On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta kin on erilaista. Voi olla taloudellista luottamusta, perheen jäsenten välistä luottamusta, että apua ja turvaa tarvitessa saa ja sitten se seksuaalinen luottamus. Jos jotakin näistä kerran rikkoo niin epäilys sillä saralla aina jää. Mutta muissa osa-alueissa luottamus voi vielä toimia hyvinkin. Kannattaako heittää kirves kaivoon, jos yksi osa-alue prakaa vai kannattaisiko sittenkin miettiä, voiko tästä kuitenkin jatkaa? 

Juuri näin! Todella hyvin kirjoitettu!

Minä en voi luottaa mieheeni siinä, etteikö hän säätäisi toisten naisten kanssa, tai valehtelisi heistä minulle. Mutta voin luottaa siihen, että hän on tukena aina kun jotain ikävää sattuu, hän lähtee töistä varoituksen uhallakin siltä seisomalta, kun kuulee että minulle tärkeä ihminen on kuollut ja tajuaa minun olevan ihan rikki. Hän seisoo rinnalla aina, kun terveyteni reistaa ja teke

"Jos olisikin muita, olen kuitenkin se tärkein. "

Ihanan naiivia. Sua ei haittaa vaikka pyörii ties kenen sängyssä. Mun mielestä sitä tärkeintä ihmistä ei vaan kohdella niin.

Vierailija kirjoitti:

Typerää jäädä huonoonsuhteeseen.

Millähän opeilla se huono suhde ylipäätään on päässyt valikoitu maan, jos kuvitellaan avioliittoa lopun ikäiseksi? Olisko jompikumpi näytellyt koko seurusteluajan!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpöä sun joulus, paljon monimutkaisempaa miksi suhteeseen jäädään.

Miehet toki jää sen pelkän tiskarin takia. 

 

Ai tiskikoneen joka jokaisen miehen kotona kyllä on. Naiset puolestaan sanovat nauttivansa käsin tiskaamisesta  

Vierailija kirjoitti:

Huonossa suhteessa kärvistely on surullista missä iässä vaan. Minä en suostu sellaiseen.

55v.

Vahvasti tämä! Meillä on vain yksi elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta kin on erilaista. Voi olla taloudellista luottamusta, perheen jäsenten välistä luottamusta, että apua ja turvaa tarvitessa saa ja sitten se seksuaalinen luottamus. Jos jotakin näistä kerran rikkoo niin epäilys sillä saralla aina jää. Mutta muissa osa-alueissa luottamus voi vielä toimia hyvinkin. Kannattaako heittää kirves kaivoon, jos yksi osa-alue prakaa vai kannattaisiko sittenkin miettiä, voiko tästä kuitenkin jatkaa? 

Juuri näin! Todella hyvin kirjoitettu!

Minä en voi luottaa mieheeni siinä, etteikö hän säätäisi toisten naisten kanssa, tai valehtelisi heistä minulle. Mutta voin luottaa siihen, että hän on tukena aina kun jotain ikävää sattuu, hän lähtee töistä varoituksen uhallakin siltä seisomalta, kun kuulee että minulle tärkeä ihminen on kuollut ja tajuaa minun olevan ihan rikki. Hän

"Jos olisikin muita, olen kuitenkin se tärkein. "

Ihanan naiivia. Sua ei haittaa vaikka pyörii ties kenen sängyssä. Mun mielestä sitä tärkeintä ihmistä ei vaan kohdella niin.

Ei pyöri kenenkään sängyssä paitsi omassaan. Juuri siksi ettei niin ketään kohdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonossa suhteessa kärvistely on surullista missä iässä vaan. Minä en suostu sellaiseen.

55v.

Vahvasti tämä! Meillä on vain yksi elämä. 

Vaan jos oman suhteensa katsoo itselleen riittävän hyväksi, miksi se ketään ulkopuolista haittaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpöä sun joulus, paljon monimutkaisempaa miksi suhteeseen jäädään.

Miehet toki jää sen pelkän tiskarin takia. 

 

Ai. No meillä mies tiskaa, siivoaa, laittaa ruokaa, käy kaupassa ja tekee kaikki pihatyöt. Mä oon varmaan tässä suhteessa sit siksi. 😏

Joissakin suhteissa on noinkin. Mutta yleensä toisinpäin.

Nuoremmissa pareissa naiset ei enää suostu kotiorjiksi, mutta moni vanhempi mies ei edelleenkään osaa edes sitä kahvia keittää, saati että pesisi vessanpöntön tai ymmärtäisi vaihtaa petivaatteet ja käsipyyhkeet :D

Toisaalta en ymmärrä sellaista suhdetta, jossa toinen tekee kaiken ja toinen on vapaamatkustaja, ellei kyse ole sairaudesta, mutta silloinhan toinen onkin omaishoitaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta kin on erilaista. Voi olla taloudellista luottamusta, perheen jäsenten välistä luottamusta, että apua ja turvaa tarvitessa saa ja sitten se seksuaalinen luottamus. Jos jotakin näistä kerran rikkoo niin epäilys sillä saralla aina jää. Mutta muissa osa-alueissa luottamus voi vielä toimia hyvinkin. Kannattaako heittää kirves kaivoon, jos yksi osa-alue prakaa vai kannattaisiko sittenkin miettiä, voiko tästä kuitenkin jatkaa? 

Juuri näin! Todella hyvin kirjoitettu!

Minä en voi luottaa mieheeni siinä, etteikö hän säätäisi toisten naisten kanssa, tai valehtelisi heistä minulle. Mutta voin luottaa siihen, että hän on tukena aina kun jotain ikävää sattuu, hän lähtee töistä varoituksen uhallakin siltä seisomalta, kun kuulee että minulle tärkeä ihminen on kuollut ja tajuaa minun olevan ihan rikki. Hän

Minustakaan rakasta ei petetä. Mutta miksi sinua haittaa jos tätä rouvaa miehen pettäminen ei niin haittaa?

Kyllä minuakin ihmetyttää kun ihmisillä vaikkapa on seksiä ennen avioliittoa, meillä kun ei ollut vakaumuksellisista syistä, mutta en valita julkisesti kun muilla on. Korkeintaan pöyrin mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Typerää jäädä huonoon suhteeseen. 

Mikä on vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta kin on erilaista. Voi olla taloudellista luottamusta, perheen jäsenten välistä luottamusta, että apua ja turvaa tarvitessa saa ja sitten se seksuaalinen luottamus. Jos jotakin näistä kerran rikkoo niin epäilys sillä saralla aina jää. Mutta muissa osa-alueissa luottamus voi vielä toimia hyvinkin. Kannattaako heittää kirves kaivoon, jos yksi osa-alue prakaa vai kannattaisiko sittenkin miettiä, voiko tästä kuitenkin jatkaa? 

Juuri näin! Todella hyvin kirjoitettu!

Minä en voi luottaa mieheeni siinä, etteikö hän säätäisi toisten naisten kanssa, tai valehtelisi heistä minulle. Mutta voin luottaa siihen, että hän on tukena aina kun jotain ikävää sattuu, hän lähtee töistä varoituksen uhallakin siltä seisomalta, kun kuulee että minulle tärkeä ihminen

"Ei pyöri kenenkään sängyssä paitsi omassaan. Juuri siksi ettei niin ketään kohdella." 

Mutta et kuitenkaan voi olla varma etteikö säätäisi muiden kanssa. Ota nyt hyvä nainen järki käteen, eihän tuossa ole mitään logiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en pelkää taloudellista näkökulmaa tai muitakaan noita syitä, joita olette luetelleet. Mielummin asuisin lasten kanssa yksin, paljon helpompaa. Ainoa  mikä estää on kun lapset toivoo, että pysytään yhdessä. Haluan heille vielä antaa sen turvallisuuden tunteen mitä haluavat.

Mulla lapset (teinejä) olivat toivoneet eroa jo vuosi-pari aiemmin kuin se lopulta tapahtui. Näin kertoivat jälkikäteen. 

Ainoa mitä kadun on se, että miksi en lähtenyt aiemmin. 

Ne jotka itse pettävät puolisoansa, olettavat että kaikki toiset pettävät.

Outo logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Huonossa suhteessa kärvistely on surullista missä iässä vaan. Minä en suostu sellaiseen.

55v.

Enkä minä. Erosin juuri, suhde kesti lähemmäs 30 vuotta. Että sarjaeroaja täälläkin! 🙋😁

Mutta se oli vain kämppäkaveruutta viimeiset vuodet. Olihan siinä hyvääkin, en kiistä, mutta kyllä ne tärkeimmät asiat, tunteiden näyttäminen ja läheisyys, kun puuttui, niin aika kylmä suhde oli loppuaikoina.

Moni sanoi että mitä sinä nyt ENÄÄ eroat. Wtf enää?!? Mä elän. 😊

N51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonossa suhteessa kärvistely on surullista missä iässä vaan. Minä en suostu sellaiseen.

55v.

Vahvasti tämä! Meillä on vain yksi elämä. 

Vaan jos oman suhteensa katsoo itselleen riittävän hyväksi, miksi se ketään ulkopuolista haittaisi?

Joo kyllähän jotkut tykkää asua kämppäkavereina tai kommuunissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonossa suhteessa kärvistely on surullista missä iässä vaan. Minä en suostu sellaiseen.

55v.

Vahvasti tämä! Meillä on vain yksi elämä. 

Vaan jos oman suhteensa katsoo itselleen riittävän hyväksi, miksi se ketään ulkopuolista haittaisi?

Siis mitä? Tässä puhutaan huonoista suhteista, joissa kärsitään niin paljon että myös valitetaan jatkuvasti ulkopuolisille. Joissa pysytään itse keksittyjen syiden kuten aikuisten lasten joulun vuoksi. Jos suhteesi on riittävän hyvä, eihän se tähän keskusteluun kuulu millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää, miksi aloittajaa ja muita tässä ketjussa "melskaavia" niin hirveästi vaivaa toisten parisuhteet, ja ylipäätään toisten pysyminen omissa parisuhteissaan??? Ihan käsittämätön ongelma...

Puhutaan suhteista, joissa ihmiset voivat huonosti. Joista tilitetään ystäville vuosikymmeniä. Joissa vallitsee vihasuhde, yhteinen elämä on surkeaa tai sitä ei edes ole ja ainut syy pysyä yhdessä on esim. aikuisille lapsille tarjottava joulu. Ei puhuta suhteista, joissa on hyvä olla ja asiat ihan ok. Miksi haluatte samaistua huonoihin suhteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamusta kin on erilaista. Voi olla taloudellista luottamusta, perheen jäsenten välistä luottamusta, että apua ja turvaa tarvitessa saa ja sitten se seksuaalinen luottamus. Jos jotakin näistä kerran rikkoo niin epäilys sillä saralla aina jää. Mutta muissa osa-alueissa luottamus voi vielä toimia hyvinkin. Kannattaako heittää kirves kaivoon, jos yksi osa-alue prakaa vai kannattaisiko sittenkin miettiä, voiko tästä kuitenkin jatkaa? 

Juuri näin! Todella hyvin kirjoitettu!

Minä en voi luottaa mieheeni siinä, etteikö hän säätäisi toisten naisten kanssa, tai valehtelisi heistä minulle. Mutta voin luottaa siihen, että hän on tukena aina kun jotain ikävää sattuu, hän lähtee töistä varoituksen uhallakin siltä s

"Ei pyöri kenenkään sängyssä paitsi omassaan. Juuri siksi ettei niin ketään kohdella." 

 

 

 

Mutta et kuitenkaan voi olla varma etteikö säätäisi muiden kanssa. Ota nyt hyvä nainen järki käteen, eihän tuossa ole mitään logiikkaa.

Etkö todella tiedä mitään muuta "säätämistä", kuin sänkyhommat??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonossa suhteessa kärvistely on surullista missä iässä vaan. Minä en suostu sellaiseen.

55v.

Vahvasti tämä! Meillä on vain yksi elämä. 

Vaan jos oman suhteensa katsoo itselleen riittävän hyväksi, miksi se ketään ulkopuolista haittaisi?

Joo kyllähän jotkut tykkää asua kämppäkavereina tai kommuunissa. 

Oho. Sä ehkä harrastat läheisyyttä ja seksiä kämppisten kanssa, mutta ei kaikki ole samanlaisia.... 

"Nuoremmissa pareissa naiset ei enää suostu kotiorjiksi, mutta moni vanhempi mies ei edelleenkään osaa edes sitä kahvia keittää, saati että pesisi vessanpöntön tai ymmärtäisi vaihtaa petivaatteet ja käsipyyhkeet :D"

Joo, vanhemmissa, 70-90-vuotiaiden liitoissa näin. Mutta ap puhui 50-vuotiaista, kyllä meidän ikäpolvessa miehet on jo tosi aktiivisia. Ainakin omassa kuplassani.

N51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en pelkää taloudellista näkökulmaa tai muitakaan noita syitä, joita olette luetelleet. Mielummin asuisin lasten kanssa yksin, paljon helpompaa. Ainoa  mikä estää on kun lapset toivoo, että pysytään yhdessä. Haluan heille vielä antaa sen turvallisuuden tunteen mitä haluavat.

Mulla lapset (teinejä) olivat toivoneet eroa jo vuosi-pari aiemmin kuin se lopulta tapahtui. Näin kertoivat jälkikäteen. 

Ainoa mitä kadun on se, että miksi en lähtenyt aiemmin. 

Teillä ja joillain muilla noin, toisilla taas toisin.

Osa katuu sitäkin kun rikkoi perheen lasten ollessa pieniä, kun asiat olisi voitu hoitaa toisinkin. Väsymys ajaa monet eroon, meilläkin meinasi käydä niin.