On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan enemmän ruokaa kuin vaimo ja siivooja siivoaa. Olemme olleet yli 30 vuotta naimisissa, olemme hyviä kavereita, mutta seksiä ei ole. Onneksi on rakastajatar.
Näinhän se monilla menee,että läheisyys haetaan sitten muualta. Huvikseni laitoin joskus treffipalstalle ilmoituksen, jossa hain varattua miestä. Postilaatikko tulvi vastauksia... Muutaman kanssa kävin treffeillä, jokainen heistä kertoi että suhteesta puuttuu fyysisyys, mutta eivät VIITSI erota.. Enpä kenenkään kanssa edennyt, mutta tulipa todistettua.
Mun asiakkaista suurin osa on näitä. Ja vaimo varmaan kuvittelee, että molemmat ovat tyytyväisiä ilman seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joillekin riittää se, että kumppani ja parisuhde on ihan ok.
Mitä sitten kellekin tarkoittaa tuo ihan ok?
Vähän tulee vaikutelma että on ihan sama mitä toinen ajattelee tai tekee eli millään ei ole mitään väliä. Kunhan on sama osoite niin ihan ok 🙂
Nimenomaan, mitä kellekin tarkoittaa tuo ihan ok.
Eikä ole muiden asia mestaroiden toisten elämää :)
Vierailija kirjoitti:
Katkerat avioliitossaan epäonnistuneet mammat täällä moittivat pitkässä liitossa eläviä.
Aina..... ihan aina siihen pitkään liittoon tulee huonompia jaksoja. Jotkut vaan pääsevät niiden yli eivätkä heti anna periksi.
Ei kai se mitään katkeruutta ole, päinvastoin, jos on kyky päättää p#ska suhde ja mennä elämässä eteenpäin ja ehkäpä löytää se parempi. Kyllä se katkeruus paistaa ihan tuosta kommentistasi jos jostain, itsekin haluaisit lähteä eteenpäin mutta et uskalla. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Kaikki eivät sopeudu kerrostaloon, niin se vaan on. Itse kun jouduin erossa kerrostaloon muuttamaan kun täällä ei hyviä rivareja ole, olin kuin sairas. Kaikki ystävät ja sukulaisetkin sanoi, ettei ole mun juttu ja mun täytyy päästä sieltä pois, ja toki sen tiesinkin. En kertakaikkiaan sopeutunut.
Onneksi palattiin miehen kanssa yhteen, ja pääsin takaisin omakotitaloon.
Mä olen eronnut 15v sitten ja lapsien kanssa muutettiin rivitaloon. Sitten kun lapset muutti kotoa, minä muutin luhtitalokaksioon. Miksi pitäisi asua kerrostalossa? Ei se ole edes sen halvempaa. Omakotitaloon mulla ei toki ole varaa, mutta mulla on kumminkin pieni piha ja asunnossa on sauna. Mieluummin näin kuin jonkun ukkelin kanssa oktssä huonossa suhteessa.
Juuri näin!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan enemmän ruokaa kuin vaimo ja siivooja siivoaa. Olemme olleet yli 30 vuotta naimisissa, olemme hyviä kavereita, mutta seksiä ei ole. Onneksi on rakastajatar.
Näinhän se monilla menee,että läheisyys haetaan sitten muualta. Huvikseni laitoin joskus treffipalstalle ilmoituksen, jossa hain varattua miestä. Postilaatikko tulvi vastauksia... Muutaman kanssa kävin treffeillä, jokainen heistä kertoi että suhteesta puuttuu fyysisyys, mutta eivät VIITSI erota.. Enpä kenenkään kanssa edennyt, mutta tulipa todistettua.
Mun asiakkaista suurin osa on näitä. Ja vaimo varmaan kuvittelee, että molemmat ovat tyytyväisiä ilman seksiä.
Mä en voi puhua asiakkaasta, mutta itselläni suhde varatun miehen kanssa, loistavaa seksiä ja muutakin. Ihan arkisista asioistakin jutellaan. Tiedä vaikka tästä vielä tulisi suurempaa. Miehellä juuri tässäkin keskustelussa mainittu tilanne: pienituloinen vaimo ja paljon yhteistä omaisuutta. Olen sen verran kiintynyt, etten voi tästä lähteäkään, vaikka haluaisin todella paljon enemmän.
No, katsotaan mitä tapahtuu. 😊
Mulla on turvallisuuden tunne tärkeä asia. Sitä tunnen mieheni kanssa vaikka on paljon puutteita. Ei ainakaan ole väkivaltainen juoppo vaikka toki perjantaisin sitä kaljaa kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on turvallisuuden tunne tärkeä asia. Sitä tunnen mieheni kanssa vaikka on paljon puutteita. Ei ainakaan ole väkivaltainen juoppo vaikka toki perjantaisin sitä kaljaa kuluu.
Eli on vaan juoppo, ei väkivaltainen juoppo.
Eihän siinä, jos se on sinulle ok. Itse en tuntisi turvallisuutta, jos mies joka viikonloppu juopottelisi. Mutta ihmiset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan enemmän ruokaa kuin vaimo ja siivooja siivoaa. Olemme olleet yli 30 vuotta naimisissa, olemme hyviä kavereita, mutta seksiä ei ole. Onneksi on rakastajatar.
Näinhän se monilla menee,että läheisyys haetaan sitten muualta. Huvikseni laitoin joskus treffipalstalle ilmoituksen, jossa hain varattua miestä. Postilaatikko tulvi vastauksia... Muutaman kanssa kävin treffeillä, jokainen heistä kertoi että suhteesta puuttuu fyysisyys, mutta eivät VIITSI erota.. Enpä kenenkään kanssa edennyt, mutta tulipa todistettua.
Mun asiakkaista suurin osa on näitä. Ja vaimo varmaan kuvittelee, että molemmat ovat tyytyväisiä ilman seksiä.
Mä en voi puhua asiakkaasta, mutta itselläni suhde varatun miehen kanssa, loistavaa seksiä ja muuta
Mulla samanlainen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitan enemmän ruokaa kuin vaimo ja siivooja siivoaa. Olemme olleet yli 30 vuotta naimisissa, olemme hyviä kavereita, mutta seksiä ei ole. Onneksi on rakastajatar.
Näinhän se monilla menee,että läheisyys haetaan sitten muualta. Huvikseni laitoin joskus treffipalstalle ilmoituksen, jossa hain varattua miestä. Postilaatikko tulvi vastauksia... Muutaman kanssa kävin treffeillä, jokainen heistä kertoi että suhteesta puuttuu fyysisyys, mutta eivät VIITSI erota.. Enpä kenenkään kanssa edennyt, mutta tulipa todistettua.
Mun asiakkaista suurin osa on näitä. Ja vaimo varmaan kuvittelee, että molemmat ovat tyytyväisiä ilman seksiä.
Näitä on tosiaan paljon. Aika surullista sinänsä. Noin niinku sen suhteen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun suhde on omasta mielestä ihan hyvä, ja siinä haluaa sen vuoksi pysyä, mutta yleinen kanta suhteesta on että se on erittäin huono? Kenen kanta silloin ratkaisee?
Mikä ihmeen yleinen kanta?
Joku tällainen pariskunta jossa nainen pakenee kerran kuussa ystävien luo tai toinen osapuoli on addikti, rikollinen tai pettää ja nöyryyttää toista jatkuvasti ja muut kehottavat eroamaan. Mutta ky se ö nii ihqu ja elämäni suurin rakkaus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerat avioliitossaan epäonnistuneet mammat täällä moittivat pitkässä liitossa eläviä.
Aina..... ihan aina siihen pitkään liittoon tulee huonompia jaksoja. Jotkut vaan pääsevät niiden yli eivätkä heti anna periksi.
Ei kai se mitään katkeruutta ole, päinvastoin, jos on kyky päättää p#ska suhde ja mennä elämässä eteenpäin ja ehkäpä löytää se parempi. Kyllä se katkeruus paistaa ihan tuosta kommentistasi jos jostain, itsekin haluaisit lähteä eteenpäin mutta et uskalla. 🙂
Vaihteeksi projisointi kateelliselta heppoisesti eroilevalta. Tätä on havaittu monesti,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50+ ja ajattelen, että nämä valinnat on jo tehty. Näillä sitten mennään. En näe järkeä enää ei-täysin-hyvää suhdetta lopettaa, tässä kuitenkin puolensa. Toisen tuntee jne.
Nuorempana eri asia, silloin kannattaa lähteä jos siltä yhtään tuntuu.
Tämä. Koen lapsellisena, jos pitäisi antautua huuman vietäväksi, ihan vain jotta tuntisi itsensä haluttavaksi jonkun muunkin kuin puolisonsa taholta. Kypsymättömän ihmisen merkki minusta, en arvosta. Kyllin hyvä puoliso on kyllin hyvä, riittää kyllä.
Sitten jos toinen on väkivaltainen niin eri asia.
Mikä kyllin hyvä? Jos suhteesta puuttuu läheisyys ja intohimo, se ei ole hyvä suhde. Ei kyllin eikä muutenkaan. On ihmiset outoja. Tässä on kuitenkin kysees
Epävakaa eroilee usein.
"Epävakaa eroilee usein. "
Niiin, minä menin naimisiin 31 vuotta sitten 21-vuotiaana. Viime tammikuussa erosin tuosta miehestä, joka alkoi viime vuosina olla juoppo joka vain makasi sohvalla. Että niin usein tässä on eroiltu!
Omakotitalojen hinnathan laskee kuin lehmän häntä. Miten ne nyt muka niin saavuttamattomia on, ettei ihminen pysty yksinään sellaista hankkimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan viitsi enää viisikymppisenä alkaa suureen elämänmuutokseen. Siinähän ne vuodet vierähtää tutussa helvetissä.
Niinpä. Omat suhteessa pidättelevät tekijät ovat merkittävimmästä vähemmän merkittävään seuraavat:
- Lapset
- Yksinäisyyden pelko
- Ajatus siitä, mitä omat (vanhat) vanhemmat, ystävät, tuttavat jne. ajattelisivat
- Kodista luopuminen ja todennäköisesti epämiellyttävämpään ja ahtaampaan asuntoon siirtyminen
- Talouden tiukkeneminen
- Puoliso on (hyvänä päivänä) esim. hyvää matkaseuraa ja tekee osansa kotitöistä, ja tuo jonkinlaista turvaa esim. sairauden aikana.
- Yhteydenpidon katkeaminen puolison perheeseen ja sukuun (heissä on muutama ihminen, josta pidän).
- Seksielämän (sen vähäisen) loppuminen, ainakin siis hänen kanssaan.
- Uuden suhtee
No mutta sullahan on ihan hyvä elämä tuon puolison kanssa! Seksi on yhteistä, viihdytte ainakin Hyvänä päivänä toistenne seurassa, hän tarjoaa sinulle seuraa ja sukukin on rakas. Itse puhun huonona suhteena suhteesta, jossa seksiä ei käytännössä ole, kumppanuutta ja seuraa ei ole, yhdessäolo on vaikeaa ja samassa kodissa oleminen toisen sietämistä. Teidän kannattaisi vain panostaa suhteeseenne ja etsiä lisää kipinää suhteeseen jos sitä kaipaatte.
"Itse puhun huonona suhteena suhteesta, jossa seksiä ei käytännössä ole, kumppanuutta ja seuraa ei ole, yhdessäolo on vaikeaa ja samassa kodissa oleminen toisen sietämistä."
Ja näitä on PALJON!! En voi käsittää, miksi ihmiset pilaavat elämänsä jäämällä tuollaiseen. Parempi elämä on varmasti ilmankin sitä ns. kumppania. Ja aina on mahdollista löytää se uusi rakkaus. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50+ ja ajattelen, että nämä valinnat on jo tehty. Näillä sitten mennään. En näe järkeä enää ei-täysin-hyvää suhdetta lopettaa, tässä kuitenkin puolensa. Toisen tuntee jne.
Nuorempana eri asia, silloin kannattaa lähteä jos siltä yhtään tuntuu.
Tämä. Koen lapsellisena, jos pitäisi antautua huuman vietäväksi, ihan vain jotta tuntisi itsensä haluttavaksi jonkun muunkin kuin puolisonsa taholta. Kypsymättömän ihmisen merkki minusta, en arvosta. Kyllin hyvä puoliso on kyllin hyvä, riittää kyllä.
Sitten jos toinen on väkivaltainen niin eri asia.
Tässä taas tyypillinen tapaus, joka mielessään fantasioi, että eroaminen tarkoittaa huuman perässä juoksemista ja huono suhde tarkoittaa fyysistä väkivaltaa. Eronneilla on sitä huumaa, mutta minä en lähde koska mieheni ei hakkaa minua. Ajattelen, että kirjoittaja peilaa omaa elämäänsä.
Suhde voi olla todella onneton ja huono ilman fyysistä väkivaltaakin, eikä eroamisella ole normaalisti mitään tekemistä huuman etsimisen kanssa. Etenkin keski-iässä ainakin naiset eroavat normaalisti ihan vain paskan ja parantumattomasti huonon suhteen vuoksi.
Ja on todella haitallista olla suhteessa, joka aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja ahdistusta ym. negatiivisia tunteita. Sellaisesta jonkun mielestä riittävän hyvästä suhteesta voi helposti saada itselleen fyysisen sairauden vuosien kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Ja on todella haitallista olla suhteessa, joka aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja ahdistusta ym. negatiivisia tunteita. Sellaisesta jonkun mielestä riittävän hyvästä suhteesta voi helposti saada itselleen fyysisen sairauden vuosien kuluessa.
On minulla fyysisiä sairauksia, mutta ei ne tästä suhteesta johdu. Suhteessa on ollut paljon todella stressaavia luottamusongelmia, mutta paljon myös tosi hyviä aikoja. Ajattelen että olisi pitänyt erota jo nuorena, suhteen alkuaikoina kun nämä ongelmat alkoi. Mutta en sitä tehnyt, ja ihan hyvä elämä siitä on kuitenkin tullut.
Niin ja on ollut myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta ei ole enää. Kun ongelmista voi päästä yli eroamattakin. Pariterapia tässä hyvä apu.
Kyllä juuri tämä! Miksi laittaa puoliso kiertoon kun ongelmat voi selättää yhdessäkin. Ja rakkaudenkin löytää uudelleen.
Samaa mieltä. Kun on jumankauta tuskalla ja hiellä maksettu asuntolaina ja saatu mieleinen kämppä molemmille niin vasta viime hädässä tästä lähdetään. Kyllä käännetään viimeinenkin kivi tämän parisuhteen pelastamiseksi.