ansaitsevansa parempaa. Tottakai haluavat nähdä tilanteensa myönteisessä valossa.
Mutta ei se heillä helppoa ole, olla vuodesta toiseen yksin, hoitaa kaikki asiansa yksin. Vaikka olisi tukiverkkojakin. Kyllä kaksin on moni asia helpompaa. Ja parisuhteessakin saa olla ja on ihan suositeltavaa olla välillä myös yksin. On yhdessäoloaika ja yksinoloaika.
Parisuhteissa voi olla vaikeutensa, mutta loppupeleissä hyödyt painavat enemmän. Siksi suhteisiin jäädään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää, miksi aloittajaa ja muita tässä ketjussa "melskaavia" niin hirveästi vaivaa toisten parisuhteet, ja ylipäätään toisten pysyminen omissa parisuhteissaan??? Ihan käsittämätön ongelma...
Tuolla logiikalla tälläkään palstalla ei voitaisi keskustella juuri mistään, jos ei saa ottaa mihinkään kantaa ja pitäisi pitää huoli vain omista asioista. Joka asiaan voi sanoa, että älä sinä puutu tähän, ei kuulu sulle.
No ihan sama tuli mieleen. Mikä olisi keskustelupalstojen tarkoitus jos ei keskustelu ja erilaiset mielipiteet.
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä siinä kateuttakin on mukana, kun sinkut täällä vakuuttelevat onneaan ja ansaitsevansa parempaa. Tottakai haluavat nähdä tilanteensa myönteisessä valossa.
Mutta ei se heillä helppoa ole, olla vuodesta toiseen yksin, hoitaa kaikki asiansa yksin. Vaikka olisi tukiverkkojakin. Kyllä kaksin on moni asia helpompaa. Ja parisuhteessakin saa olla ja on ihan suositeltavaa olla välillä myös yksin. On yhdessäoloaika ja yksinoloaika.
Parisuhteissa voi olla vaikeutensa, mutta loppupeleissä hyödyt painavat enemmän. Siksi suhteisiin jäädään.
No en minä ainakaan ole kateellinen ihmiselle, joka elää epätyydyttävässä suhteessa. Tuohan on mitä hirveintä, olla suhteessa mutta kuitenkin niin kovin yksin. En tiedä mikä siinä on hyödyllistä. Ei se rahakaan saisi ihan kaikkea ratkaista.
Tällaisessa suhteessa haetaan sitä läheisyyttä usein muualta. Onko se sitten oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä siinä kateuttakin on mukana, kun sinkut täällä vakuuttelevat onneaan ja ansaitsevansa parempaa. Tottakai haluavat nähdä tilanteensa myönteisessä valossa.
Mutta ei se heillä helppoa ole, olla vuodesta toiseen yksin, hoitaa kaikki asiansa yksin. Vaikka olisi tukiverkkojakin. Kyllä kaksin on moni asia helpompaa. Ja parisuhteessakin saa olla ja on ihan suositeltavaa olla välillä myös yksin. On yhdessäoloaika ja yksinoloaika.
Parisuhteissa voi olla vaikeutensa, mutta loppupeleissä hyödyt painavat enemmän. Siksi suhteisiin jäädään.
No en minä ainakaan ole kateellinen ihmiselle, joka elää epätyydyttävässä suhteessa. Tuohan on mitä hirveintä, olla suhteessa mutta kuitenkin niin kovin yksin. En tiedä mikä siinä on hyödyllistä. Ei se rahakaan saisi ihan kaikkea ratkaista.
Tällaisessa suhteessa haetaan sitä läheisyyttä usein m
monesti nämä tyytyjät säälittelevät sinkuille että voi voi kun olisi kiva kun säkin löytäisit jonkun tai kyllä me joku löydetään joka sutkin kelpuuttaa..ja seuraavassa juttutuokiossa taas marmatus kuinka rasittavaa se oma avioliitto onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä siinä kateuttakin on mukana, kun sinkut täällä vakuuttelevat onneaan ja ansaitsevansa parempaa. Tottakai haluavat nähdä tilanteensa myönteisessä valossa.
Mutta ei se heillä helppoa ole, olla vuodesta toiseen yksin, hoitaa kaikki asiansa yksin. Vaikka olisi tukiverkkojakin. Kyllä kaksin on moni asia helpompaa. Ja parisuhteessakin saa olla ja on ihan suositeltavaa olla välillä myös yksin. On yhdessäoloaika ja yksinoloaika.
Parisuhteissa voi olla vaikeutensa, mutta loppupeleissä hyödyt painavat enemmän. Siksi suhteisiin jäädään.
Nelikymppisenä sinkkuna ajattelen myös näin, parisuhde olisi paljon parempi! Sinkkuna oleminen onkin sitten niiden ongelmakohtien korjaamista mahdollisimman hyviksi: edullinen, mutta hyvä asumismuoto, varman päälle toimeentulo, koska ei ole toista paikkaamassa taloutta, terveydestä huolenpitäminen, koska ei ole ketään kotiapuna jos käy jotain (muuten toki), todella aktiivinen laajan ystäväpiirin ylläpito, jotta yksinäisyys ei hajota päätä, edullisten tarjousten metsästäminen, jotta säästä päivittäistavarassa jne jne.
Hyvinvoinniksi lasken lähinnä sen, etten ole toksisessa parisuhteessa, siihen verrattuna tämä on luksusta. Mutta hyvään tai tavalliseen parisuhteeseen verrattuna silti harmi.
Omista vanhemmistani en koskaan ymmärtänyt miksi he olivat yhdessä, henkisesti kaukana toisistaan, riitoja joihin lapset vedettiin mukaan terapeutiksi, jatkuvaa nälvimistä ja tyytymättömyyttä ja muutama hyvä päivä siellä täällä. Etenkin äiti on tehnyt siitä itselleen oikein kunniatehtävän, että pysyy naimisissa, mutta kyllä sitä hintaa on maksettu. Toivottavasti paranisi vanhemmiten, 70-ikäisiä alkavat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kykene elämään yksin omassa huonossa seurassa, on helpompi pyöritellä silmiä keljulle, tutulle puolisolle.
Maailma on niin pelottava paikka ja itseen tutustuminen hirvittää.
Minä haluan paremminkin kunnioittaa ihmisiä ,jotka eivät ole heti eroamassa ,jos suhde ei ole täydellinen.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, joten ei voi olla täydellistä suhdettakaan.
Onhan se niin, että jos ihminen juoksee täydellisen suhteen perässä hän saa juosta hautaansa asti löytämättä sitä ikinä.
Suhteessa on aina kaksi.Jos suhde ei toimi, on aika katsoa peiliin.Kaikki syyt eivät voi olla aina pelkästään siinä toisessa.
Suhteethan ovat sitä varten ,että niissä kasvetaan ihmisinä yhdessä.Meissä kaikissa on kasvamisen varaa kuolemaamme asti.
Väkivalta on mielestäni ainut asia, jolloin ero on aiheellinen ilman neuvotteluja ja harkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä siinä kateuttakin on mukana, kun sinkut täällä vakuuttelevat onneaan ja ansaitsevansa parempaa. Tottakai haluavat nähdä tilanteensa myönteisessä valossa.
Mutta ei se heillä helppoa ole, olla vuodesta toiseen yksin, hoitaa kaikki asiansa yksin. Vaikka olisi tukiverkkojakin. Kyllä kaksin on moni asia helpompaa. Ja parisuhteessakin saa olla ja on ihan suositeltavaa olla välillä myös yksin. On yhdessäoloaika ja yksinoloaika.
Parisuhteissa voi olla vaikeutensa, mutta loppupeleissä hyödyt painavat enemmän. Siksi suhteisiin jäädään.
No en minä ainakaan ole kateellinen ihmiselle, joka elää epätyydyttävässä suhteessa. Tuohan on mitä hirveintä, olla suhteessa mutta kuitenkin niin kovin yksin.
Miksi ajattelet, että epätyydyttävässä suhteessa olisi automaattisesti "niin kovin yksin"? En minä ainakaan ole. Päinvastoin se että on aina se toinen tukena ja hyvin usein seuranakin, on nimenomaan syy pysyä suhteessa, vaikka se onkin joissain asioissa epätyydyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan paremminkin kunnioittaa ihmisiä ,jotka eivät ole heti eroamassa ,jos suhde ei ole täydellinen.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, joten ei voi olla täydellistä suhdettakaan.
Onhan se niin, että jos ihminen juoksee täydellisen suhteen perässä hän saa juosta hautaansa asti löytämättä sitä ikinä.
Suhteessa on aina kaksi.Jos suhde ei toimi, on aika katsoa peiliin.Kaikki syyt eivät voi olla aina pelkästään siinä toisessa.
Suhteethan ovat sitä varten ,että niissä kasvetaan ihmisinä yhdessä.Meissä kaikissa on kasvamisen varaa kuolemaamme asti.
Väkivalta on mielestäni ainut asia, jolloin ero on aiheellinen ilman neuvotteluja ja harkintaa.
Itse annoin anteeksi jopa väkivallan. Mutta vaadin muuttumaan ja hakemaan apua. Lopulta viimeinen piste väkivallalle oli kun menin lääkäriin ja poliisille. Poliisin puhutteluun loppui fyysinen väkivalta ja terapiaan henkinen.
En tästä ole ylpeä enkä kenellekään suosittele, mutta pohjalla oli mm. se että jos olisin eronnut, olisin aina miettinyt miten mies suhtautuu lasten kiukutteluun tms kun lapset ovat hänellä. Ei ole koskaan ollut millään lailla lapsia kohtaan väkivaltainen mutta silti sitä mietin.
Nyt olen tyytyväinen ratkaisuuni. Väkivalta loppui ja suhde on hyvä.
Kuinka kauan väkivallatonta aikaa on kestänyt?
Avaajahan se varmaan sitten tietää tämän sinnittelyn parhaiten? Miksi ihmeessä hän ei eroa?
Monihan luulee, että näin pitäisi olla ja sitten erotaan voimaantuneina kun ei haluta jäädä niin sanotusti huonoon suhteeseen.